KENNELREKISTERI
Kennel Almeja
Aloitin Chihuahuan kanssa elämisen noin 12 vuotta sitten jolloin perheeseeni kissojen lisäksi tuli pieni vaalea Rigo (Rodrigo) ja kun ensimmäinen tuli ei kauaa mennyt kun Rigo sai kaverikseen 'enonsa' Tiny-Doll's Vernandon, Don'ina tunnettu . Kissani katseli koiria kaukaa aivankuin sanoen: 'Ai, että lisää noita hännänheiluttajia' . Misa (edesmennyt ) suhtautui koiriin vältellen ei juuri osoittanut hyväksymistä muttei vihamielisyyttäkään, joten uskalsin aika pian jättää koirat ja kissat keskenään. Kerron vain Misasta vaikka oli kaksi kissaa. Toinen, Misu tuli Rigon kanssa samaan aikaan yhtä 'vauvana' joten niistä tuli välittömästi kaverit. Misa oli vain joukon pomo ja arvelin, että näinkö Misa hyväksyy koskaan koiria koska jo ruumiinkieli ja eleet ovat niin erillaisia kissoilla ja koirilla. mutta n.tasan vuosi oli kiertelyä jonka jälkeen Misa oli sitä mieltä, että pakkohan nuo on hyväksyä. Se ilmeni niin, että Misa otti Rigon hoitoonsa kuin pennun, se pesi Rigon jokapäivä. Rigo nautti silminnähtävästi kun Misan karkea kissankieli pesi sitä. Jolloinkin vuosi Donin jälkeen perheeseen tuli lisäys pienen ja pippurisen Tinon muodossa . Nyt on vuodet vierineet ja 12-vuotta Chihujeni kanssa eläneenä päätin mennä kasvattajakurssille ja aloittaa ihan ihka oikea oma kennel. Ensimmäinen pentueeni tosin kerkesi syntymään ennen kuin sain kennelnimeni mutta nyt lopulta Bebitan, Berditan ja Benitan nimen edessä komeilee sana: Almeja joka on espanjaa ja tarkoittaa 'sinisimpukkaa'. Kennelini tietysti on pieni kotikenneli jossa koirat elelee 'perheenjäseninä' . Tällä hetkellä meillä on 12-vuotias Don, 3½ -vuotias Zini, 1½(edellisten esikoinen) Bebita ja viime joulupäivänä Mikkelistä hakemani sijoitustyttö, nyt 14,vkoa Mella. Asumme Pohjois-Helsingissä hyvien liikenneyhteyksien varrella ja ajelemmekin bussilla aika ahkerasti sinne tänne.
(Tämä seuraava juttu on kertomusta Chihuahuan arkipäivästä meidän perheessä. Käytän ’hän’ muotoa mutta kyllä Don, Zini, Bebita ja Mella silti ovat koiria, länsisuomesta jäi vaikutteita tuossa muodossa joten älkää pahastuko.)
Yritän kertoa rehellisesti mikä on chihuahuan arkipäivää, niin ainakin meillä. Tässä se tulee: Olen bussikuski jonka työvuorot ovat säännöllisen epäsäännölliset. Minulla on kaksivuorotyö johon kuuluu aamu- ja iltavuorot mutta koirien ulkoilutus sujuu melko säännöllisesti pieniä heittoja suuntaan ja toiseen. Jos minulla on aamu vuoro niin herään noin 03.00-05.00 riippuen työn alkamisajasta näin talvella puen koirille nutut päälle siinä sivussa monta villapaitaa itselleni ja ollaan valmiit ulos menoon. Koska vanhin koiristani on 12-vuotias niin aamulla Don saa päättää mihin suuntaan lähdemme kun rapusta ulos pääsemme. (lenkki menee silloin paremmin) Yleensä kierrämme 'Ruutimäen' (yksi osa Koskelaa) en tiedä mikä Donia sinne vetää mutta sieltä me löydämme itsemme. Siinä menee n.40min- 1h jonka jälkeen tulemme sisään ja koska Zini-mamma on 'raskaana' ( oik. tiineenä) pesen jokaisen jalat tuon mokoman suolan takia jotta suolanlipeää ei kulkeutuisi sikiöille. Pienin koiristani ei tule vielä joka lenkille mukaan vaan pääsääntöisesti Mella syö sillä aikaa koska isommat on sellaisia luppasuita, että Mellalle ei jäisi kuin rippeet. Mutta pikkuhiljaa meidän 13-viikkoinenkin alkaa käymään muiden mukana ulkona. Kun sitten tulen kotiin lähdemme päivälenkille ja se suuntautuu sitten tarpeitten mukaan jos tarvitsee hoitaa joku asia niin, että koirat voi