AIKUISTEN PALSTA - Tiistaina, 20.04.2010 klo 18:59
Kun harkitset koiran ottamista.. Rescuekoirat
veran
Viestimäärä: 7
..mieti, tahdotko todella rotupennun Suomesta, vai olisitko sinä valmis antamaan kodin sen todella ansaitsevalle. Jo ensimmäistä koiraamme pohtiessamme harkitsimme kodittoman koiran hankintaa, mutta koska perheen pienimmät lapset olivat niin pieniä hylkäsimme ajatuksen joksikin aikaa. Nyt on asia toinen ja olemme suomassa kotia sen tarvitsevalle. Suomessa asenne taitaa olla kynnyskysymyksenä tässäkin asiassa. Luullaan, että löytökoira automaattisesti on agressiivinen, sairas taikka muutoin sopimaton perhekoiraksi. Päin vastoin. Tutustumalla alla oleviin linkkeihin pääset tutustumaan mitä sympaattisimpiin koiriin. Seuraavien linkkejen takana vapaaehtoistyöntekijät huolehtivat ja neuvovat tarpeen vaatiessa juuri sinun perheellesi sopivasta pennusta taikka jo aikuisesta koirasta. Sivuilla ei esiinny agressiivisia koiria. Koirat ovat sekä rokotettuja että madotettuja Suomeen tullessaan. Usein myös leikattuja.
Kodittomien koirien sivustoja on useita, tässä muutama nimetäkseni:
http://www.pelastetaankoirat.com/
http://kodittomat-koirat.com/
http://www.rekkurescue.com/
http://sitebuilder.viipurinkoirat.fi/page181.aspx
http://www.espanjankoirat.com/
http://www.kulkukoirat.com/
http://www.koirienystavat.com/fi/
^Näiltä sivuilta tietoa löytökoiran hankkimisesta, sekä keskustelupalstoja joissa jo kodittoman koiran hankkineet jakavat kokemuksiaan.
Julmaa koiran käsittelyä:
http://www.youtube.com/watch?v=CLI5Qkqev6s
http://www.koirienystavat.com/fi/main.html
Antamalla kodin sen ansaitsevalle karvaturrille suot uudelle kulkukoiralle mahdollisuuden päästä oman kodin lämpöön, tai edes koiratarhan aitojen suojaan.
Painotan loppuun vielä, ettei koiraa KOSKAAN tule ottaa säälistä. Tämän viestin julkaisen, koska mielestäni löytökoiran hankkimismahdollisuuteen ei kovin monessa paikassa pääse tutustumaan. Tutustukaa ihmeessä edellä mainittujen nettisivujen tietopaketteihin!
Kodittomien koirien sivustoja on useita, tässä muutama nimetäkseni:
http://www.pelastetaankoirat.com/
http://kodittomat-koirat.com/
http://www.rekkurescue.com/
http://sitebuilder.viipurinkoirat.fi/page181.aspx
http://www.espanjankoirat.com/
http://www.kulkukoirat.com/
http://www.koirienystavat.com/fi/
^Näiltä sivuilta tietoa löytökoiran hankkimisesta, sekä keskustelupalstoja joissa jo kodittoman koiran hankkineet jakavat kokemuksiaan.
Julmaa koiran käsittelyä:
http://www.youtube.com/watch?v=CLI5Qkqev6s
http://www.koirienystavat.com/fi/main.html
Antamalla kodin sen ansaitsevalle karvaturrille suot uudelle kulkukoiralle mahdollisuuden päästä oman kodin lämpöön, tai edes koiratarhan aitojen suojaan.
Painotan loppuun vielä, ettei koiraa KOSKAAN tule ottaa säälistä. Tämän viestin julkaisen, koska mielestäni löytökoiran hankkimismahdollisuuteen ei kovin monessa paikassa pääse tutustumaan. Tutustukaa ihmeessä edellä mainittujen nettisivujen tietopaketteihin!
(Viestiä on muokattu keskiviikkona, 22.01.2014 klo 07:26)
Rosalie1
Viestimäärä: 1141
Rorys
Viestimäärä: 5244
Ja kuka sen oikeasti todella tietää, etteivät sivuilla esiintyvät koirat ole agressiivisia? Ongelmat kun voivat alkaa ja yllättää vasta koiran kotiuduttua.
Lisäksi joillakin järjestöillä on aika järkyttävän tiukat ehdot ja säännöt koiran uudelle kodille. Koiraa ei esimerkiksi saa lopettaa vaikka se olisi kuinka sairas ilman järjestön lupaa.
Henkilökohtaisesti minulle rescue-koira ei ole juuri nyt vaihtoehto. Haluan tietää aika tarkkaan mitä käsiini saan sekä tietää koiran menneisyydestä ja suvusta jne.
Lisäksi joillakin järjestöillä on aika järkyttävän tiukat ehdot ja säännöt koiran uudelle kodille. Koiraa ei esimerkiksi saa lopettaa vaikka se olisi kuinka sairas ilman järjestön lupaa.
Henkilökohtaisesti minulle rescue-koira ei ole juuri nyt vaihtoehto. Haluan tietää aika tarkkaan mitä käsiini saan sekä tietää koiran menneisyydestä ja suvusta jne.
(Viestiä on muokattu tiistaina, 20.04.2010 klo 20:35)
kadi
Viestimäärä: 839
Veran: Painotan loppuun vielä, ettei koiraa KOSKAAN tule ottaa säälistä. Tämän viestin julkaisen, koska mielestäni löytökoiran hankkimismahdollisuuteen ei kovin monessa paikassa pääse tutustumaan. Tutustukaa ihmeessä edellä mainittujen nettisivujen tietopaketteihin!
