Koirat.com

Vaikka 80-luvulla ei tarvinnut olla mitään koulutusta, niin nykyään se on melkein pakollista, koska kilpailu kovenee.

Itse en myöskään veisi koiraa hoitoon ihmiselle, jolla ei ole alalta joko vankkaa kokemusta tai koulutusta alalle ja vielä maksaisi siitä, sellaiseen paikkaan saan koiran hoitoon vaikka kaverille... Tai samaan hintaan ammattitaitoisemman tuntuiseen hoitolaan.

Piimäenkeli kirjoitti:



En tiedä kuvittelenko vain, vai onko nykyään koira-alalla huomattavasti enemmän tarjontaa erilaisista palveluista, hoitoloista jne. kuin ennen? Hyvä kysymys on, kuinka monta ihmistä kyseinen ala pystyy elättämään ja mitä kaikkea sen elannon saamiseksi on tehtävä ja osattava.

Kyllähän siitä kaikki puhuu, että alan tarjonta on kasvanut räjähdysmäisesti. Ja jotainhan kertoo sekin, että muutaman vuoden ajan on ollut lanseerattuna tämä alan oma tutkintonimikekin (koiranomi). Toisen koira-alalle valmistavan tutkinnon, eläintenkouluttajan, ensimmäiset opiskelijat valmistuivat kesällä ( linkki uutiseen ). "Ennen vanhaan" oli vain Kannuksen kennellinja. Koulutusnimikkeiden lisääntymisen ohella alalla entuudestaan olevat kasvavat kovasti. Hyvänä esimerkkinä tästä Mustin ja Mirrin frankkari-konsepti. Tuohan olisi täysin omaa yritystä turvallisempi aloitusmuoto, jos aloittaja on vielä vähän hukassa yritysmaailman suhteen.

Ei varmaan voi tässä ketjussa liikaa korostaa, miten tärkeää suunnittelu ja perehtyminen on. Alalla tosiaan on jo toimijoita niin paljon, että kannattaa todella panostaa siihen suunnitteluun ja selvitykseen, olisiko omalle idealle markkinarakoa. Ja sen jälkeen tosiaan valita hyvä tilitoimisto, jonka avulla saa hoidettua kaikki yrityksen perustamiseen liittyvät muotoseikat, rahoituksen jne.

Ja mielenkiintoista tosiaan tulee olemaan, miten koira-ala kehittyy, millaisia palveluita jatkossa tarjotaan ja milloin tulee katto vastaan toimijoiden määrässä. Tulee myös mielenkiintoiseksi nähdä, käykö koira-alalla, kuten joillain muilla trendialoilla, kun alalle mahtuvien toimijoiden määrä on ylitetty: kilpailu käy niin kovaksi, että omaa työtä aletaan tarjota pilkkahinnalla ja lopputuloksenahan kaikki häviävät siinä.

Kylläpä nuita asiakkaita 2000-luvullakin vielä riitti, tosin silloin kokemusta oli jo paljon.

Sellaiset ihmiset vievät eläimensä eläinhoitolaan, joilla ei ole mahdollisuutta viedä eläimiään kellekään tutulle loman ajaksi. Ja kaikki eivät ole sellaisia että tyytyvät sitten kököttämään neljän seinän sisällä vain koiran takia. Minusta on ihan ymmärrettävää silloin viedä koira hoitolaan.

Sama pieneläinhoitola on edelleen pystyssä, eikä nykyiselläkään omistajalla ole alan koulutusta muuten kuin että hänkin kasvattaja. Asiakaskunta tosin suurimmalta osin vaihtunut mutta kyllä niitä riittää ihan tarpeeksi.

Veikkaan että että koirahoitoloihin vie nykyisin koiransa sellaiset ihmiset, jotka eivät koiran kanssa niin kamalasti harrasta vaan koira on tavallinen kotikoira. Vaikkakin rakas sellainen. Tai sanotaanko näin päin että "koiraihmiset" eivät vie koiraansa koirahoitolaan.

Vanhempani myivät hoitolan, koska alkoivat olemaan todella väsyneitä sen pitämiseen. On rankkaa hommaa olla kiinni hoitolassa 24/7 15 vuoden ajan ilman lomia. Lomalle pääsi ehkä kerran kahdessa vuodessa, jos niinkään usein.

Heini kirjoitti:


Veikkaan että että koirahoitoloihin vie nykyisin koiransa sellaiset ihmiset, jotka eivät koiran kanssa niin kamalasti harrasta vaan koira on tavallinen kotikoira. Vaikkakin rakas sellainen. Tai sanotaanko näin päin että "koiraihmiset" eivät vie koiraansa koirahoitolaan.

Mun tutuista taas koirat vie hoitolaan juurikin ne aktiiviset harrastajat, joilla on vietikkäitä kisakoiria tai erityisen vaativaa rotua harrastavat ihmiset, koska vaativalle/hankalalle koiralle ei löydy tuttujen joukosta kovin hyvin hoitopaikkaa, missä koiran kanssa pärjättäisiin varmasti. Tai jos sellaisia ihmisiä on, heillä on yleensä myös omat vaativat koiransa.

