Koirat.com

komppaan maddya. Emmäkään jätä koirille mitään aktivointijuttuja kun jäävät yksin. Silloin kun ollaan yksin, on tarkoitus levätä ja olla rauhassa. Puruluita lojuu lattioilla toisinaan, mutta eivätpä nuo niitä täällä edes syö kun ovat yksin.

Voin rehellisesti kertoa, että mä vedin tuossa alkuperäisessä keskustelussa ~franjan~ moralisoinnista palkokasvin nenään. Ei sillä, että olisin itse jättänyt pennun pitkiksi ajoiksi yksikseen heti alkuvaiheessa, vaan siksi että itse en sitä tehnyt.

Tuli ennen pennun hankintaa luettua pikkasen liikaa moralisointia ja neuvoja siitä, kuinka yksinoloon pitää totutella pikkiriikkisen hilijalleen, pentu ei saa vinkua, takapakkia ei saa tulla, pienikin virhe niin käsissä on valtava eroahdistustapaus ja elämä on pilalla. Stressaamalla ja varovaisuudella meillä olikin sitten pian koira, joka ahdistui yksinolosta ihan suunnattomasti, ulvoi ja haukkui, teki tarpeet aina sisälle lyhyidenkin yksinolojen aikana jne.

En voi olla ajattelematta, josko oltaisiin vältytty monien kuukausien yksinoloharjoittelulta, oman sosiaalisen kanssakäymisen vituralleen menolta ja hermojen kiristelyltä, jos oltaisiin heti vaan reippaasti alkuvaiheessa jätetty pentu yksin likipitäen semmoisiksi ajoiksi, mitä sen nyt vaan on oletettavasti siedettävä meidän arjessa.

muok. kirjoitushärö

^^ Meillä puruluut kestää normaalisti noin 5 minuuttia (eli syödään heti). Jos annan puruluun ennen kotoa lähtöä (ts kun koira jää yksin), on luu koskemattomana, kun tuun takaisin. Kongin sisällön syö kyllä yksinkin, mutta mielummin jätän ton yksin ilman mitään askarteluja. Meillä tähän on kyllä osittain myös se syy, että tuo koira on niin ahne, etten uskalla antaa sille mitään syötävää ilman valvontaa.

^^Tai sitten ei olisi saanut ottaa niin suurta stressiä sen harjoittelun aikana. Se koira kyllä aistii, jos itse stressaa sitä, että jättää sen koiran yksin ja pelkää jo etukäteen sitä, että siitä tule ahdistunut. Mä en siinä harjoittelussa näe mitään ongelmaa, mutta se pitää tehdä rauhallisesti ja ilman stressiä.

Mä en taas anna yksinolon ajaksi mitään superhekkuja, kuten kongia, siksi että koirat ovat samoissa tiloissa keskenään. Tuolla kokoerolla en halua suotta ottaa riskiä että tulee riitaa, vaikka se noiden kohdalla melkoisen epätodennäköistä onkin. Normipuruluut eivät ole niin hohdokkaita että niistä olisi koskaan mitään känää ollut.

Tosin silloin jos vain toinen jää tänne yksin niin olen kongin saattanut jättää.

Kaikki koirat on yksilöitä tuon koulutettavuuden ja kaiken muunkin suhteen, siksi henk.koht välttelen noita koulutusosioita täälläkin kun näkemättä ja tuntematta koiraa rupeet neuvomaan niin suurempi todennäköisyys taitaa olla et pieleen menee ja siis tarkoitan siis koiria joilla oikeita ongelmia en sitä kuinka opetetaan koiraa antamaan tassua yms temppuja. Uskon myös että koira peilaa aika paljon sitä omistajaansa eli jos on kovin epävarma ja itseluottamus nollissa niin vaikea se on kasvattaa itsevarmaa ja rauhallista koiraakaan.. Toivottavasti kukaan ei tästä itteensä ota ei ole tarkoitettu kellekään henk.kohtaisesti tällä palstalla, mut kukaan ei ole mestarikouluttaja kun on lukenut pari kirjaa ja tutkimusta ja niitten pohjalta tekee päätelmän et se vaan menee näin ja muuta totuutta ei olekaan.. Sitä kuuluisaa maalaisjärkeä hyvät ihmiset

^ Oon ihan samaa mieltä.

