Ohjeet ja säännöt
Takaisin
AIKUISTEN PALSTA - Maanantaina, 26.07.2010 klo 19:59

Jalostuksen ihmeet

Siirry sivulle: 1 2 3 ... 27

Tellu

Tellu
Viestimäärä: 17

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Tiistaina, 27.07.2010 klo 23:09  
+
0
Hienoa, aiheesta on tullut hyvää keskustelua.
Minäkin erään dokkarin katsoin, joka oli varsin hirveää katsottavaa. Siinä kasvattajat kertoivat avoimesti todella liioitelluista yhdistelmistä välittämättä ollenkaan seurauksista. Kiinnosti ainoastaan, että siitä tulee hienonnäköinen koira. Siinä oli myös kissoista, eräs yhdisti persialaista ja karvatonta kissaa. Tulos oli kauhea.

Minua tämä aihe on mietityttänyt jo kauan mutta nyt otin sen tänne kun tuttuni mopsi oli hoidossa ja aihe taas tuli mieleen. Päivä oli melko lämmin ja teimme metsässä lenkkiä, pelkäsin koiran sydämen pettävän kohta kun rohisi ja läähätti niin paljon. Lopulta kannoin sitä, kun en ollut varmaa miten kestää kävellä. Hengitysvaikeuksien lisäksi niiden ulkonevat silmät eivät ole turvalliset, metsässäkin roskia menee helposti. Ja sitten tämä synnyttämis asia. Mopseilla keisarileikkaus on yleistä ja myös se ettei emot hoida itse pentujaan. Kun kasvattaja teettää mopsi pentueen, on syystä varautua maitokorvikkein, lämpöpulloin ja kofeiinitabletein, koska joutuu hoitamaan todennäköisesti pennut itse.

Tässä siis tulee suuri miksi. Miksi jalostaa koiria, jotka eivät voi edes synnyttää, saati hoida pentujaan. Poikkeuksiakin tietysti on mutta yleistä kuitenkin.

Lyhytjalkaiset koirat, jotka on jalostettu luoliin. Miten niiden työskentely eroaa esim. russeleista joilla on kokoonsa nähden normaalit jalat ja pärjäävät luolissa silti hyvin? Jonkun mielestä on hienoa, kun on niin paljon erilaisia rotuja mutta minusta se on iso syyllinen ongelmiin. On haluttu erilaisia versioita tekemään lähes samaa asiaa. Ja sitten kun vielä aletaan liioittelemaan tiettyjä ominaisuuksia on katastrofi valmis.

Nakeista makkaran kuorissa ei ole kukaan vielä maininnut mitään. Osaako joku kertoa miksi esim. shar peilla on niin suuri nahka? Siihenkin on varmasti olemassa joku järkevää syy mutta liioittelulla saatu ongelmia aikaiseksi.

Voisin tästä aiheesta kirjoittaa vaikka kuinka pitkään mutta mainittakoon vielä se, miten monissa roduissa on lähdetty aivan hakoteille rodun alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Hyvä esimerkki on villakoirat, aikoinaan vesikoiria. Ja nykyisin isovillakoira (minun mielestäni) hassussa trimmissään ei taitaisi soveltua työkoiraksi veteen.

Omassa rodussani kultaisessanoutajassa olen harmissani jakaantumisesta käyttö ja näyttely linjoihin. Sisäpiireissä käydään kovaa "tappelua" siitä kumpi on parempi. Minusta kumpikaan ei ole parempi, sillä kultaisen kuuluu olla molempia tasapuolisesti. Näyttelylinjaiset ovat liioitellun massiivisia ja turkki on runsasta. Nykyisin myös vaalea, lähes valkoinen väri on hyvin suosittu. Minusta sana kultainennoutaja kertoo juuri kullanvärisen turkin omaavasta koirasta joka noutaa isännän apuna lintuja. Alkuperäiset kultaiset muistuttavat paljon nykyisiä käyttölinjaisia mutta mielestäni ne ovat monesti jo liian pieniä ja siroja ja hyvin lyhyt turkkisia. Jos näyttelystä saa H:n, siitä olla todella onnellisia.

Toinen ongelma on sisäsiitos. Sillä jos millä saadaan sairauksia aikaiseksi eikä pois kuten tavoite olisi. Miksi kasvattajien pitää saada linjoistaan samannäköisiä? Jalostuksessa tärkeitä olisi kuitenkin ajatella tulevaisuutta kauaskantoisesti. Pienemmät sukusiitosprosentit sekä ettei yhtä koiraa (uroksia varsinkaan) käytetä liian monta kertaa.

Sitten vielä haluan sanoa kennelliiton uudesta jalostus strategiasta, josta on noussut kasvattajien kesken kamala haloo. Onhan siinä liioitteluakin mutta luulen, että eniten ovat älähtäneet juuri nämä "jalostuksen ihmeiden" kasvattajat. Koska sehän vaikeuttaisi heidän työtään, kun pitää enemmän panostaa terveyteen ja terveeseen rakenteeseen.

