Koirat.com

^Siis kysytkö tosissasi...
No ei kai siinä oikein muu auta jos oikein paha allergia lapselle tulee. Toki jos koirasi ulkona pärjää niin onhan se vaihtoehto, mutta itse en kyllä sisäkoiraa lähtisi ulkokoiraksi muuttamaan.
Onhan tietysti näitä siedätyshoitoja, mutta ei kai ne lekurit mielellään pienille lapsille niitä lähde tekemään...

Voi herrajee, tässä se taas just sit tuli. Ihminen on kuitenkin aina tärkeämpi kuin eläin. Aina. Ja siis ihan oikeasti, tässä tapauksessa en ole sarkastinen sanoessani näin. Juur tää "mutta kun eläimet on ykkösiä" ajattelutapa aiheuttaa ongelmia, vieraannutaan todellisuudesta ja katellaan vain omaa napaa - viis siitä omasta lapsesta, kunhan ei joudu rakkaista lemmikeistään luopumaan.

Jos ei ole valmis ottamaan sitä riskiä, että lapsi saattaa olla allerginen ja koirat täytyy laittaa pois, jätetään sitten koirat ottamatta tai lapsi tekemättä. Näin yksinkertaista.

Dominaattori - kyllä siinä asiat saa vähän eri perspektiiviä kun kyseessä on oma lapsi ja eläin.

Mä en ainakaan epäröisi hetkeäkään, miten toimisin jos oman tyttäreni terveys olisi vaarassa eläinten takia. Se on kuitenkin äitinä sinun vastuulla, että huolehdit lapsestasi.

Ja itse en henk.koht tue sellaista, että lapselle aletaan syöttämään allergialääkkeitä.

Kyllähän se olisi tosi kova paikka mulle, jos tytölle tulisi paha allergia ja elämille pitäisi löytää uudet kodit, mutta kyllä se oma lapsi menee eläinten edelle joka suhteessa.

Samoilla linjoilla Johin kanssa. Kohtuus kaikessa kyllä minustakin, myös lemmikkien kanssa. Lemmikit on lemmikkejä ja niiden inhimillistäminen ei minusta ole oikein, eikä lemmikkien edun mukaista.

Ja mitä tulee tuohon allergiaan, kyllä oma lapsi menee aina koiran edelle. Vaikka se satuttaisikin luopua rakkaasta lemmikistä niin ei äitinä ole muuta vaihtoehtoa. Lapsi on ykkönen. Sisäkoira voi olla hyvinkin vaikea opettaa ulkokoiraksi jos edes mahdollista, vaikkei Suomessa nyt -70 asteen pakkasia olekaan.

Niin ja siis täsmennys omaan kommenttiini, että en siis itse puolla noita siedätyshoitojuttuja...

Ja vaikka se ajattelu maailma olisi nyt noin, että "koirista en luovu vaikka kersalla mikä tulisi", niin kummasti se mieli muuttuu ja asenteet vaihtuu kun se ihka oma kersa putkahtaa maailmaan.

En siis sano, että olisin noin koskaan itse ajatellut, mutta olihan tuo koiruus ennen lasta se mihin sen ylimääräisen hoivavietin kohdisti, mutta ei me silti sitä inhimillistetty, vaikka se nyt sohvalla ja sängyllä saakin olla, missä tosin koira itse ei hirveästi viihdy.

Mies kyllä välillä inhimillistää sitä sanomalla esim. "nyt se loukkaantuu kun sille tehdään noin ja näin"! Mä aina ärähdän, että "se on koira, ei se mitään tollasesta tajua"! No onneksi suurimmat osat miehenkin kommenteista on vitsejä. Ja ne mitkä ei ole, ammun alas samantien!

Mutta tässä taas näkee sen toisen ääripään koiran pitoon... edelleen liputan sitä kultaista keskitietä koiran(tai ylipäänsä lemmikin) pidossa.

Mä asun Saksassa ja olen joskus myös miettinyt tuota allergiajuttua, ilmeisesti koira-allergia on vain suomalainen ilmiö koska se rajoittaa niin paljon koirien kuljettamista yleisillä paikoilla...?

Täällä en ole IKINÄ kuullut vedottavan allergisiin jos koiraa ei voisi johonkin ottaa. Enkä ole kyllä ikinä niin allergista henkilöä tavannut jota koirien väliaikainen oleskelu suunnattomasti haittaisi, ja jos sellaisia on, niin käytössä on kuitenkin varmaan aika tehokkaat lääkkeet.