tulla mukaan niin yhdistän ne reissut 'seikkailu'-retkiksi niitä kutsun. Muuten normaalisti tehdään sellainen reilu lenkki ettei vain kierretä taloa. (ennemmin taluttaja väsyy kun chihuahua). Koska olen päätynyt noiden isojen kanssa tulokseen, että ne pysyy kunnossa ja 'linjoissaan' kerran päivässä annettavalla ruualla, (poikkeuksena nyt kun Zini on tiineenä niin hän saa sitten useimmin pieniä annoksia päivässä, ja toiset on kateellisia, jos ei pidä jotain rajaa niin nehän syö itsensä epäterveellisen punkeroksi). Sen ruuan, siis annan illalla ennen iltalenkkiä tai sen jälkeen riippuu seuraavan päivän työvuorosta. Mieheni tekee yleensä koirille 10l kattilaan 'n.Yrjölän'-puuroa: Riisiä, jauhelihaa, kanaa, maksaa ja porkkanaa. Sen lisäksi laitan normaalisti jokaisen ruokaan kuivamuonaa joka sitä voi syödä. Don jonka suolisto pitää minut jännityksen vallassa voi syödä vain yhtä kuivamuona lajia ja joskus joutuu pitämään taukoa siinäkin joten silloin Don saa vain kotiruoka osuuden, Mella joka tuli viime joulupäivänä syö jo muiden mukana kotiruokaa illalla (ja muina aikoina kuivamuonaa).Bebita (edellisen pentueen esikoinen) on oikea rohmusuu, söisi varmaan hevosen jos saisi. Bebitan kanssa tarvitsee olla tarkkana ettei hän pääse lihomaan koska ruumiinrakenne on vankka jo alkuunsa. Iltalenkille lähdetään vaikka minulla jo silmät alkaisi luppasemaan vaikka aika kivasti siinä virkistyy, ainakin aamulla ehtii lenkin aikana herätä kunnolla ja aamulla kesällä on kiva kuunnella lintujenlaulua. Siinä tuli lenkkeily ja ruokinta, muu toiminta on meillä tottelevaisuuskoulutus joka taas alkaa ensikuussa Konalassa Bebitan kanssa joskus myöhemmin on sitten Mellan vuoro. Donin kanssa kävimme muutaman vuoden ajan pelastuskoiratoiminnassa, mutta nyt me käydään näyttelyissä; Don veteraaniluokassa ja Bebita vielä Tampereella ainakin, nuorten luokassa. Mellan näyttely ura alkaa joskus toukokuussa. Zini on käynyt joka vuosi, vuodesta 2003 kerran näyttelyssä mutta Donin ja Bebitan kanssa olemme jo olleet aika monessa mukana. Siitä muistuikin mieleeni olemme Donin ja Bebitan kanssa käyneet näyttelyharjoitustreeneissä Cavaljieerien harkoissa. Se oli osapuilleen muusta toiminnasta. Aika menee kuin siivillä ei meinaa perässä pysyä! Aika ei tule pitkäveteiseksi chihun kanssa, se on varmaa.
Chihuahuat jos ottavat ja vaativat paljon ne myös antaa kaikin tavoin takaisin iloa ja hyvää mieltä. Niiden oivallukset joidenkin asioiden suorittamisessa aiheuttaa ihmetystä. Kuinka monet naurut olemmekaan saaneet nauraa.
Päivääkään en vaihtaisi pois.
Chihuanhuan luonne onkin sellainen alue mihin sopii kaikennäköistä juttua, mutta kerron omistani ensin Don: Don on 'herrasmies', aina valmis tutustumaan, ei yleistä, jos jonkun rodunomaava tekee sille pahaa (kuten sattui 2002) hän ei reagoi kielteisesti toisiin samanrotuisiin tai samanvärisiin koiriin. Don on ollut ihmisiin nähden varauksellinen ihan pennusta lähtien enkä pakota Donia tervehtimään ketään jota se ei tunne 'sukulaissielukseen', näiden luo Donikin menee heti. Zini taas on tunnekoira hän ottaa kaikki asiat syvästi tunteella ja sen kanssa oppii elämään ihan hyvin, aikansa se vei kun löysyimme oikean sävelen. Bebita, joka on kahden edellisen esikoinen on toisaalta hirmu rohkea, mutta jolloinkin suuri pelkuri, osa on vain esitystä, mutta osa totta. Bebita saa hepulin jos hihna menee solmuun liian lähellä hänen kaulaansa mutta jos jänis on näköpiirissä niin ei ole mitään väliä miten hihnat menee.