Jaa-a. Tuleekohan meille eroahdistusta nyt kun on yksi kesälomalainen päivät täällä. Ja onhan se koulustakin välillä tullut tänne, joskus jopa heti perään kun mä olen lähteny töihin. Kantaako pikkupentuna opittu yksinolo pitkälle?

Minä en kannata pikkuhiljaa opeteltuja yksinoloja. Vaan kun koira osaa olla puoli tuntia yksin, se osaa olla koko päivän (eri asia kannattaako sosiaalistumisikäisen pikkupennun antaa viettää kaiket päivät yksin). Kerrasta työpäivä on kohtuutonta.

Minä en myöskään näe, että viikon tutustumisloma olisi mikään uhraus. Uhraus joita pennun vuoksi joutuu usein tekemään on joo oman ajan puute lähinnä sisäsiisteysopetuksen vuoksi (vähän väliä ulos ja alati tarkkaavainen), omaisuuden menettäminen tuhoamiselle (enemmän tai vähemmän) ja tietty raha. Mut en mä näitäkään minään uhrauksina osaa pitää, kun ei koiranotto ja -pito ole mulle mitään pakkopullaa vaan tykkään elämästä näin.

Enkä mä ole stressannu tuon takia mitään. Etukäteen tuli ehkä mietittyä liikoja mut sen verta on tässä elämää nähnyt että harva asia stressaa.

Minusta koiranhankkija joutuu jossain määrin tekemään elämäntapamuutoksen. Ei voi ajatella, että ihminen joka työskentelee 50h viikossa, harrastaa viittä eri asiaa, hoitaa lapsia ja kotia hankkii koiran ja tuumaa, että "ulkoilutanpa sitä kunnolla aina sunnuntaisin kun on aikaa, etten minä ala mitään uhrauksia tekemään, koira on ihmisen seuralainen eikä toisinpäin". Tuollainen ajattelutapa haisee.

^Enkä oikeen jaksa uskoa että tältä palstalta löytyy ihmisiä jotka noin ajattelis...
Itsellä ei ole koirien myötä tullut elämäntapamuutoksia kun koirat on aina olleet osa elämää jo ajalta mistä en ite edes muista nii perheessä ja elämässä on koiria ollut.. Kyllä juu kaikkien jotka koiran on hommannu ei sitä olis pitäny koskaan tehdä mut sama koskee lapsia ja vaikka autoa osan ihmisistä ei pitäs olla edes auton ratin takana... Mut edelleen tällänen foorumi on pikkusen huono paikka ihmisten arvosteluun jos nyt on erilainen näkemys koiranpidosta tai elämästä yleensä

Mä en koskaan pissattanut pentua yöllä, enkä oo jatkossakaan koiran kanssa käynyt yöllä ulkona muutakuin jos se selkeesti pyytää eli on ripuli. Ja nämäkin on ihan yhden käden sormilla laskettavissa kuuden vuoden aikana. Enkä aio seuraavankaan kanssa rampata yöllä ulkona. Yöt on nukkumista varten ja haluan opettaa pennulle sen että ulos ei pääse yöllä koska jos se sen rytmin oppii niin mä en jaksa työpäivinä jatkuvasti yölläkin kiikuttaa koiraa ulkona.

Enkä mäkään jätä koiralle mitään aktiviteettaja kun se jää yksin, sillä on lelut aina saatavilla mutta ei saa mitään muuta juttuja. Mun mielestä koiran pitää oppia rauhottumaan yksin ollessaan enkä halua nostaa sen kierroksia sillä että motivoin sitä puuhaamaan yksinään. Ja etenkin kun on takana yksi tuholainen niin sille oli tärkeetä just se että rauhotuttiin ennen sitä yksin oloa eli ei tehty pitkiä lenkkejä edes ennenkuin pentu jäi yksin. Nykyään on ihan sama, koska ei tuo enää tuhoa. Mulle nimenomaan sanottiin kun tuo oli pentu että tee sen kanssa kunnon lenkit että se väsyy ettei jaksa tuhota kun on yksin. No eipä meillä toiminut vaan se vire jäi päälle ja sit vasta tuhoskin. Taäkin tietty riippuu ihan koirasta, meillä meni näin, jollain mulla menee toisella tavalla.

