Jalostuksen ihmeet
Rorys
Viestimäärä: 5244
Tutuli
Viestimäärä: 3982
Tässä keskustelussa kyl huomaa, miten eri ihmisille "hyvä harrastuskoira" tarkottaa ihan eri asioita. Mulle hyvä harrastuskoira tarkottaa eri asiaa kuin vaikkapa pk-harrastajalle, eikä siinä mitään, jokaselle löytyy koiraroduista varmasti sellanen harrastuskoira, joka vastaa niitä omia tarpeita. Mä en esim. kaipaa mitään tosi vietikästä koiraa, Alissa on mulle just sopiva harrastuskaveri niihin lajeihin, jotka mua kiinnostaa.
maddy kirjoitti:
Mun mielestä tämä keskustelu sopii oikein mainiosti tähän, koska paljon koiramaailmassa kasvattajat ja koiranostajatkin vetävät yhtäläisyysmerkkejä heppoisin perustein, kuten muotovalio=huippujalostuskoira, "emän kanssa harrastettu agilityä ja isän kanssa päästy tokon voittajaluokkaan"=hyviä harrastuskoiria jne. joten musta sopii oikein hyvin keskustelun jatkoksi myös ulkonäköjalostuksen ohella se, millä muilla perusteluilla jalostuskoiria valitaan.
Shelteillä nuo harrastusnäytöt on useimmiten juurikin agilitystä ja tokosta. Esim. Alissan vanhemmilla on molemmilla tokosta TK1 ja TK2, äiti kisaa agissa kolmosluokassa ja isä on AVA ja AVA-H, molemmat pärjänneet myös näyttelyissä mukavasti ja kyllä mä luokittelisin ne hyviksi harrastuskoiriksi. Varsinkin noita tokotuloksia arvostan, koska niitä ei kovin monella sheltillä ole, kun agility on näillä usein se ykköslaji. Eli riippuu paljon rodusta, mitä tuloksia kannattaa kattella. Että en mä sanois esim. sheltin kohalla, et tulokset agista ja tokosta ois hepposia perusteita jalostuskoiran valintaan. Tokihan sitä koiraa pitää miettiä kokonaisuutena, mutta kyllä ne tuloksetkin paljon kertoo.
SanttuJ kirjoitti:
Mitä tulee tuohon pään kestämiseen aksassa vs. pk-lajeissa niin kyllä ne munkin nähdäkseni mittaa sitä pään kestävyyttä ihan eritavalla. Se kannattaako sitä vertailua edes suorittaa, on taas toinen juttu. Aksassa koira joo tekee täysiä sen radan, mutta se "saa" myös vuotaa sen minkä kerkeää. Mitä shelttejenkin suoritusta on kattonut, niin suurin osa huutaa ku syötävä läpi sen radan. Tuommosen suorituksen kun meet tekemään pk-kentälle, niin koe loppuu melko nopeasti. Siinä sen koiran pään pitää kestää ne tappiin nostetut vietit ilman vuotamista.
Onko se koiran haukkuminen radalla aina merkki huonosta hermorakenteesta? Suurimmalla osalla luonnetestatuista shelteistä hermorakenne on +1, eli hieman rauhaton, käsittääkseni se on yleinen tulos myös esim. bordercollieille. Onko esim. ykkösen hermorakenne niin huono, et koira sen takia haukkuu vaikka siellä agilityradalla? Sheltti on muutenkin haukkuherkkä rotu, johtuen sen historiasta, joten voisko se olla, et se haukku irtoo sen takia herkemmin? Sheltithän haukkuu myös paimentaessaan, joten vois luulla, et tästäkin johtuen sheltille ois ominaista haukkua "työtä" tehdessä.
Ja vielä tosta seurakoira-termistä. Tottahan se on, että sheltin pääasiallinen tarkotus on olla seurakoira, niin ku oikeestaan suurimman osan roduista. Mut silti mulle vaan tulee siitä sanasta mieleen ne "oikeat" seurakoirat. Jos joku vaikka rotukyselyssä toivoo puhdasta seurakoiraa, ni en ehdottais sille shelttiä.