Paulchen

Paulchen
Viestimäärä: 591

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Keskiviikkona, 28.07.2010 klo 00:52  
+
0
Mä en ole todellakaan mikään shar pei-asiantuntija, mutta ihan mutulla sanoisin että eiköhän niistäkin osalle ole jalostettu se julmettu nahkasäkki ihan vain siksi, että se näyttää erikoiselta? Mun mielestä se oikea shar pei ei ole sen isonahkaisempi kuin muutkaan taistelukoiriksi aikoinaan jalostetut rodut. Siis vaikka tällainen.

Itse en haluaisi mitään koiraa jolla on joku liioiteltu ja vieläpä elämää haittaava ominaisuus. Tähän lasken aloituksessa mainittujen lisäksi jättirodut tai muut jotka elävät keskimäärin vain muutaman vuoden. Meidän perheeseen ei myöskään sopisi ihan kääpiökokoinen tai muuten hyvin hauras koira.

Tällä hetkellä meillä on russeli ja sheltti. Russelin ongelma alkaa nykyään olla näyttelyseurakoirajalostus, joka on pilannut luonnetta jo aika tehokkaasti. Russeli on terävä ja kiihkeä koira, eikä siihen yhtälöön oikein sovi arkuus. Meidän russeli on rottakoira, jollaisia on teetetty lähinnä sen perusteella kuinka hyvin ne saavat pikkuelukat hengiltä, jotkut ovat kiinnittäneet huomiota lisäksi luonteeseen, toiset eivät. Ongelmana näillä "tallirusseleilla" on ollut kierot jalat, ne on meidänkin koiralla. Tämä ongelma näyttäisi olevan kuitenkin jo aika hyvin kadonnut, toki jalostuksen ansiosta (meidän koira on reilu 6v. ja sen pentuaikoina sekä sitä ennen lähes kaikki rottakoirat olivat kierojalkaisia).

Sheltillä itseä häiritsee joidenkin yksilöiden hillitön turkki, tosin en tiedä häiritseekö se niinkään koiraa itseään. Oma koira on sporttiturkkisempaa mallia, ja mainittakoon että tiedän joidenkin näiden puuhkimpien kulkeneen viime talven pakkasilla toppatakeissa koska ne palelivat, kun taas tämä kevytversio ei näyttänyt koko talvena kertaakaan ensimmäistäkään palelemisen merkkiä. Noin yleisesti en pidä shelttiä minään turkkirotuna, koska sitä ei tarvitse turkin hyvinvoinnin vuoksi jatkuvasti pestä, puunata ja föönata. Muutenkaan en koe että sheltillä olisi mitään rakenteeseen tai ulkoisiin asioihin liittyviä ongelmia, joitain perinnöllisiä sairauksia sitten taas tietenkin löytyy, rodun suosion (siis Suomessa, mistä omani tosin ei ole) huomioon ottaen terveystilanne on mielestäni kuitenkin varsin hyvä.

monna

monna
Viestimäärä: 3958

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Keskiviikkona, 28.07.2010 klo 01:27  
+
0
Meillä on kaksi griffonia. Toinen ei rohise mutta nuorempi valitettavasti rohisee silloin tällöin ja saa usein reserve sneezingiä innostuessaan. Vanhempi ei rohise ja saa reserve sneezingiä vain silloin kun sillä nenäpunkki. Uskoisin että tämä johtuu siitä koska Ernolla (nuorempi) on paljon lyhyempi kuono kuin Aapolla (vanhempi). Aapolla ei ole ihan sellainen ihannekuono, mitä toivotaan rotumääritelmässä mutta terveydellisesti se paljon parempi.

Lisäksi molemmilla on todettu kääpiökoirilla yleinen patella luksaatio. Toinen jo leikattu sen vuoksi, toinen leikataan tällä viikolla. "Mukavana" lisänä molemmilla d lonkat ja nivelrikko.

Sydänvikaa rodulla on käsittääkseni jonkin verran. Molemmilta on tutkittu sydämet terveiksi, saa nähdä ovatko ne sitä vielä parin vuoden päästä. Parin vuoden välein ajattelin tutkituttaa vaikkei rotua kuulukkaan tutkia sen osalta.

Silmät on molemmilla ollut tähän mennessä puhtaat.

Kaikkiaan kahden koiran osalta itsellä on nyt vähän sellainen olo että haluaako sitä enää edes kyseisen rodun edustajaa tulevaisuudessa. Olen kyllä jo osittain päättänyt että joskus otan vielä kolmannen "kokeeksi" ja jos silläkin ilmenee näitä samoja (tai muita) sairauksia kuin näillä nykyisellä kahdella, lähtee rotu vaihtoon.

