Takaisin




HALLAN HARHAA - Maanantaina, 01.02.2016 klo 20:09

Puiseva vuoden lopetus ja aloitus

Oli joulu. Oli uusivuosi. Joulu oltiin kotona ja ulkona paistoi aurinko, niityt viheriöivät ja emäntä väitti ettei se oikein saa joulufiilistä aikaiseksi. Käytiin lenkillä ja sitten se muisti. Muisti että se kuvaa kuvasarjaa minusta puussa.

fkyvmmmmmmmmmmmmmmmmmmmh ybnli,,,,m..ln .l.n.,mp,. ------m, mämmmmmmmmmmmmmip9-0å
_ÄÄÅ_åä nmnnuö.


Jatketaan. Se räpelö räpelöi tässä välissä teille salaisen viestin. Saa koittaa murtaa koodin ken uskaltaa.

Emäntä on kuvannut kuvasarjaa "Halla puussa" jo useamman vuoden ajan. Kaikki alkoi keväällä 2011 kun se huomasi että sen porukoiden omenapuussa on juuri sopiva oksan haara...





Sen jälkeen puissa on istuttu milloin missäkin. Ja aina ihan aina siihen tulee joku ohikulkija ihmettelemään. Nytkin jouluaattona meitä ihmetteli sekä koirapuiston porukka (joka vaikeni siksi aikaa kun me istuimme puussa) että ohikulkevat kävelijät. Joskus on saatu taputuksetkin kun homma on ohi.


Aika ajoin me ollaan puussa kaikki. Jos oksat ovat tarpeeksi leveitä ja helppoja istua.


jos kokonaisia puita ei ole saatavilla niin emännälle kelpaa kantokin.






Tai tukit!


(arvatkaa kuinka vaikea on pestä pihkaa turkeista? Kyllä, tosi vaikeaa. Siksi näitä kuvauksia ei ole uusittu)


Veden ylle kaatuneet tai kaartuvat puut kiehtovat emäntää aivan erityisesti. Nämä kuvat ovat seurausta siitä kun minä ihan itse päättelin ettei se ole kuva eikä mikään jos ei siinä ole Hallaa. Sen jälkeen näitä virtaava vesi, puu ja Halla kuvia on otettu muitakin.




Koiteli, kevät tulvat ja minä.




Uskaltaisitko mukaan?


Sitten on tietysti mäntyjen juuret jotka eroosio on paljastanut. Kauniita sellaisenaankin... mutta parempia Hallan kanssa minun mielestä. (ps. kuva on hämäystä, alla on maata eli en ole vaarassa tippua)


Koivuissakin on sitä jotain eikö olekin? Tämä kuva on mökin läheltä ja syksyllä. Kuulemma sama paikka on pakko kuvata keväälläkin kun koivut ovat hiirenkorvilla ja värit ihan toisenlaiset






Toisaalta puussa istuminen on minusta ihan kivaa. Menen sinne aina mielelläni ja useimmiten kaikille tulee siitä hyvä mieli. Emännälle kun sen puukuvakokoelma kasvaa, minulle kun saan nameja ja olen niin taidokas ja ohikulkijoitakin se näyttää naurattavan.

Nyt sitten ne uusimmat:


Terijoensalavat ovat ihan ihannepuita. Paksuja oksia joilla on helppo istua ja kaunis uurteinen runko


Näissä jopa isi pystyy istumaan








vielä yksi koko porukalla

ja lopuksi tärkein:



Että sellaista täällä puukoirien maailmassa. Me on treenailtu uusiakin kuvia mutta ei ole oikein löytynyt sopivia puita. Oletko sinä ikinä istunut puussa? Missä puussa istuisit mieluiten?

Puiseva puukoira, Halla