Koirat.com

Marsukasvattajien kotisivuja kun alkaa selailemaan, niin lähes poikkeuksetta jokaisella lukee että ei myy marsuja kuin pareittain, ellei uudessa kodissa ole kaveri valmiina. Kyllä mä ainakin heitä uskoisin siinä, että se samaa lajia oleva kaveri oikeasti on tarpeen.

En muutenkaan ymmärrä miksei voi ostaa samantien kahta poikasta, jos marsun kerran haluaa? Ei se toinen juuri mitään lisävaivaa siinä tuo ja on seurakin sitten valmiina. Mun kaverin marsut esim. Oleskelevat häkissä aina kylki kyljessä ja kulkevat peräjälkeen paikasta toiseen. Ne kun oon nähnyt, niin ei tulis mieleenkään ottaa vain yhtä. Joo, se toinen jää yksin sitten kun toinen kuolee, mutta jos ei uutta marsua enää halua, niin antaa sen sitten sellaiselle, jolla niitä on.

Muoks/ yleistä pohdiskelua siis tuo vika kappale, ei kellekään erityisesti osoitettu.

Juu, mä en missään nimessä ottais itse marsua yksin, mutta en tuomitse niitä jotka niin tekee, koska mullakin on niitä yksinäisiä kappaleita ollut. Mutta en mä myöskään itse haluais myydä marsujani eteenpäin, vaikka yksin jäiskin, kun mä otan lemmikin niin se ei oo mikään "sit kun sillä ei ole käyttöä niin annan eteenpäin"-juttu. Toki jos ois ihan todella nuori marsu ja en haluais enää jatkaa marsuharrastustani millään niin voisin etsiä sille kodin, mutta muuten en. En edes enää kolmevuotiaalle jonka elinikää ei ole edessä montaa vuotta enää välttämättä. Marsu jo stressaa muutoksista paljon, ihan jo pelkkä muutto voi saada pahaa aikaiseksi, kokemusta on siitäkin.
Nääkin on siis vaan mun omia ajatuksia tästä jutusta.

Mullahan oli toissakesänä tilanne, että jouduin lopettamaan kaksi marsua ihan kuukauden välein, toinen oli vanha marsurouva, 7v, joka oli työpäivän aikana mennyt huonoksi, toinen sairasteli jonkun aikaa ja kun ei antibiootista huolimatta lähtenyt kunto kohenemaan lähti sekin. Silloin mulle jäi toi Toivo yksinään. Tai yksin se tavallaan silloinkin oli koska tosiaan niinkuin aiemmin kerroin niin toinen uros oli samassa häkissä eri kerroksessa ja naaras eri häkissä kokonaan.
Toivo oli jonkun aikaa yksin ennenkuin löysin sille luovutusikäisen kaverin, Vertin. Siitä meni vähän aikaa kun talo tuntui tyhjältä melkällä kahdella marsulla, löysin luovutusikäisen naaraan, Viljan jolle kaavailin sit toista urosta kaveriksi kunhan oisin leikkauttanut ne ensin. Ja sit vastaavasti toiselle urokselle uusi naaras kaveriksi (varmimmat parit siis taitaa olla uros-naaras, joten sen takia suunnittelin näin). Kuitenkin Vilja alkoi laihtumaan tulon jälkeen, ei oikein ruoka maistunut kunnolla. Sitä tukiruokittiin ja hoidettiin antibiooteilla varmuuden vuoksi, ei auttanut. Lopulta sain yhdeltä marsuihmiseltä ehdotuksen jos hän antaisi toisen naaraan kaveriksi jos paino alkaisi kilpailun myötä nousemaan. Näin tehtiin ja Illusia tuli meille. Tässä vaiheessa oli siis jo vähän kiire saada se kaveri eikä ollut aikaa lähteä leikkauttamaan poikia ja odotella varoajat ja kaikki ennen yhdistämistä. Sit nää parit vaan jäi, kun kerran kaikki tuli keskenään toimeen niin en lähtenyt kastroimaan uroksia koska viihtyivät alusta asti hyvin kahdestaan. Nyt vasta, kolmen vuoden jälkeen on niitä tappeluita alkanut tulla, ei aiemmin.