Guardacaccia

Guardacaccia
Viestimäärä: 461

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Keskiviikkona, 28.07.2010 klo 11:26  
+
0

Tellu kirjoitti:

Lyhytjalkaiset koirat, jotka on jalostettu luoliin. Miten niiden työskentely eroaa esim. russeleista joilla on kokoonsa nähden normaalit jalat ja pärjäävät luolissa silti hyvin? Jonkun mielestä on hienoa, kun on niin paljon erilaisia rotuja mutta minusta se on iso syyllinen ongelmiin. On haluttu erilaisia versioita tekemään lähes samaa asiaa. Ja sitten kun vielä aletaan liioittelemaan tiettyjä ominaisuuksia on katastrofi valmis.



Jos tällä viittasit mäyräkoiriin, niin yksinkertainen syy on se, että mäyräkoira EI ole yksinomaan jalostettu luoliin, eli se ei täytä samaa käyttölokeroa russelin, tai kettarin, tai patterin tai minkään muun luolakoiran kanssa. Tässä ote rotumääitelmästä:
"KÄYTTÖTARKOITUS: Maan päällä ja alla työskentelevä metsästyskoira.
LYHYT HISTORIAOSUUS: Mäyräkoira (Dackel, Teckel) tunnettiin jo keskiajalla.
Keskieurooppalaisista ajokoiraroduista jalostettiin edelleen koiria, jotka
soveltuivat erityisesti maanalaiseen metsästykseen. Näistä lyhytraajaisista koirista
erottui mäyräkoira, joka tunnetaan yhtenä monipuolisimmista metsästyskoiraroduista.
Mäyräkoira työskentelee erinomaisesti myös maan päällä haukkuen ajavana,
karkottavana sekä haavoittunutta riistaa jäljestävänä koirana..."


Eli mäyräkoiran käyttötarkoitus on paljon muutakin kuin toimia luolakoirana. Sitten taas kettarit ym. luolarodut eivät toimi ajavina koirina tms. ja eivät muutenkaan ole niin monipuolisia kuin mäyräkoirat käyttökoirina, vaikka on mäykyilläkin tietenkin puutteensa.
Seuraavaksi joku voisi kysyä, no miksi mäykyille sitten jalostettiin lyhyet jalat. Siitä syystä, että jos se olisi alkuperäisen esi-isärodun kokoinen niin se ei millään mahtuisi luoliin, jolloin se ei olisi se monipuolinen metsästyskoira, mikä se nykyään on.
Russelithan on mäykkyjä paljon pienempiä, joten siksi ne mahtuu jalkoineen kaikkineen luolastoihin. Pitkäjalkaiset kettarit mahtuu taas siksi, että vaikka niillä koipea riittää, niin niiden rintakehä on kapea ja pieni. Jos mäykyllä olisi suhteessa oikean pituiset jalat, niin se olisi aivan liian suuri luolakoiraksi, ja muistuttaisi enemmän beaglea tms.
Ja lisäksi yli 30 cm korkeita koiria ei saa käyttää hirvieläinten ajossa, joten siinäkin suhteessa mäykky on monipuolisempi kuin puhtaasti ajavat rodut kuten se beagle, jolla saa ajattaa vain jänistä ja kettua. Eli taaskaan mäykky ei mene samaan lokeroon näiden rotujen kanssa.

Rodunomainen, riistaviettinen mäyräkoira on yksi monipuolisimmista metsästysroduista ja siitä syyystä ihan "tarpeellinen" rotu, jota ei mikään muu rotu voi syrjäyttää. Jos joku haluaa omistaa yhtä monipuolisen metsästyskoiran eikä tahdo mäykkyä, niin hänen on poikkeuksetta hankittava useampi koira, yksi koira jokaiseen eri lajiin..
Lk. mäykyt Spectrolite´s Hard Steel "Veeti" (2005) ja Skades Röskva "Helga" (2007)
Spn BH Aufruhr Donau "Rho" (2010)
Pelastuskoiran tie http://guardacaccia.wordpress.com

Paulchen

Paulchen
Viestimäärä: 591

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Keskiviikkona, 28.07.2010 klo 11:52  
+
0
^mutta siis edellyttäkö se monipuolisuus nimenomaan niitä lyhyitä jalkoja ja etenkin pitkää selkää? Katoaisivatko metsästysominaisuudet jos rakenne olisi vähän sopusuhtaisempi? :mietiskel:

En oikein usko, että muiden metsästyskoirarotujen erikoistuminen yleensä vain yhteen lajiin johtuu nimenomaan niiden rakenteesta, ja kuten itsekin sanoit luolakoiralta ei edellytetä lyhyitä jalkoja ja pitkää selkää, vaan ensisijaisesti kapeutta. Eiköhän se metsästyskoirien erikoistuminen ole aika pitkälle kiinni siitä, mitä rodun synnyinmaassa metsästetään kuin koirien potentiaalista. Ei mäyräkoiraakaan täällä Saksassa ensisijaisesti hirvimetsällä ole käytetty, kun täällä ei ole hirviäkään. Esim. saksanmetsästystterrieriä taas käytetään melkeinpä kaikkeen metsästämiseen ja ainakin Saksassa vielä vedestä noutamiseenkin, ja sillä on aivan normaali, sopusuhtainen rakenne.

