Koirat.com

Ruokintapalstalla on kiistelty pennun kotiuttamiseen vaadittavasta ajasta ja siihen liittyvästä moraalista. Koska aihe ei ruokintapalstalle kuulu, keskustelua voi jatkaa täällä. Pennunhankinnasta, eroahdistuksesta, ruokinta-ajoista ja elämäntilanteista löyty lukuisia keskusteluja pitkin foorumia, mutta mielestäni aiheesta voi keskustella keskitetysti myös täällä.
Olisin erityisen kiinnostunut lukemaan lisää perusteluja koiranomistajien välinpitämättömyydestä ja itsekkyydestä.

Kyseisessä ketjussa esitettiin, että pennun kotiutumiseen olisi käytettävä huomattavasti aikaa, ja että pennun jättäminen yksin esim. viikonlopun jälkeen olisi moraalitonta ja jopa eläinsuojelulain vastaista (?). Yksinjättäminen liian varhain johtaa eroahdistukseen, mikäli käsitin oikein.
Pennun voi toki hankkia vaikka vuosiloman aikana, mutta jossain vaiheessa pentu on joka tapauksessa opetettava olemaan yksin, ja mitä pikemmin yksinoloharjoitukset aloitetaan, sen parempi pennun kannalta. Kaikilla pennunhankkijoilla ei ole vuosilomaa käytettävissä kotiuttamiseen, ja toisinaan toivottu pentu syntyy ajankohtana, jolloin loman pitäminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista.
miten on? Onko pennunostajan todella oltava valmis jäämään kotiin jopa viikoiksi pennun seuraksi, ja sen jälkeen käytävä töissä vain satunnaisesti ja lyhyitä vuoroja kerrallaan? Onko koiranhankinta vain työttömille, kotiäideille ja osa-aikaiselle työntekijöille suotava etuus?

Meillä on tällä hetkellä kotona kuusi koiraa, ja jokaisen kanssa on toimittu elämän- ja työtilanteen mukaan. Pentujen kotiutumisen suhteen ei olla sen suurempaa stressiä otettu, vaan jokainen on joutunut jäämään melko pian kotiin useiksi tunniksi. Jokaisen kanssa on toki harjoiteltu yksinoloa, mutta yleensä arki pitkine työpäivineen on tullut aika nopeasti vastaan. Yksi koirista on oma kasvattini, ja se yksinoloharjoituksiin pystyttiin toki käyttämään enemmän aikaa. Se ei tosin mitään kotiuttamisjaksoa vaatinutkaan, kun kerran oli meillä syntynyt. Osa koirista on tullut ulkomailta, ja haku on tehty silloin kun sekä meille että kasvattajalle on sopinut, eikä sen kummemmalle säätämiselle välttämättä ole ollut mahdollisuutta. Isosta laumasta huolimatta pennuilla ei välttämättä ole ollut laumasta seuraa yksinolojen aikana, sillä koirat on turvallisuussyistä eristetty kunnes tulokkaalla on riittävästi kokoa rajumpiinkin leikkeihin ilman valvontaa. Talon ainoa pikkukoira elää aikuisenakin eristettynä isoista. Yksi isoista viettää päivät sisällä, kun taas loput tarhassa. Eroahdistusta on ilmennyt ainoastaan yhdellä, aikuisena tulleella kodinvaihtajalla. Elämänmuutos oli koiralle järkytys, ja eroahdistuskin loppui hyvin pian koiran kotiuduttua.

Koira on laumaeläin, mutta systemaattisen jalostuksen ansiosta koirasta on tullut ihmisen elämään sopiva kumppani. Lähes jokainen ihminen joutuu poistumaan kotoaan aina silloin tällöin, ja useimmat keskimäärin viitenä päivänä viikossa 8-10 tunniksi. Koira nukkuu ihmistä huomattavasti enemmän, ja normaali koira käyttää yksinolot nukkumiseen. Mikäli koira ei saa riittävästi virikkeitä ja liikuntaa, on hyvin todennäköistä, että se käyttää yksinolot itsensä viihdyttämiseen tuhoamisen ja touhuamisen merkeissä. Turhautunut koira voi myös haukkua, ulvoa ja mekastaa, koska se ei ole oppinut ottamaan rennosti yksinolojen aikana. Turhautumisesta aiheutuva häirikökäytös ei ole eroahdistusta, vaan eroahdistus on esim. huonosta hermorakenteesta tai stressistä johtuva poikkeustila.

