Takaisin




HALLAN HARHAA - Torstaina, 22.01.2015 klo 22:09

Äitiä ikävä

Tää vauvan vahtiminen on kuulkaas aika kovaa työtä. Täytyy vahtia syötöt ja röyhtäytykset ja vaipan vaihdot ja nukutukset ja lenkilläkin sitä pitää vahtia. Ja sitten on tietty kylvetykset ja pukemiset! Välillä pitää vahtia vieraita. Ja ulkona kaikkia tyyppejä jotka ei ehkä tiedä miten vauvojen kanssa pitää olla (itsehän olen jo ihan konkari). Että kiirettä pitää sillä saralla. En oo ehtiny tännekään päivittämään mitään kun kaiken aikaa on jotain actionia käynnissä.

Ja sitten yhtäkkiä kun ei tapahdukaan paljoa mitään niin se iskee. Läheisyyspula! Ja sitten iskee äiti-ikävä. Alussa mua ehkä vähän pelotti että mitä jos en sitten enää saakaan olla pentukoira. Jos ne vaikka hoksaa että oon jo 5v. Ja jos sitten ne semmoset niin vanhat koirat ei saakaan tulla syliin. Jos niiden täytyykin menestyä lattialla. Vaikka semmoinen ajatus riipii sielua.


No onneksi niin pahasti ei oo asiat. Kuulemma saa tulla syliin, kunhan ei litistä ja liiskaa muita sylissä olijoita. Onhan siinä nyt aina yhden Hallan verran tilaa. Huh huh.


Äiti-ikävään auttaa tietysti vaan oma äiti. Senkin syliin saa onneksi aina mennä. Vaikka sen syli onki käyny aika pieneksi.

Äiti-ikävä iskee keskimäärin kahdesti päivässä. Yleinen sylikaipuu aika lailla yhtä usein. Onneksi apu on lähellä.

Sisäisesti vielä vähän pentu,
Halla

ps. Nyt alan kauhulla miettiä että miten ne semmoiset koiraparat oikein pärjää ketkä ei asu äidin kanssa? Ai kauheeta!