Mä olen ollut aika paljon tekemisissä mäyräkoirien kanssa ja tätini kasvattaa karkkareita, ja tykkään niistä kovasti, mun mielestä ne ovat luoteeltaan ihan mahtavia eikä se ulkonäkökään itsessään mua häiritse. Aikoinaan russelia hankittaessa mun suosikki oli oikeastaan mäyräkoira (me ei siis metsästetä vaan tarvittiin vain seura- ja rottakoiraa mutta mäykyt näyttää toimivan tässäkin hommassa erinomaisesti) mutta ei sitten uskallettu sellaista hakkia, kun ihan lähipiirissä oli lyhyen ajan sisällä kolme mäyräkoirahalvausta. Lisäksi yksi vähän rotevampi (ei ollut silti lihava) uros on kärsinyt 8 täytettyään koko ajan erilaisista selkävaivoista, siellä on kulumia ja muuta ikävää. Koira on nyt 15 ja elänyt viimeiset 7 vuotta kipulääkkeiden avulla. Selkävaivoja on toki muillakin roduilla, yleensä vielä ihan sellaisilla joilla selkä on aivan "normaali", mutta mun tuttavapiirissä niitä pahoja selkäongelmia nyt on sattunut (?) olemaan vain mäyräkoirilla, mikä oli sitten oikeastaan se varsinainen syy olla hankkimatta sellaista.

ridgeback

ridgeback
Viestimäärä: 626

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Keskiviikkona, 28.07.2010 klo 11:57  
+
0
Mihin on tarvittu kääpiömäyrökoiraa ja kaniinimäyräkoiraa? Miksi tavis mäykystä on kehitetty kaksi vielä pienempää muotoa?

Guardacaccia

Guardacaccia
Viestimäärä: 461

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Keskiviikkona, 28.07.2010 klo 12:27  
+
0

ridgeback kirjoitti:

Mihin on tarvittu kääpiömäyrökoiraa ja kaniinimäyräkoiraa? Miksi tavis mäykystä on kehitetty kaksi vielä pienempää muotoa?



Ne on kehitetty metsästämään kaniineja ja muita eläimiä, joiden kolot ovat niin pieniä, että normikokoiset eivät mahdu niiden koloihin.
Lk. mäykyt Spectrolite´s Hard Steel "Veeti" (2005) ja Skades Röskva "Helga" (2007)
Spn BH Aufruhr Donau "Rho" (2010)
Pelastuskoiran tie http://guardacaccia.wordpress.com

Guardacaccia

Guardacaccia
Viestimäärä: 461

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Keskiviikkona, 28.07.2010 klo 13:00  
+
0

Paulchen kirjoitti:

^mutta siis edellyttäkö se monipuolisuus nimenomaan niitä lyhyitä jalkoja ja etenkin pitkää selkää? Katoaisivatko metsästysominaisuudet jos rakenne olisi vähän sopusuhtaisempi? :mietiskel:



Eihän se rakenne koiran metsästysominaisuuksia tietenkään luo, mutta rakenne auttaa koiraa suoriutumaan siitä tehtävästä mihin sitä käytetään. Eli tottakai rotu erikoistuu siihen, mihin sitä käytetään alkuperämaassa, ja mäykkyjen kohdalla alkuperäistä riistaa ovat olleet mäyrät ja ketut, ja maan päällä kaniinit/rusakot sekä hirvieläimet, josta syystä on tarvittu koiraa, joka luontevasti voi tarvittaessa metsästää näitä kaikkia. Se, että juuri kondodystrofiset muodot valikoituivat parhaiksi, ja niistä sitten muodostettiin rotu mäyräkoirat voidaan lukea sattuman piikkiin. Olosuhteet sattuivat olemaan otolliset ja juuri tämän tyyliset koirat suoriutuivat tehtävistä parhaiten. Tuohon aikaan kuitenkin koirat olivat käyttökoiria, ja huonot yksilöt tai tehtäviin mistä tahansa syystäkelpaamattomat eivät saaneet jatkaa sukua.

Niin ja hirvieläimellä en siis tarkoita hirveä, vaan hirvieläimiä yleensä. Mäyräkoirallahan ajatetaan nimenomaan peuraa ja kaurista (ja italiassa villisikaa), ei juuri koskaan hirviä, koska hirville on paljon parempia koiria oikeat hirvikoirarodut (joita niitäkin on muuten useita;)).

