Ohjeet ja säännöt
Takaisin
AIKUISTEN PALSTA - Perjantaina, 04.03.2011 klo 23:12

Koiran kuolema:(

Siirry sivulle: 1 2 3 ... 6

maddy

maddy
Viestimäärä: 3540

VS: KOIRAN KUOLEMA:( - Sunnuntaina, 16.09.2012 klo 21:04  
+
0
^^ :paijata:

Mä en tiennytkään, ettei Nadaa, Mörköä ja Eemeliä enää ole. Hirveää menettää tapaturmaisesti koira, saati sitten useampi lyhyen ajan sisällä (vaikka en toki tiedäkään, mikä Mörkön ja Eemelin vei).

Voimia kaikille koiransa menettäneille. Jotenkin vanhuuteen kuoleminen tai vanhuuden vaivojen vuoksi lopettaminen tuntuu itselle ajatuksena helpommalta käsitellä kuin nuoren koiran menettäminen joko tapaturmaisesti tai sairastumisen takia. Jos oikein alkaa ajatella sitä, että todennäköisesti viiden vuoden sisällä ei mulla enää ole ainakaan molempia nykyisistä koirista, jos kumpaakaan, niin itkuhan siinä tulee jo etukäteen.

sufi

sufi
Viestimäärä: 639

VS: KOIRAN KUOLEMA:( - Sunnuntaina, 16.09.2012 klo 21:17  
+
0
^ Kaikki ne lähti ennen aikojaan, mikä tekee asiasta vielä kamalampaa. Eemeli sairasti yli puoli vuotta, joten siihen ajatukseen ehti ehkä edes vähän sopeutua, mutta Mörkö lähti kamalan tapaturman seurauksena ihan varottamatta. Eemeli olisi täyttänyt just 8 ja Mörkö oli 9.
Team Puikkonokat & Läskipäät

SanttuJ

SanttuJ
Viestimäärä: 5302

VS: KOIRAN KUOLEMA:( - Sunnuntaina, 16.09.2012 klo 21:26  
+
0
Tämä ketju näköjään toimii hyvänä hanojen aukaisu keinona. Silmät kosteena saa lukea teidän menetyksistä. Osanotot kaikille koiransa menettäneille.
bokseri Luna 14.8.2009 - 13.3.2015
labradorinnoutaja Inni 31.3.2014

creek

creek
Viestimäärä: 1221

VS: KOIRAN KUOLEMA:( - Sunnuntaina, 16.09.2012 klo 22:13  
+
0
Isot halaukset koiransa menettäneille:paijata:

Mun kamalin painajainen olis ollut menettää koira onnettomuudessa. Yllättävässä, arkisessa tilanteessa. Kuten Sufi, paljon voimia:suru:
Sairauden nujertama koira on epäreilua, pois päästäminen reilua.
Vanhuuteen kuoleva koira/vanhuuden tuovat vaivat, jonka takia pitää päästää ystävä menemään on mun mielestä helpoin hyväksyä vaikka sekin sattuu.

Oma koirani kuoli viimevuonna joulukuussa. Kun sitä vähiten odotin.
Tai no, ei ehkä vähiten, mutta luulin vaaran olevan ohi.

Koirani oli sairas muutama vuosi sitten. Sitä tutkittiin ja huhkittiin koko koira läpi, pari leikkausta käytiin läpi ja toinen niistä oli viedä hengen siltä. Monta kertaa olin päästämässä sen pois, mutta ellääkärit toppuutteli. Loppujen lopuksi koirani vointi normalisoitui ja parantui. Syytä silloisille oireille ei kokonaisuudessaan saatu selville.

