Koirat.com

DPS kirjoitti:


"Olin taannoin lomailemassa Lontoossa ja väistämättä kiinnitin siellä huomiota paikalliseen koirakulttuuriin. Koirat olivat järjestään vapaana, omistajat kulkivat keskustellen ystäviensä kanssa, ajatuksiinsa uppoutuneina tai puhelimeen puhuen ja koirat jolkottelivat perässä. Välillä niille heitettiin pallo tai keppi ja sen jälkeen matka taas jatkui. Omistaja saattoi pysähtyä juttelemaan toisen koiranomistajan kanssa ja koirat nuuskivat hetken toisiaan tai juoksentelivat vähän ja sitten matka taas jatkui. Omistaja saattoi piipahtaa pieneen kivijalkamyymälään ja jättää koiran nököttämään kadulle ja siinä se koira istui omistajan palatessakin vaikka olikin ilman hihnaa. Kiinnitin huomiota siihen, kuinka koirat eivät kiinnittäneet huomiota mihinkään. Ne olivat rentoja ja hyvässä mielentilassa. - -

Suurin toiveeni on, että meillekin rantautuisi joskus ylisuorittamisesta vapautunut koirakulttuuri. Toivon, että koiran omistaminen ei olisi suoritus, eikä omistajuutta mitattaisi sillä kuka eniten ostaa, kouluttaa ja panostaa rahallisesti koiraansa"

urpo kirjoitti:

Kiinnostava juttu, oli niin omien ajatusteni kaltainen! Paljon matkustelevana näen todellakin, että koirat eivät ole mikään ongelma, niinkuin Suomessa tunnutaan ajattelevan. Omistajat pinnistelevät 24/7 luodakseen täydellisen kuuliaisen koirakansalaisen, ja yliyrittäminen pilaa koko jutun niin koiralta kuin omistajalta. Ulkomailla koiria lenkittäessäni törmäämme jatkuvasti irtokoiriin, mutta ei ole kukaan päälle tullut. Mainio tilaisuus myös omille koirille opetella hillittyä käytöstä! Pääasia ettei itse stressaa.
Ne vapaana kulkevat koirat eivät ota kontaktia toisiin vaan ohittavat etäältä ja haistelevat hajuja. Joku kodin lähellä oleva vahtihaukkuu, mutta vain ilmoittaakseen että tänne älkää tulko.

Suomessa joka ikiseen asiaan on tehty lait ja rajoitukset mahdollisimman tiukoiksi. Koirien kiinnipitosäädökset esimerkiksi ovat niin tiukat, että voidaan jo kysyä, onko eläinsuojelunäkökohdat otettu huomioon koiran kannalta. Remmilenkki ei nimittäin ole lainkaan riittävä päivittäiseksi liikunnaksi, vaan vapaanajuoksu olisi tarpeen. Mutta missä?
Tokihan koirien kanssa sattuu myös ei-toivottuja juttuja, mutta kaikkea kun ei pysty säädöksillä estämään. Sitä varten on koiranomistajan vastuu.
Koirapelkoa en hyväksy kiinnipitomääräysten perusteeksi ollenkaan. Peloistaan on jokainen itse vastuussa, niistä on mahdollista oppia pois kun yrittää. Ei pidä toisten elämää tehdä vaikeaksi oman pelkääväisyyden takia.

Haukkunen kirjoitti:

Omat ajatukseni kulkevat myös samoja ratoja kuin blogin pitäjällä. Kävimme muutama vuosi sitten Dublinissa, missä koirien kanssa toimittiin samoin kuin kirjoittaja kertoo toimitun Lontoossa. Olin aivan hämmentynyt siitä, että ihmiset uskalsivat pitää koiriaan vapaana vilkkaassa keskustassa.

Täällä koti-Suomessa en uskalla edes pientä pentua pitää ilman hihnaa kuin metsässä (ja sielläkin riippuu paikasta) ja mökillä. Vaikka asumme pienessä kaupungissa rauhallisella alueella, en uskalla mennä kadulle niin, että pentu on irti. Miksi? Ensinnäkin ihmiset ajavat hirveää vauhtia ja pentu tottakai sinkoilee sinne tänne tiellä, eihän se vielä tiedä, että pitäisi kulkea tiukasti kadun vasemmassa reunassa. Tai mieluiten ojassa, jos aikoo oikeasti jäädä henkiin. Toiseksi olen hoitokoiran kanssa törmännyt aivan liian moneen vapaana olevaan koiraan, jotka todellakaan eivät osaa ohittaa toista ilman rähinää. Kerran kävi jopa niin, että vapaana ollut koira syöksyi suoraan puremaan hihnassa kulkevaa karkkariani. Omistajaansa koira ei kuunnellut yhtään. vaan hoidin tilanteen itse ja fyysisiltä vammoilta onneksi säästyttiin. Kolmanneksi ihmiset, varsinkaan vanhukset, eivät osaa ohittaa pentua. Lässytys ja käsien ojentelu alkaa jo kaukaa ja pentu tietenkin pyrkii innoissaan kohti, vaikka sitä yrittäisi miten hillitä. Opeta siinä sitten koira olemaan huomioimatta ohikulkijoita!

