Koirat.com

Meidän perheeseen otettiin sijoituskoira, Shar pei nimeltään xxx vuoden 2009 alussa. Koiran kasvattaja on yrittänyt astuttaa koiraa nyt toista kertaa (koira siis yli 2-vuotias) ja tällä kertaa kasvattaja ei suostu palauttamaan koiraa meille vaikka sopimuksen mukaan meillä on omistusoikeus... Mitä voimme tehdä tässä tilanteessa ja onko kellekään tapahtunut vastaavaa?
Myös koiran kanssa tekemississä olleet ihmiset voivat ottaa yhteyttä, esim. astuttajaurosten omistajat sekä kasvattajan kanssa asioineet.
Auttakaa! Kiitos.

Koiran virallisen nimen poisti Vanis. Kasvattaja on sen perusteella tunnistettavissa, eikä yksityishenkilöiden nimiä saa tuoda julki.

Koira siis kutsumanimeltään Vilma... Ja sitä on kova ikävä niin allekirjoittaneella ja myös kolmella muulla sisruksella, kahdella vanhemmalla ja kahdella muulla koiralla...

Miksei suostu palauttamaan? Kai se kasvattaja on asiaa jotenkin perustellut?
Soita Kennelliiton neuvontaan 09- 8873 0333, se on auki arkisin klo 11-17 ja kysy sieltä, että miten asiassa kannattaa edetä. Viisaampi soitella sinne kuin ottaa täällä vastaan arvauksia siitä mitä pitäisi tehdä.

Jos olette tehneet normaalin sijoitussopimuksen, omistusoikeus on luovuttajalla eli kasvattajalla kunnes sijoitussopimus täyttyy (koira saa pentueen tai täyttää neljä vuotta). Kuitenkaan kasvattaja ei missään nimessä voi noin vain viedä koiraa. Luovuttajalla (kasvattajalla) on oikeus purkaa sijoitussopimus ja ottaa koira pois vain äärimmäisissä tilanteissa jos koiraa pidetään huonosti ja hänen mahdollisuutensa käyttää sitä jalostukseen estyy vastaanottajan vakavien laiminlyöntien vuoksi. Näin siis jos noudatellaan Kennelliiton sijoitussopimista.

Oletteko tehneet sijoitussopimuksen kirjallisesti? Millaisin ehdoin sopimus on tehty? Miten kasvattaja perustelee ettei ole palauttanut koiraa astutusreissulta?

Tässä siis tilanne kokonaisuudessaan:
Vilma saapui meille hieman yli vuoden ikäisenä tammikuussa 2009. Koiran silloinen omistaja oli luopumassa koiristaan (Vilman lisäksi kaksi muuta) ja hänen sukulaisensa oli suositellut meidän perhettä, koska meillä on ollut koiria perheessämme yli 20 vuotta ja niitä on aina hyvin hoidettu. Kun Vilma saapui meille, sen turkki oli huonossa kunnossa ja se teeskenteli jalkakipua saadakseen huomioita. Aikaisempi omistaja tykkäsi matkustaa paljon ja koira oli viettänyt suurimman osan ajastaan koirahoitolassa. Silloinkin kun omistaja oli Suomessa, hänellä oli aina paljon menoja ja suunnitelmia, joten hän jätti koirille lähtiessään kupin täyteen ruokaa ja television päälle. Myös Vilman silmissä oli ongelmia, koira piti koko ajan silmiään kiinni ja ei katsonut eteensä. Ihan kuin kirkkaus olisi sattunut sen silmiin. Luulimme Vilmaa ottaessa, että koira on puolisokea mutta halusimme sen silti.

