MY STORMY SKY - Sunnuntaina, 05.12.2010 klo 13:06
Alan kirjoittaa ylös tuntisuunnitelmia. Päätän jokaiselle viikolle teeman, jonka mukaan koulutan Miksua ja samalla opiskelen itse olemaan parempi kouluttaja ja koiranomistaja. Talvella ei ole agilityharkkoja, joten kun kevät koittaa, voin saapastella paikalle tarvitsematta hävetä koiraani ja sen tottelemattomuutta. Kuulostaa helpolta - tiedän, ettei se ole sitä, mutta nyt otan itseäni niskasta kiinni. Minulla on ollut tapana talven aikana heittäytyä vähän laiskaksi Miksun kanssa, mutta uskon, että jos minulla on konkreettinen urakkalista seinälläni, niin johan alkaa tapahtua. Raportoin tietenkin kaikki onnistumiset, pettymykset ja turhautumisen hetket tänne blogiini, mikä sekin kannustaa minua jatkamaan - näin uskon. Toivossa on hyvä elää, niin kuin lapamatokin osuvasti sanoi, hekoheko. Näissä tunnelmissa...
Koin herätykseni aamulenkillä, kun vastaan tuli koira, joka haukkui Miksulle. Häpeäkseni täytyy myöntää, että Miksu - tapansa mukaan - antoi samalla mitalla takaisin. Pysäytin sen, polvistuin, ja aloin "lukea lakia". Tämä koulutusmetodi ei tunnu toimivan paksukalloisella koirallani. Se vain tuijotti itsepäisesti ohitseni ja jatkoi matalaa murinaansa.
Se oli kamalaa. Ihan totta, koirani ei kuuntele minua yhtään! Se vain murisi ja murisi, vaikka toistin sille "ei":tä kuin mantraa. Ei se minulle vihainen ollut, sen verran ymmärsin sen äänensävystä, mutta inhottavaa se silti oli, niin kuin se olisi silkkaa ilkeyttään pistänyt minulle vastaan. En tiedä, kuinka kauan moitin sitä(joka tapauksessa niin kauan, että se toinen koira, joka koko tilanteen oli aiheuttanut, oli jo kadonnut näköpiiristä), mutta lopulta se lopetti. Jatkoimme matkaa kireissä tunnelmissa.
Tuollaisissa tilanteissa alkaa kelata mielessään koiransa huonoja puolia. Tiedän, kuulostaa kauhealta, mutta Miksussa on monta piirrettä, joita inhoan. Se vain tuppaa unohtumaan, kun on suorastaan lapsellisen iloisella tuulella ja kirjoittelee blogiinsa, kuinka ihanan koiran omistaa, ja kuinka suloisia tapoja sillä on.
Älkää olko niin yllättyneitä, kyllähän minä varoitin teitä, että olen "itsesääliin taipuvainen". Joskus sitä vain tuntuu, ettei Miksu rakasta minua...
Ja se siitä, nyt menee liian synkäksi. Onhan meillä paljon hyviäkin hetkiä.
Eli tässä nyt se paljon kohuttu tuntisuunnitelma seuraavalle viikolle:
TEEMA: Kontakti
TOTEUTUS: Hyllyn perukoilla pölyä kerännyt naksutin käteen ja makupalapussi taskun pohjalle. Tällä viikolla tavoitteena pelkästään se, että Miksu katsoo minua silmiin aina kun kutsun sitä, eikä käänny heti sen tehtyään muualle, vaan vasta sitten kun on saanut uuden käskyn tai "vapautuksen".´
MAANANTAI: Lomapäivä, me mennään sukuloimaan Turkuun, ja automatkoja inhoava Miksu päätettiin armahtaa, joten se jää kotiin. Illalla ehkä muistutellaan mieliin, mikä naksuttimen päästämä "jännä ääni" taas tarkoittikaan...
TIISTAI: Piiiiitkän pitkä metsälenkki, niin että Miksu saa juosta vapaana. Kotona muutama lyhyt harjoitus, Miksu saa vaihtelevan määrän makupaloja aina katsoessaan minuun, kun olen sanonut sen nimen. En vielä vaadi pidempää katsomisaikaa.
KESKIVIIKKO: Leikitystä ulkona hangessa, leikki jatkuu kun Miksu reagoi nimeensä.
TORSTAI: Kontaktiharjoitukset siirretään kaupungin kaduille (enemmän häiriötä) ja pidetään lyhyinä.
PERJANTAI: Kontaktiharjoituksia sisällä, nyt vaadin jo pidempään kestävää katsekontaktia.
LAUANTAI: Makupalojen etsimistä sisällä, kontaktiharjoitukset jatkuvat, mutta silloin tällöin palkka ei olekaan makupala tai lelu vaan "pelkkä" kehu.
SUNNUNTAI: Pitkä lenkki vaihtelevassa ympäristössä, katsekontaktia vaaditaan jo joka kerralla.
Sellaista siis luvassa. En lupaa heti ensi sunnuntaina mitään kaikenkattavaa raporttia, ehkä parin viikon päästä. Viikolla 50 onkin Miksun vuoro hakea kontaktia minulta.
Joskus kuukausia sitten taisin kirjoittaa tänne, että pidän Miksulle tehokuurin seuraamisesta ja luoksetulosta. Jälkimmäinen ei ole vielä virheetön - Miksu ei edelleenkään tule joka kerta kun kutsun sitä - mutta tuo seuraaminen on parantunut huimasti! Oikeesti! :)
Hyvää itsenäisyyspäivää, muistakaa sytyttää kynttilöitä!
