Koirat.com

Juuh, mullahan on tuolla tällä hetkellä red uros ja se on alkanu pläskistymään jo. Ikäähän tuolla on vasta 4,5kk ja varmasti ihan "kivasti" tuosta vielä pläskistyy

Minäkin kasvattelin (omaksi huvikseni, eli melkoista harrastelua se oli) rediä ja muita punaisensävyisiä, ja kyllä siellä niitä ihrairmeleitä aina esiintyi. Kauheasti huvittaisi alkaa taas kasvattamaan, mutta kun ei ole tällä hetkellä tiloja semmoiseen. Kyrsii joka kerta kun eläinkaupasta käy hakemassa jotain tukkuruipeloita käärmeenruoaksi, koska itsekasvatetusta ainakin tietäisi miten se on elänyt ja kuollut ja ettei se ole sulanut ja pakastettu uudelleen viittä kertaa. Muutenkin se oli aina yhtä jännää kun mietti mitä tyttöjä yhdistelisi kenenkin pojan kanssa, ja odotella sitten että minkänäköistä jälkikasvua sieltä tulee. Eihän sieltä mitään näyttelystaroja putkahdellut, mutta aina jos sai vaikka edes sinnepäin kivan punaisen niin olihan se mukavaa. Puhumattakaan sitten siitä mitä kaikkia ihme sötkötyksiä niistä pesistä välillä löytyi, kun pääasiallinen kasvatustarkoitus oli kuitenkin käärmeen eväs eli ei ollut niin hirveän tarkkaa että sopiiko tämä väri nyt tuolle.

Huoh, ehkä vielä joskus.

Jep kulkee A^y:n eli punasen geenin kans käsikädessä.

Mäkin kun noita creameja kasvattelen niin ukot varsinkin on aika moisia tankkereita jo muutaman kuukauden edessä. Nyt sekotin sitte ne splashediin ja toivoin että vähä alkais koko pienetä niin pskan marjat :D Tuola vaihteeks yks iha hervottoman kokone tennis pallo ukko. Akat ei mun kokemuksen mukaan oo nii kovia paisumaan joskin paisuu nekin.

Me käydään nyt kumminki kurkkaamassa kasvattajan luona yhtä red poikaa, vaikka mua alkoi hirvittää nyt se läskigeeni..
Ja oli siellä vissiin bone poikakin vapaana.

Kaippa tuolle likalle siimahäntänen jostain löytyy..
Mä kyllä aloin innostua niistä Natinan splashedeista.. Pitäsköhän ottaa itelleenkin hiiru..
Ei vaan, jos jotain terraan otan, ni se on sit viljis..

Kyllä tääältä sulle viljakäärmekkin saadaan :P

Rediä ei nyt sit tullut. Jos mä olisin saanut valita, ni olis tullut punasilmäinen bone..
Mutta tälläiseen tyttö itse päätyi.. :) Saatiin se samantien mukaan, kun 5viikkoa oli jo ikää täynnä..

punasilmäinen bone?

Öö.. Eiku olikohan se ihan perus valkoinen.. Se mustasilmäinen tais olla bone.. Samalta ne melkeen näytti..

Meijän naikkoset ulkoilemassa tänä kesänä, eli Vilja ja Illusia

Marsujen omistajat hoi!

Itseä on alkanut kovasti kiinnostamaan marsun hankkiminen. Olen ennen omistanut kaksi kania, mutta marsuista ei ole minkäänlaista kokemusta.
Minkä luonteisia marsut yleensä ovat, ja onko hirveästi eroja?
Itse koin että kaneistakin voi löytyä melkoisia jääräpäitä, onko marsut yhtään sen lempeämpi luonteisia?
Omista kaneista toinen ei koskaan oppinut käsikesyksi, ei siis pitänyt silittelystä, saati sylissä olosta ja saattoi hyvinkin aggressiivisesti käyttäytyä mm. hoitotoimenpiteissä ja oli erittäin reviiritietoinen. Kummatkin kanit tulivat luovutuikäisinä, ja saman verran yritettiin opettaa käsittelyä, mutta ihan erilaisin tuloksin. Miten on marsujen laita tuon suhteen?
Onko jotain erityistä mitä niiden kanssa tulis ottaa huomioon?
Jostain luin että niitä pitäisi olla aina kaksi, onko täällä yhtään yhden marsun omistajaa?
Samaa nimittäin sanottiin kaneista ja huomattavasti paremmin kumpikin viihtyi yksinään.
Onko uroksien ja naaraiden välillä luonne-eroja? Tai muita eroja käytöksen suhteen?