Muistoissa tiibetinspanieli Mona 1992-2006
SanttuJ
Viestimäärä: 5302
Noissa luonnetesteissä kannattaa huomioida se, et ne suhteutetaan eri rodulle eri tavalla. Boksereillakin on tällä hetkellä yleisin hermorakenne +1 (joka ei ole todellakaan suotavaa tän rodun kohdalla) ja mä väitän, et tuo hermorakenne näkyy vaikka siinä bordercolliessa ja bokserissa ihan eri tavalla. Luonnetesti ei muutenkaan anna mitään absoluuttista totuutta koirasta eikä rodusta.
labradorinnoutaja Inni 31.3.2014
Rorys
Viestimäärä: 5244
Tutuli kirjoitti:
Tässä keskustelussa kyl huomaa, miten eri ihmisille "hyvä harrastuskoira" tarkottaa ihan eri asioita. Mulle hyvä harrastuskoira tarkottaa eri asiaa kuin vaikkapa pk-harrastajalle, eikä siinä mitään, jokaselle löytyy koiraroduista varmasti sellanen harrastuskoira, joka vastaa niitä omia tarpeita. Mä en esim. kaipaa mitään tosi vietikästä koiraa, Alissa on mulle just sopiva harrastuskaveri niihin lajeihin, jotka mua kiinnostaa.
Juuri näin!
Tutuli kirjoitti:
Onko se koiran haukkuminen radalla aina merkki huonosta hermorakenteesta?
Mun mielestä ei tietenkään ole. Ja mitä niihin luonnetestituloksiin tulee niin mä en luota enää juuri lainkaan niihin arvosanoihin vaan mieluiten teen omat päätelmäni katsomalla testin videolta tai vielä parempaa, livenä. Tuomareissa on uskomattoman paljon eroja siinä miten he arvioivat ja myös siinä, miten ja kuinka paljon he kuormittavat koiraa.
Tutuli kirjoitti:
Ja vielä tosta seurakoira-termistä. Tottahan se on, että sheltin pääasiallinen tarkotus on olla seurakoira, niin ku oikeestaan suurimman osan roduista. Mut silti mulle vaan tulee siitä sanasta mieleen ne "oikeat" seurakoirat. Jos joku vaikka rotukyselyssä toivoo puhdasta seurakoiraa, ni en ehdottais sille shelttiä.
Samat ajatukset. Mukava muuten kuulla että et ole mistään näistä viesteistä loukkantunut
maddy
Viestimäärä: 3542
Mikene
Viestimäärä: 382
Saan aika usein luonneasioista paasatessani kuulla, että Hipun ongelmat on näkyvissä pelkästään siksi, että sen kanssa harrastetaan niin paljon. Huonompi homma vaan, että sen kanssa ne ongelmat nimenomaan ei ole siellä harrastuksissa vaan juuri arjessa eli siellä, mikä kyllä aivan tasan näkyy joka ikisen koiran elämässä. Vähitellen nääkin ihmiset ovat onneksi alkaneet ymmärtää sen, että kukaan ei halua elää päästään rikkinäisen koiran kanssa, ei edes tai itseasiassa ei varsinkaan se, joka hankki koiran perheenjäseneksi ja lenkkikaveriksi.
Nyt kun on päässyt töihin ja katsomaan jokuseen luonnetestiin niin on alkanut tosissaan valjeta se mitä Rorys kirjoitti eli muuhun ei voi luottaa täydellisesti kuin omiin silmiinsä. Lisäksi mulla on myös arkajalka-Hipusta MH-kuvaustulos, jossa kuvaajat (jotka ovat myös luonnetestituomareita) luonnehtivat sitä rohkeaksi ja reippaaksi. Sitä se oli siinä tilanteessa, mutta arkielämässä se on tosiaan jotain ihan muuta.
