FOXINI RONJA - Sunnuntaina, 18.07.2010 klo 18:47
Suht tuoreen kortin omistava emäntä joutui hieman etsiskelemään, että missäs se Turun koirakoulun halli oiken on ja ajelinkin hieman metsään. Onnekseni olin varannut aikaa uuden paikan löytämiseen, joten myöhästymisestä ei ollut pelkoa. Kun sitten lopulta pääsimme paikan päälle, otin Ronjan farmarin perässä olleesta kevythäkistä ja suuntasin ilmottautumispisteelle. Maksoin maksut, rokotukset tarkistettiin ja pian olikin jo vuoronumero housuissa kiinni. Olin saanut entisen tallikaverini tulemaan matkaani pikkusiskonsa kanssa, ja siinä odotellessa juteltiinkin niitä näitä. Kaverilleni on tulossa shetlanninlammaskoiran pentu, ja hän tuli myös vähän kurkkailemaan, että mitä siellä mätsäreissä oikein tehdään.
Osallistujia oli vähän, pieniä koiria taisi olla jopa 7 kappaletta. Meillä oli viimeinen vuoronumero, joten jouduimme kolmansiksi pyöriksi parikehissä. Tämä asennossa seisominen on näköjään alkanut jo sujua hienosti, sillä Ronja asettautui kuin itsestään mahtavaan seisonta-asentoon (aikaisemmin sitä on saanut asetella ja maanitella, eikä silloinkaan aina ole tulosta tullut :D). Olin todellakin positiivisesti yllättynyt neidin kehätaidoista; hän ravaili hyvin mallikkaasti ympäri kehää. Pöydällä oleminen jänskätti minua hieman, nimittäin viimeksi kun olimme mätsäreissä koiru intoili ja tärisi kun tuomari tuli koettelemaan. Mutta nyt Ronja heti pöydälle päästyään näytti hyvin kaunista käyttäytymistä. Ainoastaan hampaiden näyttäminen aiheutti lievää vastarintaa...
Niinhän siinä sitten kävi, että nappasimme meidän ensimmäisen punasen nauhan! Minulle tämäkin oli jo saavutus ainaisien sinisien rinnalla, mutta kun otettiin punaiset kehään selvisi minulle, että heh, meidät valittiin punaisten kahden parhaan joukkoon! Tällä kertaa palkintojen jakaminen meni siten, että punaisista valittiin kaksi parasta, kuten myös sinisistä. Tämän jälkeen nämä neljä koiraa järjestettiin paremmuusjärjestykseen. Pieniä perhosia lenteli vatsassa, kun neljässija ei osunutkaan meidän kohdalle. Kolmassija annettiin tuolle toiselle koiralle ja huomaamattani olimme ainakin toisiksi parhaita pienistä koirista! Hetken mietittyään tuomari ojensi toisen sijan saaneelle palkinnot... Ja tuona hetkenä tiesin, että olimme voittaneet!
Ensimmäinen punainen nauha ja sitten vielä voitto! Tästä se lähtee: Ronjasta tulee vielä oikein kunnon kehäkettu! (ainakin mätsäreissä :P)
Kehäkettu mätsäreissä
Meidän piti jo viime keskiviikkona mennä mätsäreihin, mutta ne olikin sitte peruutettu helteen takia. Tämän päiväiset mätsärit kuitenki järjestettiin ja sinne suuntasimme puolen päivän maissa!Suht tuoreen kortin omistava emäntä joutui hieman etsiskelemään, että missäs se Turun koirakoulun halli oiken on ja ajelinkin hieman metsään. Onnekseni olin varannut aikaa uuden paikan löytämiseen, joten myöhästymisestä ei ollut pelkoa. Kun sitten lopulta pääsimme paikan päälle, otin Ronjan farmarin perässä olleesta kevythäkistä ja suuntasin ilmottautumispisteelle. Maksoin maksut, rokotukset tarkistettiin ja pian olikin jo vuoronumero housuissa kiinni. Olin saanut entisen tallikaverini tulemaan matkaani pikkusiskonsa kanssa, ja siinä odotellessa juteltiinkin niitä näitä. Kaverilleni on tulossa shetlanninlammaskoiran pentu, ja hän tuli myös vähän kurkkailemaan, että mitä siellä mätsäreissä oikein tehdään.
Osallistujia oli vähän, pieniä koiria taisi olla jopa 7 kappaletta. Meillä oli viimeinen vuoronumero, joten jouduimme kolmansiksi pyöriksi parikehissä. Tämä asennossa seisominen on näköjään alkanut jo sujua hienosti, sillä Ronja asettautui kuin itsestään mahtavaan seisonta-asentoon (aikaisemmin sitä on saanut asetella ja maanitella, eikä silloinkaan aina ole tulosta tullut :D). Olin todellakin positiivisesti yllättynyt neidin kehätaidoista; hän ravaili hyvin mallikkaasti ympäri kehää. Pöydällä oleminen jänskätti minua hieman, nimittäin viimeksi kun olimme mätsäreissä koiru intoili ja tärisi kun tuomari tuli koettelemaan. Mutta nyt Ronja heti pöydälle päästyään näytti hyvin kaunista käyttäytymistä. Ainoastaan hampaiden näyttäminen aiheutti lievää vastarintaa...
Niinhän siinä sitten kävi, että nappasimme meidän ensimmäisen punasen nauhan! Minulle tämäkin oli jo saavutus ainaisien sinisien rinnalla, mutta kun otettiin punaiset kehään selvisi minulle, että heh, meidät valittiin punaisten kahden parhaan joukkoon! Tällä kertaa palkintojen jakaminen meni siten, että punaisista valittiin kaksi parasta, kuten myös sinisistä. Tämän jälkeen nämä neljä koiraa järjestettiin paremmuusjärjestykseen. Pieniä perhosia lenteli vatsassa, kun neljässija ei osunutkaan meidän kohdalle. Kolmassija annettiin tuolle toiselle koiralle ja huomaamattani olimme ainakin toisiksi parhaita pienistä koirista! Hetken mietittyään tuomari ojensi toisen sijan saaneelle palkinnot... Ja tuona hetkenä tiesin, että olimme voittaneet!
Ensimmäinen punainen nauha ja sitten vielä voitto! Tästä se lähtee: Ronjasta tulee vielä oikein kunnon kehäkettu! (ainakin mätsäreissä :P)