^Mulla on 25 vuoden kokemus marsuista, tällä hetkellä niitä on neljä. Kaks tyttöä yhdessä ja kaks poikaa yhdessä.

Luonteissa on eroja, ihan yksilöittän, mutta myös roduittain. Tällä hetkellä mulla on nuo tytöt kummatkin self buffeja, harvinaista kyllä että mulla on rotumarsuja, yleensä jotain risteytyksiä vaan. Toinen on sylissä viihtyvä tapaus, toinen erittäin äkäinen joka yrittää purra kun kynsiäkin leikataan, ei tykkää olla sylissä eikä oikein anna edes kiinni. Saan kyllä ne välttämättömät toimenpiteet tehtyä, muuten en tätä äkäistä sylittele juurikaan koska se ei siitä tykkää.

Uroksista toinen on tullut mulle luovutusikäisenä, Vertti siis, ei pidä siltikään sylittelystä vaikka oon käsitellyt sitä alusta asti paljon. Se ei pure eikä ole äkäinen, ei vaan tykkää. Antaa leikata kynnet ja harjata yms, mutta mitään sylilöllykkää siitä ei saa. Vertti on teddy marsu ja ne on kai aika rentoja luonteeltaan, tää on kodinvaihtaja, tullut mun kaverilta mulle, erittäin lunkki tapaus ja sylittelis vaikka monta tuntia. Kaikista kesyin näistä. On seurallinen ja hakeutuu aina ekana sinne missä ihminen on, johtuen ehkä siitä että on myös ahnein ja on aina ruuan toivossa

Yleisesti ottaenhan marsut on aika kesyjä lemmikkejä, tämä äkäinen Illusia on ainoa marsu joka on koko mun marsuharrastus aikana purrut tai edes yrittänyt kunnolla purra. Aika seurallisia elukoita nää on. Harvoin siis mitenkään vihaisia.
Kahta marsua suositellaan koska marsut on laumaeläimiä, mulla on ollut niitä yksinäisiäkin kyllä, hyvin nekin on pärjänneet mutta vaatineet sit enemmän huomiota ihmiseltä, sitä seurustelua, vapaana oloa yms. Nyt kun näillä on kaverit seurana niin eivät niin tartte ihmistä siihen seuran pitoon.
Itse en enää varmaan ottais edes yhtä ellei sit oo sellainen tilanne että haluan lopettaa marsujen pitämisen ja vain yksi jää jäljelle kaikista enkä halua ottaa lisää. Meillä on yksin eläjätkin eläneet pitkään ja voineet hyvin, mutta niiden kanssa onkin vietetty aikaa.

Mun kokemus on se, että naaraat on vähän arempia kuin urokset, poikkeuksia tietysti on. Mutta itse oon päätellyt sen niin että naarailla pitää olla se tietty vaisto suojella poikasia ja sen taia ne on vähän säpsympiä. Urokset on mulla aina olleet kesympiä ja rohkeempia kuin naaraat. Vaikka tällä hetkellä tuo toinen uros Vertti on kaikkea muuta kuin rohkee.

Kysele jos tulee kysyttävää, mä kerron mielelläni marsuista jollekin kun ei yleensä ketään kiinnosta mun marsujutut On täällä varmaan muitakin marsuilijoita.