Normaali koiranpentu on hyvin sopeutuvainen otus, jolle riittää turvallinen ja tuttu ympäristö jotta se osaa rauhoittua. Ensimmäisinä päivinä emäntuoksuinen viltti voi olla apu ikävään, mutta sen jälkeen tuttu ja turvallinen koti on ihan riittävä pitämään pennun tyytyväisenä työpäivän ajan. Useimmat pennut vinkuvat jäädessään yksin ensimmäisiä kertoja, mutta omistajan poistuttua lähistöltä suurin osa pennuista ryhtyy nukkumaan, ja herää käymään tarpeillaan ja leikkimään saamillaan leluilla. Omistajan perään vinkuminen on pennulta täysin luonnollista toimintaa, eikä tarkoita että pennun yksin jättäminen olisi eläinsuojelulain vastaista tai muuten moraalitonta.
Rescue-koirien ja muiden kodinvaihtajien hankinta vaatii usein huomattavasti suurempia järjestelyjä, ja kotiutuminen kestää toisinaan kauan.

Koiranhankinta ei ole tänäkään päivänä mitään ydinfysiikkaa, mutta monilta tuntuu unohtuvan että koira hankitaan ihmisen seuralaiseksi, eikä päinvastoin. Koira on lajina täydellisen sopeutunut tähän asemaan, mutta ihmisten näyttää toisinaan olevan hyvin vaikeaa käsittää minkälaisen eläimen kanssa ovat tekemisissä.

Ompas kaikesta nykyään tehty hankalaa..

Minusta sen koiranpennulle ei tarvitse "uhrata" aikaa. Se oppii alusta asti normaaliin elämään, jossa välillä ollaan pitkiäkin aikoja yksin. Olisiko se niin, ettei ihminen itse raaski sitä pentua jättää yksin? Kyllähän se pentu pärjää, mutta pärjääkö ihminen.

Joo no en oikein usko että pennun takia tarvii sen enempää lomia pitää. Onhan sen ihan hyvä heti tottua ettei omistaja ole aina paikalla. Ja kokemusta on asiasta.
Tän mun aikuisen kodinvaihtaja koiran hain perjantaina ja olin koko viikonlopun kotona sen kanssa. En oikein uskaltanut sitä ihan heti jättää yksin mut maanantaina piti sit taas lähteä koululle ja koira on ollut ihan kiltisti mun poissaollessa.

Ei voi muutakuin todeta, että ei ole ihme että nykyisin on niin paljon koiraongelmia ja ongelmakoiria, kun hössötetään ihan liikaa ja tehdään asioista monimutkaisia, vaikka niiden ei tarvisi/pitäisi olla.

Ja lisäksi tosiaan, se koira on koira, eläin, eikä mikään vauva joka tarvii sitä "mammaa" 24/7 eikä pärjää yksin ikinä.

edit. typo.

Mä otan mielelläni pennun loma-ajankohtaan, ihan vaan senkin takia, että saan silloin harjoitettua yksinoloa hallitummin. Tosin on meille tullut koiria viikonloppua vastenkin, eikä yhdelläkään(!) ole ollut eroahdistusoireita.

Asioista tulee hankalia jos niihin suhtautuu hankalina asioina. Se on ihan fakta se.

No mää oon kai sitten eläinrääkkääjä kun kehtasin jättää pennun yksin 8h heti maanantaina kun la haettiin Minun koiralla ei ole eroahdistusta ollut tietääkseni koskaan. En oo ikinä sen kuullu ulvovan tai haukkuvan kun kotoo olen lähtenyt. Tosin meillä oli se ero että kaksi kissaa hääräsi kämpässä myös.