Samoin aikoinaan esikoista odottaessani kukaan ei todellakaan ainakaan ääneen olettanut, että luopuisin lemmikeistä vauvan takia Kuulostaakin aika erikoiselta, mä en olisi varmaan edes ymmärtänyt mitä tarkoitetaan jos joku olisi multa sellaista kysynyt. Kissat täällä ovat niitä suurempia pahiksia, aikoinaan ollessani raskaana lääkäri vannotti että en saa mennä lähellekään kissanhiekkalaatikkoa, mun miehen on ehdottomasti puhdistettava se ja olisi parasta desinfioida kädet kun olen silittänyt kissaa Sanoin vain että juujuu, en viitsinyt edes leikilläni ehdottaa miehelle että se olisi alkanut mun kissojen kakkoja siivoamaan 9 kuukauden ajan. Samoin kun esikoinen oli pieni, sellaisessa makaa-selällään-ja-huitoo-käsillä -iässä kissat raapi aina välillä niihin huitoviin käsiin, ei tosin mitenkään pahasti mutta sellaisia pieniä naarmuja jotka nyt juuri erottuivat ohuessa ihossa. Lastenlääkäri totesi heti jollain kontrollikäynnillä että jaha teillä on kissa, ne on kyllä niin vaarallisia pienten lasten kanssa, eiväthän ne vain pääse sisälle asuntoon?

Koirat täällä saavat tosiaan tulla useimpiin ravintoloihin ja terasseille joka tapauksessa. Tosin omiani en ole pitänyt tarpeellisena ravintolaan viedä, ei sillä että kävisin sellaisissa muutenkaan Mutta joskus nuorempana kun tuli käytyä illalla suoraan harrastuksista (=tallilta) kotiin mennessä pizzalla, oli kyllä tosi kiva että koiran sai ottaa sisälle eikä sen tarvinnut maata tuntikausia autossa.

Koirakulttuurista ei voi kovin yleistävästi puhua kun on näinkin suuresta maasta kyse, mutta sanoisin että täällä maalla koiranpitoon suhtaudutaan ehkä sitten taas melkein liiankin rennosti. Esim. täällä meidän kylässä melkein jokaisessa talossa on koira, mutta vaikka mä lenkkeilen täällä joka päivä 3-4 kertaa päivässä (ja lenkkeilyreiteissä ei ole juuri valinnanvaraa), ei vastaan tule lenkillä olevia koiria edes joka päivä, ja silloin kun tulee niin aina ne samat pari-kolme. Koirat ulkoilevat omassa pihassa ja yleensä myös tekevät sinne tarpeensa, mikä taas on mun mielestä aika ällöttävää (ei sillä että meidän koirat edes suostuisivat tekemään mitään meidän pihalle), veikkaisin että aika suurta osaa ei viedä tasan ikinä lenkille, eikä ne muutenkaan tee muuta kuin ovat siinä pihassa.

(meitä vastapäätä asuu esim. pekingeesi, joka ei ulkoile edes omassa pihassa sillä lailla kuin suurin osa koirista, koska siinä talossa on asukkaiden yhteinen piha. Koira "liikkuu" sekä tekee myös tarpeensa niin, että on joka päivä useamman tunnin fleksillä kiinni pihassa [ja räksyttää koko sen ajan melkein henkeä vetämättä, vaikka 8 tuntia putkeen]. Eikä tämä ole edes mitään kyttääjänaapurin arvelua, tyyliin voidaanha sitä lenkkeilyttää kaiket yöt vaan meidän alakerran naapuri tuntee tämän pekingeesitädin 20 vuoden ajalta ja tietää että se koira ei ulkoile muuten kuin siinä fleksissä pihalla)

Kyllä mua säälittää aika monet koirat jotka viettävät sen elämänsä omakotitalon pienessä pihassa räksyttäen. Eri asia sitten joku maatila, jossa koira voi kulkea päivät mukana hommissa ja sillä on muutakin tekemistä kuin seistä portilla räksyttämässä.

Mua henkilökohtaisesti nämä pihakoirat häiritsevät siksi, että kaikissa pihoissa ei ole aitoja ja ne koirat sitten syöksyvät sieltä pihasta mun koirieni kimppuun. Ihan ymmärrettävää se on koiran kannalta, koska ovat omalla reviirillään, mutta eipä se mua paljon lohduta kun kuskaan omiani lääkäriin paikattavaksi.

Noin tosi yleisessä mielessä koirakulttuurin eroista näkyvin on varmaan se, että täällä suurin osa koirista on sekarotuisia. Siksi koirarotuja tunnetaan todella huonosti, Suomessa nyt kaikki tuntevat tunnetuimmat koirarodut ja koiranomistajat tuntevat harvinaisempiakin rotuja, täällä ei oikein tunneta kuin mäyräkoira, sakemanni, aussie ja husky. Tosin myös sekarotuisia kutsutaan usein ihan yleisesti sen rodun nimellä, jota se muistuttaa edes jonkin verran(pikkuisen hämmennyin kun aikoinaan kohtasin ensimmäisen kerran anoppini saksanmetsästysterrierin, joka oli melkein 60 senttiä korkea ). Tällaisesta eksoottisesta rodusta kuin esim. mun shetlanninlammaskoira ei ole kukaan kuullutkaan, ainoastaan agilityharrastajat tuntevat sen. Muuten olen tavannut esim. ihan "koiraihmisiä" jotka ovat kasvattaneet koiria vuosikymmeniä, mutta eivät ole koskaan kuulleet sheltistä...