Jep, mulla on ollut kaksi eri urosmarsua jotka kumpikin tulleet joltain "sosiaalitapauksena". Ensimmäinen oli rexmarsu joka oli muistaakseni n. 4kk vanha ja josta omistaja sanoi että puree ja kandee olla hanskat kun kynsiä leikataan. Se oli jonkinlainen hylkiötapaus eikä sen häkkikään ollut tarpeeksi iso, niin möivät sen mieluusti pois. Onneksi olimme hankkineet sille jostain kunnollisen kokoisen häkin. Se kynsienleikkuu hanskojen kanssa osottautui tarpeettomaksi, ja ukkelista tuli varsinkin meidän isän lellikki Ottivat yhdessä nokosia lattialla, Fani oli pyyhkeellä joko isän rintakehän/mahan päällä tai kainalossa. Pääsi kerran moottoriveneeseen kun vierailimme saaressa (pelkäsin kyllä että saa slaagin, mutta ihan hyvin meni se reissu kokonaisuudessaan).
Eli melkein kahdeksanvuotiaaksi, mutta tyypillinen ongelma poskihammaspiikkien muodossa koitui sen kohtaloksi, vaikka niitä raspattiin eläinlääkärillä.

Toinen marsu, Burre, tuli äidin tuttavaperheestä jonka tytär oli kyllästynyt siihen. Albiino risteytysmarsu jolla hieno irokeesi niskasta pehvaan, sellasta hieman karkeahkoa karvaa. Se reissasi kantokorissa mun kanssa kaupunkiasunnostani maalle viikonloppuisin aina silloin tällöin. Se oli puolitoista vuotias tullessaan ja eli viisivuotiaaksi. Myös sille tuli ongelmia poskihampaiden kanssa ja kun marsu ei kunnolla syö, on peli melkolailla menetetty.

Osin sen takia en ottaisi marsua mutta suurin syy tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa on se ettei ole sopivaa paikkaa sen asumukselle ja en voi taata sen turvallisuutta tuon nuoremman koiran taholta. Hoidokkimarsukin piti sen vuoksi torjua hiljattain. Mutta jos joskus vielä tulee marsuja, niin ihan varmasti ne on rexmarsuja

lisäys toisen marsun (suomenruotsalaisen antama) nimi ja kappalejakoa

Marsu on laumaeläin eikä ihminen voi koskaan mitenkään korvata lajitoverin seuraa!

Marsu on laumaeläin eikä ihminen voi koskaan mitenkään korvata lajitoverin seuraa!

^niin on kani ja koirakin, mutta hyvin porskuttavat eteenpäin myös yksin ihmisen kanssa elävät. Toki ihanne on aina sen lajitoverin seura, mutta olen kuullut iäkkäiksi eläneistä marsuistakin jotka ovat eläneet ainoana eläimenä hyvän elämän.

Minkä kokoisissa asumuksissa teidän marsut asuu/on asuneet?
Kun mulla oli kaneja niillä oli kokonaan yksi huone käytettävissä, häkeissä olivat sillon kun en ollut kotona, mut häkitkin oli tosi isot, noin 2m x 1,5m.
Kaneillla piti olla korkeutta, et pääsivät hyppimään, marsuthan ei korkeutta niinkään tarvitse?
Muuten tekisin vain aitauksen palasista, mutta koirien takia on oltava kattokin asumuksessa.
Nuohan katsovat kaneja/jyrsijöitä vaan uteliaina, mutteivät omaa mitään saalisviettiä. Entinen kani tykkäs aina käydä nyppimässä bernin häntää ja pomppia sen päällä, berni vaan makas aloillaan ja ihmetteli

Onko marsu-uroksilla sama tapa merkkailuun kun kaneilla?
Oppivatko laatikolle asioilleen ja minkä korkuisen reunan yli ne pääsevät laatikkoon?

