Koirat.com

Pakko nyt tulla tännekin esittäytymään tämän karvapalleron kanssa..

Eli meilläkin taapertaa lattialla tällainen ihanuus, nimeltään Sulo (koko nimeltään fiksusti Sulo Sigmund Mauritzio). Maatiaiskissa ihan, täyttää marraskuussa 2 vuotta. Hassu kaveri, syliin nostettaessa menee ihan lötköksi (vähän niinkuin ragdoll!) ja kisulla saa leikkiä sitten vaikka lentokonetta jos huvittaa, siinä se pörisee, kunhan vaan syliin pääsee Erittäin pehmeäturkkinen kisu myös, eli oikea löytö maalaistalon kissapentueesta!



Onko muiden kisut kovinkin nirsoja ruokansa suhteen? Täällä herra ei märkäruokana syö nimittäin mitään muuta kuin Latzia.. Ja kun sanon ei mitään, meinaan kans ei mitään. Ei kelpaa eläinkaupan ruoat (paitsi naksut), ei muut kaupan merkit, ei raaka liha.. vain Latz. Nappuloita syö kyllä ihan eläinkaupasta ostettuja.

Sulo Sigmund on varsin suloinen! Muistuttaa ulkonäöllisesti vähän meidän Bessi-tyttöä:



Bessillä on tosin ikää vähän enempi, nyt "jo" 3,5 vuotta, ja Bessi on sylissä jäykkä kuin rautakanki Mutta kova on kehräämään kyllä, ja ihana tyyppi muutenkin!

_Kisse_ kirjoitti:



Onko muiden kisut kovinkin nirsoja ruokansa suhteen? Täällä herra ei märkäruokana syö nimittäin mitään muuta kuin Latzia.. Ja kun sanon ei mitään, meinaan kans ei mitään. Ei kelpaa eläinkaupan ruoat (paitsi naksut), ei muut kaupan merkit, ei raaka liha.. vain Latz. Nappuloita syö kyllä ihan eläinkaupasta ostettuja.

Meillä kissat oli yhdessä vaiheessa kovia ahmimaan Latzia. Mikään muu (märkä)ruokamerkki ei kelvannut, kunnes löysin Applawsin purkkiruuat. Ne uppoo kuin häkä! Latzeissa itseäni vieroksuttaa se, että niistä suurin osa on kaikkea muuta kuin lihaa, ja niissä on lisättyä sokeria, mitä mielestäni kissa ei tarvitse, ja mistä voi olla haittaa myös purukalustolle. Meillä kun Daisy on muutenkin "hammasviallinen" jo näin nuorella iällä (ienten rakenteellinen poikkeama), ja lisäksi ilmeisesti vehnä- ja maissiyliherkkä, niin Latzista ollaan aikalailla luovuttu. Märkäruuat on muutenkin meillä pääsääntöisesti pois laskuista, koska Louisa ei osaa syödä niitä kohtuudella, vaan ahmii ihan hulluna ensin omat ja sitten muidenkin annokset. Haittavaikutuksena tästä sille tuli kamalia ilmavaivoja ja kiloja vyötärölle, joten siirsin suosiolla kaikki kissat syömään pääsääntöisesti kuivaraksuja. Joskus saavat lisänä lihaa, kalaa, hapanmaitotuotteita ja kananmunaa, mutta purkki/märkäruokaa tarjoan aika harvoin, ehkä kerran kaksi kuussa. Muutoksen myötä kaikki märkäruuat, myös entiset inhokit, ovat alkaneet maistua jokaiselle maukujalle tässä taloudessa silloin harvoin kun niitä on tarjolla.

Mikään pakkohan kissalle ei ole märkämuonaa syöttää, joten jos ei kelpaa niin mä jättäisin pois ja tyytyisin vaan syöttelemään sitä laadukasta nappulaa. Nappularuuassa ei ole nestettä, joten kannattaa tarkkailla, että kissa juo tarpeeksi, ettei tule virtsatieongelmia, kuten virtsakiviä/-kiteitä. Etenkin leikatuilla (kolli)kissoilla virtsakiteet ovat yleisiä, ja liian vähäisellä juomisella on tutkittu olevan yhteys kiteiden yleisyyteen kotikissoilla. Meillä kaikki kolme kissaa ovat steriloituja narttuja, ja ne ainakin ovat lisänneet vedenkulutustaan kuivaruokaan siirtymisen myötä, eikä meillä ole ollut virtsaongelmia.

suibe kirjoitti:

Mikään pakkohan kissalle ei ole märkämuonaa syöttää, joten jos ei kelpaa niin mä jättäisin pois ja tyytyisin vaan syöttelemään sitä laadukasta nappulaa. Nappularuuassa ei ole nestettä, joten kannattaa tarkkailla, että kissa juo tarpeeksi, ettei tule virtsatieongelmia, kuten virtsakiviä/-kiteitä. Etenkin leikatuilla (kolli)kissoilla virtsakiteet ovat yleisiä, ja liian vähäisellä juomisella on tutkittu olevan yhteys kiteiden yleisyyteen kotikissoilla. Meillä kaikki kolme kissaa ovat steriloituja narttuja, ja ne ainakin ovat lisänneet vedenkulutustaan kuivaruokaan siirtymisen myötä, eikä meillä ole ollut virtsaongelmia.

