Koirat.com

^^^Omg, onko Sydämmen asiallan Alfred whippet-bedlari!?

whippet x bedlington on just perinteisen lurcherin näköinen. Mut lurcher onkin kait jotakuinkin minkä vaan vintin ja jonkun toisen rodun sekoitus.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lurcher :)

Sarahia, näin ainakin minä oon antanu itteni ymmärtää.

Mun työkaveri hankki just semmoisen amerikankääpiöterrierin. Itse tutustuin rotuun ihan mielenkiinnosta, ja ilmeisesti se on saatu yhdistämällä kaikista pienikokoisimmat englanninkääpiö(?)terrierit ja chihut keskenään joskus 1930-luvulla. Amerikankääpiökettuterrieri on Kennelliiton hyväksymä rotu, mutta sitten muut jotka kasvattaa "työkoiria" kuuluvat AKC:hen ja kantavat nimeä amerikankääpiöterrieri. Pentu maksoi 2000e ja olin ihan järkyttynyt, ettei sen mukana tullut minkäänlaista rekkaritodistusta. Eli millä tässä taas rahastettiin? Yhden kilon painavalla työkoiralla, joka pistetään vetämään tajuttomia taakkamääriä tai metsästämään rottia (ja kuinka moni perusomistaja harrastaa tätä). Veikkaan suuresti, että tässä on nyt taas haluttu vaan joku pieni söpö mineistä minein koira, joka vetää vertoja chihulle.

Sarahia kirjoitti:

^^^Omg, onko Sydämmen asiallan Alfred whippet-bedlari!?

Kun ottaa huomioon koon + ulkomuodon niin se on aika hyvä veikkaus. Mitään faktatietoa mulla ei asiasta ole ja lurcherhan voi olla melkein mitä vaan (tosin yksi klassisimmista pareista on bedlington+whippet)

Joo ihan tyhmäähän se on ottaa ulkomuoto puheeksi roturisteytysten ohessa, mutta kun se ulkomuoto ja siihen liittyvät seikat (rakenne) on valitettavan usein se asia jolla risteytyksiä lähdetään vastustamaan niin siksi mielelläni nostaisin esille sen että ainakin tässä omassa rodussa se on minusta ihan höpönlöpövastustusta kun palautuminen on oikeasti tosi nopeaa. Oikeasti ulkomuodon osalta ongelmallinen on se eka polvi ja jos nyt ei yhdelle polvelliselle hassun näköisiä koiria löydy koteja niin sitten on kyllä jotain pahasti pielessä...

Oikeampaa pohdittavaa on tosiaan se luonne ja rakenne + toisen rodun mukanaan tuomat perinnölliset ongelmat, mutta minä kyllä jotenkin uskoisin että ihan jokaiseen rotuun on löydettävissä sopiva risteytys... Toki jotain kompromisseja joutuu varmasti tekemään, mutta se joka väittää ettei kasvatuksessa muutenkin joudu tekemään kompromisseja puhuu minusta muutenkin kakkia. (Kun ei sitä ihan täydellistä koiraa vissiin kai vielä oo syntyny? Saatika että niitä ois käytettävissä kaks, samaa rotua ja eri sukupuolta...). Sitten pitää vaan punnita hyödyt ja haitat ja valikoida kodit tarkkaan. Mikä lienee muutenkin aika pakko risteytyspentujen kanssa.

^Joo, lurcher voi olla tosiaan mitä vaan, mutta nuo whippet-bedlarit näytti kyllä just eikä melkeen Alfredilta Kaikki lurcherit eivät tosiaan näytä.

Mjoo, pitäisköhän sitä itselläkin tulla kaapista ulos nyt. Ilon kasvattajan kanssa haetaan ensi vuodelle erikoislupaa mudi-pumi-risteytykselle, hakemus toimitetaan Kennelliittoon huomenna. Mudikanta on sekä Suomessa että yleensä maailmalla tosi pieni, ja Suomessa näillä on alkanut allergiat ja autoimmunisairaudet jo lisääntyä, ja haluttais tällainen kehitys pysäyttää heti alkuunsa. Lisäksi pohjoismaalaiset koirat ovat käytännössä kaikki samoista suvuista. Rotuunotot Unkarissa ovat vähintäänkin epäilyttäviä (esim. jätetään puhdasrotuinen pentue rekkaamatta ja aikuisena sitten rotuunotetaan joku), ja tuonneistakin moni koira on pitänyt jättää käyttämättä jalostukseen, koska Unkarissa ei koiria rahan ja kiinnostuksen puutteen takia tutkita yhtä paljon kuin Suomessa, ja sieltä on tosi vaikea saada rehellistä tietoa koirien terveydentilasta.

