Ohjeet ja säännöt
Takaisin
AIKUISTEN PALSTA - Maanantaina, 26.07.2010 klo 19:59

Jalostuksen ihmeet

Siirry sivulle: 1 2 3 ... 27

Tellu

Tellu
Viestimäärä: 17

JALOSTUKSEN IHMEET - Maanantaina, 26.07.2010 klo 19:59  
+
0
Jos tämä aihe kuuluu jollekin muulle palstalle, niin siirtäkää.

Haluaisin keskustella näistä jalostuksen erikoisuuksista. Miksi olet päätynyt kyseiseen rotuun? Mitä ajattelet rodun terveydestä? Onko koirallasi jotain selvästi elämää vaikeuttavia ominaisuuksia?

lyhytkuonoiset
turkittomat
tappijalat
nakit makkaran kuorissa
hankalat ja isot turkit

jannie

jannie
Viestimäärä: 4637

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Maanantaina, 26.07.2010 klo 20:11  
+
0
Ja moniko tulee sanomaan, että mopsien jne pyörtyily ja jatkuva röhnöttäminen on "ihan normaalia"...? Hehe.
O.o there's no s**t like oh s**t
Perhospojat Hugo & Elmo http://blog.perhosvaikutus.net/
kollektiivilaihduttajat http://crazydogladies.blogspot.fi/

Vanis

moderaattori
Vanis
Viestimäärä: 6114

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Maanantaina, 26.07.2010 klo 21:27  
+
0
Tämä kuuluu yleiseen keskusteluun, eli joko junnuihin tai aikuisiin. Minne siirretään?

Tellu

Tellu
Viestimäärä: 17

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Tiistaina, 27.07.2010 klo 08:16  
+
0
Aikuisten puolelle.

Tellu

Tellu
Viestimäärä: 17

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Tiistaina, 27.07.2010 klo 10:31  
+
0
Täytyy sanoa, että täällä on kyllä nopeita ja tehokkaita moderaattoreita. :peukku:

maddy

maddy
Viestimäärä: 3540

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Tiistaina, 27.07.2010 klo 10:38  
+
0
Liioitellut ominaisuudet eivät ole hyvästä. Useimmat Tellun mainitsemista ominaisuuksista on jalostettu koirille syystä, mutta ulkonäköjalostus on se, joka on sitten aiheuttanut ongelmia, kun näitä ominaisuuksia on lähdetty korostamaan. Mm. lyhyempi kuono ei aiheuta ongelmia, kun asiaa ei liioitella mopsin tai kiinanpalatsikoiran tasolla. Onneksi esimerkiksi bokserin JTO on jo kiinnittänyt huomiota asiaan, että kuonot eivät saa lyhentyä enää vaan pitää kiinnittää huomiota, että koirilla kuitenkin on kuono. Tarkkaa sanamuotoa en jaksa hakea JTO:sta. Jatkuva röhinä kertoo mielestäni jo turhan lyhyestä kuonosta. Ja jatkuvaksi röhinän katson, jos sitä oikeasti ilmenee aina, kun koira yhtään innostuu, sillä on kuuma, se liikkuu jne. Ne eivät ole perustelu pitää röhinää normaalina.

Lyhyet jalat on myös muutamalla rodulla ihan syystä. Tappijalkaisilla paimenilla mataluus oli eduksi paimennustyössä (tosin kysymys herää, miten sitten normaalirakenteiset karjakoirat pärjäävät tehtävässään...) ja luolatyöskentelyssä lyhyet jalat olivat myös tarpeen. Toisaalta kyseessä on käsittääkseni kuitenkin kääpiökasvuisuuden kehityshäiriö, jota on lähdetty rotuun jalostamaan. Myös ihmisissä löytyy tätä samaa ilmiötä, kun henkilön raajat ovat muuta kroppaa selkeästi lyhyempiä ja tällöin puhutaan lyhytkasvuisesta henkilöstä tai virheellisesti kääpiöstä, joka terminä koetaan usein loukkaavana. Ja palatakseni koiriin, tätä ns. tappijalkaisuutta en välttämättä koe elämänlaatua haittaavana ongelmana, mutta ulkonäköjalostus on tässäkin huono. Ei tarvitse olla kauhean välkky nähdäkseen eron tämän päivän mäyräkoiran ja sadanvuoden takaisin mäyräkoiran välillä. Aina vain lyhyemmät jalat ja pidempi selkä tuovat kyllä ongelmia. Onkohan mäyräkoirahalvaus esimerkiksi kuinka yleinen metsästyspuolen linjoissa?

