Koirat.com

Itellä tulee noilta palstoilta seurattua aina välillä näitä laumanvartijoita ja on ollut pakko todeta että järkyttävät määrät kodinvaihtajia tuppaa olemaan yllätyspyllätys just siinä 2-3v ikäisiä eli kun ovat "aikuisia" ja vahtivietti puhjennut kukkaan niinsanotusti...

Nää on kyllä niin surullisia. Usein koirat ovat vielä vähän "hankalampirotuisia", eli on todella otettu liian vaikea koira itselle. Tai ylipäätään ei tajuttu ettei oma aika riitäkään koiralle, vaan silti se on pitänyt saada.

Toki ihmisten elämäntilanteet muuttuu: erotaan, muutetaan, köyhdytään (usein nämä kaikki vielä yhdessä) jolloin koiranpidon edellytykset voivat ollakin aivan toiset yhtäkkiä.

Toinen trendi mitä en ymmärrä, on koiran pois anto vauvan tieltä.

AfterShock kirjoitti:

Toinen trendi mitä en ymmärrä, on koiran pois anto vauvan tieltä.

Mua myös niin pistää vihaksi tälläiset ihmiset. Ja ei koske pelkkiä koiria. Entinen työkaveri antoi heti kissansa pois kun kuuli olevansa raskaana. Uskomatonta! Mä ymmärrän jos vauvan tulon jälkeen ei ole enää aikaa mutta miksei voi edes yrittää. Pinnasänkyihin/vaunuihin saa kissaverkkoja, ei ole pelkoa että kissa nukkuisi vauvan päällä. Ja varsinkaan silloin ei pitäisi olla mitään ongelmaa jos vauvalla oma huone. Tulee vain mieleen että kissa/koira/muu on ollut vain lapsenkorvike joka heivataan pellolle kun tulee oikea vauva. Nytkin yhdellä tuttavalla kissa Annetaan-osiossa kun ei ole enää aikaa kun lapsi pieni. Kissa nyt ei mun mielestä vie kovin paljon aikaa, ruokaa vettä ja välillä jos jaksaa leikittää, niin varmasti olisi ihan tyytyväinen. Muutto kuitenkin aikuiselle stressi. Mutta kissoja etenkin helppo antaa eteenpäin ilmaiseksi kun niitä saakin niin helposti joka puolelta jopa ilmaiseksi.

^Rape annettiin juuri ajanpuutteen vuoksi --> toinen lapsi tulossa.

Jollain tavalla ehkä kuvittelen maailmaa parantavani, kun meillä aina ollut joko kaltoinkohdeltu tai muuten vain kodinvaihtaja. Meillä miehen kanssa kuitenkin onneksi sama periaate, että kaikkemme tehdään, jotta eläimestä ei tarvitsisi luopua. Pentua meillä ei koskaan ole ollut, enkä sekarotuista sellaista ottaisi. Tietysti on näitä oikeasti vahinkopentueita, mutta jotenkin takaraivossa pieni ääni sanoo että älä ota. Toisaalta en koe tarvetta sille aidolle rotukoiralle (etenkin pennulle), joka maksaa satoja, jopa tuhansia euroja, koska meillä koira pääasiassa seurakoirana, ja kaikki mitä treenaamme, on vain omaksi iloksi. Miksi en siis ottaisi nuorta, vaikka sitten pahimmassa murkkuiässä olevaa minkä tahansa rotuista koiraa, joka vain jostain syystä puhuttelee, ja sopii pieniin vaatimuksiini. Ja jota toiset eivät syystä tai toisesta halua/voi pitää.

Rotukoirasta, ja siitä pentuajasta kyllä haaveilen, mutta se on sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.

Tattistavaan kirjoitti:

Itellä tulee noilta palstoilta seurattua aina välillä näitä laumanvartijoita ja on ollut pakko todeta että järkyttävät määrät kodinvaihtajia tuppaa olemaan yllätyspyllätys just siinä 2-3v ikäisiä eli kun ovat "aikuisia" ja vahtivietti puhjennut kukkaan niinsanotusti...

