Koirat.com

^Hih, kiitokset vastauksesta. "Muori" itsekin vaan höpöttelee olevansa ikäloppu, ja että noutaja tulee kohta. Itse en tuohon sepustukseen usko, ja kun hänestä näkee että kaipaa seuraa, ja mikäs sen parempi, kuin varpaita öisin jahtavaa kissa Ja tämä muori kuuluu juuuuri näihin "mun kissa on niin nirso, ei se syö muuta kuin tätä...". Täytyypäs ruveta katsastelemaan olisko täällä päin tarjolla minkälaisia kissoja. Sen kun pitäisi sitten olla jotenkin erikoinen, hänen kaikki kissansa ovat aina jollain tavallaan olleet erikoisia

Mullakin on kieltämättä mielessä näitä kauhutarinoita kissoista, jotka ovat ottaneet nokkiinsa muutosta, vauvasta, ylipäätään elämänmuutoksesta. Itseasiassa Rapen entinen omistaja kirjoitteli että heidän kissa oli alkanut kuseksimaan sänkyyyn/sohvaan, kun Rape muutti pois.

Meille tuli Moira 5v. kodinvaihtajana syksyllä 2008 äidin miehen vanhemmilta, jotka oli dementoitunut ja joutui sitten hoitokotiin. Kissaa oli mulle kuvailtu araksi, joka pelkää kaikkea ja kaikkia ja jos joskus uskaltaa ihmisten lähelle niin puree jatkuvasti. En olisi mokomaa kattia edes ottanut (koska en ole niinkään kissa- kuin koiraihmisiä), mutta vaihtoehdot oli, että kissa tulee mulle tai lähtee piikille, joten päätin ottaa sen meille kokeiluun Maxin (tuolloin hurmaava parikuinen poika) kaveriksi. Ekan kerran kun ton katin näin niin se raapaisi meidän äitiä, joka yritti saada sen kuljetuskoppaan. Ensimmäiset pari viikkoa meni niin, etten oikeasti nähnyt koko kissaa edes ruoka-aikoina, minkä takia raksuja oli pakko olla kaiken aikaa esillä. Tosin löysin katin aina välillä esim. pyykkikorina toimivan pelti"roskiksen" sisältä tai keittiön kaapeista... Pikkuhiljaa se alkoi sitten tulla kurkkimaan mua ja Maxia ja tulemaan sängylle tai viereiselle tuolille, tosin aika kauas. Ekan vuoden Moira livahti aina piiloon, kun joku (edes minä tai kämppis) tultiin kotiin ja tuli pitkän ajan jälkeen vasta esiin ja viihtyi paljon esim. keittiön yläkaapin päällä. Pikkuhiljaa se on kaiken aikaa rohkaistunut ja nykyään se on maailman seurallisin kissa, joka olisi kaiken aikaa sylissä ja on illalla ekana sängyssä mun tai avokin kainalossa tai mahalla nukkumassa. Ja pesee toiset kissat ja koiran läpi, käy morjenstamassa kaikki meille tulevat vieraat eikä oikeastaan livahda piiloon. Uskaltaa jopa nukkua lattiatasossa omassa sängyssään.

Meidän kodinvaihtajan kanssa kävi siis hyvin, mutta pitkää pinnaa tossa tarvittiin kyllä. Monella muulla olisi mennyt hermo, kun kissa ei ollutkaan sellainen sylikissa alusta asti, vaikka siitä sellainen kuoriutuikin.

Voiko narttukissalla olla jotain kiiman "oireita" vaikka oliskin leikattu? Vilinä on nyt kaks yötä raapinut ulko-ovea ja maukunut vähän samalla. Alottaa just sillon ku mennään nukkuun, menee pikkusen hermot. Suihkutin oveen yöllä kissakarkotetta mut eipä auttanut ja nyt koko kämppä haisee etikalle ihan turhaan.

Muutama kuva siskon 3 kuisesta kissanpojasta, joka oli hoidossa.
Kuvissa pieni peto yrittää saada kanivaarin paistikseen, mutta koki lopulta tappion, kun vaari kyllästyi ja räpsäytti räväkästi kuonolle. :)

^Katoin tosta ekasta kuvasta että miks meidän Vilinästä on joku laittanut kuvia :D
On niin samanlainen väritys!

Vilinäinen kersana:

^ No on kyllä kieltämättä varsin paljon samaa näköä :)

Meillä käytii ensimmäistä kertaa eläinlääkärissä! Lyyli sai rokotteen ja sirun, mistä ei ollu moksiskaan

Eläinlääkäri sanoi, että tyttöä voi kuitenkin tänään nukuttaa hiukan entistä enemmin ja niin kävikin..



... kunnes keittiöstä leijaili ruuan tuoksua



O hai!



Syötyä jaksettiikii sitte taas tehä pahojaa

Meidän tytöt aamupesulla.

^ Aww! Ihania hellyydenosoituksia! Meillä hellyydenosoitus on se kun ruokinta-aikana EI kukaan saa tassusta :D Joskus Iida-mummo saa Dorikselta naamapesun, mut noi muut ei oikein innostu :D

Kikkurat ja läskimaha änkesivät toissa iltana samaan petiin..