Eihän se monipuolisuus siis edellytä niitä lyhyitä jalkoja ja pitkää selkää, mutta ne ovat osaltaan mahdollistaneet sen. Ja esim. saksanmetsästysterrieri on luolilla niin erilainen työskentelijä, että mäykkyjä ja sakuja ei voi oikein verrata toisiinsa. Sakut on todella teräviä ja usein nippukoiria, menevät yleensä ns. enemmän vietillä kuin järjellä, ja ne sitten loukkaantuvatkin tai jopa kuolevat useammin työssään kuin mäykyt, jotka eivät suin päin yleensä käy saaliiseen kiinni, vaan toimivat karkottavina tai pysäyttävinä. Se on sitten metsästäjästä kiinni kumman tyylisestä työskentelijästä tykkää, kummallekin löytyy kannattajansa. Ja tosiaan noutavat sakut vedestä, mutta niin noutavat monet mäykytkin. VERI-koe on jatkuvasti kasvattanut mäykkypiireissä suosiotaan.

Jos mietitään että koira suoriutuu paremmin (tai ainakin pienemmällä rasituksella) sopusuhtaisemmalla rakenteella samoista tehtävistä, niin onhan se totta, ainakin yksittäisten tehtävien osalta, mutta esim. ajohommat saisi unohtaa (hirvieläinten osalta, mihin mäykkyä eniten käytetäänkin, koska jänisajurina mm. dreeveri on parempi), jos koirasta jalostettaisiin korkeampi/kompaktimpi. Ja ei ne luolahommatkaan sitten enää luonnistuisi, jos jalkoja paljon kasvatettaisiin, koska rintakehää on jo sen verran paljon, että jos pitää taaseen luolaan pakata rintakehän lisäksi 40 cm jalkoja, niin saa kyllä unohtaa koko homman. Ehkä mäykyistä pitäisi sitten suosiolla jalostaa jänisajureita, mutta ei maksaisi varmaan vaivaa kun niissä hommissa tosiaan ovat valttia dreeverit ja beaglet. Mäyräkoiran valtti on nimenomaan se monipuolisuus;)

Ja toisaalta mäykyistähän ei edes saisi jalostamallakaan normaaleja koiria, sillä kondotystrofia on sellainen muunnos, jota ei voi syrjäyttää, ellei sitten ala risteyttämään muiden rotujen kanssa. Toisin sanoen, tällöin hankkiuduttaisiin eroon mäyräkoirista kokonaan. Ehkä se on jonkun mielestä hyväkin ajatus, mutta itse, kaikista mäykyn huonoistakin puolista huolimatta, en rotua vaihtaisi, eikä moni muukaan mäykyn omistaja. Ehkä me sitten olemme erikoisuudentavoittelijoita ja eläinrääkkääjiä kun pidämme yllä näin sairasta rotua ;)

Itsekin olen ollut vuosia jo tekemisissä mäyräkoirien kanssa, ja yhtään halvausta ei ole lähipiirissä ollut. Netissä mäykkyfoorumilla on toki asiasta keskustelu ja sitä kautta olen "tavannut" joitain halvauskoiria (ja eiväthän tietenkään sinne päädy kuin murto-osa), mutta pakko ihan oikeasti sanoa, että sillä määrällä mitä minä koiria tunnen ja tiedän, niin yleisten käsitysten mukaan, minun täytyisi tuntea kymmeniä halvauspotilaita..jostain syystä näin ei kuitenkaan ole. Se on harmillista että kohdallesi on sattunut noin monta tapausta. Olivatko koirat sukua toisilleen tai saman kasvattajan koiria? Jos ei, niin vielä huonompaa tuuria että olet nähnyt noin monta "satunnaistapausta".

Niin, ja mäyräkoiranhan ei tarvitse välttämättä olla lihava oireillakseen, myös huono lihaskunto riittää, vaikka on niitä lihavia tai muuten vaan laiskanpulskeita ja huonokuntoisia mäyräkoiria, jotka eivät ikinä oireile mitenkään.
Tottakai sairaita yksilöitä on, jotkut enemmän toiset vähemmän sairaita, ja osittain syy on vastuuttomien kotikasvattajien. Mäykky kun kuuluu ikävä kyllä niihin rotuihin, joilla tykätään tehdä pentuja, ihan vaan siksi että se on söpö ja kiva, välittämättä terveystutkimuksista. Tästä kun päästäisiin eroon, ja kasvattajat panostaisivat vielä enemmän selkätutkimuksiin (mitä yritetään tosiaan ensin porkkanan, sitten kepin kanssa jos ei porkkana tehoa), niin uskon että halvaustapaukset saataisiin vähenemään entisestään.
Mutta en esim. koe että pentueita etsiessä tarvitsisi tehdä ihan niin tarkkaa taustatyötä kuin mitä tein esim sakemannilla (käyttölinjainen).

Näistä asioista saa jokainen toki olla eri mieltä, ja ketään en pakota mäyräkoirista pitämään, mutta en edelleenkään koe että mäyräkoirat kuuluisivat sairaimpien rotujen listalle, tai rakenteensa vuoksi kärsisivät erityisesti elämänsä aikana. Pitää kuitenkin muistaa että jos ei lasketa halvausta niin mäyräkoirat on yleisesti hyvin terveitä; allergioita, kasvaimia, sydänongelmia tms. saati lisääntymis- ja synnytysongelmia ilmenee suhteessa harvoin.