Kaikille on yhteistä tietty jääräpäisyys mutta myös mukautuvaisuus minun rytmilleni, sairastan crohnin tautia joten koirat tietää varsinkin aamulla, että vaikka herään ulos ei lähdetä ennen kuin istunto/istunnot wc:ssä on tehty ja sittenkin Don saattaa katsoa, että 'oletko varma, että voidaan lähteä?' Jos nyt käy niin, että joudun nolosti hakeutumaan johonkin vessaan niin Donin naamasta saattaa lukea : 'mitä mä sanoin sun olis pitänyt vielä kerran mennä sinne vessaan' Don on siinä harvinainen chihu mutta myös uroskoira, että vaikka meillä on tytöillä juoksut niin Don ei ruiki sisälle kuten jotkut muut poikakoirat herkästi tekee. Don ei tee sisälle kuin ihan äärimmäisessä hädässä, yöllä jos sen maha on löysällä ja hänen tarvitsee päästä ulos hän tuijottaa minut hereille jos ei tuijotus auta (usein auttaa) niin sitten hän auttaa asiaa tassulla tökkimällä. Zini taas tekee ruokapöydän alle jos hätä on suuri ja Bebita siihen missä ennen oli paperi sitä varten (opetelee matkimaan äitiään) Mellaa opetamme käyttämään paperia (voisi olla kissanhiekkakin). Chihuahuasta on eräs lehti sanonut, ettei sitä tarvitse viedä ulos, se oppii tekemään erinäisen ajankuluessa paperille ja jos ne paperit antaa olla niin siihen se tekee ne tarpeensa edelleen, so what, jos saa sijoitettua paperit niin, että chihu pääsee paperille mutta ettei ne ole just enään niin julkisella paikalla kuten olohuoneessa vaan esim. vessassa, niin, ketä se haittaa. Mutta se olisi hyvä aloittaa samassa paikassa ihan alusta lähtien. Olohuoneessa se tietty on lähempänä kun pennulla tulee hätä ja pääsee heti kehumaan koska se 'kehu' on se erittäin paljon auttava asia ja eritoten kun saa jonkun namipalan. No, kukin taplaa tyylillään mutta siihen on siis varauduttava ettei chihuahuaa välttämättä saa aivan kokonaan oppimaan sisäsiistiksi. Vain niin paljon kun chihu itse haluaa. Chihut on koiria siinä kuin isommatkin ja kuri pitää olla, selvät rajat (säveltäen tietysti oman koiran luonteen tuntien) ja se pätee myös tuohonn räksytykseen, toiset on haukku herkempiä kuin toiset ja chihuahuan 'tavaramerkki' tuntuu olevan tuo räksytys. Meillä on systemaattisesti sitä yritetty hillitä ja se on onnistunutkin niin. että minulta on kysytty mitä rotua minun koira on kun he ensin ajatteli, että chihuja mutta kun ne ei haukkunut, niin eihän ne voi olla chihuja! Olen näissä tilanteissa hieman otettu koska se kertoo, että olen jonkun verran saanut koirani karsimaan turhia haukkumisia pois, mutta kyllä ne silti haukkuu, mutta sitä voi rajoittaa ja meillä 'haukkupanta' on toiminut hyvin. Donin kanssa en ole koskaan joutunut käyttämään sitä koska se oppi, että raunioilla haukuttiin muttei kotona, vain ani harvoin Don aukaisee 'sanaisen arkkunsa' sisällä. Mutta se haukkumisen rajoitus täytyy aloittaa aivan pennusta. Siis vaikka ne eka äänähdykset kuulostaisikin erittäin huvittavilta niin se koulutus täytyy alkaa hellästi mutta päättäväisesti heti. Siinä lusmuilee helposti.