Samaten turkit ovat paisuneet järkyttäviksi. Pitkäkarvaiset nahkacolliet joita välillä syntyy, muistuttavat aiempaa paimenena toiminutta collieta, kun turkki ei vielä ollut koko niityn mukanaan tuova puuhka. Pitkäkarvaisilla collieilla turkki on usein aivan liioiteltu. Ja olikos se maltankoiralla, jonka rotumääritelmässäkin sanotaan, että turkin pitäisi olla säkäkorkeutta pidempi. Tähän päästään käytännössä vain nyytittämällä karva jatkuvasti, josta koira ei tosin kärsi, mutta voidaan kyseenalaistaa, mitä iloa on koirasta, jolla on kivannäköinen turkki vain näyttelykehässä. Toinen vaihtoehto on jatkuva häkittäminen, mutta se kuulostaa jo ajatuksena niin vastenmieliseltä, että toivoisin (ihan turhaan tosin) ettei tätä harrastettaisi. Onneksi Suomessa kait vähemmän. Coton de tulearilla on taas pitäisi kuulemma tassukarvojen olla niin pitkät, että ne taittuvat kävellessä tassujen alle. Tästä ystäväni saa näyttelyissä noottia, kun leikkaa oman koiransa tassukarvat käytännöllisemmiksi.

Kuitenkin jos Tellu aiheesta halusi keskustella, olisi kiva kuulla, mitä ajatuksia Tellulla itsellään asiasta on? Muutenkin keskustelua aiheesta olisi kiva lukea puolesta ja vastaan. Jokaisen oma koira ja useimmilla myös se oma rotu on rakas. Ne eivät kuitenkaan ole syitä olla pohtimatta asiaa, vaan nimenomaan se oman rodun terveys pitäisi olla tärkeää ja sen vuoksi näitä asioita nimenomaan pitäisi pohtia.

Itsehän kannattaisin avoimempaa käytäntöä mm. roturisteytyksiin, jotta voitaisiin taata rotujen elinvoimaisuus. Ja ehdottomasti myös kannatan sitä, että koirien pitäisi voida lisääntyä mahdollisimman luonnonmukaisesti. Esimerkiksi polttoheikkoudet, keisarinleikkaukset ym. ongelmat synnyttämisessä ja pentujen hoidossa pitäisi aina aiheuttaa vakavaa harkintaa siitä, kannattaako narttua käyttää uudelleen tai edes sen jälkeläisiä. Klassinen esimerkki taitaa olla englanninbulldoggi, jonka jalostuksessa on menty niin äärimmäisyyksiin, että pennut eivät pääsääntöisesti mahdu syntymään luonnollisesti ja useimmiten nartuille varataan jo valmiiksi keisarinleikkausaika.

Ai niin. Ja asia, joka laajentaa kuvaa entisestään, on luonteet. Voi että kun ottaa päähän kun käytetään arkoja, teräviä ja/tai huonolla hermorakenteella varustettuja koiria. Osa vieläpä ihan tietoisesti, toiset oman koiransa virheitä vähätellen. Samaten turhan nuorten urosten käyttöä pitäisi vähentää. Kerran voisi käyttää nuorena, jos haluaa nähdä vähän, mitä jälkeä uros periyttää, mutta sitten voisi hyvin odotella ainakin viisivuotiaaksi, että käyttää uudelleen. Uroksen käytöllä ei ole yläikärajaa!

Elba83

Elba83
Viestimäärä: 662

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Tiistaina, 27.07.2010 klo 11:12  
+
0
Mulla on turkkirotu eli Coton de Tuléar. Meidän sessellä on kuitenkin turkki ollut jo vuosikaudet ns. pentumallissa, koska se pitkä turkki vaan on todella epäkäytännöllinen maastossa liikuttaessa ja koiralle myös epämiellyttävä esimerkiksi kovalla helteellä. Kyllähän monet cotonistit ovat sitä mieltä, että cotonin turkkia ei saa MISSÄÄN NIMESSÄ leikata, koirahan KÄRSII siitä ja ihmetellään, miksi olen ottanut turkkirodun, jos kerta pidän turkkia lyhyenä. Noh, minusta cotonissa on paljon muutakin kuin se iso turkki, se on upealuonteinen ja kaikin puolin mukava pikkukoira ja meillä ainakin viihtyy paljon paremmin lyhyessä turkissaan. Luultavasti rodulle on jalostettu niin valtava turkki ihan vain siksi, että se miellyttäisi ihmisten silmää.

Kondo

Kondo
Viestimäärä: 363

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Tiistaina, 27.07.2010 klo 11:28  
+
0
Mä päädyin corgin cardigan-muunnokseen rodun luonteen ja koon vuoksi. Koira on kompaktin kokoinen, mutta ei niin pieni, että tarvitsisi pelätä sen joutuvan jalkoihin tai leikkiessä muiden koirien pyöriteltäväksi. Paimenkoiran ominaisuudet painoivat vaakakupissa myös melkoisesti.