Ilolle on valkattu aivan ihana pumiuros, ja me kaikki toivotaan tosi kovasti, että saatais lupa tälle yhdistelmälle. Suomessa rotujärjestö (Unkarinpaimenkoirat) on yksimielisesti hallituksen kokouksessa puoltanut ehdotusta, Unkarista tuli kielteinen lausunto.

Hieno homma, tsemppiä! Onko pennuille jo kysyntää? Tuli vaan mieleen kun PPssä oli just keskustelu noista rotusekotuksista ja niiden kiinnostavuudesta.

Pari muutakin mudikasvattajaa on ilmaissut mielenkiintonsa, ja täällä meilläpäin moni Ilon tunteva on ollut kiinnostunut, yksi tai kaksi ehkä vähän totisemminkin. Ja tietenkin itsellä kova puntarointi, mahtuisiko meidän talouteen kolmas.

Kiitos tsempityksistä! :)

Innna: Toivottavasti raportoit tänne suunnitelmien etenemisestä. Kiinnostaa minkälainen tuo prosessi kokonaisuudessaan on, kun oman rodun kohdalla ollaan siinä tilanteessa, että kohta on pakko tehdä roturisteytys, tai muuten kuolee koko rotu.

Tottakai! Voin kertoa jo nyt, mitä piti tapahtua, että saatiin hakemus toimitettua SKL:ään.

Ihan ensimmäinen askel oli tietenkin valita, minkä rodun kanssa mieluiten risteytettäisiin. Ilon kasvattajan kanssa pohdittiin kaikkea villakoirasta kelpieen, mutta päädyttiin kuitenkin turvallisimpana jompaankumpaan noista serkkuroduista, pumiin tai puliin. Tähän vaiheeseen sisältyi paljon Koiranetin penkomista. Seuraavaksi lähestyimme omaa rotujärjestöämme eli UPK:ta ja kysyimme jalostustoimikunnalta urosehdotuksia. UPK:n mielestä puli kannatti jättää laskuista pois, koska niitä ei luonnetestata kovinkaan paljoa, ja terveys ei ole kovin kummoinen, käyttöominaisuudetkaan eivät ainakaan mitään lisää mudiin toisi. Ehdolle saimme kolme pumiurosta, joista kahden omistajiin oltiin yhteyksissä. Toinen tipahti pois lievän ääniarkuuden ja sen, että on periyttänyt ehkä alapurentaa, takia, toinen taas oli aika nappi. Kasvattaja tapasi ko. koiran omistajineen UPK:n erkkarissa, ja pääsi jututtamaan. Me käytiin Ilon kanssa tuossa syys-lokakuun vaihteessa pääkaupunkiseudulla tapaamassa myös tätä sulhasehdokasta, ja kuulemassa vielä lisää omistajan kertomaa koirastaan. Me kaikki kolme, minä, Ilon kasvattaja ja pumiuroksen omistaja, oltiin aika innoissamme ja uroksen omistaja myös oli innoissaan mukana. Päätettiin, että tälle yhdistelmälle aletaan hakea lupaa.

Ensimmäisenä luonnosteltiin Kennelliiton ohjeistuksen pohjalta ranskalaisin viivoin tarve ja perustelut, miksi juuri pumi, miksi juuri Ilo ja tämä kys. pumiuros, ja miten pentujen jatkojalostuskäyttö. Niiden perusteella lähetettiin sähköpostit sekä täällä Suomessa UPK:n jalostustoimikunnalle, että Unkariin mudien rotujärjestölle. Kennelliitto ei antanut ohjetta, tuleeko alkuperämaassa lähestyä paikallista kennelliittoa vai riittääkö rotujärjestö. UPK:ssa asia käsiteltiin nopeasti, jalostustoimikunta valmisteli puoltavan esityksen hallituksen kokoukseen, missä myös hakemusta puollettiin yksimielisesti. Unkarista sen sijaan tuli ainoastaan rotujärjestön pj:ltä sähköposti, jossa ei mitenkään virallisesti totesi, että eivät kannata tämmöistä.