Niinpä mekin teemme pennun kanssa joko metsälenkkejä tuossa lähimetsässä, jossa moni muukin käy liikkumassa ja pelkään koko ajan, milloin jostain säntää räyhäävä irtokoira ja iskee kyselemättä hampaansa pentuun tai hihnalenkkejä, joihin yhdistän mahdollisuuksien mukaan vapaana juoksentelua ja leikkiä nurmikentällä. Ainut sellainen vain sattuu olemaan lasten leikkikentän vieressä, joten ajan sinne menemiseen joutuu valitsemaan tarkkaan, että saisi olla edes jokseenkin rauhassa. Koirapuistoa täällä ei ole, enkä varmaan uskaltaisi sinne edes mennä niin heikko luottamus minulla on paikallisiin koiranomistajiin.

Tavallaan siis ymmärrän, miksi meillä on niin tiukat säännöt. Oman kokemukseni mukaan suurimmalle osalle koiranomistajia irti oleva koira nimittäin on yhtä kuin hallitsematon koira.

Viestit siirretty tähän koulutuspalstalta lukitusta ketjusta. Aiheesta oli jo täällä aikuisten puolella pitkä keskustelu joten nostin aiheen ylös.

Ei minun mielestäni Suomessa hyvää koiranomistajuutta mitata sillä, kuka kouluttaa eniten tai kuka treenaa eniten. On toki paljon aktiiviharrastajia, mutta paljon enemmän on niitä, jotka elävät koiran kanssa ihan tuikitavallista elämää puistoissa ja metsälenkeillä käyden. Kasvattajat ovat tyytyväisiä, kun kasvatit saavat elää koiranelämää johon kuuluu sopivassa suhteessa rajoja ja rakkautta.

Mutta ne rajat sitten. Siitä olen samaa mieltä, että suomalaiskoirien lenkkeilyyn kuuluva jatkuva remmistä nykiminen ja ylenpalttinen kontrolliin pyrkiminen herkästi johtaa ongelmaohituksiin. Lisäksi ohituksia vaikeuttavat muut ongelmat. Ylipäätään koko ohittaminen tuntuu suurelta tapahtumalta. Kuten Haukkunen yllä kertoi, välillä ohituksiin kuuluu paljon aggressiota, välillä taas liiallista huomiota. Nämä ovat kulttuurillisia seikkoja joista Suomella tosiaan voisi olla opittavaa muilta mailta. Kaverikoiratoiminta ja koiravierailut vanhainkodeissa ovat suhteellisen uusia asioita. Kun vanhukset ovat muutenkin yksin, on täysin ymmärrettävää että ulkona he kaipaavat edes jotain kontaktia ja koiraan on sitä helpompi ottaa kuin juroon puhumattomaan suomalaiseen. Tässäkin se ongelman ydin on paljon syvemmällä kultuurissa ja erilaisessa tavassa huolehtia ikääntyvistä.

Minua ärsyttää kun tuo junnu käy usein niin vietereillä noissa ohituksissa. Jätänkin nyt vanhemman koiran syyslomalle viikoksi porukoille että voin taas vähän viilata tuon viriviritööttööt-junnun remmikäytöstä rennompaan suuntaan kun on taas saanut olla turhan löysässä olemiset (ristiriitaista ) Pitää kyllä vähän kurkata kalenteriinkin oisko juoksut jo tulossa jos se vaikuttaa tuohon pöhöilyyn.

^^^Olispa hieno juttu jos Suomessakin olis noin rento meininki koiranulkoilutuksessa mitä esim tuolla Lontoossa,ei haittais mua.

Mä en taas ole innostunut tuosta koirat irti- lenkityksestä. Tai siis ei se mua haittaa jos koiria lenkittää irti, mutta se että se ois ihan yleistä niin eieieieiii eikä missään nimessä missään kaupunkialueella.

Onko mitään tilastoja kuin paljon koiria jää vaikka auton alle tai sattuuko minkä verran tappeluita koirien kesken? Tai hyökkäyksiä ihmisiä kohtaan? Onko noissa maissa joissa on yleistä kulkea koirat irti niin mitään rotujen kieltolistoja tai kuonokoppa pakkoja joillain roduilla?

^ Saksassa on useissa osavaltioissa listoja roduista, joiden pitäminen on joko kokonaan kiellettyä tai joista joutuu maksamaan moninkertaista koiraveroa. Tavallista on myös, että useamman koiran omistaja maksaa moninkertaista koiraveroa (myös siis silloin kun koirat eivät edusta listarotuja). Saksan eri osavaltioiden rotulistat löytyy mm. Wikipediasta

Hieman erilaista koirakulttuuria maailmalta eli kyseessä Nepal:

http://www.vaihdavapaalle.fi/2015/09/koirat-maailmalla-kathmandu-nepal.html