Toki marsut on laumaeläimiä ja mieluummin aina lajitoverin seura kuin yksin olo. Mutta joskus niitä tilanteita on että on marsu yksinään, mulla ollut lähinnä silloin kuin kumppani on kuollut ja uutta en ole kyseisen marsun kaveriksi halunnut koska marsu ollut jo iäkäs. Ja on ollut myös niinkin että kaksi masua mutta eri häkeissä, eli käytännössä silloin ovat yksinään. Kaikki marsut kun ei hyväksy kaveriakaan niin on joksus ollut pakko tehdä järjestelyitä.

Mulla asuu tällä hetkellä kaksi tyttöä 120cm häkissä ja kaksi poikaa 100cm kaksikerroksisessa häkissä. Vapaana juoksevat isossa aitauksessa mikä on rakennettu makkariin. Aitaus sitä varten että eivät syö johtoja evätkä huku pieniin koloihin. Turvallisempaa näin. Marsut ei kiipeile eli korkeutta ei niinkään tarvitse, leveyttä sitäkin enemmän. En laittais itse edes yhtä marsua alle 100cm häkkiin, siihenkin vain jos saa paljon vapaanaoloa. Tytöillehän tuo 120cm on vähän pieni, mutta oon sit yrittänyt korvata sen vapaana olemisella enemmän.

Marsut ei kyllä opi helposti sisäsiisteiksi eli tekevät hätänsä melkein siihen missä juuri sillä hetkellä sattuvat olemaan. Meillä ei oo yksikään oppinut tekemään mihinkään laatikkoon. Kyllä marsu hyppää häkin reunankin yli jos haluaa, mutta itse oon tehnyt aina rampit jos on ollut sellaisia marsuja joilla vapaa pääsy häkkiin ja ulos. Tällä hetkellähän eivät pääse vapaasti liikkumaan koirien takia joten nostelen ne häkistä ulos juoksemaan. Ja näissä häkeissä on aika korkeet reunatkin eli en usko että hyppäisivät edes yli.

Urokset merkkailee laahaamalla pyllyä maahan, irrottaa hajua rauhasista muille marsuille. Mutta mun mielestä urokset ei haise sen enempää kuin naaraatkaan jos häkit pitää puhtaana.

On eri asia kuitenkin, jos marsu elää koko taloudessa yksin, kun taas se että taloudessa asustaa kaksi marsua eri häkeissä. Silloin marsu ei ole yksin, vaan se näkee koko ajan toisen marsun ja pystyy kommunikoimaan sen kanssa.

Marsu on ihan henkeen ja vereen laumaeläin ja usein ne yksinään elävät marsut on "masentuneita" eikä niillä ole edes turvaa toisesta marsusta. Mun mielestä väärin pitää marsua yksin, jos ei ole valmis hankkimaan kerralla kahta marsua, niin sit pitäis jättää hankkimatta kokonaan. Ihminen ei koskaan korvaa lajitoveria, vaikka viettäisit marsun kanssa aikaa 24/7.

Kanit on ihan sama juttu. Ei vaan mahdu mun kaaliin, että miksi niitäkin pitää väkisin pitää yksin, koska nekin on laumaeläimiä. Ihminen ei korvaa kanille lajitoveria. Säälittää ihan ne kanit ja marsut jotka joutuu elämää yksin, koska omistaja on sitä mieltä ettei se tarvitse kaveria.

Koirat näkee kuitenkin joka päivä (tai ok, pitäis nähdä!) toisia koiria ja niiden oliskin hyvä päästä toisten koirien kanssa telmimään. Siinä mielessä mun mielestä turha vedota tässä koiriin.

Auttaako kastrointi ollenkaan kusenruikkimisrumbaan? Meillä on veljekset (kyllä, samassa häkissä ilman tappeluita) ja se ruikkiminen on ihan uskomatonta... Toiset sanoo, että ei auta ollenkaan ja toiset taas toteavat sen loppuneen kokonaan. Kyseessä siis sisäsiistit ja täysin terveet kanit, jotka häkissä tekevät tarpeensa laatikkoon, mutta häkin ulkopuolella sitä kusta lentää kaaressa kuin palokunnan sammutusletkusta.