Ajattelen, ja tiedän corgien olevan perusterve rotu, jonka elämää tappijalkaisuus ei rajoita. Pitkän selän vuoksi tiedostan kuitenkin, että monipuolinen liikunta on erityisen tärkeää sen kunnossa pitämiseksi. Mutta eikö jokaisen koiran tulisi saada monipuolista liikuntaa? Tietysti jokaisen corgin kohdalla on pidettävä mielessä, että se selkä voi prakata ja koiran voi pahimmassa tapauksessa joutua sen takia lopettamaan. Kuitenkin riski on mielestäni samantasoinen kuin esimerkiksi roduilla, joilla on vitsauksena esim. kasvaimet.

(Muokkaus; joku ehtikin jo väliin->) Corgien alkuperäinen tarkoitus on ollut paimentaa karjaa, jonka vuoksi se on matalaksi jalostettu. Näin ollen lehmien potkut eivät osuneet matalaan koiraan, vaan menivät sen yli. Että on niillä tappijaloilla ollut ihan käyttötarkoituskin :paapatus:

Elämää lyhyet jalat eivät siis rajoita millään tavalla, pääsee niilläkin karkuun siinä missä pitkilläkin jaloilla :shifty:
WeCoCaN
WeCoCaU
(Viestiä on muokattu tiistaina, 27.07.2010 klo 11:29)

ridgeback

ridgeback
Viestimäärä: 626

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Tiistaina, 27.07.2010 klo 11:31  
+
0
Mulla rotuna rhodesiankoira, joka kantaa selässään ridgeä, vastakarvakuviota, johon liittyy perinnöllinen sairaus Dermoid Sinus. Dermoid Sinus tavataa vuosittain 2-11%:lla syntyvistä pennuista ja niitä on operoitu menestyksekkäästi. Sinus operoitu koira rekisteröidään EJ -rekisteriin. Ridgettömiä koiria syntyy myös, näillä ei ole tavattu Dermoid Sinusta.

Miksi olet päätynyt kyseiseen rotuun?

Tässä rodussa on niin paljon ominaisuuksia joista pidän.

Mitä ajattelet rodun terveydestä?

En kovinkaan hyvää. Tosin se ei johdu DS:tä, joka ei mielestäni ole millään tasolla merkittävä ongelma vaan rodulla on alkanut esiintyä enemmän ja enemmän iho-ongelmia ja -sairauksia. Erilaisia syöpiä löytyy myös.

Onko koirallasi jotain selvästi elämää vaikeuttavia ominaisuuksia?

Ei kummallakaan. Ja toivottavasti ei tulekaan. Tai en nyt tiedä että lasketaanko spondyloosi myös tähän? Uroksellani on todettu spondyloosi 2 ja se kyllä toisinaan haittaa elämääkin. Mutta tämä sairaus ei ole mitenkään rodun ulkoisiin ominaisuuksiin liittyvää.

mill

mill
Viestimäärä: 1617

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Tiistaina, 27.07.2010 klo 12:03  
+
0
Mulla on turkkirodun edustaja, juurikin tuo pitkäkarvainen collie. Collien turkki on vanhaan aikaan pari sataa vuotta sitten ollut tosiaan niukempi, muistuttanut lähinnä nykyistä bordercollieta. Pääasia turkin jalostuksessa on ollut sen sään kestävyys ja se ettei se kauhdu helposti. Nykyiset tuuheammat pehkot lienee jalostettu ajatuksella että on kauniimman näköinen. Meidän koiralla onkin näyttelypiireissä menestyneitä linjoja niukempi karva, ja minusta tuo onkin oikein sopiva pehko. Kuitenkin pitkäkarvaiset ja tuuheat rodut miellyttää omaa silmää, enkä katso siitä olevan tuolle koirallekaan haittaa. Turkin paksuus on se olennaisempi kysymys, mutta se taas on jalostettu alkuperäiseen käyttötarkoitukseen sopivaksi, jotta lammaspaimen pärjää ulkona säällä kuin säällä. Turkkirotuna collien turkki on mukava, koska se hylkii likaa ja vettä. Koira ei siis kastu sateessa kokonaan, eikä edes uidessa, ja näin ollen se ei palele herkästi. Likaa hylkivä turkki on myös etu, koska collielle kuuluvat vaaleat merkit pysyy paremmin puhtaana.

