Koirat.com

Aduro kirjoitti:

Tosta tattistavaan linkistä pisti sakemannien lisäksi erityisesti silmään kuin kaunis bullterrieri, sheltti, shar pei ja chowi on ollu joskus vuosikymmeniä sitten.

Tosa videossa oli sheltistä tämä kuva. Oon ennenkin nähny ton kuvan ja se muistuttaa kyl paljon nykypäivän bordercollieta, samoin ku tämä koira. Noi on kyl kieltämättä ihania. Onneks niitä nättejä shelttejä on kuitenkin myös nykypäivänä, noilla kaikilla on mun mielestä nätti ja käytännöllinen turkki:

Trikki
Alissan äiskä
Niin nätti merle

Tossa videossa oli niin karvanen sheltti, et ei oo kyl itelle tullu ikinä vastaavaa vastaan, kuitenkin oon shelttejä nähny paljon. Mulle sheltti on käyttökoira ja arvostan käytännöllistä turkkia. Tosi surullista, et joillekin se turkin pöyheys on niin tärkee asia, et muut asiat meinaa jäädä sen varjoon. :(

Vehnäterrierin rotumääritelmästä:

Trimmaamattomat koirat: Pisimmilläänkään karvapeitteen pituus ei saa ylittää 13 senttimetriä. - -

Vehnis on nykyään lähinnä seura- ja näyttelykoira ja se näkyy myös "turkin jalostuksessa". Jotenkin on jännä, että vaikka rotumääritelmässä on noin selkeästi kuvattu, mitä turkki EI saa olla, niin silti ehkä yhdenkään nykyvehnän trimmaamaton karva ei jää alle ton mainitun 13 cm:n. Jännä on myös se, että vaikka itsekin arvostan rotujen alkuperän vaalimista ja paheksun rotujen jalostuksen ylilyöntejä (myös turkin pituudessa ja paksuudessa), niin silti huomaan ihastelevani ääneen tuttavien vehnien upeita, paksuja ja kiiltäviä turkkeja. Upea turkki vaan on näyttävän näkönen ja jos näytttelykehässä on kaksi rakenteeltaan samanarvoista koiraa, niin aivan varmasti tuomari palkitsee korkeammalla sijoituksella koiran, jolla on näyttävämpi turkki.

Omatki ajatuksen menee niin ristiin tässä asiassa Mutta ehkä just siksi mä oon alkanu kammoksua jalostuskoiria, joilla ei oo mitään muita tuloksia, kuin näyttelyarvosanoja ja -palkintoja. Ulkonäöstä tulee sitten niin helposti se tärkein asia, ja upean turkin takia saatetaan alkaa väheksyä koiran muita puutteita esim. terveydessä tai luonteessa. Monilla seurakoirafifeillä hermorakenne onkin aivan kuralla ja arkuus on lisääntyny aivan älyttömästi. Kiva elää koiran kanssa, joka ei uskalla mennä minnekään tai ainakaan uskalla rauhoittua missään -mutta ainaki se on hienon näkönen

^^Musta sheltit on nykyäänkin tosi kauniita, ja itsekään en oo kuin kuvissa nähnyt noin turkikasta shelttiä kun tossa videossa oli :) Tuntuu että Jenkeissä ja Briteissä on niin erilaiset ihanteet kuin Suomessa.

Väksy edit

Mä en mieltäisi nykyajan shelttiä mitenkään käyttökoiraksi, vaan ihan seurakoiraksi, mahdollisesti harrastusominaisuuksilla. Tosin se shelttien kyvykkyys harrastuskoiraksi näköjään vaihtelee aika paljon rodun sisällä. Jotkut on harrastustykkejä, mutta suurin osa ei. Siksi se ei mun mielestä vastaa oikein käyttökoirarotua...
Toki se, että vaikka koira on täysverinen seurakoira, niin sen turkin tulisi olla sille itselleen harmiton. Mä oon nähnyt aika paljon shelttejä, joilla on ihan järkevä turkki, mutta noita ylilyöntejä tuntuu näkyvän yhä enemmän. Mun omassa rodussani löytyy tosi kammottavia puuhkia, kuten esimerkiksi oma koirani (liian pörreä turkki on tullut kastraation jälkeen) ja kyllä se vaan kammottaa katsoa, kun turkkia tuntuu olevan loputtomiin. Mun nuorempi koirakin on hyvin runsasturkkinen, mutta laadultaan se on taas aivan täydellinen: ei mene takkuun ja karvanlaatu on karheaa.

^ Komps. Shelteissä on hyviä harrastuskoiria, mutta en sanoisi että käyttökoiria.

No joo, toi käyttökoira on ehkä väärä sana, mut joka tapauksessa sillä on käyttökoiratausta, jollon on surullista, että turkki on muuttunu joillakin yksilöillä sellaseks, et se ei oo käyttökoiraa nähnykkää. Ei se harrastuskoirakaan sillä puuhkalla mitään tee. Ite vierastan myös kasvattajia, joille se näyttelymenestys on ykkösasia, Alissa ja toivottavasti myös tuleva pentu on harrastavista vanhemmista (agi, toko). Shelteillä näyttelyharrastus on selvästi se ykkönen, mut onneks löytyy myös niitä harrastavia kasvattajilta, joilta voi pentua kysellä.