Marraskuun alussa alettiin kirjoittaa hakemusta puhtaaksi omien mielipiteiden ja JTO:n pohjalta. Uroksen omistaja lähetti tosi kattavan kuvauksen koiran terveydestä, sukulaisten terveydestä, luonteesta, ulkomuodosta, jne. jota hyödynnettiin hakemuksessa. Mudien JTO:ssa on jo mainittu roturisteytykset sukulaisrotuihin, joten se loi aika hyvän pohjan lähteä kirjoittamaan. Päällimmäisenä perusteluna meillä oli kapea geenipooli ja sen tuomat ongelmat allergioiden ja iho- ja autoimmuunisairauksien kanssa. Tätä väännettiin yhdessä kasvattajan kanssa sitten reilu kuukausi. Muita mudi-ihmisiä ei ollut mukana kirjoittamassa, vaikka innokkaita osallistujia olisi varmaan löytynyt. Mukaan liitettiin lausunnot sekä kotimaan että alkuperäismaan rotujärjestöiltä.

Kennelliitossa hakemus toimitetaan jalostustieteellisen toimikunnan sihteerille, joka esittelee asian toimikunnalle, joka sitten taas valmistelee asian hallituksen kokoukseen, missä hakemuksen kohtalosta päätetään. Mikäli olen oikein ymmärtänyt. En tiedä, tullaanko meitä pitämään ajan tasalla siitä, missä vaiheessa käsittely menee. Tarkoitus olisi päästä astuttamaan Ilo lokakuussa ensi vuonna, mutta voi olla, etteivät ehdi käsitellä asiaa siihen mennessä. Peukut kuitenkin pystyssä!


Lis. Mudipiireissä on jo vuositolkulla ollut puhetta roturisteytyksestä, mutta aiemmin ei ole kukaan edennyt asian kanssa mihinkään. Mun ymmärtääkseni mudi-ihmisten keskuudessa kuitenkin asenne on keskimäärin hyvin myötämielinen risteytystä ajatellen, mikä on ihan mukava. Koirapiireissä kun niin helposti saa scheissea niskaan vähän pienemmistäkin rikkeistä. :P

Riisis, kannattaa ruveta puuhaamaan sitä risteytysasiaa heti kun vaan, koska todennäköistä on, että hakemisprosessin alusta kaikkineen tulee menemään se lähemmäs vuosi, ennen kuin edes lupa on kädessä. Kannattaa alkaa kartoittaa sitä rodun parasta jalostusnarttua jo tässä vaiheessa... :P Kennelliitto suosittaa, että käytettävillä koirilla olisi jo jälkeläisnäyttöä, mutta sen tavoitteen toteuttaminen on kyllä nartun kohdalla vaikeaa, ettei ikä nouse liian korkeaksi.

Lis2. Ilon minulle tullessahan jo siis kasvattaja kyseli olisinko mahdollisesti kiinnostunut liisaamaan Iloa jalostuskäyttöön tulevaisuudessa, ja se asia on ollut keskusteluissa koko ajan. Viime kesänä nostin ekan kerran esille tämän risteytysmahdollisuuden, mutta silloin kasvattaja ei siitä vielä innostunut. Siitä joku aika eteenpäin totesin, että ainakaan Etelä-Suomeen en halua antaa Iloja pentuja tekemään. Viime keväänä sitten käydessäni katsomassa Ilon emän uusia pentuja roturisteytysaihe nousi uudestaan esiin, tällä kertaa niin, että ne tehtäisiin minun luonani, ja nyt kasvattajakin vähän innostui. Lopullinen niitti tuli sitten, kun hän tapas tuon valitun uroksen ja innostui projektista ihan tosissaan. Pennut tulisivat hänen kennelnimelleen sitten siis, vaikka ne syntyisivätkin täällä mun tykönä Oulussa.

Vautsi Innna!!!

