LISSUNBLOGI - Maanantaina, 13.08.2018 klo 11:08
Tästä se bloggarin ura alkaa. Olen jo pitkään harkinnut oman blogin perustamista, mutta en vain ole jotenkin saanut aikaan. Toisaalta on myös pelottanut ja jännittänyt, että kuinka ihmiset suhtatuvat bloggiini. Osa ehkä tykkää ja osa ei niinkään välitä lukea, mutta nykyään on niin paljon kaikenlaista vihapuhetta ja vaikka mitä, niin hieman arastelin asian kanssa. Tässä sitä sitten lopulta mennään.
En vielä itsestäni kauheasti viitsi kirjoitella. Sen aika on sitten joskus myöhemmin, kun saan lisää itseluottamusta ja rohkeutta. Sanotaan vain, että asustelen Tampereella ja olen opiskelija. Kotona minulla on tyttöystävä, kutsutaan häntä vaikka nimellä Miia ja meidän silmäterämme on 3-vuotias kääpiösnautseri Simo. Simo oli aiemmin tuttavaperheelläni lemmikkinä, mutta perheen äiti alkoi herkistyä Simolle ja alkoi saamaan ikäviä allergisia oireita. Onneksi Simo pääsi kuitenkin hyvää ja tuttuun kotiin, kun ei tarvinnut kenenkään tuntemattoman luokse muuttaa. Saattaa tosin Simosta tuntua hieman hämmentävältä, kun joskus vierailen hänen vanhassa kodissaan, niin varmasti hajut kulkeutuvat mukana ja Simo haistaa entisen perheensä. Mitäköhän se mahtaa ajatella?
Simo on kyllä kotiutunut meille hienosti ja ei ole aiheuttanut mitään ongelmia. Toki se varmasti alkuun oli ihmeissään, mutta äkkiä se tuntui tottuvan uuteen asuntoon ja uuteen ympäristöön. Kyllähän koirat aina sopeutuvat ja niin se meni Simonkin kohdalla.
Aiemmin meillä kummallakaan ei ole ollut koiraa, joten onhan tässä ollut opettelemista. Sitä ei aina oikein huomaakaan, että kuinka paljon huomiota koira vaatii ja kuinka paljon hommaa koiran pitämiseen kuuluu. Aiemmin sitä saattoi huoletta mennä ja tulla, mutta nykyään pitää aina miettiä Simoa ensin, että kuka pääsee viemään sitä ulos ja antamaan ruokaa.
Ulkoilu tosin on lisääntynyt, joka on hyvä asia. Emme ole tyttöystäväni kanssa varsinaisia salihirmuja ja ilta menee mieluummin sohvan pohjalla eikä kuntosalilla huhkiessa. Simoa ulkoiluttaessa saa väkisinkin hyötyliikuntaa. Se on myös hyvä motivaattori, kun on pakko lähteä ulos. Syksyn pimeät sateiset illat muuten mieluusti viettää sisällä, mutta Simon alkaessa tuijottamaan tietää, että nyt on pakko lähteä. Ja kun kerran on ulos lähtenyt, niin samalla sitä sitten tekee kunnon lenkin eikä vain kierrä korttelia. Syksyn kurakelitkin ovat vain asennekysymys. Simonkin varusteista löytyy sopivat koiran kosmetiikkatuotteet syksyn varalle. Eli koirashampoo ja turkin hoitoaine. Ei tietysti jokaisen lenkin jälkeen tule shampoolla pestyä, mutta silloin tällöin kuitenkin.
Mutta siinäpä tärkeimmät tähän ensimmäiseen postaukseen. Ensi kerralla luvassa on jälleen yhtä sekavaa juttua Simosta ja elämisestä ja olemisesta.
Terve kaikille!
Tästä se bloggarin ura alkaa. Olen jo pitkään harkinnut oman blogin perustamista, mutta en vain ole jotenkin saanut aikaan. Toisaalta on myös pelottanut ja jännittänyt, että kuinka ihmiset suhtatuvat bloggiini. Osa ehkä tykkää ja osa ei niinkään välitä lukea, mutta nykyään on niin paljon kaikenlaista vihapuhetta ja vaikka mitä, niin hieman arastelin asian kanssa. Tässä sitä sitten lopulta mennään.
En vielä itsestäni kauheasti viitsi kirjoitella. Sen aika on sitten joskus myöhemmin, kun saan lisää itseluottamusta ja rohkeutta. Sanotaan vain, että asustelen Tampereella ja olen opiskelija. Kotona minulla on tyttöystävä, kutsutaan häntä vaikka nimellä Miia ja meidän silmäterämme on 3-vuotias kääpiösnautseri Simo. Simo oli aiemmin tuttavaperheelläni lemmikkinä, mutta perheen äiti alkoi herkistyä Simolle ja alkoi saamaan ikäviä allergisia oireita. Onneksi Simo pääsi kuitenkin hyvää ja tuttuun kotiin, kun ei tarvinnut kenenkään tuntemattoman luokse muuttaa. Saattaa tosin Simosta tuntua hieman hämmentävältä, kun joskus vierailen hänen vanhassa kodissaan, niin varmasti hajut kulkeutuvat mukana ja Simo haistaa entisen perheensä. Mitäköhän se mahtaa ajatella?
Simo on kyllä kotiutunut meille hienosti ja ei ole aiheuttanut mitään ongelmia. Toki se varmasti alkuun oli ihmeissään, mutta äkkiä se tuntui tottuvan uuteen asuntoon ja uuteen ympäristöön. Kyllähän koirat aina sopeutuvat ja niin se meni Simonkin kohdalla.
Aiemmin meillä kummallakaan ei ole ollut koiraa, joten onhan tässä ollut opettelemista. Sitä ei aina oikein huomaakaan, että kuinka paljon huomiota koira vaatii ja kuinka paljon hommaa koiran pitämiseen kuuluu. Aiemmin sitä saattoi huoletta mennä ja tulla, mutta nykyään pitää aina miettiä Simoa ensin, että kuka pääsee viemään sitä ulos ja antamaan ruokaa.
Ulkoilu tosin on lisääntynyt, joka on hyvä asia. Emme ole tyttöystäväni kanssa varsinaisia salihirmuja ja ilta menee mieluummin sohvan pohjalla eikä kuntosalilla huhkiessa. Simoa ulkoiluttaessa saa väkisinkin hyötyliikuntaa. Se on myös hyvä motivaattori, kun on pakko lähteä ulos. Syksyn pimeät sateiset illat muuten mieluusti viettää sisällä, mutta Simon alkaessa tuijottamaan tietää, että nyt on pakko lähteä. Ja kun kerran on ulos lähtenyt, niin samalla sitä sitten tekee kunnon lenkin eikä vain kierrä korttelia. Syksyn kurakelitkin ovat vain asennekysymys. Simonkin varusteista löytyy sopivat koiran kosmetiikkatuotteet syksyn varalle. Eli koirashampoo ja turkin hoitoaine. Ei tietysti jokaisen lenkin jälkeen tule shampoolla pestyä, mutta silloin tällöin kuitenkin.
Mutta siinäpä tärkeimmät tähän ensimmäiseen postaukseen. Ensi kerralla luvassa on jälleen yhtä sekavaa juttua Simosta ja elämisestä ja olemisesta.
