Takaisin




KOIRAN KANSSA LIIKKEELLä - Keskiviikkona, 25.07.2018 klo 08:52

Releet kuntoon ennen metsästyskautta

Jahas, elokuun kymmenes päivä alkaa jälleen lähestyä ja tämähän tarkoittaa muun muassa kyyhkyjahdin aloitusta. Itselleni tämä on nyt kolmas vuosi siitä, kun olen metsästysharrastukseni aloittanut, eli olen vielä melko kokematon metsästäjä.

Vielä kokemattomampi on kuitenkin koirani Iines, jolle elokuun kymmenes on ensimmäinen jahtipäivä. Iines on rodultaan Bretoni, eli kyseessä on seisoja. Olen totutellut koiraa jo paukkeeseen ja se on ollut mukanani ampumaradalla. Hyvin tuo on paukkeeseen kyllä tottunut, eli koira ei tule säikkymään kun ensimmäinen pamaus kajahtaa ilmoille.

Iinestä olen kouluttanut myös noutamaan ja olen hänen kanssaan käynyt myös bongailemassa lintuja. Kaikin puolin tuntuu siis hyvältä koiralta, mutta ensikuun puolellahan tuo sitten nähdään, miten Iineksellä jahti sujuu, isännästä nyt puhumattakaan.

Täytyy kyllä sanoa, että metsästys on erittäin hauska harrastus, vaikka rahaa siihen uppoaakin tosi paljon ainakin näin ensi alkuun. Suosittelen muuten kaikille metsästystä harrastaville oikeasti panostamaan siihen laatuun heti ensi alkuun, ettei käy niin kuin minulle.

Ostin muka vedenpitävät ja hengittävät metsästysvarusteet, joiden piti olla Gore-Texia, noh nämä varusteet olivatkin mallia Säästö-Tex, eli eihän niillä tehnyt yhtään mitään. Yhden syksyn ne kestivät jotenkuten, mutta viime vuonna kaikki vesi tuli läpi vaatteista ja kengistä.

Uudet kengät on nyt kuitenkin ostettu, ja tällä kertaa en ostanut säästötexiä, vaan kunnon metsästysjalkineet. Hyvien kenkien hinnoissa on muuten paljon hintaeroa eri liikkeiden välillä. Kannattaa vertailla kenkäkauppojen hintoja, sillä itse sain omat Hunter GTX kengät 170 euron hintaan, kun toinen kauppa myi niitä 250 eurolla. Netissä eri kenkäkauppojen hintoja on kätevä vertailla tämän sivuston kautta.

Uusia metsästysvaatteita en vielä ole hankkinut, sillä kesä on ollut niin lämmin, että takkia tuskin tarvitsee vielä pitkään aikaan. Säästötexillä mennään ainakin siihen saakka, kunnes vettä alkaa taivaalta tiputtaa. Maksaa tuollainen kunnon metsästyspukukin useamman saturaisen. Enää en kuitenkaan rahojani tuhlaa pilipalivehkeisiin, vaan pistän kerralla sitten kaikki niin sanotusti vimpan päälle.

Passipaikkaakin täytyy alkaa jo piakkoin rakentamaan pellonreunaan valmiiksi. Maanomistajalta on tähän kysytty jo lupa. Ainoana ehtona sanoi, että hän ei halua yhtään hylsyä löytää pellolta. Karja ei kuulemma tykkää tyhjistä haulikon hylsyistä heinän seassa ja yksi heinän seassa oleva hylsy on kuoleman vaarallinen naudalle. Että pitäkääpä muutkin metsästäjät tämä asia mielessä, kun käytte pelloilla kyyhkyjahdissa. Kerätkääpä siis aina kaikki hylsyt mukaanne.

Siinäpä tulikin tekstiä tähän blogin ensimmäiseen osaan. Palaan jälleen myöhemmin kirjoittamaan siitä, miten koirani Iines on jahdeista selviytynyt.