Meillä oli ennestään jo kaksi koiraa, kahdeksanvuotias rottweiler ja seitsemänvuotias landseer. Vilma tuli ensin kokeiluksi meille käymään, koska muiden koiriemme piti tulla sen kanssa toimeen. Koirat hyväksyivät Vilman osaksi "laumaa" (meidän perhettä) ja koira jäi meille. Koirasta kirjoitettiin sijoitussopimus, jossa molemmat osapuolet sopivat että koiraa yritetään astuttaa neljänteen ikävuoteen asti ja aikaisemmalla omistajalla oli oikeus hakea koira astutettavaksi. Meidän osuutemme koirasta oli päivittäinen huolenpito, perusterveydenhuolto ja ilmoittaa juoksun alkamisajankohdat astutusta varten. Kaikki alkoi sujua hyvin, Vilman kunto ja turkki parani kun sille alettiin antaa oikeaa ravintoa ja sille luotiin päivittäinen rutiini ruoan ja ulkoilun suhteen. Ensimmäisessä astutuksessa Vilma ei antanut uroksen kiivetä selkään vaan puolusti itseään. Koira tuli takaisin kynsinjälkiä täynnä ja ei koti-ikävissään ollut syönyt ruokaa sinä aikana kun oli pois. Aikaisempi omistaja oli syöttänyt koiralle voita, kun mikään muu ei koiralle maistunut. Kotiinpaluun jälkeen kesti jonkun aikaa, että koira taas saatiin syömään ja normaaliin rytmiin. Sitten aikaisempi omistaja ilmoitti että hän haluaa hakea koiran ja viedä sen silmäleikkaukseen Lappeenrantaan (me siis asumme Pirkkalassa) sekä sanoi maksavansa leikkauksen kustannukset. Suostuimme siihen ja koira lähti taas naisen matkaan. Koira tuli takaisin jonkun ajan kuluttua uusilla silmillä, mutta joutui taas toipumaan siitä että hänet oli viety kotoa.

Päivittäinen elämä Vilman ja muiden koiriemme kanssa oli ihanaa arkea. Koirat kävivät vuoron perään lenkillä ja elivät arkirutiinien mukaan. Kaikille meidän perheemme jäsenille muodostui omia juttuja Vilman kanssa, kuten kaikilla meillä oli omat juttumme toisten koiriemme kanssa. Sitten aikaisempi omistaja haki Vilman toiseen astutukseen. Tämä nainen oli siihen mennessä ottanut itselleen koiranpennun, jolla oli todettu matoja. Hän kuitenkin lupasi että pentu ja Vilma eivät ole tekemisissä oisiensa kanssa. Koirasta ei kuulunut jonkun aikaa mitään, kunnes aikaisempi omistaja ilmoitti että astutus ei ollut onnistunut ja että hän ottaa koiran mukaansa maalle ja vie koiran uudestaan astutukseen myöhemmin. Tähän mennessä pennun madot olivat jo tarttuneet Vilmaan. Kotona aloimme ihmetellä missä koira mahtaa mennä kun mitään ei kuulunut. Äitini jätti sitten viestin kysyen mitä koiralle kuuluu ja milloin se saadaan kotiin kun kaksi viikkoa oli päivää vaille kulunut siitä kun koira haettiin astutukseen. Silloin koiran entinen omistaja ilmoitti että hän ei ole palauttamassa koiraa meille ja syytti meitä siitä että olisimme kohdelleet koiraa kaltoin, mikä ei pidä paikkaansa. Tuo nainen vei meiltä rakkaan perheemme jäsenen ja nyt kyseenalaistaa sen miten paljon me koirasta olemme huolehtineet...
Vähemmästäkin tulee paha mieli...
Koiran virallinen nimi poistettu.
Vanis

Pahoittelen pitkää tekstiä...

Kappalejako, pliis!

Ihan ensin täytyy puuttua pariin asiaan. Koira ei teeskentele kipua "kerjätäkseen huomiota". Jos koira ontuu, se on ihan oikeasti kipeä, ihan riippumatta siitä jatkuuko ontuminen uudessa kodissa vai ei. Ontumishetkellä koiran jalassa on ollut vikaa.

Toisekseen, voi jestas millaista pennuttamista tai sen yritystä taas kerran. Järkyttävää. Pöyristyttävää. Kyseessä on rotu jolla on silmien ja liiallisen nahan kanssa valtavasti ongelmia, ja nyt ollaan astuttamassa koiraa jonka silmät vaativat leikkauksen. Ei helvetti. Lisäksi koiralla ilmeisesti luusto sökö ja muutakin terveysongelmaa, kun on ollut ontumista jne. Ei ole varmaan liiemmin terveytutkimuksia tehty?

Pakko kysyä, miksi ihmeessä olette alunperin suostuneet sopimukseen jossa sairaalla koiralla halutaan teettää pentuja? Koira voi olla kiva ja ihana kotikoira, mutta jalostuskoira se ei tuolla terveystaustalla missään nimessä ole. No, kyseinen pennuttaja nyt ei puhtaat jauhot pussissa ole muutenkaan...

