Koirat.com

^Yritin etsiskellä edellisiltä sivuilta mutta en löytäny jos olet maininnut..
Miten niitä näyttelyissä käytetään? ottaako tuomarit ne käteen ja katselee vai miten se homam toimii? Telkkarissa joskus aikoinani näin jotain hamstereiden näyttely juttuja, mutta ei siitä oikein irronnut mitään

Joo, marsuilla siis marsut hengaa näyttelybokseissaan tai missä hengaakaan ja omalla vuoronumerollaan viedään sitten tuomarin pöydälle jossa tuomari sitten kääntelee ja vääntelee ja tutkii ja tsekkailee ja mitä nyt tekeekään ja ja sihteeri siinä vieressä sitten kirjoittaa arvostelulapulle sen mitä tuomari sanoo. Lopulta saa luvan hakea marsun pöydältä arvostelulapun kanssa jossa on arvostelu ja pisteet . Enimmäismäärä pet-luokassa on 100p. Ihan kätevä tapa saada tietää miten on otustaan hoitanut. Palkintoina saa sitten PPM (paras pet marsu)sijoituksia, joskus saa eliittikortteja, KuMia ja KuPiakin tulee . Näin siis pet-luokassa. Virallisissa en ole käynytkään.

Rapidolle onnea näyttelyyn! Mä tosiaan kävin niissä aika paljon silloin aikanaan, reilu kymmenen vuotta sitten, ja se oli kyllä mukavaa puuhaa. Harmi että täällä ne näyttelyt on vähän erilaisia ja tietty eri asia kun ei tunnekaan ketään.

Ja tulipa nähtyä vähän Suomekin kun niissä näyttelyissä ramppasi... Itse kävin paljon silloisen skjk:n näyttelyissä ja muussakin toiminnassa, ja tuli siinä samalla Tamperekin tutuksi, kun oli mulle muuten ihan vieras paikka

Ensimmäisessä marsunäyttelyssä jossa kävin (se taisi myös olla ensimmäisiä smy:n järjestämiä näyttelyitä) tutustuin tyttöön, joka on yhä yksi parhaista ystävistäni

^ Kiitos .
Näyttelyt on kyllä tosiaan ihan kivoja, vaikka aika-ajoin tulee sellainen erakoitumisen tunne niistäkin, ei vaan aina huvita. No, pikku tauot tekee hyvää.
Mä oon kans näyttelyistä ja jyrsijäpiireistä saanut muutaman tosi hyvän kaverin

Nostetaampa tämä täältä kuilujen syövereistä :D
Itselläkin on vuodesta 2003 tammikuusta asti ollu pupuja, ja hamstereitakin oli jossain vaiheessa ihan useampia kappaleita. Syyrialaisia vain, kylläkin. Hiirikin oli jossain vaiheessa muutama vuosi takaperin :D Viimeisen hamsterin ja hiiren kuoltua, en ole uusia jyrsijöitä laittanut ajanpuutteen vuoksi. Ja kyllähän tuo kiinnostuskin lopahti, toisen hiiren haluaisin vielä joskus laittaa :33

Ensimmäisen pupuni nimi oli Musti, joka nukkui pois vuonna 2006 kunnioitettavassa 9 vuoden iässä. Tuli vähän huonommasta paikasta meille, pienessä häkissä ja ei saanut olla koskaan vapaana. Aluksi puri pitkän aikaa käsiteltäessä, mutta puremien jälkeen pupusta kehkeytyi mitä rakastavin ja lempein otus :) Joka rakasti kylpemistä :D Ja maatiaispupu oli hän.

Toinen pupu tuli muutama kuukausi Mustin kuoleman jälkeen. Sen saimme ilmaiseksi, ja nimeksi hänelle tuli Hiroshi. Tässä toinen kuva. Hän oli noin 3-vuotias hollantilaisen ja jonkun muun risteytys, kuten kuvioinnista varmaan huomaa :) Hiro mehetyi viimevuoden marraskuussa suoliston bakteerikannan rajuun vähenemiseen. Tai ainakin tällaisen diagnoosin eläinlääkäri antoi ennen pupun kuolemaa. Lääkärikäynnin jälkeen määrättiin kotihoitoon, mutta siitä ei ollut mitään apua ja kaksi päivää kotiutumisen jälkeen Hiro nukkui pois.