Toki mieluusti ottaisin seuraavan pennun niin, että mulla ois vaikka kesäloma samaan aikaan, muttakun ei silleen voi pentua tilata niin se tulee milloin tulee jos on tullakseen. Ei se koira ole mikään ihmislapsi ja kyllä se nopeasti tottuu yksin oloon.

Tääläkin yksi moraaliton ja eläinrääkkääjä

Entinen koirani tuli pentuna mulle pe tai la, (en muista kumpi, niin pitkä aika siitä) ja heti maanantaina alkoi normi arki. Yksin 8h siitä lähtien normaali arjessa, eikä tietoakaan eroahdistuksesta. Kasvattaja mulle sanoi, että jätä yksin heti. Niin tein ja ihmeissäni luen/kuulen eroahdistuksesta kärsiviä koiria, tuhoajia, ulvovia jne. En siis ole oikein aikasemmin ollut tietoinen koko eroahdistuksesta, kun lähipiirissä eikä omallani sitä ei ollut.

OT/Nyt tietty pelkään, että kun joskus seuraavan koiran otan, siitä tulee sellainen ja vaikka mitä muuta ongelmaa -kun olen niistä niin tietoinen ja jotenkin omalla käyttäytymisellä/jännittämisellä sen "tartutan"..

Muok:
Ahhahaaa!
Kävin lukemassa tuon ruokintapalstan ketjun

~franja~ kirjoitti:


Vaikka oleellista on kysyä: miksi pitää ottaa pentu jos ei pysty edes viikkoa keskittymään siihen tutustumiseen ja lauman tavoille opettamiseen?

Jotenkin mä veikkaan, että tuo kun pentu jätetään heti yksin, on tätä lauman tavoille opettamista?

~franja~ kirjoitti:

Niin ja mikä se on se aika minkä pentu voi mielestänne olla yksin heti kotia vaihdettuaan ja MIKSI?

Pari päivää -heti. Jotta koira oppisi heti pennusta asti yksinoloon ja vältyttäis eroahdistukselta.

Kuten yllä lukee, en ole oikein ollut tietoinen eroahdistuksesta kärsivistä koirista, vaikka omani jätin heti yksin. Ei se vaan mittän ahistunut, tuhonnut, ulvonut tai muutakaan.
Jotenkin tuntuu, että sillä -5min pois, takasi, 0,5h pois, takasin jne. harjoittelulla ruokitaan eroahdistusta. Nuo kun on niin lyhyitä aikoja, ettei koira välttämättä tajua olevansa yksin. Kun se sitten tajuaa, ni sä palaatkin jo takasin -ikäänkuin palkaksi kaipaamisesta?
Ja sitten ihmetellään kun koira jää heti huutamaan kun astut ovesta ulos..

M jäi heti ekana päivänä hetkeksi yksin kun lähdin viemään roskia. Samanlaisia pikkureissuja tein tokana päivänä, muistaakseni jopa kaksi. Kolmantena ja neljäntenä päivänä menin kauppaan ja sitten olinkin jo muutamia tunteja poissa. Käyn töissä (en tosin joka päivä, mutta sitten saattaa olla jotain muita menoja mihin koiraa ei saa mukaan) ja toi on itsekseen sen aikaa. Nätisti se on joka kerta ollut, nukkuu aina kun oon poissa, eikä naapureilta oo tullu valituksia että se täällä vinkuisi. Ei se vinkunu ekallakaan kerralla kun lähdin kotoa pois ja koira jäi sisälle. Mulla on nyt tietysti vähän erilainen tilanne, kun en tee täysipäiväisesti vielä töitä, vasta jussin tienoilla tulee niitä päiviä, nytkin teen välillä täysiä päiviä, välillä oon muutaman tunnin töissä ja sit on myös paljon vapaata, jollon joko touhuan koiran kanssa tai käyn jossain muualla, että koira tottuu varmasti siihen että on yksin päivisin. Yritän kuitenkin pitää aina noi omat menot sen verran lyhyempinä, että aikaa riittää rutkasti myös koiralle, mutta noihin työvuoroihin (plus matkat) en voi kauheesti vaikuttaa...