Mä tiedän että marsu viihtyy parhaiten lajitoverin seurassa, mitä näitä seuraa niin on ihana kattoa kun pulputtavat keskenään ja painautuvat toisiinsa kiinni nukkumaan. Pojat ei oo koskaan niin läheisiä olleet, mutta tytöt on. Pojilla on aina hajurakoa, ei koskaan oo kylki kyljessä kiinni eikä syö edes samasta kupista. En itse ottaisi enää yhtä marsua pelkästään. Mutta jos mulle jäis nyt näistä joku yksin, kaikki suhteellisen nuoria yksilöitä niin en tiedä hankkisinko enää kaveria. Nyt tuntuu siltä että hankkisin, mutta en osaa sanoa. Meinasin jo silloin toissakesänä jättää marsuilun siihen ja pitää Toivon yksin, mutta koska se oli silloin niin nuori vielä ja pitkä elämä edessä niin ajattelin kuitenkin että se saa kaverin kanssa elää vielä.

Kaikille uusille marsun hankkijoille mä aina sanon että aina kaksi marsua pitää hankkia. Jos ottaa ensin yhden niin myöhemmin sit toinen.
Mä en välttämättä itse hankkis kerralla kahta, oon joka kerta tehnyt niin että otan ensin yhden ja kattelen hetken aikaa jos mun näköinen marsu osuu kohdalle ja sit hankin sen kaverin. Mä en halua ottaa mitä vaan, haluan että se marsu miellyttää mua jollain tavalla. Ja että se vastaa sitä mitä haen, esim. jos haluan naaraan niin haluan naaraan, en sitä ekaa urosta joka vastaan tulee ihan vaan sen takia että se on marsu ja toinen sis siitä kaverin.

Jotain kodinvaihtajia voisin ottaa kaksi kerralla jos ovat ikänsä eläneet yhdessä, mutta jos poikasena otan niin otan aina yhden ja kattelen sille kaveria muualta.

iBox kirjoitti:

Marsu on laumaeläin eikä ihminen voi koskaan mitenkään korvata lajitoverin seuraa!

Jos tää oli mulle osoitettu niin tottavieköön minä tuon tiedän. Ei ollut silloin tarvetta/mahdollisuutta (sen tarkemmin senaikaista tilannetta avaamatta) ottaa muita marsuja kun nuokin tulivat vähän "tilaamatta" mutta todella rakastettuja olivat silti.

Jos vielä joskus tulee marsuJA niin tottakai ihannetilanne on ottaa naaraspari vaikkapa. Tai kaksi urosta ja jos/kun tarvitsee joskus erottaa omiin häkkeihin niin sitten niin toimitaan.

Kaikki muut jyrsijät mitä mulla on ollut (hamstereita ei ole ollut) niin ovat olleet pareittain tai pienissä laumoissa. Joskus on käynyt niinkin että tosiaan toinen kuolee ja toinen jo niin vanha ettei ole järkevää dumpata sitä jonkin kanssa yhteen koska se voi stressata sitä vähintään yhtä paljon kuin yksinoleminen vanhoilla päivillään. Oli mulla yksi hiirinaaras joka muutaman päivän ihan selvästi korvinkuultavin piipityksin etsi kaveriaan kun se piti lopettaa.

Mähän en missään kohtaa sanonut että olen ottamassa yhden marsun enkä missään nimessä otakahta.
Totesimpa vain että olen törmännyt hyvin pärjänneisiin pupuhin ja marsuihin jotka on eläneet yksin. Tiedän ja ymmärrän että lajitoverin seura on tärkeää, en muuta väittänytkään.
Oma kani nautti enemmän koirien seurasta ja varsinkin tuosta bernistä, kuin toisesta kanista. Vapaana ollessa se jätti toisen kanin, joka oli omassa häkissään lähes huomiotta.

^Niin ja jos nyt käy niin että on vaan se yks marsu tai kani esim. jostain löytökodista niin eikö se nyt oo tärkeintä että sen hoitaa niin hyvin ku vaan pystyy, eikä jätä heitteille tai lasten heittopussiks "kun se on vaan marsu/kani".

Olen apulasta tai suoraan kasvattajien sivuilta aina välillä katellu noita marsu/kani-ilmotuksia ja huokaillut helpotuksesta että onneksi ko.eläimet on niin kaukana (satojen kilometrien päässä) ettei järkeä harkitakaan
Sekä todellakaan en voi nyt enkä lähivuosina ottaa kun ei ole marsuJEN asuinpaikalle turvallista kohtaa ja makkariin en niitä ottaisi. Haluaisin niille sellaisen aitaustyyppisen asumuksen enkä niinkään häkkiä, tai niin että häkki olisi siellä aitauksessa sisällä aukinaisena mennä ja tulla. Eli käytännössä melkein oman huoneen tms.

eepi78 kirjoitti:

Mutta en mä myöskään itse haluais myydä marsujani eteenpäin, vaikka yksin jäiskin, kun mä otan lemmikin niin se ei oo mikään "sit kun sillä ei ole käyttöä niin annan eteenpäin"-juttu.