Ja no sitten se yksi varsin yleinen ilmiö on se, että koiria on hirveät määrät etsimässä uusia koteja... Ihan näin mutuna veikkaisin että se johtuu osittain myös juuri siitä että on paljon sekarotuisia ja ihmiset tuntevat eri rotuja todella huonosti, joten ei ole minkäänlaista käsitystä millainen siitä koirasta tulee. Täällä suhtaudutaan koiranpitoon rennommin, suomessa ollaan helposti sitä mieltä että ensimmäiseksi koiraksi ei sovi oikein mikään rotu ellei ole jo sen rotuista omistanut, täällä sellaisia mietitään sitten ehkä joskus vähän turhankin vähän.

Mua kans kyrsii suunnattomasti ajatusmalli siitä, että koira surisi, murjottaisi, masentuisi tai v*ttuilisi. Ne ovat kuitenkin vain ihmisten tunteita, vaikkakin joitain koiran tekemisiä on helppo kuvata noilla sanoilla. Ei ehkä ihan nappiin mene, mutta sinne päin. Tietenkin koira voi olla mielissään kun tulet pitkän päivän jälkeen kotiin, mutta jonninjoutava koirien inhimillistäminen on mennyt vähän liian pitkälle. Tai koirien asusteena pitäminen. Seuraava kommenttini saa varmaan muutamat niskavillat pystyyn, mutta antaa soittaa silti Osa koirista tietenkin tarvitsee vaatteita pakkasella ja sateella, mutta jos koiralle ostellaan oikeasti sadoilla euroilla täysin tarpeettomia vaatteita, epäkäytännöllisiä pantoja yms. ja sanotaan että "katso miten leuhka tuo koira on siinä-ja-siinä pannassa" Herra mun jee, ei se koira tajua minkälainen bling bling panta sillä on kaulassa.

Olen myös monesti miettinyt sitä, että onko lenkkeily koiran kanssa oikeasti vain suomalainen ilmiö? Tulee katsottua aika usein juurikin erilaisia koirankoulutusohjelmia ja järjestään kaikki ohjelmassa olevat omistajat eivät juurikaan kävelytä koiriaan, tai lenkillä käydään 2-4 krt/viikko. Remmilenkkeily kävellen ei välttämättä kuluta hyväkuntoisen koiran energiaa samalla tavalla kuin vapaana kirmaaminen, mutta ehkä se koira olisi välillä hyvä viedä pois sieltä omalta pihalta.

Lekan entinen omistaja sanoi, että heillä päin koirat ovat yleensä vain koiria. Hyvin työskentelevällä koiralla on arvoa ja harvemmin niitä pidetään ihan lemmikkeinä/sohvakoristeina, riippuen tietenkin vähän rodusta, mutta esim. rotikat yleensä hankitaan tekemään jotain, suojelemaan, vartoimaan tai viranomaiskäyttöön. Ja myös yleensä jos koira ei toimi, se pistetään monttuun. Ja sen näkee Lekastakin, ettei sen kanssa ole pentuna juuri leikitty, se ei yksinkertaisesti osaa leikkiä ihmisen kanssa, ihme että on saanut henkensä pitää. Erään opettajani tytär asui perheineen vuosia sitten Afrikassa (en muista valtiota) ja siellä oli ihan yleistä että ainoat koirat joita näki, olivat joko kulkukoiria, jykevän aidan takana pihalla vartioimassa tai sitten palkattujen vartijoiden hallinnassa, ei juurikaan lemmikkeinä.

Tuli tästä suomalaisten allergiasta ihan elävä esimerkki mieleen ystäväni äidistä, joka lainaa tyttärelleen autoa tämän kulkiessa tallille. Äidillä on tavanomainen "todella paha" allergia koiriin ja hän on kieltänyt koirien kuljettamisen autossaan ja hevosvarusteetkin täytyy pitää takakontissa. Ystävä kuitenkin pyysi minua ottamaan Mökön mukaan tallille ja oli reissun jälkeen pyyhkäissyt pahimmat karvat pois penkistä eikä äiti ollut huomannut tai oireillut mitenkään. Kun ystävä kuljetti tallinomistajan koiraa äitinsa luvalla, hän oli saanut hengenahdistusta autosta seuraavan viikon ajan.

Meilläkin yks asiakas sai näköhavainnosta allergisia oireita Hugosta... Teki mieli sanoa, että onpas omalaatuinen allergia kun näkemisestä tulee hengenahdistusta.
Hugo oli mulla tosiaan tiskin alla pötköttelemässä, asiakkaat ei näe sinne. Kirjasin pariskunnan sisään, neuvoin kartasta vielä pari juttua ja ravintoloita ja muuta yleistä, aikaa meni se reilu viitisen minuuttia. Kun ne oli lähdössä ja mä istuin takas tuoliin, Hugo kömpi tiskin alta juomaan niin, että se nainen näki sen. Herrajjee mikä hengenhaukonta ja yskiminen alkoi...

Sitten just nää ketkä valittaa koirista busseissa. Jos tosiaan on NIIN allerginen, ettei voi matkustaa samassa (lyhyen matkan, pitkän matkan ymmärrän nyt jotenkuten) bussissa koiran kanssa, ei kyllä mun mielestä välttämättä pystyis matkustamaan bussissa ollenkaan. Koiran- ja kissanomistajilla kun on aina karvoja ja allergeeneja vaatteissa, ja niitä tarttuu myös bussien istuimiin.