Ihania kisukuvia kaikilla! Mä haluisin kovasti Killille kaverin mutta mies ei oo samoilla linjoilla. Kävin viikko sitten katsomassa ystävän pieniä kissasisaruksia. Yrittivät kirjaimmellisesti syödä mut. Kova kissakuume ois :) ja Killi selkeästi kaipais omanlaista seuraa. Meillä kuulemma on miehen mielestä eläintarha pystyssä kun on 2 koiraa ja 1 kissa :P pitää pehmitellä :P

Kävin katsomassa tänään enon uutta kisuvauvaa, Onnia :) Voi että se oli suloinen. Aika erikoisen värinen, musta vielä mustemmilla raidoilla. Sitten taas jaloissa oli vähän pitempiä vaaleita karvoja. Jännä nähdä millainen siitä kasvaa.

Kivaa kännykkälaatua:




Oliver on vähän... Tommonen.

(Ja ei, omaan silmään se ei ainakaan ole lihava vaikka vika kuva vähän siltä näyttääkin. Tulin siihen tulokseen, että tuo asento tekee sen )

Oon tässä miettinyt, että millaisia oireita kissa-allergia voi aiheuttaa? Mullahan on tää allergia pahentunut tässä kaiken aikaa, enkä oo saanut käytyä lääkärissä, koska tuli työpaikan vaihtoa ja nyt oon ollut kauheassa flunssassa. Yskin ja keuhkoihin sattuu ja kuume sahaa edestakaisin. Lääkärissä tutkittu tulehdusarvot ja näyttää ihan hyviä lukemia. Voisikohan allergia aiheuttaa tällaista?

Ihania kissoja. Ehkä joskus tulevaisuudessa se kissa tulee, mutta ei kyllä nyt vähään aikaan

^Allergia on allergia; nuhaa, tukkoisuutta, silmät vuotaa/kutiaa, kurkku kutiaa ja ei mene pois kuin allergialääkkeillä/allergian aiheuttaja pois läheltä.
Minulla testin mukaan ei ole kissoille allergiaa, koirille on. Kissoista on pienenä tullut oireita (ei enää), mutta koirasta ei ole tullut tähänkään päivään mennessä ja se olis siinä ja siinä rajalla onko paha vai lievä..

Tässäpä päivitystä meidän mirreistä:

Nyt olen kahlannut kaikki ykkös ja kakkos kissaketjujen viestit läpi ja aivan sydäntälämmittäviä juttuja olen saanut lukea. Ja nuo kuvat! Mahtavia kuvia kaikki tyynni! Kyllä on kauniita ja suloisia kissoja tämän palstan kirjoittajilla :)
Itselläni on kaksi koiraa, yorkki ja welsh corgi cardigan. Meille tuli myös pitkällisen haaveilun tuloksena kissakin taloon helmikuussa. Harmi on nyt 10kuukautta vanha kastroitu kollikissa (maatiainen).
Harmi on otettu tuttavaperheestä. Harmin nimi juontuu siitä, että sillä oli syntyessä napatyrä. Se oli tietysti harmillista. Tosin Harmi nimi sopii hyvin senkin vuoksi, että Harmi on harmaa väriltään.
Napatyrä leikattiin seitsemän viikkoisena ja samalla Harmi kastroitiin. Kumpikin leikkaus sujui hyvin ja Harmi toipui niistä nopeasti. Harmi tuli meille 14viikkoisena.
Harmi on tavallaan sisäkissa, mutta ulkoilee flexissä joko talutettuna tai sitten kesäaikaan se on juoksunarussa pihalla. Sille on viritetty koko talon pituinen vaijeri (asumme omakotitalossa) ja siitä roikkuu rissa josta lähtee flex-talutin. Toimii valtavan hyvin ja kisulla on laaja alue missä se voi temmeltää ja pyydystää sammakoita.
Corgi tulee äärettömän hyvin kissan kanssa toimeen. Sen aikaisemmassa kodissa sillä oli kissoja kaverina joten oli jo tottunut kissoihin. Yorkkipojallamme meni jokunen kuukausi, että homma lähti jollain lailla toimimaan. Yorkki ei ole ystävä kissan kanssa mutta eipä ole vihamieskään. Välillä jopa nuuskivat toisiansa kisun kanssa ystävällisessä hengessä.
Corgityttömme ja Harmi painivat päivittäin ja leikkivät muutenkin. Sitä on riemastuttavaa katsella. Kyllä on monet naurut naurettu tälle parivaljakolle.
Yritän jossain vaiheessa saada kuviakin Harmi-pojasta.

Voi apua tuota Kinkun ensimmäistä kuvaa, niin tuima ilme toisella On sulla monna vaan niin ihania elukoita

Dinttin valko-musta kisu näyttää ihan meitin Novalta. :---O

^Joo mä huomasin saman kun kattelin sun kissojen kuvat