Joulukuussa vein koirani hammaskivenpoistoon nykyisessä kotikaupungissa. (en ollut tavannut elliä aikasemmin, mutta hyväksi kehuttu)
Olin itse mukana toimenpiteessä, vaikka ellääkäri sanoi että voin lähteä omille asioille siksi aikaa. En lähtenyt. Kerroin koirastani kaikki aikasemmat ellääkärikäynnit jne. Kerroin mm. pelkääväni nukutusta, vaikka koirani oli nyt terve.
Kiinnitin parissa asiassa huomiota ennen toimenpidettä ja sen aikana. En silti osannut odottaa että lähden sieltä yksin.
Koirani sydän pysähtyi loppusuoralla. Jouduin kuuntelemaan hengityskoneen pumppausta ja näkemään kuinka harjottelija juoksee lääkkeitä ellääkäreille, kun sitä yritettiin elvyttää henkiin, mutta elottomana se mulle kannettiin eteen loppujen lopuksi.

En osaa sanoa onko koirani kuolema onnettomuus vai mikä, eikä sitä saada koskaan todella tietää. Koirani ruumiin lähetin eviralle avaukseen, kuolinsyy on sydämen pysähdys. Mikä sydämen pysäytti? Sitä ei tiedetä varmasti, mutta vahva epäilys mulla on.
Ja sen takia veinkin asian eläinlääkintävahinkojen arviolautakuntaan, (elva) jossa puoleettomat ihmiset kertoo kantansa.
Koirani kuoli 10kk sitten, elva on kaksi kertaa lykännyt koirani kuolemaa koskevaa päätöstä. Tällä hetkellä deadline on laitettu marraskuuhun. Mä todella toivon että he saavat asian käsiteltyä silloin, koska tämä keskeneräisyys on raastavaa.

Odotin koirani kuolevan kun se oli sairas, ja kun sille tehtiin iso leikkaus. Odotin että jossain testissä löytyy se syöpä tai kasvain jota veikkailtiin ja sitten päästän sen pois. Mitään ei löytynyt. Koirani parani, enkä osannut odottaa tällaista kohtaloa. Kyse oli rutiinitoimenpiteestä ja se oli selvinnyt paljon pahemmasta. Toisin kävi.

virtahepo

virtahepo
Viestimäärä: 1788

VS: KOIRAN KUOLEMA:( - Sunnuntaina, 16.09.2012 klo 22:35  
+
0
Oma entinen koira kun jouduttiin lopettamaan oli hirveintä se, että koiralla pelasi pää, keuhkot, sydän, nivelrikkoa oli alkavaa ja ristiside kerran revennyt ja leikattu, jalat toimi mainiosti, ei mitään sanomista missään. Hirveintä oli se, että sille tuli kasvain niin huonoon paikkaan - nenään - että jouduttiin sen takia lopettamaan. Olisi tullut se hiton kasvain jonnekkin, missä olisi voinut edes yrittää leikata, mutta ei. ;( Nenästä sen leikkaaminen olisi musta mennyt eläinrääkkäyksestä (mm. 6kk mahaletkuruokinnassa, kuonon uudelleen muokkailu) niin ei semmoiseen kannata ryhtyä.

Toivon vain parempaa tuuria tämän tulevan koiran kanssa.
skcu Pongo

Shandy

Shandy
Viestimäärä: 3

VS: KOIRAN KUOLEMA:( - Sunnuntaina, 16.09.2012 klo 22:50  
+
0
Voimia muillekkin.. :suru: Ei sitä ikinä tiedä mitä tulee. Nyt vaan toivon ettei näin huono tuuri voisi toistua, toivottavasti ei sullakaan Sufi. <3
Bc uros 2009-2012

evvk

evvk
Viestimäärä: 186

VS: KOIRAN KUOLEMA:( - Maanantaina, 17.09.2012 klo 05:17  
+
0
Osanottoni kaikille rakkaimman menettäneille!

Minulla tuli mieleen kysymys. Miten teillä on läheiset ja ystävät/tutut suhtautuneet koiran kuolemaan? Kaikki ymmärtävät, että läheisen ihmisen kuolema on kauhea kokemus, mutta koira on monelle kuitenkin "vain" koira. Itselle ei ole suoraan tultu vähättelemään menetystäni, mutta tiedän, ettei moni koiraton ihminen millään ymmärrä, miten iso asia on menettä oma koira.