Samaten ne, ketkä ei voi ostaa kirppikseltä vaatteita, jos ne on olleet eläinperheessä. Tosi allerginen ei edes pysty olemaan kirppiksellä saamatta kohtausta.

Meillä ei oo hotellissa erikseen mitään "allergiahuoneita", koska koko hotelli on jo valmiiksi savuton, huoneissa ei ole kokolattiamattoja ja lemmikit pyritään majoittamaan niihin pariin samaan huoneeseen. Silti aina soittaa joku ja vaatii ennen tuloaan otsonoinnin - ok, kyllähän me otsonoidaan, ainut vaan että otsonointi ei muuten tuhoa allergeeneja... se vain poistaa hajun. Tätäkään et voi asiakkaalle sanoa, koska siinähän väität hänen olevan väärässä, ja se on syntiä se

jannie kirjoitti:

Meilläkin yks asiakas sai näköhavainnosta allergisia oireita Hugosta... Teki mieli sanoa, että onpas omalaatuinen allergia kun näkemisestä tulee hengenahdistusta.
Hugo oli mulla tosiaan tiskin alla pötköttelemässä, asiakkaat ei näe sinne. Kirjasin pariskunnan sisään, neuvoin kartasta vielä pari juttua ja ravintoloita ja muuta yleistä, aikaa meni se reilu viitisen minuuttia. Kun ne oli lähdössä ja mä istuin takas tuoliin, Hugo kömpi tiskin alta juomaan niin, että se nainen näki sen. Herrajjee mikä hengenhaukonta ja yskiminen alkoi...

Lenkkeilystä vielä (näin päiväsaikaan ajatus kulkee sen verran paremmin että tarkennan vähän...), en usko että ainoastaan se hihnassa omistajan kanssa tepsuttelu varsinaisesti on mikään autuaaksi tekevä asia, mutta mun mielestä koiralle ei vain riitä liikunnaksi ja virikkeeksi omakotitalon pihassa nököttäminen. Esim. mun appivanhemmilla on iso hevostila eivätkä he käy enää aikuisten koirien kanssa erikseen lenkillä (pentuna kyllä yleensä päivittäin, katselemassa maailmaa ja harjoittelemassa hihnakäyttäytymistä), vaan koirat touhuavat omia aikojaan pihassa, leikkivät keskenään ja ovat yleensä aina anoppia "auttamassa". Siellä käy myös päivittäin muita ihmisiä ja vieraita koiria ja koirat sitten touhuavat näiden vieraiden koirien kanssa, samoin lapset usein leikkivät koirien kanssa. Mun mielestä ne vaikuttavat kyllä ihan tyytyväisiltä ja tasapainoisilta, mutta se on vähän eri asia kuin jossain omakotitalon viimeisen päälle siistissä pihassa, jossa ei ole koskaan mitään uusia hajujakaan. Tuntuu että aika monelle ihmiselle on yllätys että koira ihan oikeasti tykkää liikkua (jopa ne palloiksi syötetyt pienet seurakoirat lähtökohtaisesti, ennen kuin ne on syötetty sellaisiksi ettei liikkuminen ole enää mukavaa) eikä se lenkkeily ole koiralle mikään pakollinen urheilusuoritus, mikä on joillekin vain välttämätöntä siksi että koira ei osaa käydä vessassa...

Meillä ei ole omaa taloa ja vaikka tässä talossa on piha, niin meidän koirat ei siis oleile siinä itsekseen, jos me leikitään pihalla lasten kanssa niin voivat toki olla mukana. Liikunta ja tarpeiden tekeminen hoidetaan kuitenkin muuten. Meidän naapurilla käy usein kylässä hänen tyttärensä jolla on iso koira, ja tämä tytär joskus säälitteli meidän koiria, joiden TÄYTYY käydä lenkillä ihan joka päivä (silloin kun hän on äidillään kylässä, koira käy vain tekemässä tarpeensa tuohon pihaan, muuten sen ei "tarvitse" ulkoilla). Samoin kun itse käyn juoksemassa koirien kanssa, ovat vastaantulijat joskus säälineet koiraparkoja joiden on PAKKO juosta...

Paulchen kirjoitti:

Kissat täällä ovat niitä suurempia pahiksia, aikoinaan ollessani raskaana lääkäri vannotti että en saa mennä lähellekään kissanhiekkalaatikkoa, mun miehen on ehdottomasti puhdistettava se ja olisi parasta desinfioida kädet kun olen silittänyt kissaa Sanoin vain että juujuu, en viitsinyt edes leikilläni ehdottaa miehelle että se olisi alkanut mun kissojen kakkoja siivoamaan 9 kuukauden ajan.