Pennun kanssa eläminen (tarkoittaa aikaa koiranpennun tulosta siihen kun se on tottunut uuden kodin rytmiin ja oppinut mitä ei saa tehdä ja mitä saa) kuuluu erinäiset pennun mielestä ihanat harrastukset: Pissapapereiden kuskaaminen mahdollisesti (ei kaikki harrasta) kakan kuskaus ja syöminen, kengännauhat on yliveto saati jos sitten kun pääsee sohvalle niin aah! jos sieltä löytyy pienen pieni reikä niin joskus ajanoloon se pienenpieni reikä on isompi. Tosin kaikilla ei ole niin vanhaa sohvaa kuin meillä kun Zini pienenä muokkasi sen uuteen uskoon. Pennun kanssa täytyy(ennenkuin tämä paperille teko luonnistuu n.99%:sti ) varautua, katsomaan jalkoihinsa jo koiran takia myös niiden pikku pissa- ja kakkaläjien takia. Ei ole mahdottomuus saada Chihuahuaa sisäsiistiksi mutta vain sillä ehdolla, että he itse niin haluavat, Chihuahuat eivät ole tyhmiä. Niitä täytyy vain osata lukea ja keksiä keinot päästä samalle 'aaltopituudelle' Donin kanssa olen onnistunt mutta noiden, Zinin ja Bebitan kanssa opettelen, se kun on opiskelemista koko elämä.
(Tämä seuraava juttu on kertomusta Chihuahuan arkipäivästä meidän perheessä. Käytän ’hän’ muotoa mutta kyllä Don, Zini, Bebita ja Mella silti ovat koiria, länsisuomesta jäi vaikutteita tuossa muodossa joten älkää pahastuko.)
Yritän kertoa rehellisesti mikä on chihuahuan arkipäivää, niin ainakin meillä. Tässä se tulee: Olen bussikuski jonka työvuorot ovat säännöllisen epäsäännölliset. Minulla on kaksivuorotyö johon kuuluu aamu- ja iltavuorot mutta koirien ulkoilutus sujuu melko säännöllisesti pieniä heittoja suuntaan ja toiseen. Jos minulla on aamu vuoro niin herään noin 03.00-05.00 riippuen työn alkamisajasta näin talvella puen koirille nutut päälle siinä sivussa monta villapaitaa itselleni ja ollaan valmiit ulos menoon. Koska vanhin koiristani on 12-vuotias niin aamulla Don saa päättää mihin suuntaan lähdemme kun rapusta ulos pääsemme. (lenkki menee silloin paremmin) Yleensä kierrämme 'Ruutimäen' (yksi osa Koskelaa) en tiedä mikä Donia sinne vetää mutta sieltä me löydämme itsemme. Siinä menee n.40min- 1h jonka jälkeen tulemme sisään ja koska Zini-mamma on 'raskaana' ( oik. tiineenä) pesen jokaisen jalat tuon mokoman suolan takia jotta suolanlipeää ei kulkeutuisi sikiöille. Pienin koiristani ei tule vielä joka lenkille mukaan vaan pääsääntöisesti Mella syö sillä aikaa koska isommat on sellaisia luppasuita, että Mellalle ei jäisi kuin rippeet. Mutta pikkuhiljaa meidän 13-viikkoinenkin alkaa käymään muiden mukana ulkona. Kun sitten tulen kotiin lähdemme päivälenkille ja se suuntautuu sitten tarpeitten mukaan jos tarvitsee hoitaa joku asia niin, että koirat voi tulla mukaan niin yhdistän ne reissut 'seikkailu'-retkiksi niitä kutsun. Muuten normaalisti tehdään sellainen reilu lenkki ettei vain kierretä taloa. (ennemmin taluttaja väsyy kun chihuahua). Koska olen päätynyt noiden isojen kanssa tulokseen, että ne pysyy kunnossa ja 'linjoissaan' kerran päivässä annettavalla ruualla, (poikkeuksena nyt kun Zini on tiineenä niin hän saa sitten useimmin pieniä annoksia päivässä, ja