Ultzi

Ultzi
Viestimäärä: 402

VS: KOIRAN KUOLEMA:( - Maanantaina, 17.09.2012 klo 08:42  
+
0
Osanotot täältäkin menetyksen kokeneille! :paijata: Surullisia tarinoita on ihmisillä kerrottavana.

^ Kaverit ja mies kyllä sinänsä ymmärtää jos suren eläinten vuoksi, ne tietää kuinka tärkeitä ne on mulle. Heidän piiristään en ikinä ole kuullut vähättelyä tyyliin "sehän on vain eläin". Mutta äiti on minulle aikoinaan, hänen isänsä hautajaisten aikaan, raivonnut että sinäkin oot sitten kumma ihminen - et itke/sure kun ihmisiä kuolee, mutta elukoita suret monta päivää.
Päätin lopettaa mun aiemman koiran sen vuoksi, ettei sillä erään tapahtuman seurauksena enää pää kestänyt normaalia elämää ja sillon äiti oli kai suuttunut isännällekin, kun sillä oli tullut toisen omistaman koiran vuoksi alakulo. Tosin tilanne oli uusi molemmille, isällä kun ei yleensä sureta toisten koirat.

Johannna

Johannna
Viestimäärä: 3878

VS: KOIRAN KUOLEMA:( - Maanantaina, 17.09.2012 klo 09:06  
+
0
^^ Mulle sanoi mm. äiti, kun jouduin lopettamaan ihan ensimmäisen oman koirani, just tuon : "sehän oli kuitenkin vain koira". :roll:

Minusta surua ei voi (eikä saa!) vähätellä, oli se syy kuinka "mitätön" tahansa jollekin toiselle.

Mä itkin melkein 2 viikkoa putkeen tuon lopetuksen jälkeen ja olin ihan romuna. Silloin mietinkin, että kun koirankin menettäminen on näin kamalan raskasta, niin miten sitten jos sattuisi menettämään jonkun läheisen ihmisen? :eek:

Voimia kaikille rakkaansa hyvästelleille. :paijata:
Advice is what we ask for when we already know the answer but wish we didn’t.


virtahepo

virtahepo
Viestimäärä: 1788

VS: KOIRAN KUOLEMA:( - Maanantaina, 17.09.2012 klo 09:26  
+
0
^^^ Meillähän siis perhe ymmärsi, ehkä iskä oli vähän sillei että ei sitä pitäis päivätolkulla parkua elukkaa. Mutta yks kaveri... sillon oli vielä mun paras kaveri, niin vaan sano mulle, että kun yritin puhua sille: "kyllä mä ymmärrän, multa on kuollut hevonen" sen kaverin hevonen, mutta joo o. Sitten kun en jaksanut puhua mistään muusta (alkoi höpöttämään tatuoinnistaan) töksäytti vain "tule puhumaan sitten kun oot taas normaali". Mahtavaa tukemista. :/

Esim yks mun kaveri on hyvä, kun se ei sillei puhu mitään. Kun sille avautuu niin se vain on hiljaa ja ei sano mitään idioottimaista. Musta pelkkä kuunteleminenkin on parempi kun se, että ruvetaan sanomaan tommosia törkeyksiä. Suutuin nimittäin tosta ihan todella. Eikä tyyppi tajunnut kuin vasta puolen vuoden päästä tulla pyytämään anteeksi ...
skcu Pongo

bruumanni

bruumanni
Viestimäärä: 14

VS: KOIRAN KUOLEMA:( - Maanantaina, 17.09.2012 klo 11:04  
+
0
Oman tarinani kautta toivotan voimia kaikille rakkaimpansa menettäneille <3

Ensimmäinen koirani Mette (sijoitusnarttu) kuoli auto-onnettomuudessa seitsemän kuukauden ikäisenä. Olin itse töissä, asuin vielä tällöin vanhempieni luona, ja isäni oli Meten kanssa ulkoilemassa pihalla. Mette juoksenteli pihassa vapaana toisen koiramme, tanskandoggiuroksen kanssa. Asuimme maaseudulla, jossa lähin naapuri on kilometrien päässä ja ainoa tie meidän pihaan päättyi kotipihallemme ja jatkui siitä ns. "kinttupolkuna" jota käytettiin vain koirien lenkkeilyttämiseen. En edes tiennyt että se kinttupolku olisi tarpeeksi leveä autoille...