Onko koiran omistaja siis joku virallinen kasvattaja, vai "tavallinen harrastaja" joka on vain päättänyt teettää pennut?

Jos kyseessä on kennelnimellinen kasvattaja, äkkiä yhteyttä Kennelliittoon ja shar pein rotuyhdistykseen. Näiden kautta teidän pitäisi saada apua ja tämä pennuttaja saa sanktioita toiminnastaan. Jos taas kyseessä on joku yksityishenkilö, ensimmäinen osoite on poliisi mikäli hän ei suostu yhteistyöhön ja palauttamaan koiraa. Ja vaikka kyseessä olisi virallinen kasvattajakin, poliisiin vain yhteyttä jos vuoropuhelu ja Kennelliiton antamat neuvot eivät auta.

Netissä ei pahemmin auttaa voi :/
Voi vain kannustaa asian selvittämiseen nopeasti ja asiallisesti. Keskustelkaa asia kasvattajan kanssa kunnolla läpi, ilmoittakaa tarpeen mukaan poliisille, soittakaa rotujärjestöltä apua yms.
Itse ajaisin paikan päälle keskustelemaan asiasta, jos puhelimessa ei saa selkeitä vastauksia.

Koiraa on tutkittu ja sen luusto on kunnossa. Kyseisellä koiralla jalan luukkaaminen (eli siis arastelu) oli huomionhakuisuutta, koska koira ei välillä itsekään muistanut kummalla jalalla oli esittänyt. Meidän hoidossa koira kuitenkin lopetti esittämisen ja alkoi käyttäytyä kuten koiran kuuluu eikä pienen lapsen lailla.

Otimme koiran, koska tiesimme että meillä on tarjota sille hyvä koti. Ja koiran meille sijoittanut henkilö on yksityinen henkilö, vaikka kuulemma hänellä on ollut muitakin koiria tällaisessa pyörityksessä. Kun tämä nainen haki koiran silmäleikkaukseen, jonka meidän muita koiriamme hoitanut eläinlääkäri oli todennut tarpeettomaksi, hän kertoi meille että leikkauksen syynä on rodulle ominainen vilkkuluomien ylikasvu. Kuitenkaan emme tästä diagnoosista voi olla varmoja, koska hän ei ole esittänyt meille missään vaiheessa minkäänlaista eläinlääkärin lausuntoa, lääkärin nimeä tai silmien hoito-ohjeita, saati reseptejä lääkkeistä joita hän ohjeisti meitä käyttämään.

Olemme ottaneet yhteyttä kennelliittoon ja he totesivat että poliisiin pitää ottaa yhteyttä koska kasvattaja on rikkonut sopimuksen viedessään meiltä koiran ilman suostumusta.

Entä jos sillä kipuili kummatkin jalat? Kuka koiran kuvautti?

Neuvoisin myös ottamaan yhteyttä rotuyhdistykseen ja Kennelliittoon. Ei meistä koirat.comissa keskustelevista ihmisistä voi valitettavasti kukaan tehdä mitään asian eteen.

Kirjoitin meille sattuneista tapahtumista siitä syystä ettei tällainen tilanne ole tullut ikinä aikaisemmin meille vastaan ja kaikki neuvoja arvostetaan suuresti. Emme osanneet kuvitella että tällaisia ihmisiä on olemassa jotka voivat toimia näin...

Jos koiran saa opetettua auttamaan erityistarpeilla varustettua ihmistä jokapäiväisessä elämässä, en pitäisi mitenkään mahdottomana että koira oppisi linkuttamaan huomion saannin toivossa. Älykäs koira yhdistää nopeasti syyn ja seurauksen. Onhan luonnossa lintujakin, jotka harhauttavat viholliset pois pesän läheltä esittämällä siipirikkoa ja lehahtavat lentoon heti, kun peto on tarpeeksi kaukana pesästä.

Koiran on siis sijoittanut yksityinen henkilö, eikä kasvattaja. Koiralla on kuitenkin kennelnimi ja pikaisella googlella selviää, että on kyseessä ihan oikea kasvattaja, jolla on rekattuja pentueita kyseisessä rodussa.
Vaikka kasvattaja ei suoraan tapahtumiin liity, ilmoittaisin hänellekin asiasta pikaisesti. Hän haluaa varmasti tietää kasvattiensa tapahtumista, onhan hänen kennelinsä nimi kuitenkin mukana sopassa, vaikkei hänellä ole valtaa tehdä asioille mitään.