Mutta kaippa mäkin sitten oon moraaliton ja rääkkääjä-pennunomistaja, kun koissu joutuu olemaan yksikseen täällä.

MUOSMUOKS/ mitä mä taas sekoilen......

Miten sitten sisäsiiteyskasvatus menee, kun ei ole kotona opettamassa asiaa?

Me otettiin koira kesälomalla, kun minä olin viikonloput töissä ja mies arkipäivät. Koira tuli siis kolmikuisena, nelikuisena tuli kanssani talleille, kun tein kahdella tallilla seitsemän päivää viikossa töitä kuukauden verran. En siis todellakaan ehtinyt olemalla olla sen kanssa, oli aamut keittiössä, kun puuhasin tallin puolella ja otin jossain vaiheessa aamua tallin puolelle. Viidennen kuun aikana alkoi yksinoloharjoitukset, koska minä lähdin kouluun kauas pois ja mies oli töissä ja koulussa vaihdellen. Ei tolle koskaan mitään eroahdistusta ole tullut, vaikka näin olemmekin menetelleet.

Itse uhraan sen verran tulevan pennun kanssa, että pennun tultua vähennän työpäiviä noin kolmeen/vko. Muuten olisin voinut tehdä töitä täysillä tunneilla koko kesän. Vähennän työtunteja, jotta pystyn harjoittelemaan yksinoloa paremmin sekä muutenkin keskittymään pentuun normaalia enemmän, kun ei ole väsynyt töistä. Onneksi on joustava työpaikka, muutenhan olisi arki jatkunut normaalina pennun tulosta huolimatta. Mutta kun on mahdollisuus vähentää niin tartun tilaisuuteen.

KiraKira kirjoitti:

Miten sitten sisäsiiteyskasvatus menee, kun ei ole kotona opettamassa asiaa?

Aika monella se on ilmeisesti mennyt ihan nappiin siitä huolimatta vaikka kävisi töissä/koulussa. Meillä ainakin. Ei kaikilla ole mahdollisuutta järkätä vapaata.

Nyt kun pennun mietintä on pikkuhiljaa ajankohtaista, niin ihan tasan otan pennun yhdistelmän mukaan enkä sen mukaan koska mulla on loma. Artun kanssa tehtiin se virhe, että yksinolosta tehtiin ihan liian iso numero, ja sitä jouduttiin sitten myöhemmin paikkailemaan aivan totaalihuomioimattomuudella. Veikkaan että jos olisi siihen(kin) osannut rennommin suhtautua niin moni muukin asia olisi mennyt helpommin.

^ Jaaaa näköjään taas luetaan toistemme ajatuksia Olin juuri tulossa muokkamaan viestiini ton sun viestin ekan lauseen.

KiraKira kirjoitti:

Miten sitten sisäsiiteyskasvatus menee, kun ei ole kotona opettamassa asiaa?

Meillä ainakin kaikki ovat olleet sisäsiistejä jo siinä 4kk iässä, vaikka ovatkin pikku-pentuna viikolla päässeet ulos "vain aamulla-puolenpäivän maissa-ja töiden jälkeen" Ihan pienenä ovat tehneet sanomalehdelle, mutta hyvin nopeasti tajunneet että tarpeet tehdäänkin ulos.

Yleensä pennut on haettu perjantaina ja siinä on ollut viikonloppu aikaa viedä pentu mahdollisimman usein ulos. Jonkun pennun kohdalla taisin olla pari viikkoa lomalla, mutta en silti todellakaan ollut koko päivää kotona vaan alusta lähtien totutin sekä yksinoloon että siihen, että ulos tehdään tarpeet. Sanomalehdet oli vain hätävara.

Rorys kirjoitti:

[quote=KiraKira]Miten sitten sisäsiiteyskasvatus menee, kun ei ole kotona opettamassa asiaa?

Aika monella se on ilmeisesti mennyt ihan nappiin siitä huolimatta vaikka kävisi töissä/koulussa. Meillä ainakin. Ei kaikilla ole mahdollisuutta järkätä vapaata.[/quote]

Ilmeisesti... Mä mietinkin, että miten se tehdään. Kun se kuitenkin tulee pissaamaan sisälle, niin missä vaiheessa se oppii, ettei niin saakaan tehdä? Ja miten se sille opetetaan?