Tähän liittyen, oon miettinyt että suostuiskohan ykskään kissa syömään nappuloita turvotettuna? Kukaan kokeillut? Pari vuotta sitten mietittiin avon kanssa meille kissaa (mut todettiin pitkän pohdinnan jälkeen että sittenkin koira joskus myöhemmin). Kävin tuolloin kaikenmaailman infosivustoja ja keskusteluita ruokinnasta läpi, joissa nimenomaan painotettiin tuota virtsatieongelmien riskiä, koska kaikki kissat ei ilmeisesti osaa nesteyttää itseään riittävästi.

Sulo kiittää kehuista On kyllä niin suloinen kollipoika että parempaa saa etsiä. Tosin sillä on hieman huono tapa maukua kovasti parvekkeen ja ulko-oven edessä? Leikattuhan tuo on, leikattiin n. puolen vuoden iässä. Ei ainakaan ehtinyt näyttää mitään kollimaisia merkkejä. Valjaissa ulkoilee muutamia kertoja vuodessa, yleensä syksyisin ja kesäisin.

Siis minähän kokeilin laittaa tuota kissaakin raakaruoalle, mutta sitten kun oli paastonnut kolme päivää niin luovutin.. Nappuloita kiskoi hullun lailla, mutta lihaa kävi lähinnä nuuhkimassa vain.

Mä tarjoan nappulaa nykyään yhden annoksen päivässä ja lorautan aina vetta päälle ja kyllä aina kuppi tyhjenee. Meillä tällä hetkellä Canagan kuivaruokana.

^ Hoo, se on siis mahdollista! Kiva tietää että onnistuu, jos vaikka tulloo nuo kisut joskus ajankohtaiseksi.

Meillä nuorimmaiselle ahmatille menee nappula missä vaan muodossa. Vanhemmat ei syö turvotettua. Meillä on koko ajan ruokaa kissoilla saatavilla, niin kokisin turvotuksen hiukan hankalaksi. Nämä onneksi juovat reilusti, eli siltä osin ei tarvitse huolestua, vaikka ovatkin nappuladietillä :D

^ Oho multa olikin mennyt aivan ohi tämä viesti. Tota just mietin sillon että jos se kisu ei suostukaan syömään turvotettua nappulaa ja lisäks ei tajua juoda, niin sit ei olis kauheesti vaihtoehtoja, vaan pitäis se märkis ottaa mukaan... Jotkuthan syöttää pelkää märkäruokaakin.

Tutkiskelin myös kissojen raakaruokintaa sillon kun kisua mietittiin ja vaikutti ihan kohtuu simppeliltä (olikohan se 3 vai 5 hiirenkokoista könttiä sitä lihaa päivässä/ruokailukerralla ja sit vitamiinivalmistetta tablettina tai pulverina lihan seassa), sisko tosin kahden kissan omistajana muistutti että "Niin jos sen saa syömään niitä raakoja lihoja, ja saa laitettua tabletit alas kurkusta..." Siskon vanhemmalla kissalla on astma ja paljon allergioita, joten tablettien antaminen on siskolle tuttua. Tää kissa on myös totutettu siihen että aamuin illoin hengitellään inhalaattorilla ja sit saa herkkuja, hän tulee aina ite kellon tarkasti pyytämään inhistä. <3 Kyseiselle kissalle myös nappulat pakastetaan kertaalleen ennen käyttöä, koska varastopunkki ilmeisesti aiheutti astmakohtauksia. Ja ihan perus navettakissa on neiti.
Joo, meni ehkä ohi aiemman aiheen mutta tuli vaan mieleen tässä kirjoitellessa.

Mun perheeseen kuuluu kahden pupun ja Armin lisäksi myös nykyään kissa, Danny. Dämppä muutti mun luokseni siskolta, kun tulivat Armin kanssa niin hyvin juttuun. Ovat kyllä ihan paita ja peppu, nukkuu yhdessä, leikkii yhdessä ja viihtyy toistensa seurassa.