Kaipailen siis kokemuksia ja vähän osviittaa toimenpiteen hinnoista. Rahalla ei niinkään väliä, mutta jos paikkakohtaisesti ero on kovin suuri, niin turhaan rupean maksamaan samasta ammattitaidosta korkeampaa hintaa. Mikäli teillä on erityisesti hyviä kokemuksia tietyistä elleistä Etelä-Suomen alueella, otan privana tiedot mielelläni vastaan! :)

Sherlock: Kyllä. Mutta entäs sit nää tilanteet kun marsun kumppani kuolee etkä halua enää sitä kierrettä että otat uuden, toinen kuolee, otat uuden, toinen kuolee jne. Vaan haluat lopettaa marsuharrastuksen siihen että sulla on se yks marsu jäljellä. Mulla on 24 vuotta ollut marsuja juurikin sen takia että otan aina kaverin jäljelle jääneelle, ja sama jatkuu kehänä monta vuotta. On ollut toki niitä yksinäisiäkin jäljelle jääneitä yksin ja vasta sen jälkeen olen ottanut kaksi uutta.
Mulla eli myös monta vuotta edelliset marsut niin että vanha naaras oli yksin vereisessä häkissä ja kaksi urosta kaksikerroksisessa häkissä eri kerroksissa, eli yksinään nekin periaatteessa. Urokset ei tulleet toimeen keskenään koska kumpikin tuli mulle kodinvaihtajina ja aikuisina, Naaras menetti kaverinsa pari vuotta aiemmin eikä hyväksynyt enää muita saman katon alle.
Tämän hetkiset onneksi vielä toistaiseksi pärjäävät pareittain, pojat alkaneet vähän tappelemaan, mutta ei mitään rajua vielä. Tarkkailussa ovat ja jos yhtään lisääntyy niin joudun nekin eristämään.

Sen verran vetoan vielä koiriinkin että ei kaikki koiratkaan pääse päivittäin olemaan toisen koirien kanssa. On koiria jotka ei ole sosiaalisia muille koirille, niin se vaan menee.

Jos marsu on vanha, siis oikeasti vanha niin sit sen voi pitää yksinään jos ei halua sille kaveria hommata enää. Voihan sen tietty myydä, mut toisaalta se saattaa stressata ja usein stressaakin etenkin vanhaa marsua. Jos kyseessä on kuitenkin nuori marsu, en pitäisi sitä yksin vaan myisin sen kotiin jossa sillä on lajitoveri.

Mulla on joskus aikoinaan miljoona vuotta sitten ollut yksi marsu, se ei tullu muiden kanssa toimeen. Olin silloin vähän tietämätön näistä asioista. Olin lopulta hankkimassa toista marsua toiseen häkkiin, jotta sillä on edes viereisessä häkissä kaveri jonka kanssa kommunikoida, mutta en ehtinyt kun marsu meni yhtäkkiä huonoon kuntoon (ei tiedetä syytä) ja se kuoli ennen kun päästiin ell asti.

Sittemmin mulla on ollut kaksi marsua joista toinen lopulta kuoli nuorena, joten mun oli pakko hommata toiselle kaveri koska se vaan kyhjötti yhdessä nurkassa vaan kököttämässä. Oli siis tarkoitus myydä tämä yksin jäänyt sellaiselle, jolla on ennestään marsu/marsuja, muttei siitä tullut mitään kun oli niin outoja kyselyitä ja outoja tyyppejä ostamassa sitä. Marsu piristyi huomattavasti kun hommasin sille kaverin.

Kanikin mulla on joskus vuonna nakki ollut yksin, myin sen lopulta henkilölle jolla oli ennestään yksi kani ja hän etsi kanilleen kaveria. Päädyin siihen sen takia, etten halunnut enää pitää kania yksin ja osittain myös tuon vanhemman koiran takia.