Colliessa yhdistyy omaan silmään täydellisen ulkonäön lisäksi täydellinen luonne. Tykkään sen pehmeydestä, aktiivisuudesta, uskollisuudesta ja siitä miten vahvasti collie kiintyy omistajaansa ja perheeseensä. Colliet ovat perusterveitä, ainoa yleinen kiusaus on CEA (Collie Eye Anomaly), perinnöllinen silmäsairaus. Tästä on monta eri muotoa, mutta mistään niistä ei koiralle ole haittaa. Jalostukseen ei käytetä CEA-sairastavaa koiraa. Meillä on tuosta 2 aste eli coloboma molemmissa silmissä.
Pk collie Misty 08/2007
Punakorvakonna Stevie "Tiivis" synt. 1996.

Blogi

creek

creek
Viestimäärä: 1221

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Tiistaina, 27.07.2010 klo 12:59  
+
0

Tellu kirjoitti:


Haluaisin keskustella näistä jalostuksen erikoisuuksista. Miksi olet päätynyt kyseiseen rotuun? Mitä ajattelet rodun terveydestä? Onko koirallasi jotain selvästi elämää vaikeuttavia ominaisuuksia?

lyhytkuonoiset
turkittomat
tappijalat
nakit makkaran kuorissa
hankalat ja isot turkit



Mulla ei ole mitään tuosta listasta, mutta tämä kuuluu kyllä listaan: pieni koira:hymy:

Pomeranian.
Päädyin tähän rotuun osaksi koon takia, tosi kätevä pikkuinen jota on helppo kuljettaa mukana.

Sitähän en sitten edes ajatellut mitä kaikkea tuohon 2kg mahtuu, mulle kun tuli juurikin tämmöinen jalostuksen "helmi" kappale.
Pommini on nyt reilu 7vuotias ja tähän mennessä ollaan laukottu eläinlääkäreissä lukemattomia kertoja, jalostuksen ja pienen koonsa takia luulen ainaki nämä diagnoosit tulevan: lievä vesipää ja trakeakollapsi.

Selvästi elämää vaikeuttavaa sitten ei ole muuta kuin allergiat, tai niiden oireet ja seuraukset (luultavasti) lääkkeiden takia sisäelimissä.

Terveydestä siis mietin että ihan liian pieneen pakettiin ahdettu koira.

Jemima

Jemima
Viestimäärä: 860

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Tiistaina, 27.07.2010 klo 13:08  
+
0
Itseltäni löytyy havannankoira, joka kuuluu turkkirotuihin. Havannankoiralla mielestäni ei kuitenkaan turkki ole (vielä? enää?) kovinkaan liioiteltu, lukuun ottamatta sitä, että se on pitkä. Pitkällä turkilla tuskin on ollut mitään muuta tarkoitusta kuin ihmisen silmän miellyttäminen, vaikka kyllähän sen pitäisi eristää sekä kylmää että kuumaa (erityisesti kuumaa rodun alkuperäismaissa).

Rotumääritelmässä sanotaan turkista näin: "Villava aluskarva on niukka ja puuttuu usein kokonaan. Peitinkarva on hyvin pitkää (täysikasvuisella koiralla 12 - 18 cm), pehmeää, litteää tai laineikasta ja voi muodostaa kiharaisia suortuvia. Kaikenlainen karvapeitteen muotoilu, leikkaaminen karvan pituuden tasoittamiseksi ja trimmaaminen on kielletty. Poikkeuksena sallitaan käpäläkarvojen siistiminen. Samoin kulmakarvoja voidaan hieman lyhentää, etteivät ne peitä silmiä. Myös kuonokarvoja voidaan hieman siistiä, mutta karvat tulisi mieluiten jättää luonnolliseen pituuteensa."

Useimmilla havoilla (myös näyttelykehissä pyörivillä) käpäläkarvoja leikellään normaalielämän helpottamiseksi, kulmakarvojen ja kuonokarvojen leikkely taitaa olla harvinaisempaa. Ponnarilla pidetään suortuvat poissa kasvoilta. Säkäkorkeuden sallittu väli on 21-29cm, joten pituutensa puolesta havoilla turkin ei tule tulla maahan asti, milloin se vaikeuttaisi kävelyä huomattavasti. Pitkä turkki on toki vaikeampi pitää kunnossa kuin lyhyempi, mutta tavoitteellinen "(täysikasvuisella koiralla 12 - 18 cm), pehmeää, litteää tai laineikasta ja voi muodostaa kiharaisia suortuvia" turkki pysyy helpommin siistinä vähemmillä pesuilla ja kampailuilla kuin esimerkiksi maltankoiran pitemmät tai cottonin paksummat turkit. Valitettavasti havoistakin kyllä löytyy paljon näyttelykehissä menestyneitä yksilöitä joiden turkit ovat joko liian paksuja, pitkiä tai esimerkiksi kikkaroita (kuten meidän Fionalla, joka saakin elellä kesäturkissa). Kyllähän massiiviset turkit ovat näyttelytrimmissä tosi hienon näköisiä, mutta nämä kuitenkin vaikeuttavat hoitoa ja eivät ole täysin rotumääritelmän mukaisia. Näitä sitten kun jalostetaan ja myydään kotikoiriksi niin perheet ovat pulassa turkkien kanssa ja usein päätyvät saksimaan niitä. Toisaalta jalostuksessa pitää ottaa paljon muutakin huomioon kuin turkki, ja jos kaikki pitempi tai paksumpiturkkiset jätettäisiin jalostuksesta pois pienenisi geenipooli tosi paljon.