Rorys kirjoitti:

^ Jaaaa näköjään taas luetaan toistemme ajatuksia Olin juuri tulossa muokkamaan viestiini ton sun viestin ekan lauseen.

Sorry, my bad. :D

Muoks. Meillä tuo sisäsiisteyskasvatus onnistui ihan vaan sillä, vei tarpeeksi usein ulos ja kehui tarpeiden tekemisestä ulos. Tyyppi oli jo nelikuisena muutamaa vahinkoa lukuunottamatta lähes 100% sisäsiisti.

Hehhehee, meillä koira oli ekaa kertaa 8 h yksin melkein 1-vuotiaana. Muutenkin silloin alkuun piti oiken keksiä menoja, ettei toi tottuis siihen, että joku on aina kotona. (Mä olen siis ollut kotona muksujen kanssa koko koiran talossa olo ajan.) Toki niitä pakollisia kauppa- ym. reissuja oli, mut sit osa menoista piti ajoittaa niin, että mieskin on töissä (tekee vuorotyötä). Varmaan tokana päivänä jätettiin toi hetkeksi yksin ja siitä sit vähitellen pidennettiin yksinoloaikoja. Lyhyimmät yksinolot toi nukkui niin sikeästi ettei varmaan huomannut edes muiden olevan poissa.

Tonteria kirjoitti:

Muoks. Meillä tuo sisäsiisteyskasvatus onnistui ihan vaan sillä, vei tarpeeksi usein ulos ja kehui tarpeiden tekemisestä ulos. Tyyppi oli jo nelikuisena muutamaa vahinkoa lukuunottamatta lähes 100% sisäsiisti.

Mutta miten tämä tarpeeksi usein toteutuu, jos ei ole paikalla toteuttamassa? Illalla kun on paljon vähemmän tuneja kuin päivällä, eli koira on päässyt pissaamaan sisälle useammin kuin ulos.
Niin oli meilläkin koira nelikuisena lähes täysin sisäsiisti ja vielä varmempi viisikuisena.

^Edesmenneillä koirilla sekä Veetillä on sisäsiisteyden opetus onnistunut vaikka ei ole tasaisin väliajoin töiden tai muiden menojen takia ulos viemässä. Kun yksinollessa ei ole niin paljon tapahtumaa ja hälinää, niin pentu usein rauhoittuu. Kun taas omistaja tulee kotiin, alkaa aktiivinen osa päivästä, jolloin rakkokin toimii vilkkaammin. En voi yleistää, mutta näin on ainakin Veeti toiminut.

Veetin pentuaikana käytin yhdessä touhuamisaikaa hyväksi, silloin kun olin kotona niin ulkona rampattiin.

^Oman koirani sain 10kk ikäisenä, jolloin se oli jo sisäsiisti, mutta olen kuitenkin huomannut saman asian eli koira hakee huomiota kun itse on kotona ja on jotenkin rauhattomampi= ei osaa levätä. Senkin takia mielestäni on tärkeää, että sen koiran kanssa ei olla koko ajan, että se saisi vähän sitä "lomaa" omistajasta.

Muutimme noin kuukausi sitten uuteen kotiin ja stressasin ennen sitä hirvittävästi, että mitenhän se koira nyt suhtautuu yms. Sitten kuitenkin kun se tuli vanhemmiltani hoidosta tänne ja olin ottanut harkasta kaksi päivää vapaata sen takia niin maanantaina kun palasin harjoitteluun, niin en oikeastaan jaksanut enää stressata asiaa. En edes kauheasti loppujen lopuksi harjoitellut yksinoloja uudestaan vkl-vapaiden aikana kun kotoa pois lähtö oli jotenkin niin vaivalloista ja halusin enemmän vain levätä.

Maanantaina siis koira 8h+työmatkat- ajaksi yksin ja kaikki on sujunut kuin rasvattu uudessakin kodissa!