Takaisin




POMPPUFIILIS - Keskiviikkona, 25.09.2013 klo 00:12

Pompitaanko täällä ollenkaan?

Onpa ollut tauko. Ei, en ole unohtanut blogia, mutta aina aloittaessani entryä, on sen kirjoittaminen ollut vaikeaa. Erittäin paha writer's block. Tänään yritän voittaa sen!

Ja vastaukseksi, kyllä me pompitaan! Ja paljonkin! Kaikkea hurjaa on tapahtunut, alkukesällä on kamppailtu treeni-innon kanssa muunmuassa. Ei huvittanut. Kaikki tuntui hirveän vaikealta ja kankealta ja mietin joka treenikerran jälkeen, että nyt on pitkä tauon paikka, en jaksa enää olla näin huono. Koira edistyi harppauksin ja minä ohjaajana jäin pahasti jälkeen, olin kankea kuin suolapatsas, palkkaus oli aina myöhässä tai ajoitettu muuten väärin, radat liian pitkiä ja vaikeita ja koirakin alkoi selvästi turhaantua kanssani. Minulta oli selvästi määränpää kadoksissa ja kaikenkaikkiaan tuskailin lähes kaiken kanssa mikä liittyi agilityyn.

Sitten pääsimme I-HAHiin, Itä-Helsingin Agility Harrastajiin. Se koitui meidän pelastukseksemme, sillä nyt minäkin sai ohjastusta. Meitä kehuttiin pitkälle ehtineeksi koirakoksi, mutta olin liian malttamaton ja koira luki virheeni nopeasti. Lähdimme uudelleen alkeista ja se todella auttoi meitä. Hiljalleen aloin huomata edistyksen itsessäni. Minusta tuli treeninälkäinen. Halusin oppia kaiken, mitä oli jäänyt oppimatta. Aloimme treenata ahkerasti keinua pöydän avulla, paukuttelimme sitä ja myöhemmin asennettavaa, matalaa keinua, josta Merlin innostui todella. Nyt kokonainen keinu onnistuu 9/10:sta kerrasta ja aina tuo muistaa pysähtyä kontaktillekin. Myös keppejä aloimme hiomaan, ensin ohjureilla, ja sitten siirryimme verkoille, ja rupesi nekin onnistumaan! Kokonaiset kepit onnistuvat ilman verkkoja 7/10:sta kerrasta, joten niitä vielä kerrataan.

Olemme startanneet myös episten, epävirallisten agilitykisojen tahkoamisen ja miellyttävällä menestyksellä! AGRY:n (Agility RY) kisoissa emme sijoittuneet lainkaan ja kohtaloksemme koitui jännittynyt ohjaaja, joka ohjasi käännöksissä liian myöhään. Olin nimittäin täysin puulla päähän lyöty pienen mansesterin nopeudesta, jonka se on löytänyt ulkokentillä IHAHin kesätreenien myötä. Yhden nollan saimme ja hyvällä ajalla, mutta sitä ei valitettavasti laskettu mukaan. Sen sijaan veteraani Aku meni ja pokasi itselleen medimöllien CUP 1.sijan voittamalla 1. ja 2.sijan osallistumistaan kisoista. Oho! Hyvä pappa!

Sen sijaan Ojanko CUPissa meitä onnisti! Merlin oli ekassa osakilpailussa medimöllien 2.sijan pallilla yhdellä erittäin nopealla nollalla. Eka rata oli mennyt koiran ottaessa vaudistaan kaiken irti ja paineli menemään putkelle useammankin kerran, mutta seuraavalla kierroksella asia korjattiin. Toisessa osakilpailussa vauhti oli kohdillaan, mutta kummastakin hyppyradasta tuli -5 pistettä kieltojen takia. Ei se mitään, kivaa oli silti, sateesta huolimatta! Ja koska, viimeisessa kisassa, me saimme kummastakin agiradasta nollat ja olimme medimöllien ekat! Ekat! Ensimmäinen sija! Olin haljeta ylpeydestä. Olin samaisella viikolla onnistunut venäyttämään polveni ja siinä oleva rasitusvamma kiukutteli, mutta se oli sen arvoista. Päätin myös, että seuraavissa epiksissä starttaamme kisaavien puolella, meni syteen tai saveen. Merlinin siskon ja emän omistaja olisi tulossa lokakuussa Suomeen starttaamaan 1.luokan Nikillä, joten hieman houkuttelee myös...

... ainoa vain, että tällä hetkellä konkkaan kainalosauvojen kanssa ja olen tulehduskipulääkkeiden armoilla. Polvessa nivelkierukka naksuu ja ligamentissa on jotain vialla. Toivottavasti jalan lepuuttaminen auttaisi eikä ainakaan tarvitse mitään leikkausta tai pidempää kieltoa liikunnasta!

Me palailemme blogin puoleen taas kuukausittain. Nyt panacod-huurut ottavat vallan ja laitan naudanläskipalat uuniin kuivumaan, jotta saamme hieman treeninameja hamaan tulevaisuuteen. Viimeiset maastotreenit olivat Hyvinkäällä ja parin viikon päästä lähdemme taas möllimaastoihin riekkumaan, toivottavasti oikein kunnon kaveriporukalla!

Cause I am a champion and you’re gonna hear me roar!