Ei siinä minusta ole automaattisesti tuosta kyse, jos joku yksin jääneestä marsusta luopuu. Marsun parastahan siinä usein ajatellaan, moni stressaa myös sitä yksin jäämistä ja kaverin katoamista, ja musta on ihan hyväksyttävää antaa se viimeinen marsu vaikka sitten ilmaisiksi pois jos se pääsee marsuseuraan, vaikka se kodinvaihto sitä aluksi stressaisikin. Toki jos marsu ei näytä kaverin poismenosta liiemmin välittävän, niin eri asia.

Marsun kaverista on muuten myös kohta virallisessa eläinsuojeluvaatimuksessa;

"Koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten pidolle asetettavat eläinsuojeluvaatimukset:

-- Liite 5: Jyrsijöitä, kultahamstereita lukuun ottamatta, pidetään pareittain tai ryhmässä."

MUOKS: Pikipaimenia, ei ollut sinulle suunnattu huomautus vaan ihan yleinen muistutus kaikille!

iBox kirjoitti:

Marsun kaverista on muuten myös kohta virallisessa eläinsuojeluvaatimuksessa;

"Koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten pidolle asetettavat eläinsuojeluvaatimukset:

-- Liite 5: Jyrsijöitä, kultahamstereita lukuun ottamatta, pidetään pareittain tai ryhmässä."

En tiedä hamstereista juuri mitään, mutta eikös tuo "kultahamsteri" ole melkoisen vanhentunut nimitys? Samoin on vähän aikaansa jäljessä tuo ukaasi jyrsijöiden pareittain tai ryhmässä pitämisestä, koska en toivoisi kenenkään hankkivan vaikkapa kahta hiiriurosta sillä meiningillä että ne tarvitsevat toistensa seuraa. Hiirinaaraat kyllä kaipaavat kavereita, mutta kaksi urosta repii toisensa melkoisella todennäköisyydellä kappaleiksi. Jos taas uroksen seuraan laittaa naaraan, niin varmaan useimmat voivat kuvitella miten siinä käy.

^ Syyrialainenhan se yleisempi nimitys taitaa tänäpäivänä olla. Ja juu, ei tuo kohta ihan aukoton ole mutta kuitenkin.

Niin, tuo taitanee olla vaan suositus? Sinänsä ei voida puhua yleisesti jyrsijöistä, koska esim. uroshiiret asutetaan yleensä yksin (on myös niitä jotka tulee toimeenkin).

Kuitenkin, mä olen sitä mieltä että jos ottaa löytöeläintalosta vaikka yhden marsun, sille voi aivan hyvin hankkia kaveriksi toisen marsun. Tottakai on pääasia että sitä marsua hoidetaan hyvin ja sille tarjotaan hyvä koti, mutta jos haluaa marsulle parasta ja haluaa sen voivan hyvin, sille pitäisi hankkia myös kaveri (josta se saa seuraa, mutta myös turvaa).

Nykypäivänä se suositus tosiaan on niin että vähintään se kaksi marsua pitäs olla. Silloin joskus kun mulla ekat marsut oli, eli just se 25 vuotta sitten ei puhuttu laumaeläimistä mitään. Marsullekin myytiin häkki kokoa 60cm mukana kun eka marsu ostettiin. Tosin meillä marsut sai olla aina vapaana niin että häkin luukku oli auki eli häkki oli vaan tukikohta niille missä syötiin ja tyyliin nukuttiin. Nuo munkin yksinäiset marsut silloin alussa eli pitkään, ihan eka eli täysin yksin, piti lopettaa 8-vuotiaana kun jalka murtui hypätessä häkkiin. Oli täysin terve koko ikänsä vaikka silloin ei edes puhuttu mistään c-vitamiineista sun muista yhtään mitään. Kertaakaan ei yksikään myyjä puhunut että marsu tarttis kaverin, meillä saattoi olla se kaveri kotona kun joku marsu hankittiin, mutta kukaan ei edes kysynyt onko tai ollaanko hankkimassa toista. Ja hyvinhän nuo eli yksinäänkin, ne jotka meillä ihan yksin oli.

Lurch kirjoitti:

Samoin on vähän aikaansa jäljessä tuo ukaasi jyrsijöiden pareittain tai ryhmässä pitämisestä, koska en toivoisi kenenkään hankkivan vaikkapa kahta hiiriurosta sillä meiningillä että ne tarvitsevat toistensa seuraa. Hiirinaaraat kyllä kaipaavat kavereita, mutta kaksi urosta repii toisensa melkoisella todennäköisyydellä kappaleiksi.