Monet "kotihavat" nauttivat elämästään lyhyessä turkissa, eikä sitä mielestäni katsota mitenkään käyrään kasvattajien toimesta (eri asia jos kasvattaja on myynyt kyseisen näyttelyllisesti lupaavan yksilön kotiin, jossa on toivottu sen käyvän näyttelyissä). Rodun keskustelupalstalla oli jopa keskustelu, mihin väki laittoi kuvia lyhytturkkisista havoistaan. Myös kasvattajat. Omasta mielestäni pitkä turkki on kaunis ja jos omalla koirallani vatsan toiminta olisi kunnossa niin todennäköisesti pitäisin sillä pitkää turkkia. Ei ole kuitenkaan kovin käytännöllistä kasvattaa turkkia pitkäksi valkoisella koiralla, jolla on melkein päivittäin vatsa löysällä..

Miksi olet päätynyt kyseiseen rotuun?


Halusin koiran joka ei tiputa karvaa, on pieni ja muutenkin näppärä ensimmäiseksi koiraksi.

Mitä ajattelet rodun terveydestä?


Havat olivat jossain koiramme-lehden jutussa agrian tutkimuksien mukaan yksi terveimmistä roduista. Yleisterveys näillä onkin ihan hyvä, vaikka kyllä patellaa ja kaihia esiintyykin, vaikka näitä yritetäänkin jalostuksessa saada pois. Pitkästä turkista on se haittapuoli, että ehkä keskitytään liikaa turkin jalostukseen eikä koiran kokonaisuutena. Esimerkiksi onhan koiran rakennetta paljon vaikeampi arvioida paksun turkin takaa kuin jos ei turkkia olisi lainkaan. Muun muassa etujalat kun peittyvät turkin alle, on kondrodysplasian (etujalkojen kasvuhäiriö mistä aiheutuu käyrät etujalat) pelätty olevan paljon tiedettyä yleisempi rodussa.

Yleisesti ottaen kuitenkin havannankoira on mielestäni terveimpiä ja turkkinsa puolesta helpoimpia turkkirotuja.

Onko koirallasi jotain selvästi elämää vaikeuttavia ominaisuuksia?

Kyllä on, mutta omalla kohdallani on käynyt vain kakka tuuri niiden suhteen. Fionan terveysongelmat ovat havoilla harvinaisia (vielä) enkä liitä niitä mitenkään erityisesti tähän rotuun.
(Viestiä on muokattu tiistaina, 27.07.2010 klo 13:12)

griffon

griffon
Viestimäärä: 5793

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Tiistaina, 27.07.2010 klo 13:14  
+
0

jannie kirjoitti:

Ja moniko tulee sanomaan, että mopsien jne pyörtyily ja jatkuva röhnöttäminen on "ihan normaalia"...? Hehe.


Vähän turha kommentti, koska tuskin kukaan mopsin omistaja on sitä mieltä, että esim pyörtyily on normaalia. Enkä tällä nyt mitenkään puolustele lyttyjä, vaikka itselläni lyttyjä onkin.

Tellu kirjoitti:

Haluaisin keskustella näistä jalostuksen erikoisuuksista. Miksi olet päätynyt kyseiseen rotuun?


Perheemme halusi pienikokoisen, reippaan, ei-turkkirotuisen koiran mistä ei lähtisi karvaa. Ja kun griffonissa osui sekä luonne, ulkonäkö että muut ominaisuudet niin se oli siinä.

Tellu kirjoitti:

Mitä ajattelet rodun terveydestä?


Siinä vaiheessa kun rotua etsin, yli 9v sitten, griffonit olivat terveempiä kuin nykyään, vaikkei nämä tänä päivänäkään sieltä sairaammasta päästä rotuja ole. Jalostuksen tavoiteohjelman voi lukaista griffonyhdistyksen sivuilta linkki sieltä selviää missä mennään.