Asuin silloin jo Tuirassa, ja minulla oli 1½- vuotias kääpiöluppakorvakani Momo, joka mystisesti menehtyi muutamia päiviä Hiron kuoleman jälkeen. Oli ollut minulla 4kk ikäisestä asti, eikä koskaan ollut mitään vaivaa koko pupussa. Aikaisempana päivänä oli ollut oma äksy itsensä, juossut vapaana ja pomppinut suunnilleen pitkin seiniä kuten yleensäkkin. Seuraavana aamuna löysin häkistä kylmettyneen ruumiin. Tänäkään päivänä minulla ei ole mitään tietoa, mihin Momo kuoli.

Tämän vuoden tammikuussa laitoin itselleni uuden pupun. ½-vuotias leijonanharjaskani Yami. Luulen kyllä että se oli jopa nuorempikin, edellinen omistaja sanoi sen olevan 1½-vuotias ja se on kasvanut silmissä. Tällainen keesi Yamille on kasvanut ja massaa on tullut varmaan kilo lisää :D Pupu on tällä hetkellä sijaishoidossa äitini luona, kun koirani on ehkä vähän liian innokas pupuja kohtaan. (Söi elokuussa jäniksen, kun oli anopilla hoidossa meidän ulkomaanreissun ajan)

^Mie olen kuullut muiltakin juttuja, että toisen kanin kuoleman jälkeen toinenkin on pian kuukahtanut pois ihan yhtäkkiä. Taitavat olla todella läheisiä kaverin kanssa...

Törmäsin koneella kuvaan, joka on otettu joskus elo-syyskuussa. Emppu nukkui kaikki jalat ilmassa, ja katsoin ensin, että onko se kupsahtanut. Helpotuksekseni se kuitenkin hengitti. Kuva on aika huonolaatuinen (kännykällä otettu), mutta kait siitä selvää saa. Olen tuon jälkeen muutaman kerran nähnyt sen nukkuvan samassa asennossa. Nukkuuko kenenkään muun kani näin?


Tässä vielä kuva nukkuvasta rotasta.

Meiltä löytyy Duracell herra joka on suunnilleen 4 vuotias. Koirat saa kyytiä jos on väärässä paikassa. Ihana ja ahne tyyppi. Jos joku purasee omenaa tai porkkanaa, kannattaa katsoa jalkoihin ennen kuin liikkuu, Duracell on siinä jo.

^Meilläkin ollaan haukkana jaloissa tai oikeammin portin takana kyttäämässä, keittiöön eivät pääse, kun aloittaa porkkanan kuorimisen tms. Aina, kun tehdään ruokaa, on vähintäänkin toinen portin takana nököttämässä, eihän sitä tiedä, vaikka tuliskin jotain herkkuja!

Meillä myös tiedetään suurin piirtein ruoka-ajat (kanien siis). Illalla, jos haukkaa sitä omppua tai kuorii porkkanaa, niin alkaa jahtaaminen ja murina, mutta päivällä vain kerjätään sulassa sovussa. Aamulla vastaavasti pellettiaikaan sama juttu. Jos menen aamuvuoroon kuudeksi, niin mies antaa pelletit sitten myöhemmin, niin ovat oppineet, etten kuitenkaan anna mitään, joten turha edes nousta ylös saati sitten ajattaa toista tai juosta ruokapaikalle. (Annan tosiaan Empulle ruoan koppaan ja Mustille häkkiin jahtaamisen välttämiseksi. Yleensä loikkivatkin samoin tein omaan paikkaansa odottamaan ruokaa )

Edit. ^tosi suloisen näköinen otus sulla.

Manna kirjoitti:

Nukkuuko kenenkään muun kani näin?

Meillä ainakin nukutaan, jotenkin niin koomisen näköistä välillä, kun näyttävät ihan raadoilta rassukat .
Mulla siis on kaksi puputinta, Totoro ja Mimosa. Totoro on leikattu herra joka on tämän neiti-Mimosan tossun alla. Totoro on hermeliinin ja pikkulupan risteytys ja Mimosasta en tiedä, kun hän on rescue
Kuvia:

Totoro



Mimosa



Molemmat



Ja tässä kuvaa meidän viimejouluisesta Pupulasta:



Ennen Nalaa nämä siis asustivat kokonaan vapaana, ja oli vain pesäkoloja turvapaikoiksi mutta nykyisin ne asustavat pääasiassa tuollaisessa koira-aitauksessa, jonka nimi on siis näin mielikuvituksellisesti Pupula