Kaikessa voi käyttää sitä omaa järkeä ja soveltaa muilta kuulemia neuvoja ja vinkkejä omaan käytäntöön sopivaksi. Mä en ainakaan koskaan oo orjallisesti noudattanut kenenkään neuvoja vaan sumplinut itse parhaat keinot asioihin ja soveltanut kirjojen ja kokeneiden ihmisten vinkkejä itselleni. Niiden avulla ollaan pärjätty. Ja kuten sanottu, jokainen koira on erilainen. Mulle sanottiin aina tuon koiran ollessa nuori että kouluta se niin se ei tuhoa. En tajua miten kouluttaminen liittyy yksin kotona tuhoomiseen, ei yhtään mitenkään. Ja kun sitä ei koskaan saanut edes itseteossa kiinni kun teki kaikki vaan yksin ollessaan niin ei oikein voinut kieltääkään.

Joo. ei sittenkään mitään.

Tattistavaan kirjoitti:

Mut edelleen tällänen foorumi on pikkusen huono paikka ihmisten arvosteluun jos nyt on erilainen näkemys koiranpidosta tai elämästä yleensä

Amen.

Itse tuskin aion mitään muutoksia elämääni tekemään pennun tultua. Paitsi sitten kun harrastukset tulevat kehiin, mutta normaalisti käyn kaupoilla, baarissa, kylässä, pitkillä lenkeillä vanhemman koiran kanssa, jos menen matkoille (vaan tuskinpa tällä taloustilanteella kuin Tallinaan päiväksi), niin koirille järjestän hoitajan. Jos on ei-koiriin liittyviä harrastuksia, harrastan ne. Töissä/koulussa käyn. Kyllä siihen 24 tuntiin mahtuu nukkumisen ja poissaolemisen lisäksi tarpeeksi aikaa, että sen pääsee viettämään koiran kanssa ilman, että se sekoaa siitä miksikään. Ei vouhoteta, ei stressata, ei yliajatella asiaa.

Ainoa, mitä tulen uhraamaan, on lompakkoni. Ja ehkä parit kengät pennun naskalihampaille.

Ehdottomasti kannattaa ylläpitää koiran yksinoloa myös silloin, kun on loma-aika.

*muoks* Minä menin öiseen aikaankin pennuntahtisesti. Jos pentua pissatti/kakatti, silloin mentiin ulos. Minun menetelmällä ei edes ollut mitkään sanomalehdet tai muut pissa-alustat käytössä. Kun pentu tuli taloon, oli heti selvää, että sisälle tekeminen on nounou ihan missä tilanteessa tahansa.
Nyt kun tosiaan tuo pentu on kohta 5kk. ei olla viikkoihin noustu yöllä käyttämään sitä ulkona, koska siitä ei vaan ole tullut tapaa. Tietty yksi syy siihen on ollut se, kun pennun oleskelutila öisinkin on ollut rajattuna yhteen huoneeseen, niin pentu on hyvin äkkiä oppinut, että tämä koko alue on eritevapaata.

Joo, koiran hankinta on jollain tavoin elämäntapamuutos, mutten kyllä sanoisi allekirjoittavani franjan näkemystä siitä muutoksesta. Kyllä aina suunnitellessa päivän aikataulua täytyy alkaa miettimään, missä välissä pitää lähteä käyttämään koiraa jne. mutta ei se nyt sitäkään tarkoita, että heitetään koko muu elämä roskiin koska nyt oon ottanu koiran. Oon sitä mieltä, että jos koiran totuttaa jo pienestä asti siihen, että välillä mennään enemmän ja vähemmän sen enempää stressaamatta, mutta kuitenkin niin että aina jää aikaa koirallekin ja se pääsee tarpeilleen usein ymym., niin sitten se osaa ymmärtää sen myös myöhemmällä iällä, että jää aina välillä yksin. En nyt saa tätä fiksusti suustani ulos, mutta toivottavasti pointti nyt tuli esille.
Mutta onhan se koira ihmisen seuralainen. Se vain on eri asia miten sen ajatuksen käsittää omassa päässäni. En usko, että täällä on kovin monia koiranomistajia, jotka yksin huolehtisivat koirastaan ja olisivat 90% ajastaan muualla kuin kotona koiran kanssa, oli se sitten pentu tai aikuinen.