Beauceron
Viestimäärä: 940
maddy kirjoitti:
Joku (=Sonik?) tuossa aiemmin mainitsi, että toiset hakevat koiralta harrastusominaisuuksia ja toisille riittää, että koira on nätti. Tää on se, missä mun mielestä eroaa "tavis" koiran ostajan ja vastuullisen koirankasvattajan ajatusmaailma. Koiraa lemmikiksi hankkiva saattaa olla liikkeellä sillä asenteella, että löytyy kivannäköinen rotu, jonka luonnekuvauskin toivottavasti vastaa omaa mielikuvaa kivasta koirasta. Vastuulliselle kasvattajalle ei kuitenkaan pitäisi ikinä riittää, että koira on nätti. Ei, vaikka kasvattaisi rotua, jonka kanssa pääasiallinen harrastusmuoto on näyttelyt. Näyttelypäivien ulkopuolella nämä koirat ovat kuitenkin ensisijaisesti lemmikkejä ja toivottavasti myös ainakin jossain määrin perheenjäseniä ja vaikka koira olisi kuinka nätti, se ei lohduta, jos se on hermostunut kilipää tai hajoaa terveytensä puolesta käsiin. Osassa roduista harrastusominaisuudet eivät ole tärkeitä, mutta tällöin korostuvat seurakoiran ominaisuudet ja seurakoiralle hyvin tärkeitä ominaisuuksia mm. terveys, hyvä hermorakenne ja paukkeen sietokyky. Itse asiassa nuo ominaisuudet ovat sellaisia, että ne ovat koiralle kuin koiralle tärkeitä ominaisuuksia ja sitten rodusta riippuen voidaan painottaa muitakin ominaisuuksi. Kenelle ne ovat sitten ulkonäköön liittyviä, kenelle käyttöominaisuuksia ja kenelle jotain muuta tai yhdistelmä edellisiä.
Tasta tulikin mieleeni yksi jalostukseen tarjottu tuontikoirauros, jota kukaan ei halunnut kayttaa, koska hannassa oli pieni virhe. Vaikka luonne oli todella upea, kokonaisuudessaan rakenteeltaan ja paan piirteilta rodunomaista tyyppia ja oli sopivasti hieman erilaisista linjoista kuin kotimaiinen kanta. Joten samaa mielta olen, etta pelkissa seurakoiraroduissakin saisi olla vahemman ulkonako- ja nayttelytittelikeskeisyytta.
Ja vaikken tosiaan ole kayttokoirarotuihin sen paremmin perehtynyt niin alkaa hiljalleen rotujen yha kehittyessa nykyiseen suuntaansa tuntua silta etta olisi hyva, jos olisi erikseen joku kayttokoirien keskusliitto. Tama liitto sitten jarkkaisi mm. omia nayttelyita, ja pitaisi omia tuomarinkoulutuksia joissa tuomareiden ohjeistus ei panostaisi liiaksi ulkonaon pikkuyksityiskohtiin vaan kokonaisuuteen, ennen kaikkea rakenteeseen, hermorakenteeseen ja rodunomaiseen kayttoon soveltuvuuteen. Ja voisi olla hyva sekin, jos ko nayttelyiden yhteydessa olisi rakenne- yms. ulkoisen arvostelun jalkeen myos osio, joka testaisi kayttoominaisuuksia ja kehasijoituksiin vaikuttaisi nain ollen molemmista osioista kertynyt kokonaistulos - eika sellainen koira voisi sijoittua, joka ei toimisi lainkaan kayttoominaisuusosiossa.
Mielestani muutenkin on vahan outoa, etta on tuomareita jotka voivat arvostella mita tahansa rotua. Okei, jollain voi oikeasti olla niin paljon taitoa ja voi olla niin paneutunut erilaisiin rotuihin etta osaa arvioida kaikki maailman viralliset rodut, mutta hyvin harvinaista se on. Kasittaakseni kuitenkin esimerkiksi Rainer Vuorinen on hyvin arvostettu monen mita erilaisemman rodun piirissa, eli han on ilmeisesti yksi esimerkki tallaisesta taysilla paneutuvasta tuomarista. Mutta yleisesti ottaen, olisi hyva jos tuomari olisi sellainen joka on kiinnostunut tuomaroimastaan rodusta muutenkin kuin sen yhden nayttelyn arviointitehtavan ajan ja seuraa aktiivisesti mita sen piireissa kulloinkin tapahtuu, mita merkittavaa kayttokokeissaon ko. rodulla tapahtunut, mita koiria jalostukseen kaytetaan jne jne. En vain mitenkaan jaksa uskoa, etta joku voi olla kiinnostunut ottamaan kunnolla selvaa kaikista maailman roduista, vaikka niiden ulkonaon tunnistaisikin ja kayttotarkoituksen tietaisikin...