Meillä asustelee päälle puolivuotias syyrialainen hamsteriuros Dani :) Vaikka sanoin edellisen hamsterin, Leon, vielä eläessä, ettei meille enää hamsteria tule, niin toisin kuitenkin kävi :D En osaa enää olla ilman hamsteria, kun niitä on ollut lähes jatkuvasti jo kuuden vuoden ajan.
Dani on hurjan kiltti poika. Oli ihan alusta alkaen käsikesy. Sen väri on muuttunut rusehtavaksi, vaikka oikeasti se on tosiaan musta vn laikukas :)







Marsut olis kans hurjan kivoja, mutta heinäallergian takia ei meille niitä voi ottaa :/ Kuten ei myöskään kania. Rotatkin on hurjan ihania ja niitä meillä olikin vielä päälle vuosi sitten, mutta sitten tulin rotillekin allergiseksi.

NataliaNala kirjoitti:

[quote=Manna] Nukkuuko kenenkään muun kani näin?

Meillä ainakin nukutaan, jotenkin niin koomisen näköistä välillä, kun näyttävät ihan raadoilta rassukat

Voih.. että tulikin kurkattua tänne.. Edesmenneet marsu-ukkelini nukkuivat kummatkin "kuin pienet siat" eli silmät aukinurin. Melko hurjan näköstä muuten ylisöpöltä eläimeltä Kun tuossa pari vuotta sitten olin muuttamassa, suunnittelin ottavani taas marsuja. Ikävä kyllä nyt en ole löytänyt luontevaa ja mukavaa soppea niiden asumukselle tuosta nykyisestä asunnosta. Sitten joskus kun marsut on, tulevat ne olemaan mieluiten teddyjä/rexejä. Hiiriä ja rottiakin oli aikanaan, hiiriä on mukava näin aikuisiälläkin ihan vaan seurailla kun niille hommaa reilummankokoisen asumuksen ja sisustaa sen monipuolisesti. Nyt ei siihen hajuhaitan takia oikeen innostu, mutta joskus vielä hiirusiakin. Gerbiileitäkin tässä ehdin jo harkita, mutteivät ne vieläkään oikeen nappaa jostain syystä. Kaneja (isoja "ulkokaneja") oli joskus hoidossa ja jokin pikkuruinen hermeliini olisi kiinnostava tapaus varsinkin jos se oppisi suunnilleen käyttämään hiekkalaatikkoa (kuten muutamakin ystävieni kani on oppinut). Mutta näillä näkymin elellään koiraneitin kanssa kaksin, kunnes mahd. "pikkusisko"(siis toinen koira) lähivuosina tupsahtaa taloon.

Multa löytyy täältä tällä hetkellä 12 hiirtä (9 naarasta ja 3 urosta), 4 gerbiiliä (2 naarasta ja 2 urosta) sekä 2 marsua (tyttöjä).

Hiiriharrastus alkoi yli vuosi sitten muutamalla hiirellä ja määrä kasvoi siitä sitten pikkhiljaa ja muutamia poikueitakin ehdin teetättää. Nyt on hiirimäärä ollut laskussa mm. niiden kasvainten vuoksi ja päätin että lisää hiirulaisia en ota näiden nykyisten jälkeen (Noh...mielihän saattaa vielä muuttua :D )

Gerbiileistä olin kanssa kiinnostunut jo pidemmän aikaa ja päädyin sitten kahteen urokseen lopulta. Sittemmin hankin nuo naaraat, kun oli yksi iso terrakin tyhjänä lojumassa tuossa.

Marsut ostin kaverilta, kun ei niitä voinutkaan pitää. Ovat olleet mulla nyt noin puolisen vuotta.

Kuvia voi käydä kurkkaamassa Petsiestä, josta löytyy kämpän jokaisesta elukasta kuvia http://www.petsie.fi/pet.php?petid=134554

Dani-syrkki on kovin söpöinen. Oli hirveen likellä, etten mäkin repsahtanut vihdoin ottamaan syrkkiä (oon sitä pähkiny ainiaan), kun töihin tuli kesällä mustavalkoisia laikukkaita. Voi, että ne oli kauniita Mutta tais olla silleen, ettei uroksia ollut sen värisiä, niin en sitten kuitenkaan sellaista kotiin rahdannut. Joka kerta kyllä riipi sielua, kun tuli uusia mitä söpöimpiä vauvoja myyntiin.