Jos taas uroksen seuraan laittaa naaraan, niin varmaan useimmat voivat kuvitella miten siinä käy.

Jep, mulla oli pienimuotoista kasvattelua aikanaan ja pari hiiriveljestä jäi nurkkiin yhdestä poikueesta pyörimään. Elelivät aikansa kaksistaan ok, kunnes tajusivat että ahistaa. Toinen nyppi/puri toisen hännän verille yms. ja sittenhän ne oli erotettava. Kait ne sitten haistoivat naaraat lähistöllä toisista laatikkoasumuksista (tee-se-itse-terraarioita ja pari häkkiä).

Joskus alkuaikoina kun hankin eläinkaupasta kaksi hiirtä joiden piti olla todennäköisesti samaa sukupuolta, toinen normikarvainen ja toinen pitkähkökarvainen. No, "tytöt" oli sitten kaksistaan muutaman päivän kunnes mulla epäilykset heräsi ja tsekkasin että tämä pitkäkarvasempi olikin poika. Nick of time, ei käynyt hassusti kuinkaan. Mutta myöhemmin teetin niillä kuitenkin poikaset ihan tarkoituksella. Olin tuolloin ehkä kuudennella tai jotain.

Muistan kun vein äidin kyytimänä osan poikasista silloiseen Leppävaaran Maximarketiin ja sen eläinkauppaan. Sain vaihdossa hiirille metallisen juoksupyörä/tempputelineen ja keraamiset kupit. Kupit on vieläkin tallella, juoksupyöräsysteemin diilasin jollekin kun ei ollut hetkeen hiiriä.

Teiniaikojen hiiristely jäi kun en enää kehdannut pyytää vanhempia kyyditsemään pet-show/näyttelytapahtumiin hiirten takia Kerran menin joukkokuljetuksella Lahteen asti hiirinäyttelyyn Muistan myös sen kerran kun pet showssa valkoinen naarashiireni (sellaisen erihienon isokorvaisen ja muutenkin kookkaan englantilaisen uroon ja ruusukorvaisen "ruotsalaisen" naaraan rakkauvenhetelmä) sai kunniamaininnan tms. kun kädet oikein hikosi palkintoruusuketta hakiessa.
Viimeisimmät hiiret on olleetkin ihan vaan ihastelun ja hellyyden kohteina eikä niinkään bisnesmielessä hankittuja

Pikipaimenia kirjoitti:


Jep, mulla oli pienimuotoista kasvattelua aikanaan ja pari hiiriveljestä jäi nurkkiin yhdestä poikueesta pyörimään. Elelivät aikansa kaksistaan ok, kunnes tajusivat että ahistaa.

Mullakin pikkupojat elivät ryhmässä tai kaverin kanssa aina niin kauan kun tulivat toimeen, mutta aina se nujakka ja toisen vinguttaminen jossakin kohtaa alkoi ja silloin laitoin ne eri bokseihin. Aikuisiällä yksikään ei tullut enää toimeen toisten urosten kanssa, ja mulla oli poikiakin kasvatteluaikoina sen verran monta että sillä otannalla uskallan sanoa että on tosi harvinaista jos aikuiset urokset viihtyvät toistensa kanssa tappelematta. Onhan niitäkin, mutta en kyllä suosittelisi kenellekään lemmikkihiiriä haluavalle urosparia, ja toivottavasti ei suosittele kukaan muukaan. Tuota eläinsuojelulain pykälää sietäisi tosiaan tuolta osin vähän tarkistella.

Mä olen asuttanut hyvällä menestyksellä vuosia mun hiiri urokset pareittain tai laumassa. Aikuisenaniitä on toki haastavampi yhdistää, mutta nuorena ne menee oikein hyvin :) Toki sekin on hiirten linjoista (- luonteista jne ) kiinni. =)

Mulla on tällä hetkellä 5kk ikäiset veljekset yhdessä. Ovat asuneet ihan aina yhdessä ja ennen mulle tuloa useamman uroksen kanssa samassa boksissa. Eipä noi ole kinanneet, hyvin tulevat toimeet ja hyvällä säkällä ne tulee koko ikänsä toimeen, toivottavasti :P