Itse yllatyin pari vuotta sitten huomatessani, miten paljon pitkakarvainen collie saattoikaan miellyttaa omaa silmaa kun se oli turkiltaan enemman "bordercolliemainen", kun on tottunut nakemaan liikaa niita poyhokarvaisia. Itseasiassa moni kahden sileakarvaisen collien jalkelaisena syntynyt pitkakarvainen collie on omaan makuuni paljon kauniimpi "pitkakarvainen collie" kuin ns. "aidot" pitkikset.

^Nuo pinat (pitkäkarvaiset nahkat), eli just kahden sileäkarvaisen collien pitkäkarvaiseksi syntyneet pennut on todella kauniita! Siinä ois collikka, jonka (ulkonäön puolesta) voisin itsekkin ottaa.

Ne on kyllä nättejä ja noita pinoja (vai miten se sitten taipuukaan..) syntyy välillä ihan pk+pk ja sk+sk yhdistelmistäkin.
En tiiä miten pitkältä sukutaulusta se voi pompsahtaa, mutta melko kaukaa ymmärtääkseni.

Nehän syntyy melkein järjestäen juurikin sileäkarvayhdistelmistä, ja miellyttää munkin silmää ihan hirveästi, mutta kun ovat valitettavasti näyttökelvottomia ja kun mun koirista tulee kuitenkin kaikista multivalioita niin on pakko olla se H siellä

Joo rupesin kans miettiin, et mahtoiko noita pitkistä tulla edes.. Saattaa olla, et tulee vaan sileistä.

^Ei pitäisi pitkistä tulla, vaan nimenomaan sileistä. Lyhytkarvaiset kun voivat kantaa pitkäkarvaisuutta. Samasta syystä myös lyhytkarvaiset saksanpaimenet voivat saada pitkätukkapentuja ja lapinporokoirat saada hippipentuja.

^^^ Eikös tollasen pitkäkarvaisen nahkan voi nykyään rekisteröidä aikuisena uudelleen pitkäkarvaiseksi collieksi? Niin ainakin muistan lukeneeni
Sitä en kyllä tiedä saako näyttelyistä vähän niukemmalla turkilla sieltä sitä h:ta siltikään, luulis kyllä jos rakenne on muuten ok.

Kleineillakin (ja mitteleillä myös) on ollut aikoinaan ihan muukin funktio kuin sylissä istuminen, ne on ollut hälyttäviä vahteja. Kyllä nuo sintit on vaan silti hyvin kaukana käyttökoirasta kaikin puolin,
enkä ikinä edes kehtaisi puhua niistä muina kuin seurafifeinä. Toki molemmilla roduilla harrastellaan nykyään jo ihan kivasti, mutta silti.

Hassun näköisiä muuten noi pinat! Itse tykkään ehkä enemmän ihan oikeista nahkoista ja sellasista hyvin hillityistä pehkoista, esim meidän hoodeilla liikkuu yks kohtuullisen turkin omaava pehko, joka on aivan ihanan värinenkin: just sellanen ällöpylly-oranssi-Lassie-lookalike! Mä haluaisin joskus sellaisen!

Pina-collie (slk collieista syntynyt pitkäkarvainen) on tosiaan mahdollista rekisteröidä pitkäkarvarekisteriin, mutta tämä edellyttää sitä että se on rakenteeltaan riittävän rodunomainen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sen tulee olla rakenteeltaan sen mukainen että se voisi saada laatuarvosanan ERI virallisista näyttelyistä. Kaksi virallista ulkomuototuomaria arvioivat tämän jalostustarkastuksessa. Tässä (+ kuvia) esimerkkitapaus, olisikohan peräti ensimmäinen (ja ainoa?) laatuaan?

(muoks. Esimerkin koira on saanut ainoasta virallisesta näyttelystään laatuarvon AVK3 EH pitkäkarvaisena colliena, ei huono tulos siis ollenkaan!)

Myös slk-pk-erityisyhdistelmistä voi syntyä tällaisia puolipitkäkarvaisia collieita.

^ Kaunis ja turkki on sopivan pitkä.

^^ Onpa hieno!

Pakko kompata noita aiempia viesteja, todella upea koira ja vastaa taysin sita lookia mika omaa silmaa miellyttaa... Yleensa olen pitanyt enemman sk-collieista, mutta tuollainen juuri sopivanlainen valimuoto taitaa kylla menna niiden edelle.

Syy miksi pinoja syntyy kuitenkin enemmän sileäkarvayhdistelmistä lienee siinä, että niitä tehdään jatkuvasti, kun taas nuo slk + pk - yhdistelmät ovat ainakin täällä meillä niin harvinaisia. Todennäköisempäähän se on, että pitkäkarvaisuutta kantava sileäkarvainen yhdistettynä pitkäkarvaisuuden suhteen homotsygoottiin pehkoon tuottaa pinoja, kun taas kahden karvanlaadun suhteen heterotsygootin nahkan parittaminen on suhteellisen epätodennäköistä.

Mä tykkään tuossa Lyytikäisen esimerkin koirassa siitä, että sillä on ihan selvä nahkan ilme ja kevyempi rakenne kuin peruspehkolla. Jos näitä kasvatettaisiin kolmessa eri "korimallissa" nii tuokin olisi varmaan mun valinta.

Tuo Lyytikäisen linkittämä collie treenaa meidän hakuporukassa Pikkunen maailma.