Ihania pupuja ja jyrsijöitä täällä Mun perheeseen kuuluu kaksi kääpiöluppaa ja pariskunta on niin täysin valloittanut meidän sydämet. Muutoinkin kanit on mulle se tärkein eläinlaji. Ilman koiraa voisi ehkä elää, ilman kaneja ei

Tässä rakkaat pihalla:

Ihania pikkueläimiä kaikilla

Miulla oli kaksi marsusiskoa ja on ihana päästä tänne kertomaan niistä, koska kavereitteni ja poikaystäväni mielestä marsut ovat inhottavia, rumia ja täysin turhia eläimiä >:| Eikä niistä kuulema ole mitään hyötyä... Inhottaa aina kun joku kehtaa puhua miulle niin tärkeistä eläimistä noin rumasti. Siinä sitten alan haukumaan heidän kammottavia kissoja joita en siedä

Muttamutta kuva :





Tummempi oli nimeltään Pampula (joo pikkuveljeni silloin joskus keksimä nimi) ja valkoruskea oli Reino vaikka tyttö olikin
Pampula sai jonkun kohtauksen vuoden 2009 marraskuussa, ihmettelin kun se kyykötti häkkinsä nurkassa nenä nurkkaan päin eikä liikkunut moneen tuntiin. Nostin sitten neidin syliin ja näin miten sen silmät olivat muuttuneet harmaiksi ja lasittuineiksi ja se tärisi. Siinä sitten pitelin sitä sylissä kun se otti viimeisen henkäyksen :/ Todella surullista mutta saimpahan ainakin olla lähellä sitä.
Reino taas oli sinnittelijä, kuoli vasta viime lokakuun alussa. Reino oli äidilläni asumassa kun poikaystäväni ei halunnut sitä "haisevaa rottaa" meille yhteiseen kotiin. Äiti sitten soitti että Reino on lopettanut syömisen kokonaan, silti se sinnitteli kaksi viikkoa ilman ruokaa ja vettä. Edes lempiherkku kurkku ei maistunut :/ . Hautasin Reinon isäni pihalla olevaan metsään Reino-kenkä laatikossa Pampulan ja entisen hamsterini Rasmuksen viereen. Tosin naapurin pennut kävi kerran tuhoomassa haudan. Kuitenkin, Reino oli yli 8 vuotias kuollessaan. :) Eläinkaupastahan heijät oli ostettu ja islti eli niin pitkään, olen ylpeä.

Ei sitten muuta.

^^Musta tuntuu, että minulle se tärkein eläinlaji on aina se, jonka edustajia sillä hetkellä on kotona. Nyt kanit, vaikka koira haaveissa onkin. Ja rottien aikaan ehdottomasti rotat. Voi vitsi, kun onkin välillä niin kova ikävä minun pikku siimahäntätyttöjä! Rotat on niin just minulle sopivia elukoita, ja sitten ne penteleet ovat niin lyhytikäisiä. Rottia voisin ottaakin vaikka heti, mutta en ole valmis kokemaan sitä luopumisen tuskaa taas 1½-2 vuoden päästä. Minullahan oli mahdollisuus syksyllä tarjota koti kodittomiksi jääneille rotille, mutta en ollut henkisesti vielä valmis uusiin, niin tyhmältä kuin se toisaalta kuulostaakin. Varsinkin, kun olivat jo aikuisia, niin pian olisi taas saanut haudata pikkuisia...

Toivottavasti nuo nykyiset kanit eläisivät pidempään kuin edesmenneet lemmikkini. Ovat sentään toistaiseksi olleet täysin terveitä. *koputtaa puuta*

^Minun mies ei arvosta myöskään yhtään marsuja. Puhuu muutenkin välillä vähän inhottavasti minun pikku öttösistäni. No, ei se ihan tosissaan niin taida sanoa, mutta itsestäni se toki tuntuu välillä aika pahalta. Minäkin olen sitten niin "fiksu", että annan takaisin lopulta ja lauon vähätteleviä kommentteja sille tärkeistä asioista ja harrastuksista...