Se virus/pöpö/mikälie, jonka kissoista (ulosteesta siis) voi saada, on sama, jonka voi saada naudanlihasta. Tästä syystähän raskaanaoleva ei saisi syödä kuin täysin kypsennettyä naudanlihaa ja yksi kissoja kasvattava tuttuni joskus sanoi, että todetut tapaukset, joissa raskaanaoleva nainen on tämän pöpön saanut, ovat Suomessa tulleet suurella todennäköisyydelä nimenomaan naudanlihasta eikö kissoista ja mm. Ranskassa, jossa raskausaikana ei ole näitä suomalaisia ruokarajoitteita, infektiot ovat yleisempiä ja hyvinkin todennäköisesti juurikin huonosti kypsennetystä lihasta kuin kissoista. Että se niiden kissojen vaarallisuudesta... Tosin tämä on sitä kuuluisaa vähintään toisen käden tietoa.

Juu, siis sehän on toksoplasma ja liittyy kyllä kissoihin sillä tavalla että lisääntyy (se on pieneliö, ei virus) kissan suolistossa ja leviää mm. kissan ulosteen mukana. Mutta mun mielestä oli kuitenkin vähän hassua nämä lääkärin varoituspuheet, kun olin niitä kissanvessoja siivonnut jo vuosikaudet. Toksoplasmoosi on vaarallinen sikiölle vain silloin kun tartunnan saa raskauden aikana ensimmäisen kerran, mulla tosin oli vähän epäselvää oliko se tartunta ollut jo aiemmin vai ei, mutta silti(kun ei ole tiedossa onko mun kissoillakaan sitä, kun ovat sisäkissoja...). En mä sitä kissankakkaa ollut ajatellut raskausaikana alkaa syömään sen kummemmin kuin aiemminkaan.

Täällä Keski-Euroopassa toksoplasmoosi on ihan yleinen, sehän ei siis muuten ole ihmiselle haitallinen. Yleensä tartunnan saa puutarhatöissä, Suomessa toksoplasma ei käsittääkseni ole niin elinkykyinen pakkasten takia.

Mulla taas on kokemusta sitten brittien koirakulttuurista (Lontoolaisesta lähinnä tosin). Vuosi tuli siellä asuttua, ja koirat ehti viettää siellä puoli vuotta.
Koirien pito siellä oli tavallaan vapaampaa, mutta toisaalta hankalampaa. Kaduilla koirat tulisi pitää kytkettynä kaupungeissa, mutta sitten siellä ei ole erillisiä koirapuistoja, vaan koirien ulkoilutus/juoksutus toteutetaan yleisissä puistoissa.
Eli menet mihin tahansa pieneen puistoon, niin siellä kirmaa kaiken näköiset koirat vapaana. Tämä oli toisaalta hirmu hienoa, koska yleisesti siellä ei kivoja lenkkeilymaastoja juurikaan ollut, joten 95% koirien liikutuksesta tapahtui lähipuistossa. Alkuun omat koirat oli ihan hoomoilasina, että mitä, saadaanko me juosta irti tällasessa paikassa, ja kävivät aika kierroksilla, josta syystä jouduin alkuun totuttamaan ne irtipitoon varovasti yksi kerrallaan. Muutamien viikkojen jälkeen ne kuitenkin rauhoittuivat kun kokivat, että irti juokseminen ei olekaan mitään erikoista, ja puistossa sai humpata 20 koiraa yhtäaikaa, kaikille riitti tilaa ja omat koirani eivät niiden luokse enää pyrkineet.

Pubeihin sai viedä koiria ihan rauhassa. Tietysti maalaisjärjelä, eli ei isoa laumaa kerralla, eikä ehkä kiireisimpään aikaan. Vein itsekin nakit pari kertaa meidän paikalliseen, mutta kun ne eivät sellaiseen taas ole tottuneet, niin käyttäytyivät vähän levottomasti kun oli niin paljon kaikkea kivaa ja uutta ympärillä. Siihenkin olisivat varmasti tottuneet kuten tuohon puistoiluun, mutta minä taas en halua raahata koiria aina kaikkialle, vaan sitä koiratontakin elämää on kiva viettää..

Sitten Lontoossa koirien kanssa elämisen ikäviä puolia, on katujen älytön siivottomuus, eli erityisesti kananluita on joka puolella (ei niinkään keskustassa, mutta kaikilla lähiöalueilla kyllä), ja niitä sai sitten kaivella koirien kurkuista lähes joka päivä, joskus useasti päivässä. Onneksi koirat jonkin ajan kuluttua oppivat että maasta ei poimita yhtään mitään, ja harkitsemiani kuonokoppia ei tarvinnut ottaa käyttöön..

Toinen aika tylsä puoli oli se, että iso osa etnisistä ihmisryhmistä pelkää koiria kuollakseen, ja tuovat sen myös esille, hyvin selvästi. Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun noita pikkuisia nakkeja hihnassa kävelyttäessä ihmiset hyppivät kiljuen sivulle tai juoksivat pakoon. Ei siinä voinut kuin silmiä pyöritellä.. Muutaman kerran sain pari selvästi pelkäävää mutta uteliasta tyttöä silittämään koiriani, ja sain toivottavasti selityksilläni hieman korjattua heidän todella harhaisia käsityksiään koirista ja koirien pitämisestä. En minä koiriani tietenkään kenellekään väkisin tuputtanut, mutta jos jotakuta kiinnosti selvästi, mutta vähän pelotti niin kehoitin tutustumaan nakkeihin.
Sitten viimeisenä oli tietenkin paikalliset gangstat, joilla oli munanjatkekoiria mukana, suurin osa ei edes hihnoissa, jolloin tuli aika useasti vaihdettua tien puolta omien koirien kanssa.