Onneksi olkoon, aivan superia! Mä oon vähän kysellyt manssin omistajilta mielipidettä roturisteytykseen, koska etenkin Suomessa ja Euroopassa geenipooli alkaa olla todella pieni ja yksittäisiä vikoja ilmaantuu koko ajan lisää tutkimusten myötä. Aika nihkeitä on vastaukset, että tuskin mitään tulee tapahtumaan kymmeneen, pariin vuoteen. Ehkä sitten kun ollaan kusisukassa ja kaikki koirat on keskenään lähisukulaisia...

Niin loistava juttu nuo roturisteytykset ja sitä kautta uusien geenien ottaminen jalostuskantaan

Johan tuota ajatusta on myös chodskyjen yhteydessä pyöritelty useampaankin otteeseen ja on heitelty ilmaan esim. lapinporokoiran käyttöä. Chodskyjen terveystilannehan on tällä hetkellä ihan surkea ja kohta ei oikeasti enää mikään muu auta, kun käyttää jotakin toista rotua tukena rodun kasvattamisessa. Koska tällä nykyseulonnalla löytyy yhä useampia merkittäviä terveyshaittoja, mitkä estävät jalostuksen. Lonkat, selän ylimääräiset-/epämuodostuneet nikamat, allergiat, epilepsia... Tuntuu, että tällä hetkellä ei tervettä koiraa löydy, mitä olisi järkevää käyttää jalostukseen. Onneksi en ole kasvattaja, enkä kyllä tätä menoa aiokaan alkaa kasvattamaan yhtään mitään rotua.

Kiitos Neruda ja Kettuprinssi! Pitäkää peukkuja pystyssä, että lupa heltiäisi.

Näissä asioissa tuntuu vähän olevan, että jonkun on oltava se rohkea joka rokan syö ja alettava tuumasta toimeen. Jonkun se oikea narttu ja oikea uros on kuitenkin löydettävä.
Kettuprinssi, sulla nyt ei tiettykään oo narttua, mutta mekin ollaan ihan yhden kasvattajan voimin tätä ruvettu työstämään ja vielä minun - riviharrastajan - aloitteesta. Jonkun pitää vaan ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa oikeasti tehdä konkreettisia toimia. Mudiporukoissakin on roturisteytyksistä ollut puhetta jo monen monta vuotta, mutta ei ole aiemmin haettu.

Jos itselleni vaan koskaan sellaista superhyvää narttua ilmestyy käsiin - tai miksei urostakin - ja sais edes pari muuta rodunharrastajaa taustatuekseen... menin avaamaan aiheen kansainvälisellä manssipalstalla Facessa ja hirveä vastarinta. "Miksi ihmeessä manssiin pitäisi laittaa muuta rotua, eihän se olisi enää manssi silloin?" No kun.. huoh. Suomessa voisi olla pari jotain urheilulajia harrastavaa manssinomistajaa, joka olisi samoilla linjoilla, että kyllä se koiran terveys ja tulevaisuus menee puhtaita linjoja edelle. Itse oon tällä hetkellä aika heikoilla jäillä ilmeisesti vanhempien rodun kasvattajien silmissä kun oon vähän idealisti ja vastaan nuorten koirien ja urosten useampaa käyttöä vastaan.. :D

Tarviiko tuollaiseen risteytykseen koko rotuyhdistyksen tuki? Hallituksen jäsenten tuki? Miten rodun alkuperämää, Unkarissa eivät tykänneet mudi-pumi-ideasta mutta silti se on Suomessa ihan ok toteuttaa ja pennut rekataan mudeiksi?
Jos hallituksessa tyyliin 3 ihmistä lähtisi työstämään projektia ja viisi ihmistä on vastaan, pystyykö semmoinen toteutumaan, jos Kennelliitto itse näyttäisi vihreää valoa?

Sitten olisi tietenkin mietittävä se yhdistettävä rotu. Manssiin on käytetty aikoinaan englannin valkoista terrieriä, jo sukupuuttoon kuollut, mäyräkoiraa ja whippetintyylistä vinttikoiraa. Manssia itsestään löytyy todella monesta eri rodusta. Moni vanhankunnan kasvattaja haluaa manssista vain aktiivisen seurakoiran, nyt on ilmestynyt paljon jotka tietää manssin perimältään käyttöroduksi. Whippet toisi lisää saalisviettiä, mitä toisaalte entuudestaan jo on. Ratawhippetit on aika samanluontosia manssien kanssa. Kettu,- ja sakuterrieri ovat vähän samantyyppisiä, mutta tuoko ne liikaa kovuutta suht pehmeään terrieriin? Bedlingtonin turkki on ihan vastakohta manssin karvalle. Kääpiö tai stanttupinseri voisi olla ihan varteenotettavat. Mahdollisesti myös brasilianterrieri. Vaihtoehtoja on monia!

