Takaisin




MY STORMY SKY - Tiistaina, 10.08.2010 klo 21:50

Kotona taas!(Ja Plussa-koira)

Terveisiä Valkealan rippileiriltä!
Virnistelin jo kotiinpaluuta edeltävänä päivänä autuaana, kun kuvittelin tulevan jälleennäkemisen Miksun kanssa. Kolmen yhteisen vuoden jälkeen tuntee koiransa jo niin hyvin, että voi nähdä sielunsa silmin, miltä koira näyttää laukatessaan tervehtimään emäntäänsä ovelle viikon eron jälkeen. Kuvittelin illalla sängyssä maatessani, kuinka Miksun koko takaosa huojuu hännän mukana ja kuinka se vetää korviaan luimuun ja urisee matalasti mielihyväänsä nojatessaan jalkoihini.
On ihanaa palata kotiin. Sitäkin ihanampaa se on, kun matkasta väsyneen toivottaa tervetulleeksi vilpittömästi iloinen koira, erityisesti sen jälkeen kun pikkuveli on käynyt vain kääntymässä ovella ja murahtanut jotakin, jonka juuri ja juuri voi erottaa tervehdykseksi...

Äiti sanoi, että Miksu oli ollut poikkeuksellisen huomionkipeä koko viikon, kun sen kokopäiväinen silittäjä-rapsuttaja-leikittäjä oli matkoilla. Pistää miettimään, hemmottelenko sen ihan piloille. No joo, sitähän varten me koiranomistajat olemme!

Sitten tähän Plussa-koira -tapaukseen. Miksu on muutenkin puhelias koira, mutta eräs ääni on jaksanut naurattaa meitä aina uudestaan, vaikka se samalla ärsyttää. Otan nyt esimerkiksi tämän päivän.
Ulkona satoi ja olin juuri kuivannut Miksun lenkin jälkeen sen omalla pyyhkeellä. Istahdin telkkarin ääreen ja selasin kanavia, kun jostakin talon uumenista kuului vaimea "plop". En kiinnittänyt siihen vielä huomiota, mutta pian tuo ääni toistui, tällä kertaa lähempää. Sitten hetken hiljaisuus, kynsien rapinaa parketilla, ja yhtäkkiä vaativa "plop" aivan jalkojeni juuressa. Miksuhan siinä seisoi, heilutti häntäänsä odottavasti läähättäen ja poimi sitten pudottamansa tennispallon hampaisiinsa tiputtaen sen heti jälleen lattiaan, jolloin tuo salaperäinen ääni toistui. Hellyin sen rukoilevasta ilmeestä ja heitin sen tarjoaman pallon, niin että se sai rynnätä sen perään tassut lipsuen ja sutien.
Joku voi sanoa, että Miksu on oppinut pahoille tavoille, eli kerjäämään ihmisiltä huomiota, mutta minusta tuo tapa on aika hauska. Ruokalevon aikana voi kuulla, kuinka se käy tarjoamassa tennispalloaan vuorotellen jokaiselle(plop plop, plopplopplop), kunnes joku heittää sen sille ja kaikki alkaa alusta...

Yritän lähiaikoina siirtää Miksu-kuvia tietokoneelta nettiin, niin että kaikki (vielä) koirattomatkin voivat kokea kuuluisan leiki-minun-kanssani-katseen voiman.

Nauttikaa kesän viimeisestä kuukaudesta!