MY STORMY SKY - Lauantaina, 16.04.2011 klo 11:53
Tavoitteena huippukoira - Koiran tottelevaisuuskoulutus antaa hyvän ensivaikutelman. Kannessa on vauhdikkaita, värikkäitä kuvia ja takakansiteksti lupailee suuria: "Jokainen koira voi olla huippukoira."
Kirjan rakenne on myös hyvä. Sisällysluettelosta jo selviää, että kirja jakautuu yhdeksään suurempaan kokonaisuuteen. Niiden avulla voi helposti pomppia yli ne osiot, jotka koirakko jo taitaa, ja siirtyä suoraan sellaiseen tekstiin, joka itseä kiinnostaa. Näiden lukujen alla on myös useita alaotsikoita jäsentelemässä tekstiä.
Olen aika vaativa lukija, mitä koirakirjoihin tulee. Vaadin sekä selkeyttä että tarkempia tietoja, yksinkertaisia ohjeita ja neuvojen takana piileviä vaikutteita. Miksi minun pitää tehdä juuri näin? Miksi juuri nyt? Miten koira tämän ymmärtää? Lisäksi pelkkä faktojen kertominen ei riitä. Vaadin kuvia, esimerkkejä, elävää tekstiä, jotta mielenkiintoni säilyy.
Lähes kaikki vaatimukseni täytetään tässä kirjassa. Teksti jaotellaan helposti sulatettaviin osioihin, joiden perään seuraa usein kokoava, lyhyt tiivistelmä tärkeimmistä termeistä, tai muistilista. Myöhemmin myös konkreettiset ohjeet jonkin liikkeen kouluttamiseen on erotettu selkeästi leipätekstistä.
Joidenkin kappaleiden alussa, lyhyen pohjustuksen jälkeen, oli kursiivilla lyhyt esimerkkitarina. Lapsellisesta kielenkäytöstä huolimatta nuo tarinat olivat hyvin motivoivia ja arkielämän kuvauksellaan kannustivat jatkamaan lukemista.
Myöhemmin kirjassa käytiin läpi joitakin tavallisimpia liikkeissä esiintyviä virheitä(esimerkkinä koiran levottomuus seuraamisessa), kerrottiin niiden mahdolliset syyt ja ratkaisut. Fiksu rakenne takasi sen, että lukijan ei tarvinnut lukea kaikkia mahdollisia virheitä tekstistä ennen kuin löysi oman koiransa ongelmat sieltä kaiken keskeltä, vaan löysin nopeasti tarvitsemani avun.
Miinusta tulee kirjan ulkoasusta. Kyllä, kansi oli hyvin lupaava, mutta siihen se sitten jäikin. Kuvia kyllä oli, mutta lukuunottamatta keskelle kirjaa sijoitettua liitettä, kaikki valokuvat olivat mustavalkoisia. Olisin kaivannut lisää väriä itse tekstiin, en kaikesta muusta erillisille sivuille.
Kirjan idea oli hyvä. Susanna ja Juha Korri painottivat jokaisen koiran yksilöllisyyttä koulutustilanteessa, motivoinnissa ja työskentelykyvyssä. Tämä teema näkyi selvästi koulutusohjeista. Esimerkiksi noutamisen opettamiseksi oli olemassa monta eri tapaa, jotka kunnioittivat erilaisten koirien erilaisia tarpeita ja taipumuksia. Myös omien koulutustapojen kehittämiseen kannustettiin. Omistaja tietää parhaiten, millainen tapa omaan koiraan puree, eikä kirja voi mitenkään korvata sellaista ihmistä, joka on nähnyt koiran kasvavan ja kehittyvän pienestä pennusta saakka.
Kirjoittajien toinen tärkeä pointti oli myös minulle mieleen; jo ensimmäisissä kappaleissa painotettiin koiran luonnollisten viettien tärkeyttä motivaatiota ja palkkausta mietittäessä. Sillä totuushan on, että koira polveutuu villistä sudesta, ja vaikka sen ulkonäkö onkin muuttunut, sillä on yhä samat vaistot ja tarpeet kuin esi-isällään. Vasta nyt aloin ymmärtää, miksi koira oikeastaan lähtee juoksemaan jäniksien ja vastaavien perään, tai miksi se välillä vetäytyy leikistä ja jää pureskelemaan keppiä paikalleen. Kaikki tämä johtuu vieteistä. Kirjassa myös selitettiin, kuinka näitä viettejä voi käyttää hyväkseen koiran koulutuksessa. Tärkeimpiä ovat varmasti koiran miellyttämisenhalun takana piilevä laumavietti, sekä ruoanhankintavietti.
Minua itseäni kirja auttoi paljon. Se vastasi kysymyksiini koiran palkkaamisesta, neuvoi kädestä pitäen noutamisen opettamisen ja - mikä ehkä tärkeintä - innosti minua kehittämään Miksua, sen liikkeitä, sekä itseäni kouluttajana. Kouluttaminen ei lopu koskaan.