Lusmuilu loppuu nyt!
Tämä olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan...vai?Alan kirjoittaa ylös tuntisuunnitelmia. Päätän jokaiselle viikolle teeman, jonka mukaan koulutan Miksua ja samalla opiskelen itse olemaan parempi kouluttaja ja koiranomistaja. Talvella ei ole agilityharkkoja, joten kun kevät koittaa, voin saapastella paikalle tarvitsematta hävetä koiraani ja sen tottelemattomuutta. Kuulostaa helpolta - tiedän, ettei se ole sitä, mutta nyt otan itseäni niskasta kiinni. Minulla on ollut tapana talven aikana heittäytyä vähän laiskaksi Miksun kanssa, mutta uskon, että jos minulla on konkreettinen urakkalista seinälläni, niin johan alkaa tapahtua. Raportoin tietenkin kaikki onnistumiset, pettymykset ja turhautumisen hetket tänne blogiini, mikä sekin kannustaa minua jatkamaan - näin uskon. Toivossa on hyvä elää, niin kuin lapamatokin osuvasti sanoi, hekoheko. Näissä tunnelmissa...
Koin herätykseni aamulenkillä, kun vastaan tuli koira, joka haukkui Miksulle. Häpeäkseni täytyy myöntää, että Miksu - tapansa mukaan - antoi samalla mitalla takaisin. Pysäytin sen, polvistuin, ja aloin "lukea lakia". Tämä koulutusmetodi ei tunnu toimivan paksukalloisella koirallani. Se vain tuijotti itsepäisesti ohitseni ja jatkoi matalaa murinaansa.
Se oli kamalaa. Ihan totta, koirani ei kuuntele minua yhtään! Se vain murisi ja murisi, vaikka toistin sille "ei":tä kuin mantraa. Ei se minulle vihainen ollut, sen verran ymmärsin sen äänensävystä, mutta inhottavaa se silti oli, niin kuin se olisi silkkaa ilkeyttään pistänyt minulle vastaan. En tiedä, kuinka kauan moitin sitä(joka tapauksessa niin kauan, että se toinen koira, joka koko tilanteen oli aiheuttanut, oli jo kadonnut näköpiiristä), mutta lopulta se lopetti. Jatkoimme matkaa kireissä tunnelmissa.
Tuollaisissa tilanteissa alkaa kelata mielessään koiransa huonoja puolia. Tiedän, kuulostaa kauhealta, mutta Miksussa on monta piirrettä, joita inhoan. Se vain tuppaa unohtumaan, kun on suorastaan lapsellisen iloisella tuulella ja kirjoittelee blogiinsa, kuinka ihanan koiran omistaa, ja kuinka suloisia tapoja sillä on.
Älkää olko niin yllättyneitä, kyllähän minä varoitin teitä, että olen "itsesääliin taipuvainen". Joskus sitä vain tuntuu, ettei Miksu rakasta minua...
Ja se siitä, nyt menee liian synkäksi. Onhan meillä paljon hyviäkin hetkiä.
Eli tässä nyt se paljon kohuttu tuntisuunnitelma seuraavalle viikolle:
TEEMA: Kontakti
TOTEUTUS: Hyllyn perukoilla pölyä kerännyt naksutin käteen ja makupalapussi taskun pohjalle. Tällä viikolla tavoitteena pelkästään se, että Miksu katsoo minua silmiin aina kun kutsun sitä, eikä käänny heti sen tehtyään muualle, vaan vasta sitten kun on saanut uuden käskyn tai "vapautuksen".´
MAANANTAI: Lomapäivä, me mennään sukuloimaan Turkuun, ja automatkoja inhoava Miksu päätettiin armahtaa, joten se jää kotiin. Illalla ehkä muistutellaan mieliin, mikä naksuttimen päästämä "jännä ääni" taas tarkoittikaan...
TIISTAI: Piiiiitkän pitkä metsälenkki, niin että Miksu saa juosta vapaana. Kotona muutama lyhyt harjoitus, Miksu saa vaihtelevan määrän makupaloja aina katsoessaan minuun, kun olen sanonut sen nimen. En vielä vaadi pidempää katsomisaikaa.
KESKIVIIKKO: Leikitystä ulkona hangessa, leikki jatkuu kun Miksu reagoi nimeensä.
TORSTAI: Kontaktiharjoitukset siirretään kaupungin kaduille (enemmän häiriötä) ja pidetään lyhyinä.
PERJANTAI: Kontaktiharjoituksia sisällä, nyt vaadin jo pidempään kestävää katsekontaktia.
LAUANTAI: Makupalojen etsimistä sisällä, kontaktiharjoitukset jatkuvat, mutta silloin tällöin palkka ei olekaan makupala tai lelu vaan "pelkkä" kehu.
SUNNUNTAI: Pitkä lenkki vaihtelevassa ympäristössä, katsekontaktia vaaditaan jo joka kerralla.
Sellaista siis luvassa. En lupaa heti ensi sunnuntaina mitään kaikenkattavaa raporttia, ehkä parin viikon päästä. Viikolla 50 onkin Miksun vuoro hakea kontaktia minulta.
Joskus kuukausia sitten taisin kirjoittaa tänne, että pidän Miksulle tehokuurin seuraamisesta ja luoksetulosta. Jälkimmäinen ei ole vielä virheetön - Miksu ei edelleenkään tule joka kerta kun kutsun sitä - mutta tuo seuraaminen on parantunut huimasti! Oikeesti! :)
Hyvää itsenäisyyspäivää, muistakaa sytyttää kynttilöitä!