"Parhaimmillaan" tuli kerran vastaan nuori mies joka ulkoilutti emokoiraa (amstaffi), jolla tissit laahasi melkein maata, ja perässä juoksi alle 8 viikkosia pentuja lauma. Yksi pennuista karkasi ja lähti juoksemaan tulosuuntaan, minkä pikku kintuillaan kykeni, kun mies jäi juttelemaan tuttujensa kanssa kadulla. Houkuttelin sen luokseni kun satuin olemaan lähellä ja otin kiinni. Mies tuli pennun hakemaan hyvin v*ttuuntuneen näköisenä ja kantoi sen pois kiitosta sanomatta. Hetken kävi mielessä että kannattaako pentua antaa takaisin tuollaisiin oloihin lainkaan.. Voin vaan arvailla mihin tarkoitukseen arpista emoa oli käytetty ja millaisille ihmisille nuo pennut päätyivät..

Palatakseni allergiakeskusteluun.. omia lapsia ei vielä ole, mutta en nyt kuitenkaan ihan tosissaan ollu sen suhteen, että elukat menis omien jälkeläisten edelle. Tarkoitin lähinnä, että vihon viimeinen vaihtoehto olis sitten se luopuminen. Ja mikäli se luopuminen olis se mihin joudutaan, pitäs niitä saada tavata ja nähdä menikö oikeaan osoitteeseen.

^Tuo ulkomaalaisten koirapelko on kyllä itseäkin pistäny mietityttää.. Suurin osa tummahipiäisistä tai eteläeurooppalaista syntyperää olleista (ulkonäön perusteella) pelkää meijänkin koiria ihan suunnattomasti. Odottelin subway ravintolasta kaveria, en huomannu, että takaa tuli luullakseni albaanipariskunta, lähestyi tuota meijän 9kk sakua, katsoi sitä ihan niinkun olis tullu rapsuttaa. Sitten kun koira huomas ne, sinkos metrin eteenpäin mitä hihnassa oli varaa. Hyvä etteivät perseelleen lentäny.. vielä kun useimmat ihmiset ei osaa lukea koiraa ollenkaan, millon se on ilonen, vihanen, epäluulonen tms..

Muslimeille koira on likainen eläin, samoin kuin sika. Kai se on vähän verrattavissa siihen, miten me kammoksutaan vaikka ... no matojen syömistä tmv. Ei vain istu meidän kulttuuriin.

(Pieni kevennys tähän, Afganistanissa oli pitkään vain yks sika, ja sekin eläintarhassa. Sitten oli lehdessä juttua, että se afganistanilainen eläintarha oli ostanut sille sialle kaverin sinne :))

No suurimmassa osassa maailman maista koiria ei pidetä lemmikkeinä ainakaan niin, että niitä kuskattaisiin mukana kylällä, ja ainakin muslimeille koirat tosiaan ovat saastaisia. Siinä on aika turha odottaa että tällaiset ihmiset pystyisivät jotain koiran elekieltä lukemaan, kun siihen ei kykene suurin osa suomalaisista koiranomistajistakaan.

Kyllä ihan tavallisista suomalaisista aika moni arastelee ihan vain hevosiakin, ja kyllä mä yritän ottaa sen huomioon ja ymmärtää, vaikka en oikein pysty näihin ihmisiin samastumaan kun itse olen hevosten kanssa touhunnut koko ikäni. Aika monet kaupunkilaiset pelkäävät jo sarvellisia lehmiäkin, eikä lehmä nyt kuitenkaan ole Suomessa mikään kovin eksoottinen eläin.

Dominaattori kirjoitti:


^Tuo ulkomaalaisten koirapelko on kyllä itseäkin pistäny mietityttää.. Suurin osa tummahipiäisistä tai eteläeurooppalaista syntyperää olleista (ulkonäön perusteella) pelkää meijänkin koiria ihan suunnattomasti. Odottelin subway ravintolasta kaveria, en huomannu, että takaa tuli luullakseni albaanipariskunta, lähestyi tuota meijän 9kk sakua, katsoi sitä ihan niinkun olis tullu rapsuttaa. Sitten kun koira huomas ne, sinkos metrin eteenpäin mitä hihnassa oli varaa. Hyvä etteivät perseelleen lentäny.. vielä kun useimmat ihmiset ei osaa lukea koiraa ollenkaan, millon se on ilonen, vihanen, epäluulonen tms..