Iältään Danny on vajaa vuoden, marraskuussa tulee vuosi täyteen

Dinski, mä oon myös miettinyt raakaruokintaa, mutta totesin sen olevan mulle liian hankalaa just kissojen nirsoilun ja etenkin ruokien säilytyksen suhteen. Nappula on vaan niin simppeliä Ja itsellä myös kokemusta tosta tablettirumbasta, ja se on kyllä ihan kauheeta. Jo pelkkä matokuurin antaminen kerran vuodessa on tympäännyttävää, saati sitten päivittäin tai edes viikottain pillerien survominen useamman kissan kurkusta alas. Ei kiitos!

Sulo paastoaa jos sille tarjoaa raakaruokaa. Oli kolme päivää syömättä melkeinpä mitään, kun ajattelin että kyllä se syö kun nälkä tulee. Jooei, kävi nuuhkaisemassa ruokaa ja lähti pois tympeän näköisenä.. Raksuja sille oli pakko antaa, kun pelkäsin että se tappaa ittensä nälällä muuten.

^^ ja ^ Jooh. Ei ole kissan ruokintojen muuttaminen ihan helpoimmasta päästä vissiin. Jostain syystä muutenkin koin koiran omistamisen helpompana vaihtoehtona kuin kissan. Matkustus, kyläilyt, ell-käynnit, hoitopaikat, kodin tuuletus nyt muun muassa on semmosia asioita missä nuo koiraeläimet tuppaa oleen helpompia (näin karkeasti yleistäen). Vai miten teillä hoituu, esim juurikin matkustaminen tai jos pitää eläimet jättää hoitoon?

^ Meillä on Sulolle ihan vakituinen hoitopaikka melkein naapurissa, jossa on kaksi kissakaveria myös. Niiden kanssa saa aina mennä myllyttämään.
Yleensä jos reissaan niin mies ei lähde mukaan, niin hän sitten jää vahtimaan elukoita. Mut jos molemmat lähdetään, niin avon vanhemmat mielellään vahtivat koiraa.

Joo meillä ei siis voi pitää parvekelaseja auki ollenkaan, pari kertaa oon Sulon yllättänyt roikkumassa siitä reunalta, varpaat partsin ulkopuolella.. Kesähelteellä oikein mukavaan, kun parveke muistuttaa vihtaa vaille saunaa.

Kyllä munkin mielestä koira on siltäosin helpompi, että se ei rajoita kodissa niin paljon. Se ei kiipeile, tiputa tavaroita tai syö parvekekukkia. Se ei karkaa ikkunasta. Kissoja on myös hankala viedä hoitoon, etenkin kun niitä on kolme, ja ne eivät laumana voi mennä vieraaseen kissatalouteen. Kissattomissa kodeissa taas nuo turvallisuusseikat kuten tiiviit ikkunat voi olla ongelmallisia. Kissoilla on myös sen seitsemänmiljoonaa mukaan otettavaa juttua, kuten hiekkalaatikot ja raapimispuu. Niiden roudaaminen hoitopaikalle ei julkisilla oikeen onnistu... Koiran saa vietyä julkisilla, kun kamaa on vähempi, ja useimpiin paikkoihin koiran saa mukaan. Mutta siinä koira on hankalampi, että se ei juuri yli 10 tuntia päivässävoi yhteen putkeen olla itsekseen. Eli töistä on pakko tulla kotiin, harrastukset sovitettava niin, että koiran ehtii pissattaa ennen ja jälkeen jne. Opiskelun, työskentelyn, harrastusten ja koiran yhdistäminen on tällein yksineläjälle joskus vähän haasteellista, muttei mitenkään mahdotonta :)

Mun kissoja hoitaa yleensä äiti, jompikumpi sisko tai joku kaveri joko asuen meillä hoitojakson tai käyden 1-2krt päivässä hoitamassa ja seurustelemassa. Toistaiseksi on sujunut hyvin. Koira on ollut pari kertaa hoidossa kodin ulkopuolella ja pari kertaa kissavahti on suostunut hoitamaan koirankin.

Ainiin noi hiekkiksetkin ja muut, ääk! Muistui mieleeni että mulla oli oikein suuret suunnitelmat senkin osalta, meinasin opettaa kissan sit pytylle. Siitä on tosin kans kahta koulukuntaa, osa on sitä mieltä että täysin luonnotonta toimintaa kissalle, toiset taas sitä mieltä että kissat tykkää enemmän tehä pönttöön kun jätökset ei haise.

Mut joo, aika monissa kissatalouksissa mitä oon kuullut on onneksi niin, että joku voi sitten käydä siellä hoitamassa/asumassa sen aikaa.
Ja onhan se toki niin että koira vaatii omistajaltaan paljon enemmän huomiota ja toimintaa, siinä missä kissan voi antaa elellä siellä turvalliseksi tehdyssä kodissa, kunhan ruokkii ja paijaa ja leikkii välillä. Toi mun Leppokin kun on sellanen että se ei itekseen paljoo touhua, siinä tekemisessä pitää itse olla aktiivisesti mukana (ellei oo superherkkuluu, pahvikin viihdyttää 15min-30min itekseen). Että molemmissa on puolensa.