Susanna Korri & Juha Korri: Tavoitteena huippukoira
Elikkä siis blogini ensimmäinen kirja-arvostelu.Tavoitteena huippukoira - Koiran tottelevaisuuskoulutus antaa hyvän ensivaikutelman. Kannessa on vauhdikkaita, värikkäitä kuvia ja takakansiteksti lupailee suuria: "Jokainen koira voi olla huippukoira."
Kirjan rakenne on myös hyvä. Sisällysluettelosta jo selviää, että kirja jakautuu yhdeksään suurempaan kokonaisuuteen. Niiden avulla voi helposti pomppia yli ne osiot, jotka koirakko jo taitaa, ja siirtyä suoraan sellaiseen tekstiin, joka itseä kiinnostaa. Näiden lukujen alla on myös useita alaotsikoita jäsentelemässä tekstiä.
Olen aika vaativa lukija, mitä koirakirjoihin tulee. Vaadin sekä selkeyttä että tarkempia tietoja, yksinkertaisia ohjeita ja neuvojen takana piileviä vaikutteita. Miksi minun pitää tehdä juuri näin? Miksi juuri nyt? Miten koira tämän ymmärtää? Lisäksi pelkkä faktojen kertominen ei riitä. Vaadin kuvia, esimerkkejä, elävää tekstiä, jotta mielenkiintoni säilyy.
Lähes kaikki vaatimukseni täytetään tässä kirjassa. Teksti jaotellaan helposti sulatettaviin osioihin, joiden perään seuraa usein kokoava, lyhyt tiivistelmä tärkeimmistä termeistä, tai muistilista. Myöhemmin myös konkreettiset ohjeet jonkin liikkeen kouluttamiseen on erotettu selkeästi leipätekstistä.
Joidenkin kappaleiden alussa, lyhyen pohjustuksen jälkeen, oli kursiivilla lyhyt esimerkkitarina. Lapsellisesta kielenkäytöstä huolimatta nuo tarinat olivat hyvin motivoivia ja arkielämän kuvauksellaan kannustivat jatkamaan lukemista.
Myöhemmin kirjassa käytiin läpi joitakin tavallisimpia liikkeissä esiintyviä virheitä(esimerkkinä koiran levottomuus seuraamisessa), kerrottiin niiden mahdolliset syyt ja ratkaisut. Fiksu rakenne takasi sen, että lukijan ei tarvinnut lukea kaikkia mahdollisia virheitä tekstistä ennen kuin löysi oman koiransa ongelmat sieltä kaiken keskeltä, vaan löysin nopeasti tarvitsemani avun.
Miinusta tulee kirjan ulkoasusta. Kyllä, kansi oli hyvin lupaava, mutta siihen se sitten jäikin. Kuvia kyllä oli, mutta lukuunottamatta keskelle kirjaa sijoitettua liitettä, kaikki valokuvat olivat mustavalkoisia. Olisin kaivannut lisää väriä itse tekstiin, en kaikesta muusta erillisille sivuille.
Kirjan idea oli hyvä. Susanna ja Juha Korri painottivat jokaisen koiran yksilöllisyyttä koulutustilanteessa, motivoinnissa ja työskentelykyvyssä. Tämä teema näkyi selvästi koulutusohjeista. Esimerkiksi noutamisen opettamiseksi oli olemassa monta eri tapaa, jotka kunnioittivat erilaisten koirien erilaisia tarpeita ja taipumuksia. Myös omien koulutustapojen kehittämiseen kannustettiin. Omistaja tietää parhaiten, millainen tapa omaan koiraan puree, eikä kirja voi mitenkään korvata sellaista ihmistä, joka on nähnyt koiran kasvavan ja kehittyvän pienestä pennusta saakka.
Kirjoittajien toinen tärkeä pointti oli myös minulle mieleen; jo ensimmäisissä kappaleissa painotettiin koiran luonnollisten viettien tärkeyttä motivaatiota ja palkkausta mietittäessä. Sillä totuushan on, että koira polveutuu villistä sudesta, ja vaikka sen ulkonäkö onkin muuttunut, sillä on yhä samat vaistot ja tarpeet kuin esi-isällään. Vasta nyt aloin ymmärtää, miksi koira oikeastaan lähtee juoksemaan jäniksien ja vastaavien perään, tai miksi se välillä vetäytyy leikistä ja jää pureskelemaan keppiä paikalleen. Kaikki tämä johtuu vieteistä. Kirjassa myös selitettiin, kuinka näitä viettejä voi käyttää hyväkseen koiran koulutuksessa. Tärkeimpiä ovat varmasti koiran miellyttämisenhalun takana piilevä laumavietti, sekä ruoanhankintavietti.
Minua itseäni kirja auttoi paljon. Se vastasi kysymyksiini koiran palkkaamisesta, neuvoi kädestä pitäen noutamisen opettamisen ja - mikä ehkä tärkeintä - innosti minua kehittämään Miksua, sen liikkeitä, sekä itseäni kouluttajana. Kouluttaminen ei lopu koskaan.