Sähköyhtiön miehet olivat korjaamassa sähkövikaa tiellä ja jostain syystä päättivät oikaista autollaan meidän pihan poikki. En itse nähnyt tilannetta mutta isäni ja siskoni mukaan auto oli kiihdyttänyt vauhtiaan kun olivat nähneet pihalla vapaana olleet koirat. Auto ajoi Meten yli niin, että kuolleen koiran ja auton väliin jäi useita metrejä vaikka auto oli painanut jarrua jo sekunttia ennen törmäystä. Vauhtia oli siis ollut ja kuolleen koiran ruumis sen näköinen... Meten lyhyt elämä päättyi meidän kotipihalle ja jälkeenpäin ihan tajuton syyllisyys on kalvanut minua. Mette oli toisinaan mukanani töissä, ja juuri sinä aamuna mietin että ottaisinko sen mukaan vai jättäisinkö sen kotiin. Monesti olen itseäni solvannut ja miettinyt, miksi jätin Meten sinä päivänä kotiin, miksi annoin sen juoksennella pihassamme vapaana...

Vaikka tapahtuneesta on yli kaksi vuotta kyyneleet tulevat väkisin silmiini kun tätä tarinaa kirjoitan. Se kesä, kun Mette kuoli, meni ihan sumussa. Meten kuolema pysäytti koko meidän perheen, se oli ihan hirveää. Mutta yhdessä perheenä siitä selvittiin. Meten kohtalon jälkeen olen oppinut nauttimaan jokaisesta päivästäni nykyisten koirieni kanssa. Kärsin vieläkin ajoittaisesti paniikkikohtauksista, koska pelkään päästää koirani vapaana juoksemaan, mutta onneksi olen saanut apua ammattilaisilta ja paljon vertaistukea, jonka ansiosta uskallan päästää koirani nykyään auki. Vaikken nykyisten koirieni poismenoa haluakkaan ajatella, toivon, että voin olla niiden luona kun ne täältä pois lähtevät. Se tunne, kun et saa sanoa hyvästejä on raastavaa.

Tiedän kuitenkin, että Mette kuoli onnellisena, se rakasti juosta vapaana pihassamme. Sen ei tarvinnut kärsiä, vaan se kuoli nopeasti ja kivuttomasti. Ja ikuisesti olen kiitollinen niille kultaisille ihmisille, jotka tukivat minua Meten poismenon jälkeen.

Kennel Emmetfox - Sileäkarvaisten kettuterrierien pienimuotoista kasvatusta vuodesta 2012.
http://www.huurre.net
http://emmijakamut.blogspot.fi

sufi

sufi
Viestimäärä: 639

VS: KOIRAN KUOLEMA:( - Tiistaina, 18.09.2012 klo 09:59  
+
0
Mun kohdalla sukulaiset ja kaverit on suhtautuneet hyvinkin ymmärtäväisesti. Tai ehkä lähinnä kukaan ei oo osannu sanoa enää mitään kaikkien tapahtumien jälkeen. Jaetaan tässä nyt sitten loputkin meidän elämän painajaisista.

Eemeli alkoi siis sairastelemaan oudosti viime syksynä. Sillä oli jo kilpirauhasen vajaatoimintaan lääkitykset, mutta oireet olivat hyvin samankaltaiset ja lääkityksen nostaminen ei auttanut (arvot olivat ok). Jossain vaiheessa olo vähän helpottui, mutta huonon ajan aikana oli iskenyt sitkeä korvatulehdus. Korvia hoidettiin putkeen varmaan muutama kuukausi antibiootein, kipulääkkein ja korvatipoin. Korvatipatkin kokeiltiin a:sta-ö:hön, mikään ei tuntunut auttavan. Tehtiin sitten herkkyysmääritys ja keltainen herkkyyslasi pamahti ihan vihreäksi ja pöpö näytti olevan resistenssi jokaiselle antibiootille.. Luultiin, että on käyny joku moka ja määritys tehtiin uudelleen, samoin tuloksin. Pöpö lähetettiin Eviraan tutkittavaksi ja herkkyysmääritykseen, tuloksena sairaalabakteeri, joka oli resistenssi jo kaikille antibiooteille, ainoastaan yksi korvatippa sillä hetkellä olisi näyttänyt antavan edes vähän mahdollisuutta. Se tippa saattoi aiheuttaa mm. kuuroutta, mutta pakkohan se oli kokeilla.