Mites teillä on toimittu, kun pentu on tullut taloon? Kuinka paljon annatte pennun olla kissan kimpussa? Missä vaiheessa olette rajoittaneet?

Sulho on tottunut Ronjan kanssa painimaan ja sitä tekivät paljon ennen pennun tuloa, joten sinänsä ei ole mitään ongelmaa pennun leikkihalujen kanssa. Sulholla on ollut tapana poistua tilanteesta, kun ei halua jatkaa. Kaverin perhoskoirien kanssakin ollut todella nätisti eikä ihan helposti lähde tosissaan läpsimään, varsinkaan kynnet esillä. Voisin sanoa, että melkein turhankin nössö tai sitten sitä ei vaan häiritse.

Nyt on pentu ollut talossa parisen viikkoa. Alusta asti ollut kovin kiinnostunut pennusta ja nykyään painivat joka päivä, ehkä kuitenkin enemmän pennun aloitteesta kuin kissan. Pentu kuitenkin kasvaa kovaa vauhtia eikä kauan mene, kun on kokoa enemmän kuin kissalla. Vähän kauhulla välillä katselen, miten roikkuu korvassa tai niskassa kiinni ja jopa kiskoo pitkin lattiaa. Kissa maukuu, mutta vielä ei ole sähähtänyt tosissaan. Ei myöskään välttämättä poistu paikalta, kun pentu irrottaa otteensa, vaan jatkaa painimista sen jälkeen. Vielä en oo mennyt väliin, vaan oon jäänyt odottelemaan, rupeaako kissa sanomaan jotain tosissaan jossain vaiheessa.

Mä en vaan oikein tiedä, osaanko tulkita tilannetta ja Sulhon käyttäytymistä oikein. Meneekö tää tilanne jossain vaiheessa siihen, että Sulho ei vaan osaa ilmoittaa tarpeeksi kovin, kun tilanne on ikävä sille oikeasti? Toisaalta, niin paljon kuin pentu on kissan kimpussa, niin kyllä kissakin hyökkäilee leikkimielessä pennun kimppuun eli ei se sitä ainakaan arastele.

^Täällä oli täsmälleen sama tilanne kun Maxim tuli taloon. Sulo oli silloin n. vuoden ikäinen kissaherra, eli aika pentu itsekin. Pikkupentuna Maxim oli loistava painikaveri Sulolle ja molemmat silminnähden nautti toistensa nujuuttamisesta. Vähänkin jos pentu inahti niin kissa laski irti ja kissa jos naukaisi niin pentu laski irti. Pennun vimmaa piti kissaherran toppuutella välillä, mutta pehmeällä käpälällä ja kevyillä näykkäisyillä.

Nykyään kun kokoeroa on pian se 10kg, niin leikit näyttää menevän melko raisuksi. Maxim rukka ei oikein tajua kokoaan ja sitä että liiskaa Suloa alleen välillä. Kissa kyllä kovasti yrittää leikkiä mukana, mutta pian se huomaa olevansa alakynnessä ja hyppää johonkin korkealle karkuun. Sieltä se sitten pehmeällä käpälällä läimii koiraa kuonoon minkä ehtii.
Ollaan nyt jouduttu Maximia toppuuttelemaan jonkin verran, kun leikit on näyttäny sen verran rajuilta. Ei se kissaa selkeästikään yritä satuttaa, muttei oikein ymmärrä kokoaan. Kissa saa myös aina kauniin kuolakeesin päähänsä, kun tuo pentu imeskelee sen turkkia

Meille muutti 14.9. toinen kissa. Ikää Sergei Kuulalla on nyt 14 vai 15 viikkoa, en tarkalleen osaa laskea, 12 viikkoinen oli kuitenkin kun mulle tuli
Mun luonani se on ehtinyt sairastaa jo kissaflunssan ja silmätulehduksen, pirun huono onni heti alkuun. Pian on antibioottikuuri ohi, silmätipat lopetin muutama päivää sitten. Terveeltä vaikuttaa nyt, ja pian päästäänkin sit vihdoin ottamaan ne ekat rokotukset .

Ihan maatiaiskolli on, ja luonteeltaan kyllä varsin villi otus.
Danny on ottanut tulokkaan alkukärhämien jälkeen ihan hyvin vastaan, ja Armi on pentuun aivan hullaantunut.

Pari vanhempaa kuvaa:




Tämä on eiliseltä, vähän on poika kasvanut.

^ Kaunis kisu ja ihanan värinen!

^^Siis voi ei mitkä korvatupsut! Nimelle naurahdin hieman kyllä ääneen, löytyyhän meiltäkin Sulo Sigmund Mauritzio... onnea uudesta tulokkaasta!