Ja komppailen Eepiä, etenkin ton viimesen kappaleen osalta! Maalaisjärjellä ja omaa koiraansa tarkkailemalla & neuvoja yksilöon soveltaen pääsee pitkälle. Ei mekään olla öisin käyty ulkona, sillä yöt on nukkumista varten ja sen pentu tajusi heti ekan yön jälkeen. Sen jälkeen se on aina nukkunut koko yön ja ollut ihan hiljaa. Aamuisinkin se jää petiin torkkumaan, välillä pesee tassuja ja sitten taas nukahtaa, sitten taas availee silmiä jne. Herää kunnolla vasta kun huomaa, että mäkin oon hereillä. Sen jälkeen mennään aina suoraan pihalle, muttei toistaiseksi oo paniikissa tarvinnu ulos rientää, M jaksanut aina oottaa sen aikaa että saan vaatteet puettua päälle ja keräiltyä itteni ovelle...
Mä en jätä tolle kuin muutaman lelun silloin kun se yksin jää, mutta ei se niilläkään juurikaan leiki (päätellen siitä että lelut on samassa paikassa, kun oon ne jättänyt), kyllä se aina nukkuu yksinoloajat.

~franja~ kirjoitti:

...kun koira osaa olla puoli tuntia yksin, se osaa olla koko päivän (eri asia kannattaako sosiaalistumisikäisen pikkupennun antaa viettää kaiket päivät yksin). Kerrasta työpäivä on kohtuutonta.

Niin siis miten se nyt on, ei saa opettaa olemaan lyhyillä ajoilla yksin mutta silti pitää osata olla heti koko päivän, jota ei kuitenkaan saa kerrasta opettaa?

~franja~ kirjoitti:

Minä en myöskään näe, että viikon tutustumisloma olisi mikään uhraus. Uhraus joita pennun vuoksi joutuu usein tekemään on joo oman ajan puute lähinnä sisäsiisteysopetuksen vuoksi

Ymmärrätkö sinä, että kaikilla ei ole madollisuutta pitää lomaa. Tarkoittaa siis sitä, että työnantaja ei anna tai koulu ei jousta. Asia, joka ei ole itsestä kiinni millään tavalla.

Mun täytyy sanoa etten mä työssäkäyvänä ja harrastavana ihmisenä oo joutunut luopumaan mistään edes koiran tulon jälkeen. Ja miksi pitäisi? Koira pääsee ulos vähintään sen kolme kertaa päivässä silti eikä joudu olemaan yksin kuin työpäivän ajan maksimissaan. Harrastan vapailla ja jos jostain syystä on harrastuksia tai menoja työpäivinä niin pystyn järjestämään asian niin ettei koiran tartte enää olla yksin.
Ihan suoraan sanottuna en tiedä mistä oisin luopunut koiran tulon jälkeen. En mistään. Mä käyn edelleen samoissa menoissa kuin ennenkin, teen työtä niinkuin ennenkin. Koira kulkee reissuissa mukana ja monessa muussakin paikassa. Se saa ruokaa ja juomaa ja pääsee ulos ja voi kaikin puolin hyvin. Varmaan sama homma jokaisella työssä käyvällä ihmisellä. Mun sääntö on vaan se että koiran maksimi yksin olo aika on työpäivän pituus ja siitä en tingi, olin se minä tai joku muu joka sen käyttää ulkona ja on sen kanssa sen jälkeen, se on ihan sama, kunhan se ei joudu olemaan yksin 10h pitempään. Ja vaikka se pärjäiskin yksin niin en halua että se joutuu olemaan pitempään yksin. Mä teen jopa tuplavuoroja töissä välillä ilman että koira kärsii. Ja asun siis yksin, mutta silti saan tarvittaessa apua koiran kanssa. Pääsääntöisesti hoidan sen yksin, mutta koska on ihmisiä jotka haluaa itse puuhata koiran kanssa ja käyttää sitä lenkillä niin siitä vaan, sehän helpottaa mua. Jos taas en saa ketään avuksi niin sit en mene sinä päivänä menoihini vaan menen toisena päivänä. Niin helppoa.