Tellu kirjoitti:

Onko koirallasi jotain selvästi elämää vaikeuttavia ominaisuuksia?


Ei. Ja ne kaikki hengittää, peräti ihan itse ja ääneti.
Minkä nuorena oppii, sen vanhana unohtaa
Kuvia omista koirista
Muistoissa Laku 2002-2013

Guardacaccia

Guardacaccia
Viestimäärä: 461

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Tiistaina, 27.07.2010 klo 13:22  
+
0

maddy kirjoitti:

Lyhyet jalat on myös muutamalla rodulla ihan syystä. Tappijalkaisilla paimenilla mataluus oli eduksi paimennustyössä (tosin kysymys herää, miten sitten normaalirakenteiset karjakoirat pärjäävät tehtävässään...) ja luolatyöskentelyssä lyhyet jalat olivat myös tarpeen. Toisaalta kyseessä on käsittääkseni kuitenkin kääpiökasvuisuuden kehityshäiriö, jota on lähdetty rotuun jalostamaan. Myös ihmisissä löytyy tätä samaa ilmiötä, kun henkilön raajat ovat muuta kroppaa selkeästi lyhyempiä ja tällöin puhutaan lyhytkasvuisesta henkilöstä tai virheellisesti kääpiöstä, joka terminä koetaan usein loukkaavana. Ja palatakseni koiriin, tätä ns. tappijalkaisuutta en välttämättä koe elämänlaatua haittaavana ongelmana, mutta ulkonäköjalostus on tässäkin huono. Ei tarvitse olla kauhean välkky nähdäkseen eron tämän päivän mäyräkoiran ja sadanvuoden takaisin mäyräkoiran välillä. Aina vain lyhyemmät jalat ja pidempi selkä tuovat kyllä ongelmia. Onkohan mäyräkoirahalvaus esimerkiksi kuinka yleinen metsästyspuolen linjoissa?



Minäpä tulen tähän vastaamaan:)

Tosiaan mäyräkoirat on jalostettu aikanaan Saksassa ns. normaalijalkaisten ajokoirien lyhytjalkaisista muunnoksista. Rotu on hyvin vanha ja alkuaikoina sitä vaivasi mm. notkoselkä ja käyrät etujalat, joista päästiin ahkeralla jalostuksella eroon.
Nykypäivän mäyräkoirat Suomessa ja pohjoismaissa yleensä, sekä Saksassa ovat itseasiassa aika terverakenteisia, vaikka ylilyöntejäkin näkee, ja esim. urosten keskipainon nouseminen on ollut huolestuttavassa suunnassa (johon on nyt heti uusimmassa JTO:ssa puututtu). Sen sijaan jenkki-, aussi- ja brittimäykyillä on hyvin vähän tekemistä rodun oikean määritelmän kanssa. Näissä maissa mäykyt ovat poikkeuksetta jättiläisiä, ja maavara on jalostettu olemattomaksi. Tässä kuvat manner-Eurooppalaisesta mäykystä ja britti sekä jenkkimäykyistä. Eron voitte huomata itse. :roll:

German champion uros Huom. painaa "vain" 9,3 kg

German champion narttu

Suomalainen monen maan muotovalio narttu

Suomalainen monen maan muotovalio uros

UK champion uros

UK champion narttu

US champion narttu

US champion uros

Mäyräkoirathan eivät ole jakautuneet käyttö- ja näyttölinjoihin, vaikka lievää muutosta siihen suuntaan ikävä kyllä on ollut viime vuosina, kun Suomessakin on tuotettu mäykkypentueita painottaen pääasiassa vanhempien näyttelymenestystä, ja juurikaan panostamatta käyttöpuoleen. Ihan hunningolla ei sentään olla, ja toivon että tämän pidemmälle ei lievästi alkanut eriytyminen jatku.
Nyt uuden JTO laadinnan jälkeen saadaan toivottavasti painojakin taas järkevään malliin, kuten Saksassa. Saksassa urosten keskipaino on sen n. 9 kg (mikä on rotumääritelmän suositus), kun Suomessa keskipaino on 10 kg, mutta aika paljon on 11-12 kg koiria, jopa näyttelyissä hyvin menestyneitä.
Hieman minua ehti huolestuttaa joitain vuosia sitten, kun mäykkyporukoissa levisi villitys tuoda isoja ja todella näyttäviä uroksia mm. venäjältä Suomeen. Komeita koiria ei siinä mitään ja käyttötuloksiakin löytyy, mutta eivät olleet omiaan parantamaan kokotilannetta.