Minusta marsut ovat kivoja. Aluksi saattavat ehkä vaikuttaa jotenkin tylsiltä, mutta kun niiden kanssa puuhailee ja niiden touhuja seuraa, niin eihän ne nyt mitään tylsiä ole! Niiden "juttelua" on mukava kuunnella.
Sanokaapa aiheuttavatko marsut häiriötä ääntelyllään? Verrattuna esim. haukkuvaan koiraan tai lintuihin?

(Muokattu väkänen ja lisätty kommenttia marsuista ja miehestä)

Meillä kyllä avokki tykkäs marsuista sillon aikoinaan. Yhessä rakenneltiin upeita virikkeitä ja sisustuksia isoon taikakuutio aitaukseen. Pyyhkeen päälle se niitä aina otti telkkaria kattomaan. Ihme sylirupsuja ne olikin, pari tuntia sylissä meni ihan huomaamatta.

MUOKS: Onko Savaran kuvassa allekirjoituksessa mainittu "ExRosario's Elliot "Elliot" sinisoopeli white uros s. 03/09" olevinaan tuo oikeanpuoleinen pupsi? Eikös se ole ruskesoopeli white väriltään, ainakin kuvien perusteella?

Manna kirjoitti:

Sanokaapa aiheuttavatko marsut häiriötä ääntelyllään? Verrattuna esim. haukkuvaan koiraan tai lintuihin?

Meillä neidit kävi ainakin huutamaan ku hullut aamulla aina jos eivät saaneet tiettyyn aikaan kurkkua Välillä teki mieli heittää häkkiä kännykällä tai jollain muulla ku eivät elukat suostuneet hiljenemään ennenku kävelin jääkaapille. Myös ainaj os ne kuuli että joku leikkaa veitsellä jotain, alko hirmu huuto. Nimittäin heijän kurkku aina leikattiin kahteen osaan ja vietiin heille joten tuttu ääni

Sitten oli se puurrrrrrrrr ääni mitä ne piti aina ku yrittivät raiskata vissiin toisiaan, se oli ärsyttävää

Suloiset tytöt mmaijalla

Aika harvasta lemmikistä nyt kovin konkreettista hyötyä on, joten ei mulle ainakaan marsuistakaan sen kummempaa hyötyä ole. Mieskin kysyi kun niitä hankin että mitä varten mä sellaisia tarvitsen No kun ne on kivoja, ei niille nyt sen kummempaa tarkoitusta ole. Eipä meillä ole mitään muuta hyödyllistä lemmikkiä kuin tuo rottakoira, ja senkin kohdalla se hyödyllinen aika on kuitenkin aika vähäinen koiran koko olemiseen nähden.

En muista että kovin moni tuttu olisi kummemmin marsuja ihmetellyt, vaikka suurin osa mun tutuista tuskin on kovin viehättynytkään niistä En mäkään ymmärrä miten jotkut ihmiset voivat elää kokonaan ilman minkäänlaisia lemmikkejä mutta se on heidän valintansa enkä sitä heille kummastele, jos kerran ovat tyytyväisiä.

Manna kirjoitti:


Sanokaapa aiheuttavatko marsut häiriötä ääntelyllään? Verrattuna esim. haukkuvaan koiraan tai lintuihin?

No ei nyt ehkä suoranaista häiriötä ainakaan ulkopuolisille (ja normaalisti haukkuva koira taas on mun mielestä huomattavasti pienempi häiriö kuin jotkut linnut ), mutta kyllähän se joskus vähän ärsyttää... Ei se itse ääntely, mutta olosuhteet eivät aina ole ihan parhaat sen kannalta. Meillä edellisessä asunnossa kuusi marsua asuivat keittiössä, ja kun koko lauma tosiaan aloitti sen huudon aina kun joku tuli keittiöön, avasi jääkaapin oven tai etenkin rapisutti jotain, niin kyllähän se hiukan kävi hermoon Ne hiljenivät hetkeksi kun saivat syötävää, mutta aloittivat huudon myös kesken syömisen jos rapisutti jotain.

Nyt kun nuo asuvat alakerrassa huutavat ne vain niiden omaan ruoka-aikaan tai jonkun kulkiessa portaissa, eikä se haittaa ketään.

Kyllä mä tykkäsin marsujen ääntelystä, tavallaan oli kiva että vaikka oli tommonen pieni eläin nii silti lähti välillä aika kovaki ääni. Me ei niistä mitnkään häiriinnytty.