se, että useimmat ihmiset ei osaa lukea koiria, ei ole mitenkään kulttuuriin tai kansalaisuuteen liittyvä ominaisuus. eipä se kaikille koiranomistajillekaan tunnu olevan mikään itsestäänselvä perustaito. ovat varmaan ihan aidosti pelästyneet, että koira tulee päälle - joko koska se on vihainen, tai että se likaa heidän vaatteensa. kansallisuudesta ja sen myötä tulkinnasta riippuen jo se, että koira koskee vaatteita edellyttää rituaalista puhdistautumista ja vaatteiden pesua, joskus jopa useampaan kertaan.

pohjois-afrikkalaiseen tai lähi-idän kulttuuriin nyt ei vaan kuulu minkäänlaisten lemmikkielukoiden pitäminen, se ei ole niissä maissa arkipäivää. nykyaikanakin lemmikkienkaltaiseen turhuuteen on varaa vain varakkailla henkilöillä. suomalaisille voi olla vaikea käsittää, että muiden kuin hyötyeläintenpito nyt vaan ei ole itsestäänselvää, ja senpä vuoksi muualta kuin euroopasta tulevat "lukevat koiraa" yhtä hyvin kun keskivertosuomalainen puhuu kirahvia. olen itse asunut lähi-idässä, ja jonkun verran keskustellut tästäkin aiheesta heidän kanssaan. koska ymmärrän mistä suhtautuminen johtuu, koitan huomioida sen kohdatessani näitä kansanryhmiä. en kuitenkaan katso, että minun pitäisi koirineni väistää ojaan kohdatessani vaikkapa arabeita tai somaleita, hyvin mahdutaan samalle tien puolikkaalle. jos koirat ohittavat heidät eivätkä yritä lähestyä (ystävällisesti tai muutenkaan) kaikki menee yleensä ihan kitkatta.

itse asun tällä hetkellä irlannissa, ja täällä koirien- ja eläintenpito ylipäätään on vähän kaksipiippuinen juttu. toisaalta täälä näkee aika paljon koiria, koirat on useimmiten vapaana (paitsi ihan vilkkaimmissa kaupunkikeskuksissa), niitä on erikokoisia, rotuisia ja ikäisiä, ja ne ohittavat toisensa ja vieraat ihmiset kuten Suomessakin muistaakseni tehtiin vielä 90-luvun alussa - en ole nähnyt kenenkään ryntäävän jonnekin puskaan koiran, naksuttimen, namipalojen ja pallon kanssa tai "harjoittelevan" ohittamista muulla tavoin, tai nähnyt yhtään remmirähjää tai muulla tavoin typerästi käyttäytyvää koirakkoa. koirista, ihmisistä, autoista, hevosista, lastenrattaista ja tultapierevistä sirkuspelleistä mennään ohi ja piitataan tasan omista asioista. koirat ovat ihanan upeasti hanskassa. sitten taas se kolikon toinen puoli, koiratappelubisnes, greyhound-kilpailutoiminnan sivutuotteet, öljymaalilla päästä varpaisiin maalatut tai kakaroiden kuoliaaksi ratsastamat hevoset, tuleen tuikatut kissat ja koirat, sun muut kuvottavat eläinsuojelurikkomukset. ne toivottavasti ovat vain jonkun idioottimaisen marginaaliryhmän tekemisiä, mutta saavat silti vatsan kiertämään. eläinsuojelu on pitkistä perinteistä huolimatta edelleen vähän lapsenkengissä, ja esimerkiksi hevosia voi ihan hyvin taajama-alueella pitää yksinään autotallissa, ilman laidunpaikkaa. pääseehän se hei joka päivä ulos, vetämään turisti-kärryjä kahdeksaksi tunniksi.

cseppecske kirjoitti:

[quote=Dominaattori]itse asun tällä hetkellä irlannissa, ja täällä koirien- ja eläintenpito ylipäätään on vähän kaksipiippuinen juttu. toisaalta täälä näkee aika paljon koiria, koirat on useimmiten vapaana (paitsi ihan vilkkaimmissa kaupunkikeskuksissa), niitä on erikokoisia, rotuisia ja ikäisiä, ja ne ohittavat toisensa ja vieraat ihmiset kuten Suomessakin muistaakseni tehtiin vielä 90-luvun alussa - en ole nähnyt kenenkään ryntäävän jonnekin puskaan koiran, naksuttimen, namipalojen ja pallon kanssa tai "harjoittelevan" ohittamista muulla tavoin, tai nähnyt yhtään remmirähjää tai muulla tavoin typerästi käyttäytyvää koirakkoa. koirista, ihmisistä, autoista, hevosista, lastenrattaista ja tultapierevistä sirkuspelleistä mennään ohi ja piitataan tasan omista asioista. koirat ovat ihanan upeasti hanskassa. sitten taas se kolikon toinen puoli, koiratappelubisnes, greyhound-kilpailutoiminnan sivutuotteet, öljymaalilla päästä varpaisiin maalatut tai kakaroiden kuoliaaksi ratsastamat hevoset, tuleen tuikatut kissat ja koirat, sun muut kuvottavat eläinsuojelurikkomukset. ne toivottavasti ovat vain jonkun idioottimaisen marginaaliryhmän tekemisiä, mutta saavat silti vatsan kiertämään. eläinsuojelu on pitkistä perinteistä huolimatta edelleen vähän lapsenkengissä, ja esimerkiksi hevosia voi ihan hyvin taajama-alueella pitää yksinään autotallissa, ilman laidunpaikkaa. pääseehän se hei joka päivä ulos, vetämään turisti-kärryjä kahdeksaksi tunniksi.