Eli koska erillisiä metsästyslinjoja ei varsinaisesti ole, niin ei voida sanoa onko missä koirissa eniten selkävikoja. Kyllä ne on jakaantuneet tasaisesti koko rotuun, mutta sitäkin tilannetta yritetään parantaa tekemällä selkäkuvauksista yleisempiä. Ensin avustamalla tutkimuksia rahallisesti, ja jos se ei toimi, niin 2013 menee ehdotus PEVISAAN selkäkuvausten tekemisestä pakollisiksi jalostuskoirille.

Niin, ja onneksi en vielä ole tavannut Suomessa sellaista tuomaria, joka laittaisi liioitellun lyhytjalkaisen tai pitkäselkäisen koiran korkeille palkintosijoille. Liian pitkästä selästä tai puutteellisista jalkojen kulmauksista, oudoista jalka-asennoista tai liian pienestä maavarasta huomautetaan kyllä, ja koira ei saa ERIä eikä välttämättä edes EHta. Esim. liian pitkä selkä vie koiran liikeestä tasapainoisuuden, mistä tuomarit kyllä sanovat hanakasti.

Parhaat tuomarit arvostavat mäykyissä toimivan rakenteen omaavia, sopivan kokoisia koiria, joissa ei ole mitään liioiteltua, mutta jotka eivät myöskään ole mitään ravunsyöttejä. Mutta on niitäkin ulkomaanihmeitä, jotka palkitsevat parhaiten koiran, joka on iso, jolla on liioitellun elegantti pää ja pitkä kaula, iso ja syvä rintakehä ja hyvin voimakkaat kulmaukset (mäyräkoiralla tulee olla kohtuulliset kulmaukset raajoissaan, mutta on niitä liioiteltujakin nähty). Itse pidän eniten pohjoismaalaisista ja saksalaisista tuomareista, erityisesti sellaisista, joilla on vahva kokemus metsästyskoirista, koska näillä on näkemystä siitä millainen koira liikkuu tehokkaasti ja on toimintakuntoinen pitkään.

En siis koe, että mäyräkoirat olisivat mitenkään erityisen sairaalloisia. Halvauksia toki ilmenee joka vuosi, ja tilastojen mukaan joka 5. koira oireilee selkää jotenkin elämänsä aikana. Tosin tilasto ei kerro, että onko näistä oireiluista eroteltu todistettavasti esim. ihan lihasjumit varsinaisista välilevytyristä, vai onko siinä kaikki lääkäreille raportoidut selän oireilut. Yleisesti ottaen hyvin moni mäyräkoira näkee helposti 14. vuotispäivänsä, ja on niitä vanhempiakin. Yleensä nuorena menneet ovat onnettomuuksien uhreja.

Kun mäyräkoiraansa aktivoi ja pitää sen hyvässä kunnossa läpi elämän, niin mielestäni melkoisen terveen koiranrodun kanssa saa elää.

Muoks. pieni lisäys. Käsittelin tässä pääasiassa omaa mäykkyrotuani eli tavallista lk. mäyräkoiraa. Mutta tilanne aika yleisesti on kohtuullisen sama kaikissa mäykkymuunnoksissa. Ja yhtä linkkiä piti korjata.
Lk. mäykyt Spectrolite´s Hard Steel "Veeti" (2005) ja Skades Röskva "Helga" (2007)
Spn BH Aufruhr Donau "Rho" (2010)
Pelastuskoiran tie http://guardacaccia.wordpress.com
(Viestiä on muokattu tiistaina, 27.07.2010 klo 13:25)

Jemima

Jemima
Viestimäärä: 860

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Tiistaina, 27.07.2010 klo 13:23  
+
0

griffon kirjoitti:

Perheemme halusi pienikokoisen, reippaan, ei-turkkirotuisen koiran mistä ei lähtisi karvaa.


Eikö lyhytturkkisista griffoneistakaan lähde karvaa? Vai tarkoititko tätä karkeakarvaista versiota? Lyhytkarvaisesta tykkään kovasti, mutta olin siinä uskossa että se tiputtaa tikkukarvaa siinä missä muut lyhytkarvaiset.

griffon

griffon
Viestimäärä: 5793

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Tiistaina, 27.07.2010 klo 13:26  
+
0

Jemima kirjoitti:

Eikö lyhytturkkisista griffoneistakaan lähde karvaa? Vai tarkoititko tätä karkeakarvaista versiota? Lyhytkarvaisesta tykkään kovasti, mutta olin siinä uskossa että se tiputtaa tikkukarvaa siinä missä muut lyhytkarvaiset.