Minä seurailen myös. Viikottain löytyy keltaisesta pörssistä, apulasta tai muusta vastaavasta pirkko.fistä nuoria paimenkoiran pentuja. Kaukasianpaimenkoiria annetaan tai myydään pilkka hinnalla ihan älyttömät määrät, samoin pyreneittenkoiria ja -mastiffeja. Keskiaasianpaimenkoiria löytyy aina välillä, juurikin siinä 2-3 vuoden ikäisiä.
Eikä nämä rodut ole ainoita, jotka potkaistaan pihalle parin vuoden vanhana - paljon löytyy ilmoituksia nuorista doggi-tyyppisistä koirista ja rottweilereista, puhumattakaan saksanpaimenkoirista...
On todella surullista, ensinnäkin se kuinka paljon koiria pannaan kiertoon, mutta surullisinta on, ettei kasvattajat viitsi yhtään vaivautua perehdyttämään pennun ostajaa rotuun ja ole valmiita keskustelemaan mahdollisista ongelmista vaan kysymys on bisneksestä. Voi olla, ettei kasvattajaan saa yhteyttä sen päivän jälkeen, kun pennun on käynyt hakemassa ja antanut rahat kouraan. Ei kaikki kasvattajat tokikaan ole tälläisiä, mutta valitettavan moni... Ei ole koiran vika, että se on syntynyt metsästyskoiraksi tai vartijaksi, ja toteuttaa sille ominaista käyttäytymistä ja taipumuksia.
Sekarotuisten koirien "annetaan koira-määrät" on myös puistattavia. Niitä saa tietysti halvalla tai ilmaiseksi, joten kai niitä on helpompi potkia pihallekin heppoisemmin perustein kuin jos koirasta olisi maksanut vaikkapa puolitoista tuhatta tai kaksi tuhatta euroa...

Tulipa mieleen vielä yksi asia, jota näkee noilla palstoilla paljon. (Tästä taisin purkautujiinkin joskus voivotella.) Eli vanhat koirat etsivät eläkekotia.

^ Mulla on tuttava, joka on antanut muistaakseni kaksi koiraa eläkekotiin kun pitää saada nuoria näyttelymenestyjiä tilalle. Tuntuu jotenkin tosi pahalta mutta tottakai sillä vanhalla koiralla on asianmukaisessa kodissa parempi kuin omistajalla jolla ei enää aikaa sille vanhukselle, vaan vain touhuaa nuorten kanssa. Samainen ihminen vetoaa yhden nykyisen vanhimman koiran huonoon käytökseen, että sitä ei voi lenkittää kun on niin vihainen. Eli käytännössä tää vanhin nököttää aina kotona kun nuoremmat pääsee lenkille. Mulla ja mun kaverilla kun tuo koirat ollut hoidossa, niin ihan normaali kymppiryhmäläinen, ei todellakaan mikään ongelmatapaus. Mutta hyvä tekosyy olla ulkoiluttamatta vedoten koiran vihaisuuteen kun ei ole vain aikaa, koiria on liikaa. Mä en ikinä pystyisi pistämään koiria vanhimmasta päästä pois että saisi nuorta populaa tilalle. Toinen on palvellut ja ollut seurana omistajalleen melkein koko elämänsä ja sitten se vain heivataan pois kun siitä ei hyötyä. Ymmärrän että halutaan vanhan koiran tilalle uusi harrastus-/kisa-/metsästyskoira, mutta kyllä sen vanhuksen pitäisi saada elellä arvokkaasti sen alkuperäisen omistajan kanssa ja että myös sitä vanhusta huomioidaan vaikkei sen kanssa tehtäiskään enää niin paljon kuin ennen.

^Nimenomaan.

No hei, mun kampaajalle yritettiin myydä puhelimitse perhoskoiran pentuja - eikä kampaajalla itellä edes ole perhosia, vaan isompia metsästysrotuisia
Oli lopulta joutunut uhkaamaan poliisilla kun ei ollut lopettanut soittelua, pitäis käydä useammin kampaajalla jotta kuulis miten juttu on edennyt...

Mutta joo. Kyllä mä vedän aika suoria johtopäätöksiä ihmisistä sen perusteella, mistä ne koiransa ostaa tai mihin ne ne myy.

