Koirat.com

myrkku kirjoitti:

Todellakin löytyi! Kouluttajan kanssa naksahti heti, tehtiin harjoituksia, sain neuvoja jne! Kouluttaja myös sanoi että jos olisin ollut osaamattomampi niin toivoa ei ehkä olisi ollut. Mutta onneksi hän vain sanoi että olen tehnyt hyvä pohjan enkä virheitä (ainakaan mitään kohtalokkaita) niin voidaan heti lähteä herjoitteluun eikä tarvitse kerrata perusjuttuja. Olen niin onnellinen että sain apua enkä kanna taakkaa enää ihan yksin!

Toivottavasti teidän elämä alkaa helpottaa.

Luna-parka on ihan zippi. Käytiin "aamusta" nakkaa puolentoista tunnin lenkki metässä. Kotia ku päästiin niin saatiin kutsu lähteä yhteislenkille kaverin ja sen koiran kanssa. Meidän aktiivisella koiralla oli kuuden kilsan jälkeen moposta niin bensa vähissä et se vaan laahusti vieressä. Meinas vähä naurattaa ku siellä metässä kävi yhtäkkiä ihan hirvee ryske (joko tuuli kaato puun tai sit siellä myökkäs joku metsäneläin) ja koirat säikähti ihan hirveesti. Ne lähti kumpiki painattaa täyttä häkää karkuun Melkoisia suojelijoita.

Huomenna on ohjelmassa siskon valmistujaiset ja kovasti mua taas viihteelle koitetaan houkutella. Taitaa vaan olla parempi et tullaan kiltisti kotiin.

Toivottavasti ketään ei nähny, ku tänään iltalenkillä istuin tienpenkalla ja itkin - oravan takia. Alissa haisteli jotain ojassa ja pelästyin, ku siellä yhtäkkiä liikku joku. Ojan pohjalla oli orava, joka raahautu eteenpäin etutassujensa varassa, takapää näytti liiskautuneelta ja halvaantuneelta, oiskohan auto ajanu polosen yli. Raasu raahautu puskan alle kauheella vaivalla ja jäi sinne makaamaan hengitys rohisten. Eipä siinä voinu kauheesti toisen eteen tehdä...

Pitäs kyl olla jo nukkumassa, kun mun on huomenna pakko herätä aikasin lukemaan tenttiin. Tänään nousin kaheksalta ja sain alotettua lukemisen puol yheksältä illalla. Laiska mikä laiska...

^Olis ollu ehkä armeliainta tappaa se orava, mutta ymmärrän kyllä jos sellaiseen ei pysty.

Tää lähtis ny LOMALLE lomps, seuraavan kerran töihin kahden viikon päästä!

^^ Hyvin lähellä on itselläkin itku, kun kuvittelee orava -parkaa. Tappaahan tuollaiset pitäis, mutta en mä ainakaan pysty... Pelkään, että oon liian hellä ja kidutan eläintä vaan lisää.

Mä suren aina oravien ja siilien kohtaloita, enemmän kuin muiden luonnossa elävien eläinten kohtaloita...

Huomenta ja hyvää syntymäpäivää minulle

J: tuola vielä tekee lättyjä ja leipää, nousin liian aikasin niin en kerenny saamaan aamiaista sänkyyn mutta nyt juon teetä ja syön kakkua ja kohta sitten lättyjä ja leipää Miten sitä aamulenkille enään kykenee

Hyvää syntymäpäivää wufille! :)

Mitähän ihmettä minäkin teen hereillä näin aikasin? Eilen meni niin helposti siihen puoli viiteen, kun jostain syystä sain hurjan innon lukea Helsingin karttoja puhelinluettelosta... Herätys oli puoli yksitoista, mutta puoli ysiltä olin jo suht pirteänä jalkeilla eikä tee edes mieli mennä takaisin petiin. On se kummallista tämä elämä.

Lapsen kanssa valvotun yön jälkeen tää valmistautuisi töihin menoon. Onneksi ei ole kun kaksi tuntia, niin saa sitten laittaa aivot totaalisesti narikkaan. Ja sen jälkeen olisikin suuntana metsä ja hakutreenit.

Hyvää syntymäpäivää, wuf!

Apua, nyt vasta huomasin, että wufilla on synttärit; paljon onnea!

Koskakohan oon viimeks kirjotellu kukkujiin

Mutta onnea Wufille! Itse heräsin 8.15 kun naapurit päätti alkaa poraileen tohon meidän makuuhuoneen seinään (tai no varmaan omaan seinäänsä, mutta rivitalossa seinät on yhteisiä) Nousin si itse keittään kahvia ja vein ukolle korvatulpat. Saapahan edes joku nukkua lauantaina pitkään :)

Kiitos Synttärin kunniaksi käytiin metsässä eksymässä Mutta oli hieno huomata miten Sini käyttää hakukoiran taitojaan ihan itsekseen, jäätiin vähän jälkeen Hirosta ja J:stä ja Sini meinas eka mennä väärään suuntaan, pisti kuonon ylös ja sai hajun oikeaan suuntaan ja sielä suunnassa J&H olikin, mun pikkunen wannabe pelastuskoira