Taistellessa bakteeria vastaan oli Eemelin kunto alkanut huonontua muutenkin, se laihtui, karva lähti, sillä oli koko ajan nälkä ja jano. Se söi pihalta kaiken paskan, lehdet, heinät, risut ja männynkävyt, mitä vaan löysi, niin hirveä nälkä oli koko ajan. Ja se vaan kuihtui käsiin. Mitään vastausta oireisiin ei löytynyt, ei röntgeneistä (ainoastaan laajentunut suoli), ei verinäytteistä (pari arvoa heitti ihan vähän), ei ultrasta, ei mistään. Siis kaikki mahdolliset testit tehtiin, mitä verestä voi katsoa. Vetlab kiittää rahoituksesta, mutta mitään ei löytynyt.

Se sairaalabakteeri voitti sen viimeisenkin lääkkeen, eikä sen suhteen ollut mitään tehtävissä. Eemelin korvat kirjaimellisesti mätäni päähän. Pelkästään korvien takia ei päätöstä tarvinnut kuitenkaan tehdä, kun Eemeli rapistui silmissä (2 kg viikkotahtia melkeimpä). Viimeisinä päivinä se ei jaksanut enää seistä, kun lihaskato oli niin laaja. Ja mitään selitystä tälle ei siis ollut, joten koria lähti Eviraan avaukseen. Krooninen immunologinen kilpirauhasen tulehdus oli vastaus. Avauksessa todettiin myös korvakäytävien olleen kauttaaltaan mädäntyneet ja veren peitossa. Tämän kyllä jo tiesinkin. Olin luvannut Eemelille, etten kiusaa sitä enää viimeisen vuorokauden aikana puhdistaen korvia, niin lääkärin pöydällä mätä vaan valui ulos korvakäytävistä.

Siinä Eemelin tarina.. Ja että painajaisella olisi jatkotarina, niin saman päivän iltana, kun olin Eemelin päästänyt pois, niin toinen koira tappoi Mörkön. Täysin varoittamatta, täysin yllättäen. Puri kovaa, suoraan kallon läpi aivoihin ja kahden päivystyksessä vietetyn tunnin jälkeen Eemeli haki Mörkön mukaansa. Mörkö meni shokkiin onneksi heti, joten se ei paljon ehtinyt kärsimään. En voinut antaa lupaa lääkärille lopettaa Mörköä, ei kahta samana päivänä.. Mörkölle laitettiin niin paljon lääkkeitä, ettei se varmasti tuntenut mitään. Pieni sydän lopetti lyömisen noin klo. 22, 11.6.12. Mä makasin kotisohvalla se verinen nyytti sylissä ainakin kolme tuntia, en vaan voinut päästää irti. Jos halaan tarpeeksi kovaa, niin heräähän Mörkö henkiin.. Heräähän?

Kolme koiraa muuttui vuoden sisällä tähdiksi taivaalla. Olo on niin väsynyt ja epäuskoinen.
Team Puikkonokat & Läskipäät

Mirle

Mirle
Viestimäärä: 618

VS: KOIRAN KUOLEMA:( - Tiistaina, 18.09.2012 klo 10:30  
+
0
Voi Sufi. Ihan kamalaa. Ei edes osaa kuvitella. Kyyneleet silmissä täällä luin sun kirjotukset. Mielen valtas niin suuri suru. :suru:
Tuntuu, ettei tässä pysty sanomaan mitään "riittävää". Osanotot ja aivan superisti voimia.
Labradorinnoutaja Reino s. 24.3.2011