Tosta franjan ajattelutavasta taas tulee mieleen, että koiran omistajan pitäis istua kotona 24/7 kattelemassa sitä omaa pientä mussukkaa eikä sais irtautua siitä hetkeksikään. Ihan oikeesti, elämä jatkuu sen koirankin jälkeen. Omat menot on helppo suunnitella koiran mukaan kun se koira on osa elämää, ei siinä menetä mitään. Ei edes sitä entistä elämää ennen koiraa.

Ja ei muuten pidä paikkansa että jos koira osaa olla puoli tuntia yksin niin osaa olla koko päivän. Meillähän oli just se ongelma, että se 5-6h oli maksimi mitä energinen ja aktiivinen nuori koira oli yksin rauhassa, sen jälkeen alkoi se puuhaaminen ja tuhoominen. Lyhyet ajat oli lähes poikkeuksetta kiltisti yksin.

^ Aamen.

Mäkään en nyt ihan tajua franjan ajatusmaailmaa. Koiraa ei saa opettaa olemaan yksin kertalaakilla, mutta silti sitä ei saa opettaa pikkuhiljaa?
Meillä se pikkuhiljaa toimi hyvin (parin, kolmen viikon harjoittelu), kuten sanoin. Toi ei ole koskaan ollut tuhoaja, joten ei se yksinäänkään mitään tuhoa, vaikka paljon onkin tuhoaineksia esillä. Vähän se on enemmän huolissaan mun lähdöstä, mutta se johtuu muista syistä kuin siitä, miten me sen opetimme olemaan yksin.

~franja~ kirjoitti:

Minä en kannata pikkuhiljaa opeteltuja yksinoloja. Vaan kun koira osaa olla puoli tuntia yksin, se osaa olla koko päivän (eri asia kannattaako sosiaalistumisikäisen pikkupennun antaa viettää kaiket päivät yksin). Kerrasta työpäivä on kohtuutonta.

Mä oon varmaan vähän tyhmä, mut mun mielestä tässä ja aiemmin kirjoittamissasi viesteissä on jotain ristiriitaista.

Tosta eroahdistusjutusta ja muusta. Meillä jätettiin Ukon tultua taloon koirat ihan samanlailla yksin kuin silloin, kun Ukkoa ei ollut. Eli ihan joutui alusta asti olemaan päivät itsekseen, tai noh, Väinön kanssa, joka antoi hyvää mallia siitä, kuinka yksinoloaikana tulisi olla rauhassa. Mä oon kans ite vähä sillä linjalla, etten aktivoi koiria yksinollessaan, silloin on aika nukkua ja levätä. Muu aika me sit tehdään yhdessä kaikkea kivaa ja koirat saa tarpeeksi aktiviteettia.

Oon miettinyt, mikä Väinön eroahdistuksen kanssa mahtoi sillon aikanaan mennä pieleen, tai mikä sen aiheutti. Veikkaan, että se johtui siitä, kun kyseessä oli eka oma koira ja olin vähän hukassa ehkä sen kanssa, kuinka koira toimii ja ajattelee. Ihan perus "moimoi mamma lähtee nyt hötsötöttsöö nähään pian pusipusi"-setit tuli Väinön pentuaikana käytyä läpi, mutta musta tuntuu, että mulla oli muutenkin silloin kaikki logiikka ja terve maalaisjärki ihan hukassa koirien kanssa :D Selkein esimerkki taisi olla se, kuinka käyttäydyin koiran nirsouden kanssa... Ette edes tahdo kuulla siitä! :D