Joskus koirasta luopuminen on ihan aiheellista. Sairasta tai todella käytösongelmaista koiraa ei pidä laittaa kiertoon vaan lopetus on parempi vaihtoehto. Käytösongelmaisen toki voi vielä antaa eteenpäin, mutta on hyvä pitää mielessä, että Suomessa on käytösongelmaisia koiria enemmän kuin niille osaavia koteja ja vielä vähemmän löytyy halukkaita ja samalla päteviiä ongelmakoiran ottajia, joten lopettaminen on ihan oikeasti käypä vaihtoehto. Koira ei kuitenkaan lopetuksesta kärsi. Toisaalta on hyvä pitää mielessä, että koira on myöskin varsin sopeutuvainen eläin, joten mikäli koiralle hyvän kodin löytää, se hyvin suurella todennäköisyydellä sopeutuu sinne.

Minä en tuomitse koiran luovuttamista uuteen kotiin (enkä kyllä sitä lopettamistakaan). Jos tuntuu siltä, että esimerkiksi perheenlisäyksen myötä rahkeet ei enää koiranpidolle riitä, on parempi luopua koirasta kuin jättää se velvollisuudentunnosta kotiin aiempaa vähemmälle huomiolle ja mahdollisesti vieläpä tiuskimisen kohteeksi, kun jaksaminen on kortilla ja vähemmällä aktivoinnilla ollut koira purkaa energiaansa vääriin asioihin (ennen kuin lopulta mahdollisesti passivoituu sohvakoiraksi). Eikä koiraa kiinnosta, luovutaanko siitä perheenlisäyksen, oman kiinnostuksen lopahtamisen, tuhoamisen, liiallisen karvanlähdön tai jonkun muun syyn vuoksi. Usein kodinvaihto on tällaisessa tapauksessa koiran parhaaksi, kun yleisen painostuksen tai muun velvollisuudentunteen vuoksi koiran pitäminen ja sen vuoksi oman jaksamisen venyttäminen on harvoin kenenkään eduksi - vähiten omistajan tunnetiloja herkästi lukevan koiran itsensä.

Ei tässä asiassa jaeta tai ainakaan saisi jakaa mitään marttyyripisteitä siitä, kuka on urhoollisimmin jaksanut kamalassa tilanteessa lemmikkinsä kanssa. Lisäksi henkeen ja vereen koiraihmisten on joskus vaikea muistaa, että kaikille se lemmikki ei jokaisessa elämäntilanteessa olekaan voimavara tai jopa syy jaksaa eteenpäin, vaan lenkkeilytys saattaakin olla mielenvirkistyksen sijaan rasite ja jatkuvasti toistuva ylimääräinen tehtävä aina vaan kasautuvien muiden velvoitteiden päälle.

Perusteltu lemmikistä luopuminen on siis usein sekä omistajan että lemmikin parhaaksi. Mun mielestäni tuomittavaa on lähinnä se, ettei opi tilanteesta, vaan esimerkiksi ongelmallisen vilkkaasta nuoresta koirasta luovuttuaan hankkii uuden yhtä aktiivisen pennun tilalle, jolloin sama tilanne on edessä parin vuoden sisään. Tai jos ajanpuutteen vuoksi luopuu lemmikistä ja ilman tilanteen muuttumista parempaan suuntaan hankkii jonkin ajan kuluttua uuden. Lemmikit eivät ole kierrätystavaraa, vaan eläviä olentoja. Siitä syystä luopuminen on todellakin joskus myös lemmikin parhaaksi, mutta sen vuoksi lemmikkiä ei myöskään tule hankkia kevyin perustein.

Aamen maddy.

^^ komps komps.

Pari viikko sitten etsin näitä ilmoituksia, mielenkiinnosta, onko tämä totta. Njoo, yhellä oli kuollu poika ja sei halunnu pitää chihuu. Joo, nää asuu Briteis ja ois lähettäny koiran lentokoneella lähetysmaksua vastaan. Jahas.