Dera

Dera
Viestimäärä: 1451

VS: KOIRAN KUOLEMA:( - Tiistaina, 18.09.2012 klo 10:34  
+
0
Sufi osasi kyllä kertoa koskettavasti oman karmean ja surullisen tarinansa. Täälläkin meinas tulla itku näin kesken työpäivän. Ihan käsittämätöntä, miten jollekin voi käydä noin... Mirle sanoikin jo samaa kuin itse ajattelin, ei tässä oikeen osaa edes sanoa mitään, vetää ihan sanattomaksi... Voimia ja osanotot. :suru: :paijata:
Shiba, Mori ♂
Blogi

Sinji

Sinji
Viestimäärä: 572

VS: KOIRAN KUOLEMA:( - Tiistaina, 18.09.2012 klo 11:46  
+
0
Ai kamala.. :suru: Osanotot Sufi! :paijata:

creek

creek
Viestimäärä: 1221

VS: KOIRAN KUOLEMA:( - Tiistaina, 18.09.2012 klo 11:49  
+
0
Voi ei Sufi:suru:

Mä pelkäsin monesti omani kanssa käyvän samoin kuin sulla Mörkön kanssa. Lenkeillä sai olla silmät selässäkin irtokoirien varalta, ne kun yleensä syöksyivät vauhilla päälle kun sen pikkusen näkivät. Se on yksi syy, miksen enään haluan niin pientä koiraa - isompi koira voi tappaa helpommin, ihan vain vahingossa leikkiessäänkin.

Johannna

Johannna
Viestimäärä: 3878

VS: KOIRAN KUOLEMA:( - Tiistaina, 18.09.2012 klo 12:11  
+
0
Sufin koirien tarina vetää kyllä ihan täysin sanattomaksi. Käsittämättömän traagista.

:paijata:
Advice is what we ask for when we already know the answer but wish we didn’t.


(Viestiä on muokattu tiistaina, 18.09.2012 klo 12:11)

griffon

griffon
Viestimäärä: 5792

VS: KOIRAN KUOLEMA:( - Tiistaina, 18.09.2012 klo 12:22  
+
0
Sufin kirjoituksen jälkeen ei ole sanoja, on vain kyyneleet. :suru: Olen niin pahoillani.
Minkä nuorena oppii, sen vanhana unohtaa
Kuvia omista koirista
Muistoissa Laku 2002-2013

NiiNu

NiiNu
Viestimäärä: 1727

VS: KOIRAN KUOLEMA:( - Tiistaina, 18.09.2012 klo 12:26  
+
0
Hui kamala tuota Sufin tarinaa :suru: Syvät osanottoni. Tuollaista tragediaa ei kyllä toivo kenenkään kohdalle.

Alkoi pelottaa omankin koiran puolest,a varsinkin tuo Mörkön kohtalo, kun itselläkin aika pieni koira. Täytyy kyllä muistaa olla tosi tarkkana keiden kanssa antaa sen leikkiä.
Shelttityttö Hertta, s. 05/2012

evvk

evvk
Viestimäärä: 186

VS: KOIRAN KUOLEMA:( - Tiistaina, 18.09.2012 klo 12:27  
+
0
Osanottoni ja voimia suuresti sufille! Ihan käsittämätöntä ja niin väärin kun voi vaan olla. On joitain asioita, joita ei vaan voi ymmärtää miksi niin käy ja sinun tarinasi kuuluu ehdottomasti niihin.

  Siirry sivulle: 1 2 3 ... 6
Ohjeet ja säännöt
Takaisin
KESKUSTELUN TILASTOJA:Kpl:
Rekisteröityneitä käyttäjiä25632
Moderaattoreita16
Viestiketjuja yhteensä5769
Viestejä yhteensä543727
Uudet käyttäjät tänään0
Viestiketjuja aloitettu tänään0
Viestejä kirjoitettu tänään0
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkkiSipulu
Peukkuja ylös262812
(Tilastot päivitetty viimeksi 26.05.2019 klo 10:15)