LUMO JA LAKU - Tiistaina, 03.02.2015 klo 18:12
Äitini lähti hakemaan Lakua pohjoisesta vuoden 2012 kesällä ja ihana ilmestys se olikin pienessä punaisessa korissa, kun sen asemalla sain syliini. Laku on pienestä pitäen ollut hyvin ihmisrakas ja leikkisä. Ärtyneisyys tulee esiin vain silloin, jos kynsiä yritetään leikata. Tämän vuoksi sen kynnet joudutaan leikkauttamaan eläinlääkärissä.
Lakun piti alunperin olla äitini koira, mutta pois kotoa muuttaessani n. puolen vuoden jälkeen aloin totuttaa Lakua pikkuhiljaa luokseni. Alussa se oli hyvin vaikeaa, mutta Lumon ja vanhemman kissani myötä se tottui siihen. Niinhän siinä loppujen lopuksi sitten kävikin, että en enää antanutkaan Lakua takaisin, sillä kiinnyin siihen niin kovasti.
Ensimmäiseen omaan asuntoon muuttaessa viime vuoden lopulla Laku tuli tietenkin mukana. Aluksi pelotti, että miten se taas tottuu uuteen ympäristöön, mutta jo muutaman kerran yksinolon jälkeen kaikki meni hienosti. Nykyään jos menemme käymään äidin luona lenkillä tai viikonloppuvierailulla, Lakusta huomaa selkeästi pienen koti-ikävän ja että nyt se on viimein löytänyt omasta asunnostani täysin kodin. Laku on myös oppinut käyttämään erilaisia koiranpukuja aina silloin tällöin ja nykyään se jo näyttää ylpeytensäkin niistä.
Tulevaisuus näyttää, että saanko vielä kytketyksi pois ongelman, joka ilmenee julkisilla kulkuvälineillä liikkuessa. Laku ei malttaisi pysyä ollenkaan paikallaan, vaan on koko ajan menossa ja vinkumassa. Senkin tulee näkemään, että rauhoittuuko se olemukseltaan sitä mukaa, kun vuosia kertyy lisää.
Lakun esittelyteksti
Laku on 3-vuotias sekarotuinen, jossa on mahdollisesti samojedinkoiraa, lapinkoiraa, corgia ja kultaista noutajaa.Äitini lähti hakemaan Lakua pohjoisesta vuoden 2012 kesällä ja ihana ilmestys se olikin pienessä punaisessa korissa, kun sen asemalla sain syliini. Laku on pienestä pitäen ollut hyvin ihmisrakas ja leikkisä. Ärtyneisyys tulee esiin vain silloin, jos kynsiä yritetään leikata. Tämän vuoksi sen kynnet joudutaan leikkauttamaan eläinlääkärissä.
Lakun piti alunperin olla äitini koira, mutta pois kotoa muuttaessani n. puolen vuoden jälkeen aloin totuttaa Lakua pikkuhiljaa luokseni. Alussa se oli hyvin vaikeaa, mutta Lumon ja vanhemman kissani myötä se tottui siihen. Niinhän siinä loppujen lopuksi sitten kävikin, että en enää antanutkaan Lakua takaisin, sillä kiinnyin siihen niin kovasti.
Ensimmäiseen omaan asuntoon muuttaessa viime vuoden lopulla Laku tuli tietenkin mukana. Aluksi pelotti, että miten se taas tottuu uuteen ympäristöön, mutta jo muutaman kerran yksinolon jälkeen kaikki meni hienosti. Nykyään jos menemme käymään äidin luona lenkillä tai viikonloppuvierailulla, Lakusta huomaa selkeästi pienen koti-ikävän ja että nyt se on viimein löytänyt omasta asunnostani täysin kodin. Laku on myös oppinut käyttämään erilaisia koiranpukuja aina silloin tällöin ja nykyään se jo näyttää ylpeytensäkin niistä.
Tulevaisuus näyttää, että saanko vielä kytketyksi pois ongelman, joka ilmenee julkisilla kulkuvälineillä liikkuessa. Laku ei malttaisi pysyä ollenkaan paikallaan, vaan on koko ajan menossa ja vinkumassa. Senkin tulee näkemään, että rauhoittuuko se olemukseltaan sitä mukaa, kun vuosia kertyy lisää.