KOIKKERI EPPE - Maanantaina, 21.11.2016 klo 16:34
Kuinkahan paljon tällaisen pienen koiran nahka kestää reikien pistämistä ennen kuin sen sisältö valuu ulos? Näillä ihmisillä taitaa olla joku kohta vialla kun tykkäävät tällaiseen pieneen elukkaan pistellä toistuvasti reikiä?! Viime maanantaina olin taas sairastuvalla, neulatyynynä. Eihän se miltään tuntunut, mutta palkkioni oli tällä kertaa vaatimattomampi kuin silloin YÖKS reissulla. Täytyypä seuraavan kerran parkaista vähän kovempaa, että saan sitä parempaa namia.
Muuten on ollutkin aika tylsä viikko. Se valkoinen tavara, jota vielä viikko sitten oli maassa aika lailla, on hävinnyt jonnekin. Olihan siinä mukava kuononsa kanssa tuhista ja etsiä hajuja. Hajuja!? Jostain syystä nuo hajut ovat alkaneet minua kiehtoa viime aikoina yhä enemmän ja enemmän. Niitä on miljoonia erilaisia ja noin puolet niistä tuntuvat varsin miellyttäviltä. En millään haluaisi lopettaa nuuhkimistani oikein mukavan hajun löytäessäni, mutta kävelyttäjäni ei taas toisaalta haluaisi seistä jokaisen uuden hajun jälkeen odottamassa tarkan analyysini tulosta. En sitä oikein ymmärrä, sillä eivätkö nuo nyt haista tuota taivaallista tuoksua?! "Tässä se on vaaleanpunainen ja tässä ruusunpunainen ja tässä lämpimän oranssi ja tässä...". Niin no, ehkeivät nuo kaksijalkaiset kummajaiset näe noita tuoksuja samalla tavalla. Kärsimättömiä ainakin ovat.
Jouduin häkkiin viime viikolla. Kyllä, kaltereiden taakse. Olen jo varsin hyvin perillä siitä, miten tälle kookkaammalle elukalle saa esitettyä mielipiteensä, esimerkiksi huonosta palvelusta, huonosta ruoasta, vähäisestä leikkimisestä kanssani,... No olkoon, olisihan minulla tätä valitettavaa vaikka miten paljon. En nyt muista tarkalleen, mistä valituksesta oli silloin kyse, mutta päätin laskea mielipiteeni keittiön lattialle juuri siihen kohtaan minkä katsoin oivalliseksi asiani selvittämisen kannalta. Selvisihän se; osittain käytöstä poistettu keskitysleirini sai hetkeksi uudelleen entisen käyttötarkoituksensa takaisin kun minut talutettiin kärsimään rangaistustani vedellä ja leivällä. Oikeastaan vain vedellä, josta päättelin rangaistukseni pituuden varsin lyhyeksi. Tuosta sainkin ajatuksen kumota sen vesikiponkin, jos vaikka heti pääsisin kaltereiden takaa pois. Erehdyin. Ei se vesi nyt hassumpaa ollut lattialtakaan nuoltuna...
Vedelle ja leivälle
Hau!Kuinkahan paljon tällaisen pienen koiran nahka kestää reikien pistämistä ennen kuin sen sisältö valuu ulos? Näillä ihmisillä taitaa olla joku kohta vialla kun tykkäävät tällaiseen pieneen elukkaan pistellä toistuvasti reikiä?! Viime maanantaina olin taas sairastuvalla, neulatyynynä. Eihän se miltään tuntunut, mutta palkkioni oli tällä kertaa vaatimattomampi kuin silloin YÖKS reissulla. Täytyypä seuraavan kerran parkaista vähän kovempaa, että saan sitä parempaa namia.
Muuten on ollutkin aika tylsä viikko. Se valkoinen tavara, jota vielä viikko sitten oli maassa aika lailla, on hävinnyt jonnekin. Olihan siinä mukava kuononsa kanssa tuhista ja etsiä hajuja. Hajuja!? Jostain syystä nuo hajut ovat alkaneet minua kiehtoa viime aikoina yhä enemmän ja enemmän. Niitä on miljoonia erilaisia ja noin puolet niistä tuntuvat varsin miellyttäviltä. En millään haluaisi lopettaa nuuhkimistani oikein mukavan hajun löytäessäni, mutta kävelyttäjäni ei taas toisaalta haluaisi seistä jokaisen uuden hajun jälkeen odottamassa tarkan analyysini tulosta. En sitä oikein ymmärrä, sillä eivätkö nuo nyt haista tuota taivaallista tuoksua?! "Tässä se on vaaleanpunainen ja tässä ruusunpunainen ja tässä lämpimän oranssi ja tässä...". Niin no, ehkeivät nuo kaksijalkaiset kummajaiset näe noita tuoksuja samalla tavalla. Kärsimättömiä ainakin ovat.
Jouduin häkkiin viime viikolla. Kyllä, kaltereiden taakse. Olen jo varsin hyvin perillä siitä, miten tälle kookkaammalle elukalle saa esitettyä mielipiteensä, esimerkiksi huonosta palvelusta, huonosta ruoasta, vähäisestä leikkimisestä kanssani,... No olkoon, olisihan minulla tätä valitettavaa vaikka miten paljon. En nyt muista tarkalleen, mistä valituksesta oli silloin kyse, mutta päätin laskea mielipiteeni keittiön lattialle juuri siihen kohtaan minkä katsoin oivalliseksi asiani selvittämisen kannalta. Selvisihän se; osittain käytöstä poistettu keskitysleirini sai hetkeksi uudelleen entisen käyttötarkoituksensa takaisin kun minut talutettiin kärsimään rangaistustani vedellä ja leivällä. Oikeastaan vain vedellä, josta päättelin rangaistukseni pituuden varsin lyhyeksi. Tuosta sainkin ajatuksen kumota sen vesikiponkin, jos vaikka heti pääsisin kaltereiden takaa pois. Erehdyin. Ei se vesi nyt hassumpaa ollut lattialtakaan nuoltuna...