Eras varoittava esimerkki kun tallaisesta monen rodun tuomarista, joka ei tuomarointioikeuksistaan huolimatta tunnu kauheasti esimerkiksi tuomaroitavan rotunsa vareista tietavan oli parin vuoden takaa, kun muuan tuomari jonka kehassa itsekin pyorahdin vaitti seuraavan koiran (brindlesta, jossa valkoiset laikut rinnassa, mutta ei muualla eli selkeasti kuitenkin brindle eika brindlepinto) varityksesta, etta se olisi pinto ja sen takia varivirhe. Ko. koira oli muuten Fin Mva eika varityksen tunnistus ollut tuottanut muille tuomareille ongelmaa...
Tiainen
Viestimäärä: 976
Beauceron kirjoitti:
Ja vaikken tosiaan ole kayttokoirarotuihin sen paremmin perehtynyt niin alkaa hiljalleen rotujen yha kehittyessa nykyiseen suuntaansa tuntua silta etta olisi hyva, jos olisi erikseen joku kayttokoirien keskusliitto. Tama liitto sitten jarkkaisi mm. omia nayttelyita, ja pitaisi omia tuomarinkoulutuksia joissa tuomareiden ohjeistus ei panostaisi liiaksi ulkonaon pikkuyksityiskohtiin vaan kokonaisuuteen, ennen kaikkea rakenteeseen, hermorakenteeseen ja rodunomaiseen kayttoon soveltuvuuteen. Ja voisi olla hyva sekin, jos ko nayttelyiden yhteydessa olisi rakenne- yms. ulkoisen arvostelun jalkeen myos osio, joka testaisi kayttoominaisuuksia ja kehasijoituksiin vaikuttaisi nain ollen molemmista osioista kertynyt kokonaistulos - eika sellainen koira voisi sijoittua, joka ei toimisi lainkaan kayttoominaisuusosiossa.
Ajatuksena kaunis, mutta ylipäänsä rotujen jakautuminen linjoihin on huolestuttavaa, eikä tällainen järjestely sitä ainakaan hillitsisi. Nykyisten kapeiden geenipoolien kaventamiseen edelleen ei kannata rohkaista yhtään sen enempää kuin nyt jo tehdään.
keimu
Viestimäärä: 4291
Ainakin sakuilla on muuten erikoisnäyttelyn yhteydessä rodunomainen koe, joka pitää läpäistä tai muuten koiralle ei voida antaa vissiin sertiä tai jotain kuitenkin. Sakuihmiset osannee kertoa paremmin.
Riisis
Viestimäärä: 1609
Edit. Keimupa ehtikin jo mainita noista rohkeuskokeista..
Kk hollanninpaimenkoira -10
Lk hollanninpaimenkoira -13
naukunen
Viestimäärä: 5081
Beauceron
Viestimäärä: 940
Mutta jos otetaan esimerkiksi vaikkapa labradori, niin veikkaan ettei enaa juuri loydy show-linjan labbiksia jotka toimivat tehokkaasti myos kayttokoirina ja antaisivat mahdollisessa linjaristeytyksessa kayttolinjalle mitaan... Samaa voisi sanoa show-linjan cockerin "annista" metsastyslinjan cockeri-populaatiolle. Myoskin show-settereilla jo pelkastaan karva on erittain epakaytannollinen metsassa liikkuvalle kayttokoiralle. Sita en tieda, kuinka yleista linjojen risteytys sakemanneilla on, mutta taitaa se sairaalloinen ja kayttokoiralle vaivalloinen selkalinja olla jo vakiintunut isoon osaan suomalaistakin populaatiota?
Ja siis ajatusleikkiatai utopiaahan se pohdinta oli, kaytannossa sellainen tuskin tulisi toimimaan ja tuskin kannattaisikaan pidemman paalle... Esim. saannollisesti omien nayttelyiden jarkkaaminen tulisi kalliiksi, jos lopulta ei loytyisi tarpeeksi innokkaita osallistujia tai aktiivisia jarkkaajia.
