Takaisin




HALLAN HARHAA - Perjantaina, 29.08.2014 klo 19:45

Lomamuisteloa

Lomat alkaa olla ohi ja syksy tuoksuu jo metsässä. Emäntäkin on vaihtanut paljain jaloin lenkkeilyn kumisaappaisiin ja me pohditaan taas kerran mihin ihmeeseen kaikki heijastinkamppeet on kesän aikana mystisesti kadonneet... (Oikeasti: miten ne voi olla joka ikinen syksy hukassa??)

Äitin jalassa on pipi... Sen toinen takatassu oli tänä aamuna meidän herätessä ihan turvonnut ja punertava, mutta koska äiti varaa sille painoa ei arista tassua ja se ei voi olla kyynpurema (ei meillä ole sisällä kyytä, illalla jalka oli kunnossa) saatiin ohjeeksi seurailla koipea ja antaa äidille kyytabletti. Mulla ja isillä on joku masutauti ja meidän lähimetsästä on löytynyt rotanmyrkkyä, joten lenkkeilypolitiikka on tältä päivältä mallia "hyvin laiskaa". Juuri sopiva aika muistella lomaa siis. Sitä kuinka olikaan KUUUUUMA ja kuinka kivaa oli kun emännällä ja isännällä oli koko päivä aikaa ja päästiin reissuun ja ties ja mitä. Harmittavan monessa paikassa vaan me ei päästä vieläkään mukaan syömään. Ja kun kesäreissussa ollaan niin sitten ei syö oikein kukaan muukaan (kun kuumaan autoon ei voi jättää ja me ollaan mukana tietysti). Muutama ilahduttava poikkeus on kuitenkin löytynyt ja niistä jokunen on jo muodostunut meidän vakiopaikoiksi...

Kotikonnuilla me poiketaan mielellään Strada Coffeeseen jossa emäntä sitten syö patonkin ja lipittelee teetä tai kahvia. Reissun päällä me on tykätty käydä Suvirannassa (Turengissa, Hämeenlinnan lähellä). Se on minusta huippu paikka koska siellä on koirillekin oma ruokalista ja mikä parasta meidän vesi (jääpaloineen!) ja ruuat tuli paljon ennen ihmisten ruokia ja juomia. Me koirajengiläiset syötiin kaikki tonnikalaa öljyssä ihan siksi että rasvainen ruoka on hyväksi helteellä ja ei se suolakaan nyt niin vaarallista ole (kun sitten tulee juotua). Maku oli hyvä ja annokset katosivat vikkelään. Ihmisten annosten tullessa pöytään me oltaisiin ihan mielellään voitu maistella niitäkin (mutta ei annettu). Ihmiset kuulemma tykkää kun siellä on monenlaista paikkaa missä istua ja jutustella ja välillä on tarjolla musiikkia. Minusta parasta oli se ruoka, juoma ja kaikki ne rapsuttajat kans.


Tämmöiset ne tilas meille (vaikka ribsit ja burgeritkin ois kyllä maistunu)


Ruokaa odotellessa me nuuskuteltiin ilmaa. Isi tähyää kohti keittiötä, äiti on kiinnostuneempi lähipöydän annoksista ja mä tsekkailen mitä tuoksuja vieressä oleva vesistö tuo tullessaan...


sit se ruoka jo tuliki!



minä sain omani vikana (vaikka tarjoilija toi ne yhtä aikaa) koska kuulemma viimeksi yritin varastaa toisten kipoista osan. Ei pidä paikkaansa. Mun mielestä ne ei vaan halunnu syödä niitä kaikkia.


Lopulta minäkin sain ruokaa. Tunsin jo heikotuksen lähestyvän ja siksi pidin pientä itkuääntä siinä odotellessa.


Äiti on maailman hitain syömään. Mun mielestä jos ei oo syöny 30 sekunnissa niin ei oo nälkä.



Sit kun me jo sulateltiin omia annoksia (juotiin sitä jäävettä, oltiin rapsuteltavana ja tähyiltiin sitä vesistöö) tuli ihmisannokset. Ne näytti mun mielestä kans ihan syötäviltä, mutta koska en saanu maistaa en mene vannomaan. Emännän makunystyröihin ei kannata luottaa sillä sen mielestä esim mätäkala on kuvottavaa.



Joku kerta mä vielä saan ne tajuamaan että mullekin voi tilata ribsit...

Oottekos te käyneet jossain koiraystävällisessä mestassa syömässä? Missä? Tykkäsitkö? Onko niitä paikkoja teidän mielestä tarpeeksi?

kysyypi lomalla kulinaarikoira,
Halla