toiset on kateellisia, jos ei pidä jotain rajaa niin nehän syö itsensä epäterveellisen punkeroksi). Sen ruuan, siis annan illalla ennen iltalenkkiä tai sen jälkeen riippuu seuraavan päivän työvuorosta. Mieheni tekee yleensä koirille 10l kattilaan 'n.Yrjölän'-puuroa: Riisiä, jauhelihaa, kanaa, maksaa ja porkkanaa. Sen lisäksi laitan normaalisti jokaisen ruokaan kuivamuonaa joka sitä voi syödä. Don jonka suolisto pitää minut jännityksen vallassa voi syödä vain yhtä kuivamuona lajia ja joskus joutuu pitämään taukoa siinäkin joten silloin Don saa vain kotiruoka osuuden, Mella joka tuli viime joulupäivänä syö jo muiden mukana kotiruokaa illalla (ja muina aikoina kuivamuonaa).Bebita (edellisen pentueen esikoinen) on oikea rohmusuu, söisi varmaan hevosen jos saisi. Bebitan kanssa tarvitsee olla tarkkana ettei hän pääse lihomaan koska ruumiinrakenne on vankka jo alkuunsa. Iltalenkille lähdetään vaikka minulla jo silmät alkaisi luppasemaan vaikka aika kivasti siinä virkistyy, ainakin aamulla ehtii lenkin aikana herätä kunnolla ja aamulla kesällä on kiva kuunnella lintujenlaulua. Siinä tuli lenkkeily ja ruokinta, muu toiminta on meillä tottelevaisuuskoulutus joka taas alkaa ensikuussa Konalassa Bebitan kanssa joskus myöhemmin on sitten Mellan vuoro. Donin kanssa kävimme muutaman vuoden ajan pelastuskoiratoiminnassa, mutta nyt me käydään näyttelyissä; Don veteraaniluokassa ja Bebita vielä Tampereella ainakin, nuorten luokassa. Mellan näyttely ura alkaa joskus toukokuussa. Zini on käynyt joka vuosi, vuodesta 2003 kerran näyttelyssä mutta Donin ja Bebitan kanssa olemme jo olleet aika monessa mukana. Siitä muistuikin mieleeni olemme Donin ja Bebitan kanssa käyneet näyttelyharjoitustreeneissä Cavaljieerien harkoissa. Se oli osapuilleen muusta toiminnasta. Aika menee kuin siivillä ei meinaa perässä pysyä! Aika ei tule pitkäveteiseksi chihun kanssa, se on varmaa.
Chihuahuat jos ottavat ja vaativat paljon ne myös antaa kaikin tavoin takaisin iloa ja hyvää mieltä. Niiden oivallukset joidenkin asioiden suorittamisessa aiheuttaa ihmetystä. Kuinka monet naurut olemmekaan saaneet nauraa.
Päivääkään en vaihtaisi pois.
Chihuanhuan luonne onkin sellainen alue mihin sopii kaikennäköistä juttua, mutta kerron omistani ensin Don: Don on 'herrasmies', aina valmis tutustumaan, ei yleistä, jos jonkun rodunomaava tekee sille pahaa (kuten sattui 2002) hän ei reagoi kielteisesti toisiin samanrotuisiin tai samanvärisiin koiriin. Don on ollut ihmisiin nähden varauksellinen ihan pennusta lähtien enkä pakota Donia tervehtimään ketään jota se ei tunne 'sukulaissielukseen', näiden luo Donikin menee heti. Zini taas on tunnekoira hän ottaa kaikki asiat syvästi tunteella ja sen kanssa oppii elämään ihan hyvin, aikansa se vei kun löysyimme oikean sävelen. Bebita, joka on kahden edellisen esikoinen on toisaalta hirmu rohkea, mutta jolloinkin suuri pelkuri, osa on vain esitystä, mutta osa totta. Bebita saa hepulin jos hihna menee solmuun liian lähellä hänen kaulaansa mutta jos jänis on näköpiirissä niin ei ole mitään väliä miten hihnat menee.