Ehkä tästä joskus rohkaistuu kun tietää itsekin enemmän kasvattamisesta ja koirista. :) Tsemppiä teille!

Kyllä se auttaa tosi paljon, jos alkuperämaasta saa puollon, mutta ilman puoltavaa lausuntoakin on mahdollista lupa saada. Hakemuksen pitää vaan olla tosi hyvä ja perusteltu. Periaatteessa myös ilman kotimaan rotujärjestön tukea on mahdollista saada lupa yhdistelmälle, mutta ei se ainakaan auta, jos ei puoltoa saa. Mutta jos Kennelliitto nyt esim. meille luvan myöntää, niin ei ole Unkarilla asiaan nokankoputtamista suomalaisen rekisterijärjestelmän suhteen.

Meillä meni niin, että laitettiin hyvin lyhyt pyyntö UPK:n jalostustoimikunnalle (koska olivat jo ennestään tietoisia projektista kun heiltä oli niitä uroksia kyselty), muutamalla lauseella pääpiirteittäin perustelut miksi tarvitaan ja sanottiin, että lisätietoa saa tottakai tarvittaessa. Tässä vaiheessa ei ollut varsinaista hakemusta vielä paljoa kirjoitettu, mutta koska uskottiin, että ei tule kohtaamaan suurta vastustusta, niin mentiin näin kevyellä ratkaisulla. Sieltä tulikin pian vastaus, että jalostustoimikunta on yksimielisesti puoltanut hakemusta omassa kokouksessaan ja pöytäkirja kokouksesta toimitettiin UPK:n hallituksen kokoukseen. Sieltä tuli sitten kirjepostina pöytäkirja, missä lyhyesti vain todettiin, että myös hallitus on yksimielisesti puoltanut esitystä.

Ehkä ensimmäiseksi siis olisi hyvä päästä juttuun jalostustoimikunnan kanssa manssien rotujärjestössä, minkä kautta sitten olisi helpompi vaikuttaa siihen, miten asia esitetään hallitukselle jne.

Huhhuh miten raskas kevät on ollut tämän asian tienoilta. Tänään lopulta JTT:ltä tuli tieto, että ovat eilisessä kokouksessaan päättäneet olla viemättä hakemustamme SKL:n hallitukselle. Ollaan tietenkin tosi pettyneitä, mutta toisaalta helpottavaa, että tämä on vihdoin paketissa. JTT on lykännyt käsittelyä jo muutamassa kokouksessa ja me ollaan haettu lausuntoa Unkarin kennelliittoa myöten ja lopulta myös unkarilaiselta pitkän linjan mudiharrastaja-eläintieteilijältä, joka on tuttu pustan paimenten kanssa, joilla on edelleen mudityyppisiä koiria oikeissa töissä.

Mitä tästä projektista päällimmäiseksi jäi käteen teille, jotka suunnittelette hakemista: rodun alkuperämaasta on saatava puolto, pelkkä lausunto ei riitä. JTT:n yksi keskeinen perustelu oli se, että hallituksessa asia tulee joka tapauksessa kaatumaan, koska Unkarista ei ole puoltoa.

Voi harmi että tämä meni puihin! Nyt vasta lueskelin tästä ja innostuinkin jo, ennen kun pääsin aiheen loppuun. Meiltä kyseltiin vuosi sitten, onko Hupilla paimennustaipumusta kun tuli puheeksi mudien terveys ja roturisteytysten mahdollisuus. Arpapeliähän se on risteyttää ei-paimentavan rodun kanssa, mutta kyllä pumi-mudi-risteytys olisi ollut tosi fiksu vaihtoehto.

Unkarissa olen sellaisen tavannutkin. Vähän erikoisen näköinen, mutta hauska tyyppi.