KULTAA TASSUISSA - Perjantaina, 07.06.2013 klo 18:29
Minä olen Sera, n. kuuden kuukauden ikäinen kultainen pennunryökäle ja tämä on minun ihka ensimmäinen blogitekstini. Ajattelin perustaa oman blogin nyt kun Rally-toko urani aloittaminen alkaa olla ajankohtainen. Olemme ”adoptioäitin” (kutsutaan myös omistajaksi) kanssa käyneet jo parilla pentukurssilla ja seuraavaksi aiomme aloittaa itse Rally-tokon harjoittelun. Adoptioäitiä kyllä vähän hirvittää opiskelujeni sujuminen kun olen kuulema osoittautunut aika villiksi tapaukseksi, varsinkin kun jokin ”murkkuikä” kuulemma jo selvästi kolkuttelee ovella. Mutta eihän sitä aina jaksa opiskella jos on kavereitakin näköpiirissä! Onneksi olen adoptioäitin mielestä myös kultainen luonteeltani – aivan kuten kultaistennoutajien kuuluukin olla.
Villeyskohtauksia varten adoptioäitillä on aina koulussa namien lisäksi myös jokin lelu mukana. Mikään ei ole hauskempaa kuin erimuotoisten, hajuisten, makuisten ja näköisten tavaroiden kanniskelu ja retuuttaminen! Ei varmaankaan ole sellaista tavaraa olemassa, jota en haluaisi kanniskella. Sukkien kantaminen on kuitenkin kaikista hauskinta, vaikka avaimia, kännyköitä ja talutushihnaa on myös hauska esitellä ylpeänä ihmisolennoille.
Koska olen jo aika vanha, ajattelin laittaa tähän ensimmäiseen blogitekstiini vielä muutaman kuvan minusta nuorempana…
Hauskaa kesää kaikille!
Terkuin, Sera Ryökäle Riiviö Kultatassu
Ihka ensimmäinen blogikirjoitukseni
Moikka kaikki,Minä olen Sera, n. kuuden kuukauden ikäinen kultainen pennunryökäle ja tämä on minun ihka ensimmäinen blogitekstini. Ajattelin perustaa oman blogin nyt kun Rally-toko urani aloittaminen alkaa olla ajankohtainen. Olemme ”adoptioäitin” (kutsutaan myös omistajaksi) kanssa käyneet jo parilla pentukurssilla ja seuraavaksi aiomme aloittaa itse Rally-tokon harjoittelun. Adoptioäitiä kyllä vähän hirvittää opiskelujeni sujuminen kun olen kuulema osoittautunut aika villiksi tapaukseksi, varsinkin kun jokin ”murkkuikä” kuulemma jo selvästi kolkuttelee ovella. Mutta eihän sitä aina jaksa opiskella jos on kavereitakin näköpiirissä! Onneksi olen adoptioäitin mielestä myös kultainen luonteeltani – aivan kuten kultaistennoutajien kuuluukin olla.
Villeyskohtauksia varten adoptioäitillä on aina koulussa namien lisäksi myös jokin lelu mukana. Mikään ei ole hauskempaa kuin erimuotoisten, hajuisten, makuisten ja näköisten tavaroiden kanniskelu ja retuuttaminen! Ei varmaankaan ole sellaista tavaraa olemassa, jota en haluaisi kanniskella. Sukkien kantaminen on kuitenkin kaikista hauskinta, vaikka avaimia, kännyköitä ja talutushihnaa on myös hauska esitellä ylpeänä ihmisolennoille.
Koska olen jo aika vanha, ajattelin laittaa tähän ensimmäiseen blogitekstiini vielä muutaman kuvan minusta nuorempana…
Hauskaa kesää kaikille!
Terkuin, Sera Ryökäle Riiviö Kultatassu
