Takaisin




MASI-POJAN MATKASSA - Lauantaina, 02.04.2011 klo 18:08

PESUPÄIVÄ

Tassun nosto !

Nuuh ! Täällä haisee kummalliselta, siis minä haisen. Emännän mielestä tuoksun hyvältä. Nyt ymmärrän mitä tarkoitetaan stressillä. Eipä tiennyt poikapoloinen mitä viaton lauantaipäivä toi tullessaan. Jos olisi tiennyt, olisi lähtenyt karkuun aamulla kun emäntä avasi auton oven ja houkutteli tietämättömän koiraparan mukaansa.

Ja mihin jouduinkaan !!! Pesuun, kynsien ja tassukarvojen leikkaukseen ! Emäntä, tuo kurja petturi, jätti minut, pienen karvanaaman, ventovieraitten pariin, sulki oven perässään ja pakeni.
Ihan ensimmäistä kertaa jouduin tuohon kyytiin. Kyllähän minä vedestä pidän, kesällähän mielipuuhaani oli veden läträäminen Pumpkinin vanhassa punkassa. Ja jos ette ymmärrä mikä on punkka, niin toiset sanovat vanna, jos se auttaa asian ymmärtämistä. Siis sellainen iso muoviastia mihin mainiosti mahduin viime kesänä. Ensi kesänä ei taida ihan enää onnistua moinen kylventä.
Mutta nyt minut pestiin, karvat kuivattiin karmeaäänisellä vekottimella, kaupan päälle vielä napsautettiin kynnet ja roikkuvat tassukarvat lyhyiksi. Nyt minä sitten tuoksun !!! Yäk, poikakoira !!

Emäntä tuli sitten hakemaan minut, kas kun ei jättänyt sinne. Kyseli sitten varovasti, miten olin käyttäytynyt ym. tilanteessa.... Minä, käyttäytymistieteitten maisteri !! Olin siis ollut ihan kuin kotonani, ei mitään ongelmaa. Huh, huokasi emäntä ja alkoi sitten kehua minua "hyvä poika" -tyyliin. Kehua retostelivat kaikki miten nätti olen, valkoinen kuin lumi ja pehmeäkarvainen kuin pumpulipallo.

Tai olin.... Kotiin tultua käytiin emännän kanssa lenkillä ja ei hemmetti, taas suihkuun. Oli lyhytaikainen ilo tuo valkoisuus. Sen verran väsytti tuo kokemus että parempi heittäytyä keittiön lattialle, nostaa taas ketarat ylös ja ottaa nokoset.

Sitä ennen kerron vielä viime sunnuntaisesta. Oltiin nääs koirakoulun porukan kanssa koirarannalla karaamassa. Otettiin emännän kanssa isäntä ja se hoitopoika, Napanteri, mukaan. Meitä koiria oli yli kymmenen (siihen asti osaan laskea) ja kaikki päästiin vapaina juoksemaan ja toisiamme haistelemaan. Ja kyllä sitä sitten paineltiinkin menemään. Emäntä kuulemma sulki hetkeksi silmänsä ja nielasi, mutta päästi minut vapaaksi muitten joukkoon. Ei meinannut uskoa silmiään kun meikäpoika kiltisti tutustui toisiin lajitovereihinsa. Mitähän senkin päässä liikkui, koska minä nyt olen muka jotain aggressioita esittänyt. Oikeastaan olisi pitänyt "ottaa kuonoonsa" kun niin vähän oli luottoa meikäläiseen. Kyllähän emäntä sitten jo ihan riehaantuikin, usutti tuota "anteeksi-että-olen-olemassa"-silmäistä mustaa laporatoriohakijaa juoksemaan muitten mukana, se kun jolkotti vaan siinä vierellä korviaan roikottaen. Ja sai kun saikin siihen vetelykseen vauhtia, ehkä vähän liikaakin. Nerodeemus kun painoi persuksensa ala-asentoon, ruopi pari kertaa hankikannolla ja suuntasi sitten reippaalla ravilla kohti ulappaa. No pitihän siihen leikkiin mennä mukaan, ja kohtahan meitä olikin useampi karvajalka siinä letkassa. Sitten emännän mielestä Ruotsi olisi ollut seuraava kohde ja hän "puhalsi pelin poikki", siis kiljaisi kerran "Nero tänne" ja siihen loppui mustanaaman puhti ja kiltisti kääntyi takaisin ja juoksi emännän vierelle, me muut sopulimaisesti perässä. Musta muisti varmaan, että emännän taskusta löytyi paketillinen nakkeja, varmuuden vuoksi, kuulemma. Minua ne nakit eivät pahemmin houkuttaneet, olivat vielä kevytnakkeja.

Sain uuden lempinimenkin tuolla koirarannalla. Kouluttaja sanoi, että olin ihan kuin "Nanny 911", kaikki minua pienemmät koirat kun viihtyivät seurassani, roikkuivat karvoissani ja olivat koko ajan kintuissani. Ja minä nautin. Ja niin minusta tuli kansikuvapoikakin !

Mutta siitä kerron sitten myöhemmin. Nyt vetäydyn parin tunnin tirsoille, oli niin stressaava päivä. Heissulivei !!