LUMO JA LAKU - Tiistaina, 03.02.2015 klo 18:03
Pienenä se oli vilkas ja leikkisä, myös pentuvaiheiden pomottaminen ja äkäisyys olivat huomattavissa. Myös muutama negatiivinen pentukokemus aiheutti sen, että se alkoi esim. vihaamaan heiluvia jalkoja.
Myöhemmin paino alkoi nousta, se alkoi väsyä ja eläinlääkärin kokeiden jälkeen selvisi, että Lumolla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Aiemmin meillä oli sairas japaninpystykorva ja ajattelimme, että ei salama toista kertaa samaan puuhun iske. Tiesimme kuitenkin, että japaninpystykorvilla on sairauksia, mutta halusin japaninpystykorvan ehdottomasti, sillä ensimmäinen koirani oli sellainen ja se oli luonteeltaan aivan ihana ja helppohoitoinen. Edes toinen uusi tulokas Laku ei jaksanut Lumoa innostaa.
Lumolla on rokotusten ja sairautensa lisäksi ollut kaksi muuta eläinlääkärikäyntiä. Kerran sillä meni lievästi jalka, mutta se parani nopeasti. Vuosi sitten kesällä taas sille tuli niin paha kohtutulehdus ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin leikkaus. Leikkauksesta selviämistä epäiltiin, mutta Lumo selvisi siitäkin urheasti!
Kun muutin pari vuotta sitten pois kotoa, otin Lumon mukaan. Viime vuoden lopussa kuitenkin Lumo muutti takaisin äidin luokse, sillä se ei uskalla kulkea portaita ylöspäin ja nykyinen kerrostaloasuntoni sijaitsee neljännessä kerroksessa. Äidin luona se on paljon onnellisempi myös siksi, ettei Laku ole siellä ottamassa jatkuvasti enää johtajan paikkaa.
Tälläkin hetkellä ylipainoa on huomattavasti, vaikka se saa liikuntaa ja lääkitys ja ruokavalio ovat kohdillaan. Siitä olen kuitenkin onnellinen, että huonoistakin kausista huolimatta se on saanut jo tämänkin mittaisen elämän. Toivottavasti myös lisää vuosia tulee, jos ei ilmaannu kipuja tai muita ongelmia.
Lumon esittelyteksti
Lumo on 9-vuotias japaninpystykorva, joka on syntynyt 23.12.2005. Haimme sen Hämeenlinnasta Helsinkiin helmikuussa 2006, jolloin Lumo oli n. 7 viikon ikäinen.Pienenä se oli vilkas ja leikkisä, myös pentuvaiheiden pomottaminen ja äkäisyys olivat huomattavissa. Myös muutama negatiivinen pentukokemus aiheutti sen, että se alkoi esim. vihaamaan heiluvia jalkoja.
Myöhemmin paino alkoi nousta, se alkoi väsyä ja eläinlääkärin kokeiden jälkeen selvisi, että Lumolla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Aiemmin meillä oli sairas japaninpystykorva ja ajattelimme, että ei salama toista kertaa samaan puuhun iske. Tiesimme kuitenkin, että japaninpystykorvilla on sairauksia, mutta halusin japaninpystykorvan ehdottomasti, sillä ensimmäinen koirani oli sellainen ja se oli luonteeltaan aivan ihana ja helppohoitoinen. Edes toinen uusi tulokas Laku ei jaksanut Lumoa innostaa.
Lumolla on rokotusten ja sairautensa lisäksi ollut kaksi muuta eläinlääkärikäyntiä. Kerran sillä meni lievästi jalka, mutta se parani nopeasti. Vuosi sitten kesällä taas sille tuli niin paha kohtutulehdus ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin leikkaus. Leikkauksesta selviämistä epäiltiin, mutta Lumo selvisi siitäkin urheasti!
Kun muutin pari vuotta sitten pois kotoa, otin Lumon mukaan. Viime vuoden lopussa kuitenkin Lumo muutti takaisin äidin luokse, sillä se ei uskalla kulkea portaita ylöspäin ja nykyinen kerrostaloasuntoni sijaitsee neljännessä kerroksessa. Äidin luona se on paljon onnellisempi myös siksi, ettei Laku ole siellä ottamassa jatkuvasti enää johtajan paikkaa.
Tälläkin hetkellä ylipainoa on huomattavasti, vaikka se saa liikuntaa ja lääkitys ja ruokavalio ovat kohdillaan. Siitä olen kuitenkin onnellinen, että huonoistakin kausista huolimatta se on saanut jo tämänkin mittaisen elämän. Toivottavasti myös lisää vuosia tulee, jos ei ilmaannu kipuja tai muita ongelmia.