En nyt muista mainittiinko se takakulmausten suoruus tassa ketjussa vai shar peita kasittelevassa, mutta sehan liittyy yhta lailla jalostukseen joka tapauksessa. Joku mainitsi siina akitan takaraajojen suoruuden. Vaikka akitoilla nakee nykyisin usein niukkoja kulmauksia, niin niilla tulisi edelleen olla kohtuulliset kulmaukset. Lahes olemattomat kulmaukset ovat siis virhe tallakin rodulla.
maddy
Viestimäärä: 3542
Valitettavasti epäilen, että iso syy, miksi tällainen systeemi ei tule toteutumaan, on se, että näyttelytoiminnassa pyörii hurjasti rahaa ja käsittääkseni jonkinmoinen siivu kilahtaa aina myös Kennelliiton kassaan. Näyttelyt ovat yksi suosituimmista harrastusmuodoista, joten vastustusta ajatukselle löytynee myös harrastajien ja kasvattajien parista, vaikka en olekaan ehdottamassa koirien kauneuskilpailujen lakkauttamista, vaan niiden erottamista jalostuksesta.
Sarahia
Viestimäärä: 4470
Jalostustarkastuksiahan myös järjestetään, ne on vaan kunkin rotujärjestön vastuulla. Mun koirista Kita on jalostustarkastettu (joskin on se myös sen 9krt näyttelyissä pyörähtänyt, sen verran, että valioitui).
maddy
Viestimäärä: 3542
Jalostustarkastuksia toki on tänäkin päivänä, mutta ne ovat mielestäni aliarvostettuja ainakin siinä mielessä, että en muista nähneeni montakaan kertaa mainintaa juuri missään, että pentueen vanhemmat on jalostustarkastettu ja että jalostustarkastuksen tiedot on nähtävillä tässä ja tässä. Toki en ole aktiivisesti esimerkiksi etsinyt seuraavan koirani kasvattajaa (kun se rotukin on vähän hakusessa) ja siten tullut seurailleeksi, mitä kasvattajat painottavat sivuillaan. Myöskään KoiraNetissä ei näy jalostustarkastukset mitenkään. Toki jalostustarkastuksista täytyisi ensin päättää, näkyisivätkö ne siellä vain "suoritettu"-merkinnällä, vai pitäisikö olla kenties jonkinlainen asteikko, mutta käytännön tasolla näkisin, että jalostustarkastuksessa olennaista on sanallinen arvio, jossa käydään läpi koira kohta kohdalta eikä sitä sellaisenaan kuitenkaan saada KoiraNetiin, mutta ainakin sitä osaisi pennunostajat ja uroksen kyselijät tiedustella, kun se näkyisi jossain, että sellaisessakin on käyty.
Sarahia
Viestimäärä: 4470
Rotujärjestöillä on suuri osa. Tässä esimerkkinä näyttely"painostuksesta" Maltankoirat ry:n kasvattajalistan vaatimukset. Jos kasvattaja ei täytä noita vaatimuksia, ei hän pääse rotujärjestönsä kasvattajalistalle.
Rorys
Viestimäärä: 5244
Sarahia
Viestimäärä: 4470
Rorys
Viestimäärä: 5244
Täältä voi lukea lisää Ranskan meiningistä.
Tässä oman koiran jalostustarkastuslomake. Lomake on ranskaksi, mutta esim. koira on saanut luonteesta 9-9-9 (arvosana EXC), korkein arvosana per osio on 10. Ulkomuodosta sitten EXC+, joka on korkein mahdollinen.
KESKUSTELUN TILASTOJA: | Kpl: |
Rekisteröityneitä käyttäjiä | 28097 |
Moderaattoreita | 16 |
Viestiketjuja yhteensä | 6265 |
Viestejä yhteensä | 545428 |
Uudet käyttäjät tänään | 2 |
Viestiketjuja aloitettu tänään | 1 |
Viestejä kirjoitettu tänään | 6 |
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkki | Sipulu |
Peukkuja ylös | 265759 |
(Tilastot päivitetty viimeksi 28.03.2024 klo 15:15) |