Kuulostaa hyvin tutulta britteihin nähden. Tosiaan, ihmettelin myös kuinka hienosti siellä koirat keskimäärin käyttäytyi, vaikka tuli vastaan toki aika kamaliakin tapauksia ja remmissä riehujia. Pääasiassa kuitenkin kaikki koirat kulkivat hihnoissa välittämättä vastaantulijoista, ja eivätpä nuo omanikaan onneksi mitään huonosti käyttäytyviä ole; kerran taisivat 6 kk:n aikana provosoitua päälle yrittäneestä huskysta. Tuli kyllä pohdittua, että onko täällä koirien juomaveteen sekoitettu rauhoittavia, vai onko ne kertakaikkiaan vaan "koulutettu" niin paljon paremmin. Tulin sitten siihen päätelmään, että ero johtuu varmasti siitä, että vaikka siellä koiria kuskataankin joka paikkaan, niin koirat on silti vain koiria, ja niitä kohdellaan siten, eikä hössötetä ja inhimillistetä (vaikka on sekin ilmiö siellä kasvamaan päin, etenkin keskustan pikkuseurakoirissa). Kukaan näiden hyvin käyttäytyvien koirien omistajista tuskin on elämässään miettinyt koirankoulutustekniikoita tai palkitsemistapoja tms., ja silti koirat näkevät vain omistajansa. Siinä vähän mietittävää suomalaisille himokouluttajille..

Pisti ikävä kyllä silmään myös tuo eläinsuojelullinen puoli. Eläinsuojelurikos-uutisia sai lukea harva se päivä, ja ne olivat kyllä äärimmäisen karua luettavaa; kuoliaaksi hakattuja/potkittuja eläimiä, poltettuja, ratakiskoille sidottuja jne jne. Lopulta rupesi paikallislehdet näiden ja ihan myös ihmisuutisten (jotka oivat pääasiassa samaa tasoa kun em.) vuoksi oksettamaan niin, että en enää lukenut niitä lainkaan.

Guardacaccia kirjoitti:

Tuli kyllä pohdittua, että onko täällä koirien juomaveteen sekoitettu rauhoittavia, vai onko ne kertakaikkiaan vaan "koulutettu" niin paljon paremmin. Tulin sitten siihen päätelmään, että ero johtuu varmasti siitä, että vaikka siellä koiria kuskataankin joka paikkaan, niin koirat on silti vain koiria, ja niitä kohdellaan siten, eikä hössötetä ja inhimillistetä (vaikka on sekin ilmiö siellä kasvamaan päin, etenkin keskustan pikkuseurakoirissa). Kukaan näiden hyvin käyttäytyvien koirien omistajista tuskin on elämässään miettinyt koirankoulutustekniikoita tai palkitsemistapoja tms., ja silti koirat näkevät vain omistajansa. Siinä vähän mietittävää suomalaisille himokouluttajille..

Mä olen tulkinnut tota (omat kokemukset perustuu siis Aasiaan ja Keski-Eurooppaan) niin, että hihna lisää jännitettä. Eli kun koira oppii/opetetaan pennusta asti kulkemaan vapaana ja myös muut ympärillä ovat vapaana, se luo rennompaa ilmapiiriä koirien kesken. Koiralle tulee ihan luonnolliseksi, että omaa ihmistä (laumanjohtajaa) seurataan ja kaikki muu jätetään huomiotta.

Ajatuksia herättää itsessäni kovasti se, kun Suomessa koirat ohittavat toisensa remmissä rähjäten ja Euroopassa taas kukin kulkee nätisti ihan kuin ohi ei edes kulkisi toista koiraa. Mitä se kertoo meistä ja muista?

Toisaalta tässä tulee kulttuurierot vastaan. Miten kävisi Suomessa, jos koirien vapaanapito yhtäkkiä sallittaisiin? Osaisivatko läheskään kaikki koiranomistajat käyttäytyä niin, että vapaanaolo saataisiin kaikin puolin toimivaksi? Jotenkin tuntuu että esim yhdistelmä suomalainen ja humalainen on aika vaarallinen. Euroopassa taas spurguilla ja pummeilla on omat koiransa ja ihan yhtä hyvin nekin käyttäytyvät.

cseppecske kirjoitti:

...ja tultapierevistä sirkuspelleistä...

Repsahdin ja pahasti

Ei mutta, onhan se ihan tosi, mitä tulee noihin irti kulkeviin koiriin ja niiden seurustelutaitoihin. Se neuvo pitää yhä erittäin hyvin paikkansa, että kahden vieraan koiran tulee saada tutustua toisiinsa vapaana ollessaan, eikä suinkaan remmien päässä. Vähentää jännitettä, eikä koiran omat mielipiteet sekoitu omistajan ennakkoluuloihin ja pelkoihin remmin välityksellä.