Muoks. pieni lisäys:)
Äh ja lisämuoks. typot pois.
Lk. mäykyt Spectrolite´s Hard Steel "Veeti" (2005) ja Skades Röskva "Helga" (2007)
Spn BH Aufruhr Donau "Rho" (2010)
Pelastuskoiran tie http://guardacaccia.wordpress.com
(Viestiä on muokattu keskiviikkona, 28.07.2010 klo 13:15)

Angat

Angat
Viestimäärä: 2172

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Keskiviikkona, 28.07.2010 klo 17:31  
+
0

Tellu kirjoitti:

Miten niiden työskentely eroaa esim. russeleista joilla on kokoonsa nähden normaalit jalat ja pärjäävät luolissa silti hyvin?


Ehkä mä vaadin ylipitkiä jalkoja, mutta kyllä mun mielestä monen russelin jalat on aika kaukana normaaleista... (paitsi jos tässä haettiin takaa parsoneita, niin sitten tietty :mietiskel: )

Tellu kirjoitti:

Hyvä esimerkki on villakoirat, aikoinaan vesikoiria. Ja nykyisin isovillakoira (minun mielestäni) hassussa trimmissään ei taitaisi soveltua työkoiraksi veteen.


Eikös tuo trimmi ole nimenomaan peruja siitä metsästystyöstä, koiralla ei ollut valtavaa turkkia koko kropassa, vaan suurimpien lihasten päälle jätettiin karvaa lämmittämään. Varmasti trimmi on muuttunut aikojen saatossa jonkin verran, mutta käsittääkseni sillä on jossain määrin ihan historiataustaakin.

Tellu kirjoitti:

Sitten vielä haluan sanoa kennelliiton uudesta jalostus strategiasta, josta on noussut kasvattajien kesken kamala haloo. Onhan siinä liioitteluakin mutta luulen, että eniten ovat älähtäneet juuri nämä "jalostuksen ihmeiden" kasvattajat. Koska sehän vaikeuttaisi heidän työtään, kun pitää enemmän panostaa terveyteen ja terveeseen rakenteeseen.


Kyllä siitä melkoinen haloo nousi terveidenkin rotujen keskuudessa.

jannie

jannie
Viestimäärä: 4637

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Keskiviikkona, 28.07.2010 klo 17:33  
+
0

Angat kirjoitti:


Kyllä siitä melkoinen haloo nousi terveidenkin rotujen keskuudessa.



..koska siinä myös vähennettäisiin rankasti jalostukseenkäyttömääriä, eli omistajille suhteellisen tuottoisat matadorit häviäisivät.
O.o there's no s**t like oh s**t
Perhospojat Hugo & Elmo http://blog.perhosvaikutus.net/
kollektiivilaihduttajat http://crazydogladies.blogspot.fi/

Angat

Angat
Viestimäärä: 2172

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Keskiviikkona, 28.07.2010 klo 17:42  
+
0
jannie, totta tuokin, mutta kyllä siinä vaan aika monta muutakin asiaa oli "vähän hassusti" - ainakin omasta mielestäni :wink:
nimim. kannatan jalostukseen terveitä, testattuja, tuloksen omaavia koiria, joita käytetään maltillisesti, yhdistelmät mietitään ja syntyneet pennut tutkitaan ja testataan ennen jatkojalostusta...

ps. Nyt siis tätä uudempaa versiota en ole ehtinyt kokonaisuudessaan lukea, kommenttini liittyy siis siihen ensimmäiseen versioon.

Tigru

Tigru
Viestimäärä: 2736

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Keskiviikkona, 28.07.2010 klo 21:32  
+
0

Tellu kirjoitti:



Voisin tästä aiheesta kirjoittaa vaikka kuinka pitkään mutta mainittakoon vielä se, miten monissa roduissa on lähdetty aivan hakoteille rodun alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Hyvä esimerkki on villakoirat, aikoinaan vesikoiria. Ja nykyisin isovillakoira (minun mielestäni) hassussa trimmissään ei taitaisi soveltua työkoiraksi veteen.



Tuota tuota. Mites se trimmi nyt on jalostuksen tulos kun sehän ei periydy eteenpäin? Jos sen villakoiran ajaa entiseen tyyliin niin eipä se ole tainnut juurikaan muuttua. Tai vastaavasti jos sen villakoiran karvan olisi aikoinaan antanut kasvaa nykytyyliin niin olisiko se tuhonnut ko koiran käyttöominaisuudet?

Mä ymmärrän turkki keskustelun esim collien kohdalla jota ei ole trimmattu eikä trimmata ja turkki on lisääntynyt. Mutta trimmattavan rodun kohdalla siitä on mun mielestä aika älytöntä keskustella jalostuksen yhteydessä...
Taigalta (poetry in motion): bedlingtoninterriereitä.