Tässä marsuhäkkejä pestessä tuli mieleen että miten te muut joilla on isot häkit ja pieni vessa hoidatte homman? Mua ärsyttää kun pohjalaatikko ei mahdu vessassa kunnolla edes kääntymään vaakatasossa jotta sais alun vedet kaadettua pönttöön, ihan siis sen takia että siinä alussa tulee rusehtavaa vettä kun pohjaan on tietty pinttynyt pissaa (jostain kumman syystä en kovin usein näitä laatikkoja pese suihkulla joten pääsee pinttymään), ei houkuttele kaatamaan vettä suihkun viemäriin ja suihkun lattialle. Ärsyttävää touhua sanon minä! Hiki vaan valuu kun yks laatikko vasta pesty ja kaks ois vielä edessä. Teen siis yleensä niin että sen ekan veden kaadan pönttöön ja kun on puhtaampi laatikko niin siirrän suihkun puolelle, suihkutan ja hinkkaan siellä, ongelma vaan siinäkin on että laatikko joutuu olemaan koko ajan pystyssä kun ei mahdu vaakatasoon lattialle. Eli sitä ei voi jättää edes likoomaan hetkeksi aikaa. Noi on tollaisia 120cm häkin pohjia ja pieneen vessaan tungettuna liian isoja

Oi niitä aikoja kun oli ne pienet häkit marsuilla joskus muinoin, kun saivat suurimman osan ajasta olla vapaana ja häkki toimi vaan ruokapaikkana.

Olipas tää pudonnut kauas..


Meidän siimahäntäinen dumbo..

Kaksi rottapoikaa kotiutuu mun luokse ens viikolla :) Voin sitten laittaa kuvia.

eepi78 kirjoitti:

Tässä marsuhäkkejä pestessä tuli mieleen että miten te muut joilla on isot häkit ja pieni vessa hoidatte homman? Mua ärsyttää kun pohjalaatikko ei mahdu vessassa kunnolla edes kääntymään vaakatasossa jotta sais alun vedet kaadettua pönttöön, ihan siis sen takia että siinä alussa tulee rusehtavaa vettä kun pohjaan on tietty pinttynyt pissaa (jostain kumman syystä en kovin usein näitä laatikkoja pese suihkulla joten pääsee pinttymään), ei houkuttele kaatamaan vettä suihkun viemäriin ja suihkun lattialle. Ärsyttävää touhua sanon minä! Hiki vaan valuu kun yks laatikko vasta pesty ja kaks ois vielä edessä. Teen siis yleensä niin että sen ekan veden kaadan pönttöön ja kun on puhtaampi laatikko niin siirrän suihkun puolelle, suihkutan ja hinkkaan siellä, ongelma vaan siinäkin on että laatikko joutuu olemaan koko ajan pystyssä kun ei mahdu vaakatasoon lattialle. Eli sitä ei voi jättää edes likoomaan hetkeksi aikaa. Noi on tollaisia 120cm häkin pohjia ja pieneen vessaan tungettuna liian isoja

Oi niitä aikoja kun oli ne pienet häkit marsuilla joskus muinoin, kun saivat suurimman osan ajasta olla vapaana ja häkki toimi vaan ruokapaikkana.

Vastaus tulee melko myöhässä, mutta laitellaas nyt kumminkin.
Mitä kuiviketta käytät? Mulla tehdashäkkien kanssa toimii mukavasti purun alla sanomalehdet, ei pääse tahrat pinttymään ja voi vaan suoraan pyyhkäistä, jos siivottavaa jää.


Mä en ole vuosiin käyttänyt tehdashäkkejä, mutta nyt on syksystä lähtien täytynyt taas olla, kun tuo pentu tuli kuvioihin. Tilasin silloin suurimman häkin mitä vaan löysin, mitat 160 x 77 cm. Ihan armottoman pieni silti, kun olen pitkään käyttänyt vain taikakuutioaitauksia. Tuntuu, ettei tuolla mahdu vapaasti möyhäämään juuri ollenkaan. Perheen luona on onneksi sentään aitaus käytössä, tosin senkin alle pitäisi joku taso keksiä. Vaan mikä olisi tarpeeksi suuri.





Voi mun pieniä ukkoja. Mörkö on maanantaina 6-vuotias synttärisankari, Muksulle sama tulee täyteen vasta toukokuussa.

^ Oi ihastuttavia marsuja!
Mulla on ollut viitisen vuotta kamala marsukuume, mutta arveluttaa hankkia niitä erinäisistä syistä. Myös kilpikonna- ja akvaariokuumetta on ollut kauan.
Mulla oli rottia n. 10 vuon ajan ja aikanaan oli kaksi kilpikonnaa (lapsuudenkodista lähtien), mutta omakohtaista kokemusta ei ole marsujen eikä akvaarion hoidosta.