Kaks eri sähkäpostiosoitetta vastasivat täysin samalla viestillä, mutta koiran myyjät olivat erinimiset. Nääkin ois lähettäny koiran, mut ei, ei päässy kattomaan koiria.

Niinku Kennelliitossa lukee pennunostajalle, koira on nähtävä väh. kaks kertaa, se on käytettävä eläinlääkärillä jne. Aina kannattaa epäillä, vaikka se raastais hermoja myyjältä. ;)

EEH, itse laitoin tädin pyynnöstä joitkain vuosia sitten hänen koirastaan ilmoituksen Apulaan että annetaan koira. Sillä ei sillon sille ollut sitä aikaa nuorelle koiralle, minä sitä usein hoisinkinkin. Sehän sai tietty paljon älyttömiä soittoja myös. Lopulta meni koira hyvää kotiin kuitenkin.. Se oli rekisteröity, nuori ja terve rotukoira, ja tätini käytti vielä eläinlääkärillä tarkistuksessa ennen uuteen kotiin lähtöä.

Kun olin hankkimassa ensimmäistä koiraa, päädyin etsimään pennun sijaan aikuista urosta tai narttua. Rotuvaihtoehtoja oli muutama, mutta niiden joukossa rodulla ei ollut niin väliä. Sopiva yksilö oli tärkein. Seurailin myyntipalstojen tarjontaa, mutta ongelmana oli tosiaan niiden epämääräisyys. Lopulta kivan oloinen koira ja perhe löytyi rotuyhdistyksen sivuilta. Vaikka tämä tapaus päättyikin vähän huonosti, niin rotuyhdistyksen sivut on kuitenki mun mielestä hyvä paikka etsiä aikuista koiraa. Ilmottajilla ei yleensä ole kiire antaa koiraa pois kenelle tahansa ja ilmoituksen huomaa ne, jotka on jo muutenkin kiinnostuneita rodusta. Sekarotuisille tällaista vaihtoehtoa ei tietenkään ole.

Rotuyhdistyksen sivuilla olevissa ilmotuksissa mua ei häiritse ollenkaan se, että koira annetaan ilmaiseksi. Yleensä perheelle on nimenomaan tärkeintä, että rakkaalle lemmikille löytyy hyvä uusi koti. Avoimet keskustelut yms. on kuiteki parempi keino karsia pois huonoja omistajaehdokkaita kuin vaikka sadan euron nimellinen myyntihinta. Enemmän ku ilmaset koirat, mua häiritsee ilmotukset, joissa suht nuoresta (vaikka alle parivuotiaasta) koirasta pyydetään melkeen tuhatta euroa. Mä en tiedä, onko taustalla se, että "otetaan omat pois", mutta mun mielestä aikuinen rekisteröity koira ei oo tommosen summan arvoinen. Vaikka se koira olis ihan pentuki, niin mä en maksais välikädelle paria sataa enempää. Työnsä hyvin tehneelle kasvattajalle voin hyvinkin nakata sen 1200€ pennusta, mutta koiran luopumisella ei pidä ansaita rahaa.

On kuitenkin ihme, kuinka kevyin perustein "fiksutkin" ihmiset ottaa ja luopuu koirista. Kaverin kaverilla taitaa olla kolmas vai neljäs koira parin vuoden sisään Luopumisen syyt on jokaisen koiran kohdalla olleet aivan älyttömät.. Nää on vissiin niitä tapauksia, joista myyntipalstoiltaki saa lukea: myydään/annetaan pois puolivuotias pentu "muuttuneen elämäntilanteen myötä" Öh.. Kuinka paljon se elämäntilanne voi parissa kuukaudessa muuttua? Tottakai elämässä voi sattua kaikenlaista arvaamatonta, mutta tuskinpa se selittää murto-osaakaan tollasista tapauksista. Koira on vaan otettu harkitsematta kunnolla, mitä se oikeesti vaatii ja sit ku ei enää kiinnostakaan, niin laitetaan pois