Kasvattaja on tietoinen tilanteesta, mutta hän haluaa pestä kätensä koko asiasta... Koira on rekisteröity entisen omistajan nimellä, sen tiedon sai kennelliitosta...

Mutta onko koiran omistaja myös koiran kasvattaja, vai haukutaanko tässä nyt väärää puuta? Kun nimeltä mainitaan, kannattaa todella huolehtia etteivät viattomat joudu syytetyn penkille. Itse googlaamalla ymmärsin, ettei koiran kasvattajalla (sillä jonka kennelnimelle koira on) ole mitään tekemistä tämän hässäkän kanssa.

Edit. aloittaja ehtikin väliin.

Ei tuossa muuta voi kuin viedä asia poliisille.

Kaikille, jotka lukevat tämän viestin:
Kiitos todella paljon!!

Linkki poistettu.

En tiedä missä päin tämä entinen omistaja/sijoittaja asuu, mutta jos hän on tuonut koiran hoitoon Lappeenrantaan, niin luultavasti nimenomaan Fokukseen, joka on erikoistunut silmäsairauksiin. Jos näin on, uskon koiran saaneen parasta mahdollista hoitoa, joten taitaa sijoittaja kuitenkin välittää jonkin verran koiran hyvinvoinnista.

Ehkäpä kyseinen henkilö ei yksinkertaisesti ymmärrä miten sijoitussopimus sitoo, ja tästä syystä temppuilee? Ottakaa kuitenkin yhteys jo edellä mainittuihin tahoihin, jotta saatte rakkaan perheenjäsenenne takaisin kotiin. Tseppiä!

Eli siis kasvattaja ja entinen omistaja ovat eri henkilöitä. Entinen omistaja (joka on koiran nyt vienyt) on ottanut sen suoraan kasvattajalta? Koirasta tehty edellisen omistajan ja nykyisen omistajan välillä sijoitussopimus? Mua häiritsee tässä tämä viimeinen kohta, en ole koskaan kuullut tilanteesta, että koiran sijoittaa joku muu kuin kasvattaja, sekä vähän ihmeellistä toimintaa koiran kasvattajalta, jos ei oman kasvatin matka maailmalla kiinnosta (viitaten siis kirjoittajan lauseeseen "kasvattaja pesee kätensä" tms.)

Kannattaa nyt joka tapauksessa soittaa sinne Kennelliittoon ja varmistaa tilanne, uskoisin että sijoitussopimusta ei ihan noin vain voi mennä purkamaan jos siihen ei oikeita syitä löydy, esim. koiran huono/kelvoton kohtelu.

Ei ole mitenkään harvinaista että koiran sijoittaja on muu kuin kasvattaja, joten siinä ei ole miitään uutta tai outoa.
Ja koiran ontumisesta ja huomion hausta, olin ennen myös sitä mieltä, että koira ei osaa näytellä tai feikata, mutta olen muuttanut mielipiteeni sen suhteen, kun olen nähnyt koiran heittäytyvän todella kipeäksi huomiota hakiessaan. Oppimista sekin, koira oppii että tietyllä tavalla käyttäytyessään se saa huomiota. Tosin pohjana tälle on alunperin ollut kipu. Mutta ei tästä sen enempää, kun ei nyt oleellisesti kuulu tähän.

Suosittelen edelleen että soita SKL:ään ja kysy sieltä neuvoja.

Kyllä, kasvattaja ja edellinen omistaja ovat eri ihmisiä... kiitos virheeni korjaamisesta. Perheellämme on myös ollut epäilys, että koira olisi alunperin sijoitettu tälle edelliselle omistajalle, ja hän olisi uudestaan sijoittanut sen. Tästä ei kuitenkaan ole todisteita ja koira on rekisterissä edellisen omistajan nimellä. Koiran kasvattaja on sanonut meille, että asia ei hänen mielestään kuulu hänelle, vaan on meidän ja edellisen omistajan välinen asia.
Kennelliittoon on otettu yhteyttä ja he sanoivat, että koska edellinen omistaja on rikkonut sopimusta viedessään koiran ilman suostumusta meiltä, tilanteesta on tullut poliisiasia.