Lyhytturkkisista lähtee eli niillä on aika normi karvanlähtö. Ei nyt mitään hillitöntä kuitenkaan, mut toki se taitaa riippua vähän yksilöstä.
Mutta silloin yli 9v sitten kun rotua etsittiin yksi toiveista oli ettei lähde karvaa ja niin meille tuli karkeakarvainen (griffon belge) Sitten kun rotuun tykästyttiin oikein kybällä, tuli toinen karkea (griffon bruxellois) ja jostain syystä nyt sitten on tuollainen vähän karvoja tiputtava petit brabancon nurkissa pyörimässä. :nauru:
Minkä nuorena oppii, sen vanhana unohtaa
Kuvia omista koirista
Muistoissa Laku 2002-2013

Jemima

Jemima
Viestimäärä: 860

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Tiistaina, 27.07.2010 klo 13:28  
+
0
^ Ok, en siis voi vielä vaihtaa hankintalistalle petit brabanconia :). Ehkä joskus tulevaisuudessa.

jannie

jannie
Viestimäärä: 4637

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Tiistaina, 27.07.2010 klo 13:44  
+
0
griffon,
itse asiassa noin sanottiin juuri siinä "pahamaineisessa" Ylen dokkarissa, joka käsitteli koiranjalostusta ulkomailla. Siinä mopsikasvattaja totesi, että eihän se mopsin pyörtyily mitään haittaa, koska se ei kestä kuin hetken.

Myös näitä "no se rohisee aina, se on innostunut!" kuulee aika usein. Tuttavapiiristä löytyy parikin mopsia, jotka kyllä kuulee jo kaukaa... Ei tavalliset, kunnon nenällä varustetut koirat rohise. Enkä siis tarkoita sellaista haistelupröhinää, vaan ihan kunnon rohinaa ja hengityksen vinkumista.
O.o there's no s**t like oh s**t
Perhospojat Hugo & Elmo http://blog.perhosvaikutus.net/
kollektiivilaihduttajat http://crazydogladies.blogspot.fi/

griffon

griffon
Viestimäärä: 5793

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Tiistaina, 27.07.2010 klo 14:07  
+
0

jannie kirjoitti:

griffon,
itse asiassa noin sanottiin juuri siinä "pahamaineisessa" Ylen dokkarissa, joka käsitteli koiranjalostusta ulkomailla. Siinä mopsikasvattaja totesi, että eihän se mopsin pyörtyily mitään haittaa, koska se ei kestä kuin hetken..


okei. Mut minusta ei ole normaalia että koira pyörtyilee, oli se sitten lytty- tai puikkonokka. Ja jos meidän koirat pyörtyilis tai edes rohisisi (hirvee sana) hengittäessä, se EI olisi normaalia enkä todellakaan toteasi sitä noin vain olkaa kohauttamalla.
En sitä kiellä, ettenkö olisi griffoneissakin tavannut tässä vuosien varrella muutaman yksilön, kuka läähättäessään pitää rohinaa mutta normi hengitys on äänetöntä.

// lisäystä vielä, että meillä tuo vanhin "lievästi pulskassa kunnossa oleva veteraani -kuten tuomari lauantaina totesi" pitää haistellessa (jos haistelee oikein antaumuksella) röhinää ja tyttären py kutsuu sitä tryffelipossuks.
Minkä nuorena oppii, sen vanhana unohtaa
Kuvia omista koirista
Muistoissa Laku 2002-2013
(Viestiä on muokattu tiistaina, 27.07.2010 klo 14:09)

maddy

maddy
Viestimäärä: 3540

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Tiistaina, 27.07.2010 klo 14:08  
+
0
Se pahamaineinen YLEn dokkari käsitteli koiranjalostusta Iso-Britanniassa. Toki siitä kannattaa ottaa opikseen, mutta olihan siihen myös haettu ns. räikeimmät kommentit. Ja järkkyä on, että Briteissä suuntaus tuntuu olevan tuonsuuntainen ja kasvattajat tuollaisia aivopieruja suustaan päästelevät ja monen jalostussuuntaus on suorastaan sairaalloinen. Suoria yhtäläisyyksiä Suomeen ei voida kuitenkaan vetää, vaikka olikin hyvä juttu, että dokkari toimi herätyksenä koiramaailmassa myös Suomessa.

  Siirry sivulle: 1 2 3 ... 27
Ohjeet ja säännöt
Takaisin
KESKUSTELUN TILASTOJA:Kpl:
Rekisteröityneitä käyttäjiä25796
Moderaattoreita16
Viestiketjuja yhteensä5783
Viestejä yhteensä543763
Uudet käyttäjät tänään2
Viestiketjuja aloitettu tänään1
Viestejä kirjoitettu tänään1
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkkiSipulu
Peukkuja ylös262988
(Tilastot päivitetty viimeksi 17.09.2019 klo 15:30)