Raha varmasti karsii tommosia ostajia jonkun verran, koska suurimmalle osalle suomalaisista se ~1000€, jonka paperillinen pentu maksaa, on kuitenki melko iso raha. Sekarotusesta ei kuitenkaan voi (eikä tietenkään pidäkään voida) pyytää semmosia summia (öh.. pyytää voi ja niin tehdäänkin. Olikos se Aberikos joka kirjotti toisessa topicissa 1200€:n seropi-ilmotuksesta!), niin kyllä siitä 200€:n pennusta on jo aika helppo luopua. Parissa kuukaudessa ehtii "unohtaa" paljonko pentuun on pistäny rahaa ja vielä jos siitä saa vaikka puoletkin takas, niin 100€:lla saa itelleen kivan vuokrapennun, josta voi luopua sit, kun koirailu riittää

Netistä myyntisivustolta:

"Nyt ois myönnissä tämmöinen komea 10 kk ikäinen amstaffi uros.en millään raskis luopua tästä ihanasta koirasta mutta kun meillä on tulossa perheenlisäystä.koira on suurin piirtein samannäköinen kun kyseisessä kuvassa oikejanpuoleinen. Luonteeltaan rino on lempeä ja ystävällinen.koira on justiinsa nyt siinä ijässä että siittä saa muokattua minkälaisen haluvaa.haluvan rinolle hyvän ja pysyvän kodin. "

Kuulostaapa tosi uskottavalta tuo "en millään raskis luopua". Ei sitten tyyppi muutama kk sitten koiraa hankkiessaan tajunnut että vois olla perheenlisäystä tulossa eikä voi elää koiran ja lapsen kanssa saman katon alla. Hohhoijaa.

^ Siellähän on ollu emäntä raskaana jo, kun pennele on taloon tullut. Se siitä suunnitelmallisesta elämästä...

Niinpä.aika harmi että jotkut ihmiset pitää koiria esineenä. Itse olen ottanut joskus "annetaan koiran" ja en yhtään ihmettele miksi annettiin ilmaiseksi,se oli silloin muistaakseni n.10kk :) Mutta uskon että se oli ihmisten vika kun se oli sellainen millainen oli...eli pahasti häiriintynyt tai sitten sillä oli oikeasti päässä vikaa =S! Mä olin sen kolmas koti. ja se oli rahdattu joskus ihan pikku pentuna Virosta Suomeen. Ties vaikka oli joku pentutehtailun tulos?

Minun ensimmäisestä bokseripentueestani meni yksi narttupentu Turkuun nuorelle avoparille. Tapasin vain tämän avovaimon, kovat oli tyttelillä suunnitelmat miten koiraa hoidetaan, koulutetaan ja näyttelytetään.

Meni vajaa vuosi, ja tuli kirje sekä kuvia kyseisestä koirasta aivan toiselta perheeltä. Kovin olivat koiraan tyytyväisiä, mutta halusivat vain ilmoittaa, että koira on nyt heillä. Kesäisissä kuvissa koira touhusi perheen pienten lasten kanssa järvessä ja rannalla. Ihmettelin, mikä tämän näin pikaisen kodinvaihdon oli aiheuttanut. Oli kuulemma koiran hankkinut pariskunta päättänyt ruveta lapsen tekoon, olipa saatu jo alullekin. Ja sitten, ei kun koiran kaupitteluun. Sitä kun ei kuulemma uskalla näin suurta koiraa pitää pienen lapsen kanssa.

Parempihan se koiralle oli, se pääsi perheenjäseneksi, tuli kasvattajan kantanartuksi saaden kaksi pentuetta ja eli vielä hyvän vanhuuden. Ei sen puoleen ole mitään valittamista. Ihmetyttää vain ihmisten lyhyenkin tähtäimen suunnittelun puute elämän keskeisissä asioissa (tarkoitan tässä tapauksessa sitä lasten hankintaa).

Tota mä en just tajua, että koira annetaan pois kun lapsia tulee. Miten ne lapset estää elämän sen koiran kanssa? En ymmärrä. Sit ymmärrän jos asiaa on kokeiltu ja todettu ettei koira siedä lapsia ja vaaratilanteita on yms, mutta suurin osa tuntuu pitävän automationa sitä että kun olen raskaana, annan koiran pois. Jep. Itse en pystyis.