Kaikille on yhteistä tietty jääräpäisyys mutta myös mukautuvaisuus minun rytmilleni, sairastan crohnin tautia joten koirat tietää varsinkin aamulla, että vaikka herään ulos ei lähdetä ennen kuin istunto/istunnot wc:ssä on tehty ja sittenkin Don saattaa katsoa, että 'oletko varma, että voidaan lähteä?' Jos nyt käy niin, että joudun nolosti hakeutumaan johonkin vessaan niin Donin naamasta saattaa lukea : 'mitä mä sanoin sun olis pitänyt vielä kerran mennä sinne vessaan' Don on siinä harvinainen chihu mutta myös uroskoira, että vaikka meillä on tytöillä juoksut niin Don ei ruiki sisälle kuten jotkut muut poikakoirat herkästi tekee. Don ei tee sisälle kuin ihan äärimmäisessä hädässä, yöllä jos sen maha on löysällä ja hänen tarvitsee päästä ulos hän tuijottaa minut hereille jos ei tuijotus auta (usein auttaa) niin sitten hän auttaa asiaa tassulla tökkimällä. Zini taas tekee ruokapöydän alle jos hätä on suuri ja Bebita siihen missä ennen oli paperi sitä varten (opetelee matkimaan äitiään) Mellaa opetamme käyttämään paperia (voisi olla kissanhiekkakin). Chihuahuasta on eräs lehti sanonut, ettei sitä tarvitse viedä ulos, se oppii tekemään erinäisen ajankuluessa paperille ja jos ne paperit antaa olla niin siihen se tekee ne tarpeensa edelleen, so what, jos saa sijoitettua paperit niin, että chihu pääsee paperille mutta ettei ne ole just enään niin julkisella paikalla kuten olohuoneessa vaan esim. vessassa, niin, ketä se haittaa. Mutta se olisi hyvä aloittaa samassa paikassa ihan alusta lähtien. Olohuoneessa se tietty on lähempänä kun pennulla tulee hätä ja pääsee heti kehumaan koska se 'kehu' on se erittäin paljon auttava asia ja eritoten kun saa jonkun namipalan. No, kukin taplaa tyylillään mutta siihen on siis varauduttava ettei chihuahuaa välttämättä saa aivan kokonaan oppimaan sisäsiistiksi. Vain niin paljon kun chihu itse haluaa. Chihut on koiria siinä kuin isommatkin ja kuri pitää olla, selvät rajat (säveltäen tietysti oman koiran luonteen tuntien) ja se pätee myös tuohonn räksytykseen, toiset on haukku herkempiä kuin toiset ja chihuahuan 'tavaramerkki' tuntuu olevan tuo räksytys. Meillä on systemaattisesti sitä yritetty hillitä ja se on onnistunutkin niin. että minulta on kysytty mitä rotua minun koira on kun he ensin ajatteli, että chihuja mutta kun ne ei haukkunut, niin eihän ne voi olla chihuja! Olen näissä tilanteissa hieman otettu koska se kertoo, että olen jonkun verran saanut koirani karsimaan turhia haukkumisia pois, mutta kyllä ne silti haukkuu, mutta sitä voi rajoittaa ja meillä 'haukkupanta' on toiminut hyvin. Donin kanssa en ole koskaan joutunut käyttämään sitä koska se oppi, että raunioilla haukuttiin muttei kotona, vain ani harvoin Don aukaisee 'sanaisen arkkunsa' sisällä. Mutta se haukkumisen rajoitus täytyy aloittaa aivan pennusta. Siis vaikka ne eka äänähdykset kuulostaisikin erittäin huvittavilta niin se koulutus täytyy alkaa hellästi mutta päättäväisesti heti. Siinä lusmuilee helposti.
Pennun kanssa eläminen (tarkoittaa aikaa koiranpennun tulosta siihen kun se on tottunut uuden kodin rytmiin ja oppinut mitä ei saa tehdä ja mitä saa) kuuluu erinäiset pennun mielestä ihanat harrastukset: Pissapapereiden kuskaaminen mahdollisesti (ei kaikki harrasta) kakan kuskaus ja syöminen, kengännauhat on yliveto saati jos sitten kun pääsee sohvalle niin aah! jos sieltä löytyy pienen pieni reikä niin joskus ajanoloon se pienenpieni reikä on isompi. Tosin kaikilla ei ole niin vanhaa sohvaa kuin meillä kun Zini pienenä muokkasi sen uuteen uskoon. Pennun kanssa täytyy(ennenkuin tämä paperille teko luonnistuu n.99%:sti ) varautua, katsomaan jalkoihinsa jo koiran takia myös niiden pikku pissa- ja kakkaläjien takia. Ei ole mahdottomuus saada Chihuahuaa sisäsiistiksi mutta vain sillä ehdolla, että he itse niin haluavat, Chihuahuat eivät ole tyhmiä. Niitä täytyy vain osata lukea ja keksiä keinot päästä samalle 'aaltopituudelle' Donin kanssa olen onnistunt mutta noiden, Zinin ja Bebitan kanssa opettelen, se kun on opiskelemista koko elämä.
RODUT:
YHTEYSTIEDOT:
Kennel Almeja
Taru MassinenValtimontie 1 H 83
00610 Helsinki