Onnea wuf, paljonko napsahti mittarii?

juulia, ei se jäähypaikka minusta ollenkaan tarkoita, että se muodostuu koiran mielessä negatiiviseksi paikaksi. Iisalle tuo jäähypaikka oli häkki ja ihan oma-aloitteisesti se sinne monesti meni nukkumaan. Ihan järkevää tuo Nellin eristäminen eteiseen noissa jäähytilanteissa, oppii ajansaatossa, että se on paikka, jossa kuuluu olla rauhassa. Ja mitä tuohon tuhoamiseen tulee, ei se välttämättä ole eroahdistusta, musta se on muutenkin ihan yihössätty asia, joka vedetään kaikkeen mukaan, aktiiviset pennut tarvii ja keksii tekemistä, ku rauhoittumiskyky on vielä kehitysvaiheessa.

Ja huomenta! Näin unta, että mulla oli mustaruskea cockerinpentu.

Paljon onnea, wuf!

Mekin ollaan pari kertaa eksytty tuohon lähimetsään Onneksi se ei kovin iso ole ja jos tiukka paikka tulee niin yhden suunnan valitsemisella päätyy onneksi jollekin isommalle tielle.
Yhden kerran Taiga opasti oikealle polulle kun en enää ollut varma mikä niistä se oli...

Ikää on nyt 29v. ei uskois

^Hääppi pörtteit sulle!

Me aletaan valmistautumaan lähtöä varten. Päätettiin et otetaan Luna mukaan niin ei tarvi miettiä niin tarkkaan juhlista poistumista. Saapahan samalla taas annoksen ihmisiä, uusia tilanteita ja harjotella kauniisti käyttäytymistä.

Hyvää synttäriä Wuf!

Tänään mennään illemmalla siskon luo, pitäähän meidän nähdä millasen todistuksen kummityttö sai, vaikka pikkulinnut jo lauloi että hyvä oli taas.

Urmolle on nyt parit makkararuudut tehty ja eka jälki tehdään tänä vkonloppuna. Hilmankin selkä on hieronnalla jo parempi, onneks.

Ostettiin eilen kaupasta mansikoita ja meinasin pannarin tehdä kohta. Oli tarkotus tehä jo eilen illalla, mut 3h päikkärit vähän sotki suunnitelmia.

Tutuli: Olis tosiaan ollut armeliaampaa päästää orava tuskistaan, vaikka pahalta tuntuis. Kaveri kattoi kerran kotinsa ikkunasta kun joku nainen ajoi autolla siilin yli ja pysähtyi, siili ei kuollut vaan jäi kitumaan. Tämä nainen siirsi siilin tienreunaan ja jatkoi matkaansa. Kaverin ei auttanut muuta ku mennä päästää siili tuskistaan.

Miten sen oravan sitten vois lopettaa? Kävin nimittäin vähän aikaa sitten uudestaan sitä kattomassa ja helpottuneena jo katoin, et se on kuollut, mut ei... Mitä jos en pysty sitä itse tappamaan? Netistä katoin, että villieläinten kohdalla voi soittaa päivystävälle eläinlääkärille, mutta lähteekö joku lääkäri oikeesti oravan takia matkaan? Mulla on niin surullinen olo, kun en oikeesti tiiä, mitä tehdä ja toinen kärsii.

Tutuli kirjoitti:

Miten sen oravan sitten vois lopettaa?

Vaikkapa isolla kivenmurikalla kova kopsautus päähän. Niin kamalalta kun se tuntuukin mutta teet sillä suuren palveluksen oravaparalle, kun käyt lopettamassa sen nopeasti jollain kättä pidemmällä.

Hitto kun heräsin tänään ihan liian aikaisin ja nyt on niin vetelä olo että tekisi mieli mennä vaan nukkumaan. Mutta ei auta, pakko suunnistaa lenkille kun on noin nätti ja viileä ilma.

Mies meni Kesporttiin ostamaan paitoja itselleen, toivottavasti keksii mullekkin jonkun mukavan ryysyn sieltä.

Ymmärrän kyllä, että eläimen lopettaminen tuntuu monista pahalta, mutta pahempi se tosiaan on jättää sinne kitumaan
Mä jouduin viime kevättalven aikana lopettamaan hiiren ja yhden jonkin isomman jyrsijän jotka koira sai kiinni. Mulla on sellaiset paksupohjaiset vaelluskengät, polkaisin pari nopeaa kertaa päähän niin kovaa kuin pystyin. Eihän se kivaa ollut, mutta niin vain oli tehtävä eikä siinä auta epäröidä, hankaloituu vain.
Toinen näistä tapahtui Citymarketin parkkipaikalla... en ymmärrä miten koira edes ehti saada sen hiiren kiinni.

Kävin äsken kattomassa ja orava oli kadonnu. Joko joku oli sen vieny pois tai joku kissa napannu. Katoin vielä kaikki puskanalusetkin, mut ei näkyny. Olin jo henkisesti valmistautunu tekemään jotain, mut onneks ei tarvinnu. Seuraavaks toimin nopeemmin, eilen illalla se orava vaan näytti siltä, että kuolo korjaa sen nopeesti.