Tellu

Tellu
Viestimäärä: 17

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Keskiviikkona, 28.07.2010 klo 22:37  
+
0
Pahoittelut, olen kirjoittanut harhaanjohtavasti. Tarkoitukseni ei ollut millään lailla liittää trimmausta jalostukseen vaan asian ydin oli, että villakoira taitaa nykyisin olla lähes ainoastaan seurakoira. Tiedän, että trimmaus on aikoinaan ollut suoja nivelille ja lihaksille mutta tuskin on ollut kuitenkaan aivan nykyisessä mallissaan. Nykyinen leikkausmalli on minun silmälleni huvittava mutta se on vain minun mielipiteeni.

Käyttöominaisuuksien hiipumista on tapahtunut monessa muussakin rodussa, myös omassani mikä johtuu hyvin pitkälle siitä, että aikojen alussa koira hankittiin työkoiraksi ja ainoastaan toimivat saivat lisääntyä. Nykyään ei tarvitse enää metsästää saadakseen ruokaa pöytään, joten tarve koiralle on siirtynyt enemmän seuralaisen puolelle. Monet rodut kuitenkin ylläpitävät käyttöominaisuuksia rodunomaisin kokein, mikä on erittäin toivottavaa luonteen pysymisenä halutunlaisena. Ja villakoiran liitin tekstiini, koska se minulle tuli ensimmäiseksi mieleen käyttökoirista joista on tullut lähes yksinomaan seurakoiria.

Rorys

Rorys
Viestimäärä: 5244

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Torstaina, 29.07.2010 klo 11:21  
+
0
^ Lakeland Hunting Poodles
Louter Creek Hunting Poodles

ja noita löytyy enemmänkin kun googlailee.

Tigru

Tigru
Viestimäärä: 2736

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Torstaina, 29.07.2010 klo 14:51  
+
0
^Näinpä. Villiksiä käytetään jonkin verran edelleen metsästyskäytössä ja toisaalta löytyy myös kasvattajia jotka harrastavat villisten kanssa aktiivisesti jotain muuta (agi, pelastuskoiratoiminta, toko). Nykyisellään tuskin on tarvetta yhtä monelle metsästysrodulle kuin aiemmin, joten on ihan luontevaa että osa roduista muuntuu muihin käyttötarkoituksiin. Tuskin se muihin käyttötarkoituksiin käyttäminen kuitenkaan suoranaisesti tarkoittaa että jalostus olisi pilaamassa rotua terveydellisesti mistä mun käsittääkseni tässä ketjussa piti olla kyse? Vai pitäisikö edelleen kaikkien rottakoirien toimia rottakoirina?
Taigalta (poetry in motion): bedlingtoninterriereitä.

Tellu

Tellu
Viestimäärä: 17

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Torstaina, 29.07.2010 klo 21:26  
+
0
Okei okei. Myönnän, villiksen ottaminen tähän keskusteluun meni ohi aiheen, koska sen rakenteessa ei ole mikään muuttunut eikä sen rakenne ole epäterve muutenkaan. Pahoittelut.

Jatketaan alkuperäisessä aiheessa. Lisää kommetteja olisi kiva vielä lukea.

Tellu

Tellu
Viestimäärä: 17

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Lauantaina, 31.07.2010 klo 18:08  
+
0
Kysyn vielä mikä ei liity alkuperäiseen aiheeseen varsinaisesti mutta käytyyn villakoirakeskusteluun kyllä. Osaisiko Tigru tai joku muu villakoiria paremmin tunteva vastata?

Ovatko villakoirien luonteet muuttuneet käyttötarkoituksen muuttumisen myötä? Omassa rodussani nimittäin käydään paljon keskustelua muuttuneesta/muuttuvasta luonteesta. Kun jalostukseen käytettävien koirien tärkein meriitti on saadut sertit näyttelystä ja muotovalion arvo vaikka taipumuskoe olisi mennyt läpi vasta useamman yrityksen jälkeen. Kultainen omaa kultaisen luonteensa käyttötarkoituksensa ansiosta ja muuttuminen enemmän seurakoiran asemaan on muuttanut myös luonnetta. Mikä on tilanne muissa roduissa vastaavassa tilanteessa.

Jimena

Jimena
Viestimäärä: 108

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Lauantaina, 31.07.2010 klo 19:34  
+
0
Mulla on collie. Oon täysin samaa mieltä tosta turkista. Mä olen kauhistellut millasia käpulehmiä sitä näkeekään nykyään :( Miten sellanen karvapallo suoriutuis mistään paimennuksesta enää?! Ei mitenkään. Mulla on sporttimallinen collie:



Erehdyttiin meneen pari kertaa näyttelyihin, meidäthän naurettiin sieltä ulos heti kättelyssä. Tällä turkilla ei mitään jakoa. Mä itse pidän enemmän tälläsistä sporttimallisista, muhkee tukkikin on kaunis ellei se oo ihan liioteltu. Mitä se valitettavasti näillä usein on.