Kai noissa koirahoitoloissakin on sitten asiakkaita aika laidasta laitaan ja ehkä jopa mahdollisuus suunnata oman hoitolan palvelut tietyn tyyppisille asiakkaille oman mielenkiinnon/osaamisen suhteen. Jos koira-alalla ei käy sitä samaa kuin joillain voimakkaasti kasvaneilla aloilla, mihin Melina viestissään viittasi.

o/
Meillä oli koirat pariin otteeseen hoidossa, kun koko perhe lähti samaan aikaan ulkomaanmatkalle. Kahdesti tutun omistamassa eläinhoitolassa, kerran "kotihoitolassa". Ihan perussesset, perusperhe, perusloma. Ei vaan tuttavapiirissä ketään kuka pystyisi ottamaan 2 koiraa viikoksi hoitoon.

Nostanpa vanhaa ketjua kun sen verta läheltä liippaa tekemäni löytö:

Turun AMK:n Liiketalouden ko:n opinnäytetyö kannattavan dobermannikennelin perustamisesta

Jos nyt jätetään huomiotta tekstin sangen huono kieliasu, sekä jotkut epäjohdonmukaisuudet (johdannossa todetaan ettei dobbereilla ole juuri perinnöllisiä sairauksia ja johtopäätöksissä niitä todetaan olevan runsaasti), niin on kyllä mielenkiintoinen työ. Hetken jopa harmitti etten itse älynnyt tehdä omaa oppariani koirafaniudestani

neruda kirjoitti:

^^ Eikö tilitoimistolla oo tommosessa tilanteessa mitään vastuuta?

Avo ainaki mulle sano, että jos sen kirjanpitäjä töppää, se on silloin avon vika koska sen pitää huolehtia, että kirjanpitäjä tekee kaiken oikein. Tai jotain tommosta Tästä on kyllä aikaa kun siitä keskusteltiin joten en tiedä onko noi jutut jotenkin muuttuneet. Hauskaa sinänsä kun "luottaa", että kirjanpitäjät yms. ovat ammattilaisia niin aina näin ei olekaan ja nopsasti siinä on kusessa jos sokeasti luottaa.

sillycow kirjoitti:

[quote=neruda]^^ Eikö tilitoimistolla oo tommosessa tilanteessa mitään vastuuta?

Avo ainaki mulle sano, että jos sen kirjanpitäjä töppää, se on silloin avon vika koska sen pitää huolehtia, että kirjanpitäjä tekee kaiken oikein. Tai jotain tommosta Tästä on kyllä aikaa kun siitä keskusteltiin joten en tiedä onko noi jutut jotenkin muuttuneet. Hauskaa sinänsä kun "luottaa", että kirjanpitäjät yms. ovat ammattilaisia niin aina näin ei olekaan ja nopsasti siinä on kusessa jos sokeasti luottaa.[/quote]

Ikusen vanhaa ketjua lähdin lukemaan, kun itse haluaisin myös perustaa hoitolan.. ja kommenttini koskee näitä tilitoimistoja kohtaa kirjoitettuja herjoja.
Itse olen kirjanpitäjänä tilitoimistossa, ja kyllä, olemme korvausvelvollisia virheistä, joita edellä kirjoitetut kertoivat. Eri asia on tietysti, jos asiakas ei ole kertonut, että he ovat tyel -ilmoittajina kuukausi-ilmoittajia, koska yleensä ollaan vuosi-ilmoittajia, joten tilitoimistossa ei voida tietää, että tulisi tehdä useammin ilmoitukset. Ja jälkikäteen maksuista.. niin kyllä ne maksut pitää ennemmin tahi myöhemmin maksaa.. ei se virhe ole tilitoimiston. Jollet saa puhelinlaskua vuoden aikana, niin et sinä onnillisena ajattele, ettet joudu sellaista ikinä maksamaankaan. Sinä soitat ja kysyt, onko lasku myöhässä tai onko heillä puutteelliset laskutustiedot. Sama juttu vakuutuksissa ja työnantajasuorituksissa. Ei me olle tilitoimistossa lapsenlikkoja. Vaikka monta kertaa siltä tuntuukin. Ja monta kertaa työnantajanikin on taipunut ja maksanut jotain korvauksia/ antanut hyvitystä, vaikka virhe on asiakkaan, kuten edellä mainittu.
Hauskaa sinällään, että alaamme kohtaan ihmisillä on näinkin negatiivisia ajatuksia, ja kuitenkin ilman meitä (kirjanpitäjää) ei voi yleensä firma pyöriä. Kirjanpitäjähän ei ole mikään asiakaspalvelutyö, toisin kuin esimerkiksi verottajan työ :D