LURUN PäIVäKIRJA - Sunnuntaina, 06.02.2011 klo 08:51
Luru täällä! Tänään olikin vitsikäs päivä. :) Antakaas niin kerron. Eikä sitten keskeytetä! ;) Aamu alkoi siis ihan tavallisesti, plaa plaa plaa...
Sitten Lurppafan tuli ulos valjaiden, manttelin ja lenkkivyön kanssa. Loikkasin kopista pihalle ja aloin haukkua innoissani. Lurppafan otti minulta pannan pois, puki minulle manttelin ja laittoi valjaat päälle ja kytki ne vyöhönsä kiinni. Sitten mentiin. Lurppafanin pikkusisko Nalle ja pikkuveli Ake tulivat mukaan. Menimme soramontulle ja nuoremmat menivät laskettelemaan. Kahlasin tosi syvässä lumessa. Se oli kylmää, mutta kivaa :D
Eiköhän Lurppafan keksinyt, että saisin olla vetokoira, ja niinpä joustohihnaani kytkettiin kaksi stigaa. Vedin niitä mäkeä ylös, kun taas ipanat laskivat alas. Minä juoksin Lurppafanin kanssa perässä alas ja taas hinasin stigat ylös. Noh, sainhan minä palkkaa, luita ja makupaloja. Ja olihan se hyvää kuntoilua. :) Monta kertaa hinasin juosten stigat ylös. Sitten Lurppafan laski alas, minä juoksin hänen rinnallansa. Minut kytkettiin taas kiinni stigaan ja Nalle huuteli minua mäen päälle. Lähdin täyteen juoksuun Lurppafanin käskystä, mutta ryntäsinkin umpihankeen ja yritin juosta kohti kotia, koska oli kylmä, väsytti ja oli nälkä. Oli tietenkin vähän raskasta juosta väsyneenä syvässä hangessa ja kiskoa painavaa stigaa. Niinpä yritin lujempaa, mutta Lurppafan juoksi stigan kiinni ja hyppäsi päälle. Matka tyssäsi, olisiko omistajani niiku pikkuse läski? :D
Kun viimein lähdimme kotia kohti, Ake tuli istumaan stigan kyytiin ja vedin hänet kotiin. Se oli kivaa, sillä tiellä vetäminen oli helppoa. :) Juoksin hienosti kotio asti, mutta pihassa joustohihnan rautarinkuta taipui auki ja naru irtosi. Pääsin vapaaksi ja tiesin, että nyt olisi tilaisuuteni karata metsään. Mutta minulla oli päällä valjaat ja mantteli, mitkä häiritsivät menoa. Meinasin juosta siitä huolimatta pakoon, mutta sitten näin Lurppafanin huolestuneena pihassa huutamassa minua ja heittelemässä makupaloja ympäriinsä. Olihan minun kylmä, ja nälkä ja vähän väsyttikin... Niinpä juoksin Lurppafanin luo syömään herkkuja ja annoin ottaa itseni kiinni.
Tämän kaiken jälkeen pääsin syömään ja nukkumaan lämpimään koppiin. Ah, mikä päivä, eläkeläisen unelmaa ♥
Luru vetokoirana :)
Heips!Luru täällä! Tänään olikin vitsikäs päivä. :) Antakaas niin kerron. Eikä sitten keskeytetä! ;) Aamu alkoi siis ihan tavallisesti, plaa plaa plaa...
Sitten Lurppafan tuli ulos valjaiden, manttelin ja lenkkivyön kanssa. Loikkasin kopista pihalle ja aloin haukkua innoissani. Lurppafan otti minulta pannan pois, puki minulle manttelin ja laittoi valjaat päälle ja kytki ne vyöhönsä kiinni. Sitten mentiin. Lurppafanin pikkusisko Nalle ja pikkuveli Ake tulivat mukaan. Menimme soramontulle ja nuoremmat menivät laskettelemaan. Kahlasin tosi syvässä lumessa. Se oli kylmää, mutta kivaa :D
Eiköhän Lurppafan keksinyt, että saisin olla vetokoira, ja niinpä joustohihnaani kytkettiin kaksi stigaa. Vedin niitä mäkeä ylös, kun taas ipanat laskivat alas. Minä juoksin Lurppafanin kanssa perässä alas ja taas hinasin stigat ylös. Noh, sainhan minä palkkaa, luita ja makupaloja. Ja olihan se hyvää kuntoilua. :) Monta kertaa hinasin juosten stigat ylös. Sitten Lurppafan laski alas, minä juoksin hänen rinnallansa. Minut kytkettiin taas kiinni stigaan ja Nalle huuteli minua mäen päälle. Lähdin täyteen juoksuun Lurppafanin käskystä, mutta ryntäsinkin umpihankeen ja yritin juosta kohti kotia, koska oli kylmä, väsytti ja oli nälkä. Oli tietenkin vähän raskasta juosta väsyneenä syvässä hangessa ja kiskoa painavaa stigaa. Niinpä yritin lujempaa, mutta Lurppafan juoksi stigan kiinni ja hyppäsi päälle. Matka tyssäsi, olisiko omistajani niiku pikkuse läski? :D
Kun viimein lähdimme kotia kohti, Ake tuli istumaan stigan kyytiin ja vedin hänet kotiin. Se oli kivaa, sillä tiellä vetäminen oli helppoa. :) Juoksin hienosti kotio asti, mutta pihassa joustohihnan rautarinkuta taipui auki ja naru irtosi. Pääsin vapaaksi ja tiesin, että nyt olisi tilaisuuteni karata metsään. Mutta minulla oli päällä valjaat ja mantteli, mitkä häiritsivät menoa. Meinasin juosta siitä huolimatta pakoon, mutta sitten näin Lurppafanin huolestuneena pihassa huutamassa minua ja heittelemässä makupaloja ympäriinsä. Olihan minun kylmä, ja nälkä ja vähän väsyttikin... Niinpä juoksin Lurppafanin luo syömään herkkuja ja annoin ottaa itseni kiinni.
Tämän kaiken jälkeen pääsin syömään ja nukkumaan lämpimään koppiin. Ah, mikä päivä, eläkeläisen unelmaa ♥
