PöLHö KUSTAA KAALEPPI KOLMASTOISTA KOIRA TUTTAVILLE UUNO - Maanantaina, 08.07.2013 klo 20:54
Olen Omien ihmisten mielestä niin rauhallinen ja fiksu, kasvattaja on kuulemma lukenut oikein heidän ajatuksiaan ehdottaessaan minua heille. Itse vielä harkitsen, annanko heidän pitää harhakuvitelmansa vai en.
Hyvin olen kyllä Emännän jo onnistunut kouluttamaan, hänen mielestään kaikki vessavahingot ovat vain hänen hitautensa syytä. Totta, kyllähän minä jo tiedän että ulos ne asiat kuuluu hoitaa! Sisälle kakkaaminen on minulle kauhistus! Kerran sellainen hirvittävä vahinko sattui, vatsani kun on hieman löysällä. Emäntä napisee sen johtuvan siitä, että minä hotkaisen kaiken kitusiini, oli se ruokaa tai ei. Nyt saan sitten ruoan joukkoon jotain happobakteereita. Kelpaa, mitä enemmän ruokakupissa on tavaraa, sen parempi.
Tosin Emäntä totesi minun jättävän kuppiin joka päivä jotain, näennäisestä ahneudestani huolimatta. Niinpä hän tylysti raakkasi aterioideni määrän neljästä kolmeen. Koitti jotain päälle sepustaa siitä, että syön kuulemma niin paljon nappuloita koulutus- ja leikkihetkien aikana, että olen kuulemma pian pikku pullukkainen.
Osaan jo istua, pyytää ruokaa, maahan menen jos jaksan, etsin namuja pahvikoteloiden sisältä, tulen luokse kuin ammuttuna, tiedän ettei hihnassa pääse vetämällä eteenpäin ja sellaista pientä. Tänään on leikitty ihan uutta leikkiä, opin sen heti. Emäntä laittoi muovikippoja nurin lattialle ja piilotti yhden alle namun. Tajusin tämän heti. Siis että namu kuuluu syödä, kaikki muu on epäoleellista. Erittäin epäoleellista on niiden kippojen määrä. Kun eihän niitä tarvita kuin se, jonka alla namu on. Muut ovat turhia härpäkkeitä. Mutta Emäntää niiden määrän lisääminen tuntuu huvittavan. On mukavaa olla iloksi.
On myös mukavaa käydä uusissa paikoissa. Ollaan käyty mummuloissa, sukulaisen luona, oi, se vasta oli kivaa, siellä oli toinen koira! Se oli iso ja musta ja poika ja osasi nostaa jalkaansa. Ja se juoksi lujaa. Sain leikkiä sen kanssa! Hippa oli hurjan kivaa. Ja sain jopa maistaa sen luuta! Siihen tulee kuulemma joskus muutos, en ymmärrä sitä, ainahan mun kuuluu luut syödä, mikä muutos??
Sitten on käyty vilkaisemassa junia, junarata kulkee ihan läheltä kotiamme, vilkasta autotietä, ruohoraivuria, huh, vaikka mitä me ollaan nähty! Ja kuultu! Autoilukin alkaa jo hiukan sujua, en oksentanut tänään pikkumatkoilla ollenkaan.
Huomenna kuulemma alkaa yksinolotreenit ja imurileikit. Yritän ymmärtää.
Kippotemppu
Nyt sitä ollaan sitten tasan 9-viikkoa. Ja Omassa kodissa asuttu tasan viikko, niin Emäntä sanoo. Onko sillä niin väliä, tiedä häntä, kovasti se noiden kaksijalkaisten mielestä on ihmeellistä.Olen Omien ihmisten mielestä niin rauhallinen ja fiksu, kasvattaja on kuulemma lukenut oikein heidän ajatuksiaan ehdottaessaan minua heille. Itse vielä harkitsen, annanko heidän pitää harhakuvitelmansa vai en.
Hyvin olen kyllä Emännän jo onnistunut kouluttamaan, hänen mielestään kaikki vessavahingot ovat vain hänen hitautensa syytä. Totta, kyllähän minä jo tiedän että ulos ne asiat kuuluu hoitaa! Sisälle kakkaaminen on minulle kauhistus! Kerran sellainen hirvittävä vahinko sattui, vatsani kun on hieman löysällä. Emäntä napisee sen johtuvan siitä, että minä hotkaisen kaiken kitusiini, oli se ruokaa tai ei. Nyt saan sitten ruoan joukkoon jotain happobakteereita. Kelpaa, mitä enemmän ruokakupissa on tavaraa, sen parempi.
Tosin Emäntä totesi minun jättävän kuppiin joka päivä jotain, näennäisestä ahneudestani huolimatta. Niinpä hän tylysti raakkasi aterioideni määrän neljästä kolmeen. Koitti jotain päälle sepustaa siitä, että syön kuulemma niin paljon nappuloita koulutus- ja leikkihetkien aikana, että olen kuulemma pian pikku pullukkainen.
Osaan jo istua, pyytää ruokaa, maahan menen jos jaksan, etsin namuja pahvikoteloiden sisältä, tulen luokse kuin ammuttuna, tiedän ettei hihnassa pääse vetämällä eteenpäin ja sellaista pientä. Tänään on leikitty ihan uutta leikkiä, opin sen heti. Emäntä laittoi muovikippoja nurin lattialle ja piilotti yhden alle namun. Tajusin tämän heti. Siis että namu kuuluu syödä, kaikki muu on epäoleellista. Erittäin epäoleellista on niiden kippojen määrä. Kun eihän niitä tarvita kuin se, jonka alla namu on. Muut ovat turhia härpäkkeitä. Mutta Emäntää niiden määrän lisääminen tuntuu huvittavan. On mukavaa olla iloksi.
On myös mukavaa käydä uusissa paikoissa. Ollaan käyty mummuloissa, sukulaisen luona, oi, se vasta oli kivaa, siellä oli toinen koira! Se oli iso ja musta ja poika ja osasi nostaa jalkaansa. Ja se juoksi lujaa. Sain leikkiä sen kanssa! Hippa oli hurjan kivaa. Ja sain jopa maistaa sen luuta! Siihen tulee kuulemma joskus muutos, en ymmärrä sitä, ainahan mun kuuluu luut syödä, mikä muutos??
Sitten on käyty vilkaisemassa junia, junarata kulkee ihan läheltä kotiamme, vilkasta autotietä, ruohoraivuria, huh, vaikka mitä me ollaan nähty! Ja kuultu! Autoilukin alkaa jo hiukan sujua, en oksentanut tänään pikkumatkoilla ollenkaan.
Huomenna kuulemma alkaa yksinolotreenit ja imurileikit. Yritän ymmärtää.