Toinen koirani on sitten amerikancockerspanieli. Näistä en osaa sanoa oikein muuta kun että korvaongelmat on monille aika tuttuja. Nyt on alettu tekeen tutkimusta näistä korvaongelmista rodulla enemmän, itsekkin osallistuoin tutkimukseen. Meillä Hipulle on siis tehty korvakäytävien avarrus leikkauksella ja nyt saatiin tuomio että koko korvakäytävä pitää poistaa. Jatkuvast tulehdukset ja ahtautunut korvakäytävä tekee sen että tulehduksia on kokoajan ja korva ei tuuletu. Leikkaus maksaa hirveesti (1000 euroa per korva) mutta parantaa elämänlaatua. Täällä leikkauksesta lisää, mikäli jotain kiinnostaa: http://www.acvs.org/AnimalOwners/HealthConditions/SmallAnimalTopics/OtitisExterna/

On surkeeta, että ihmisten tyhmyydestä joutuu koirat kärsimään. :(

Tigru

Tigru
Viestimäärä: 2736

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Sunnuntaina, 01.08.2010 klo 21:55  
+
0
En ole tuntenut villakoiria kun niiden jalostusta on vielä ohjannut metsästys joten en osaa sanoa villiksien luonteen muuttumisesta.
Taigalta (poetry in motion): bedlingtoninterriereitä.

Paviaaninkesyttäjä

Paviaaninkesyttäjä
Viestimäärä: 139

VS: JALOSTUKSEN IHMEET - Sunnuntaina, 01.08.2010 klo 22:25  
+
0
Villakoirista lyhyesti.

Puudeli on ollut laajemmassa mittakaavassa metsästyskoira aika kauan sitten. Nykyään metsästävät villikset ovat harvassa (Suomessa yksittäistapauksia, maailmalla yhteensä jokusia kymmeniä kenneleitä). Laajemman metsästyskäytön aikajänne venyy niinkin pitkälle, ettei alkuperäistä metsästysvillakoiraa voi verrata nykyiseen siinä mielessä, että rotu on ollut yhtä ja samaa "rotumassaa" kuin vesikoirat, -spanielit ja lagotot. Sanaa 'pudel' on käytetty kuvaamaan vedestä noutavaa, kiharakarvaista koiratyyppiä 'vesikoiran' rinnalla, ja nimi on myöhemmin adoptoitu tietynlaisille koirille, kun vedestä noutavien, monikäyttöisten lintukoirien jalostus alkoi kulkea kohti eri rotuja.

Tuon perusteella on hankala sanoa mitään faktaa (tai edes kunnollista perimätietoa) siitä, mitä on ollut ja miten se on muuttunut. Mun oma vahva veikkaus on se, että verrattuna villakoira-vesikoira-tyyppisiin metsästäviin koiriin monilta nykyvillakoirilta puuttuu lähinnä sitkeyttä/taistelutahtoa ja toimintakykyä. Riistaviettiä löytyy jopa toylta ja kääpiöltä, myös esimerkiksi mun kahdelta omalta karvatohvelilta. Entisajoilta uskon periytyneen innon tehdä työtä ihmisen kanssa, tietynlaisen hienovireisyyden/signaaliherkkyyden, älykkyyden, koirasosiaalisuuden ja erinomaisen koulutettavuuden. Nykyinen espanjanvesikoira on parhaimmillaan varmaan aika lähellä sitä metsästävää villakoira-vesikoira-rotutyyppiä ja sen luonnetta. Ja kyllä - samaan yltää taatusti myös villakoira jos toinenkin.

Edit. Ymmärrän kyllä sen, että aloittaja on halunnut tuoda villakoiran tähän keskusteluun, koska sen turkki todella on ääriominaisuus siinä missä moni muukin. Todella harvalla nykyvilliksellä on sen laatuinen turkki, että se kestäisi entisaikojen metsästyskäyttöä. Kotikoirankin turkki vaatii säännöllistä hoitoa, ja jos se ei sitä saa, on koko karvapalttoo uhka koiran terveydelle. Mun täytyy kuitenkin sanoa, että jos villis päätyy omistajalle, joka näkee koiransa koirana eikä puunattavanatuunattavana pehmona eikä anna turkin haitata normaalia elämää, niin villakoiran villa ei mielestäni ole niin paha ääri-ilmiö kuin sellainen, joka automaattisesti altistaa esimerkiksi lyhyelle eliniälle tai hengitysvaikeuksille.
(Viestiä on muokattu sunnuntaina, 01.08.2010 klo 22:31)

  Siirry sivulle: 1 2 3 ... 27
Ohjeet ja säännöt
Takaisin
KESKUSTELUN TILASTOJA:Kpl:
Rekisteröityneitä käyttäjiä25798
Moderaattoreita16
Viestiketjuja yhteensä5783
Viestejä yhteensä543763
Uudet käyttäjät tänään1
Viestiketjuja aloitettu tänään0
Viestejä kirjoitettu tänään0
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkkiSipulu
Peukkuja ylös262994
(Tilastot päivitetty viimeksi 19.09.2019 klo 15:45)