Miten musta tuntuu, että rescue-koiran ottaminen on nykyään lähempänä muoti-ilmiötä kuin ihmisten ulottumattomissa olevaa pienimuotoista toimintaa
Itse en ole tuota asiaa puolesta enkä vastaan, mielestäni rescuekoirasta voi saada ihan yhtälailla hyvän tessun kuin vastuuntuntoiselta kasvattajaltakin hankitusta rotupennusta. Mutta silti tällainen varsinainen mainostaminen menee mielestäni hyvän maun rajojen yli. Eikai täällä kasvattajatkaan saa pentueitaan keskustelufoorumin puolella mainostaa..vai miten on?
veran
Viestimäärä: 7
Mikäli viesti tulkitaan mauttomana mainostamisena saa sen toki moderaattorit poistaa. Tiesin, että tämä jakaa mielipiteet useaan osaan. Tällaisilla palstoilla vaan yleensä siihen suuntaan, että vastailijat löytävät pelkkää negatiivista sanottavaa, poimivat merkityksettömät lauseet, analysoivat näitä ja tekevät omat tulkintansa. Tosin mitäs sitä tässä vatvomaan, useaan otteesen on tullut esiin, muttei kai sille mitään mahda.
Useimmilla järjestöillä on luotettavat vastuuhenkilöt joka koiralla. He ovat nähneet koiran paikan päällä ja saavat tietää koirien kuulumiset tarha- taikka sijaiskotiolosuhteissa. He ovat valmiita neuvomaan oikean koiran suuntaan, eivätkä suostu luovuttamaan perheeseen sopimatonta koiraa.
Itsestäänselvyys on, että uusi ympäristö johtaa monessa tapauksessa uudenlaiseen käytökseen, mutta vapaaehtoistyöskentelijät jotka esim. Suomeen tuotavia eläimiä valitsevat omaavat pitkän kokemuksen koira-alalta. He osaavat tulkita koiran käytöksen melkoisen hyvin. Mikäli koira ei koskaan ole käyttäytynyt arvaamattomasti, eikä tiedossa ole väkivaltaa ihmisten puolelta voi olettaa, että sopivalla käytöksellä kotosuomessakaan ei tällaista ilmene. Kyllä koiraa hankkivan tulisi itse ymmärtää, ettei lapsiperheeseen voi kovaa kokenutta, kovaa koulutusta vaativaa ottaa, ja jos ei, niin tulee tämä ilmi viim. siinä vaiheessa kun koiraa koitetaan viestitellen itselleen varata.
En itse ole koskaan (vielä) tällaisissa järjestöissä toiminut, mutta pitkän aikaa olen ollut yhteyksissä useiden maiden järjestöjen vapaaehtoistyöntekijöihin eri koiria koskien. Asiantuntevaa, asiallista sekä koiran parasta ajattelevaa vastausta ja helppiä olen saanut. Nyt olisi sopiva koira löydetty, kesäkuussa toivon mukaan Suomeen saapuva..
Useimmilla järjestöillä on luotettavat vastuuhenkilöt joka koiralla. He ovat nähneet koiran paikan päällä ja saavat tietää koirien kuulumiset tarha- taikka sijaiskotiolosuhteissa. He ovat valmiita neuvomaan oikean koiran suuntaan, eivätkä suostu luovuttamaan perheeseen sopimatonta koiraa.
Itsestäänselvyys on, että uusi ympäristö johtaa monessa tapauksessa uudenlaiseen käytökseen, mutta vapaaehtoistyöskentelijät jotka esim. Suomeen tuotavia eläimiä valitsevat omaavat pitkän kokemuksen koira-alalta. He osaavat tulkita koiran käytöksen melkoisen hyvin. Mikäli koira ei koskaan ole käyttäytynyt arvaamattomasti, eikä tiedossa ole väkivaltaa ihmisten puolelta voi olettaa, että sopivalla käytöksellä kotosuomessakaan ei tällaista ilmene. Kyllä koiraa hankkivan tulisi itse ymmärtää, ettei lapsiperheeseen voi kovaa kokenutta, kovaa koulutusta vaativaa ottaa, ja jos ei, niin tulee tämä ilmi viim. siinä vaiheessa kun koiraa koitetaan viestitellen itselleen varata.
En itse ole koskaan (vielä) tällaisissa järjestöissä toiminut, mutta pitkän aikaa olen ollut yhteyksissä useiden maiden järjestöjen vapaaehtoistyöntekijöihin eri koiria koskien. Asiantuntevaa, asiallista sekä koiran parasta ajattelevaa vastausta ja helppiä olen saanut. Nyt olisi sopiva koira löydetty, kesäkuussa toivon mukaan Suomeen saapuva..
griffon
Viestimäärä: 5797
mieti, tahdotko todella rotupennun Suomesta, vai olisitko sinä valmis antamaan kodin sen todella ansaitsevalle.
Kyllä. Mä todella tahdon rotupennun Suomesta. Tai jos kodittomaan koiraan päätyisin, niin ehdottomasti ottaisin sen täältä suomesta.
Eli samat on ajatukset kuin rosa1:llä. Enkä ole ikinä ymmärtänyt että MIKSI pitää jostain ulkomailta, pitkästäkin matkasta, tuoda koiria suomeen? Eikö ne täällä olevat kodittomat riitä?
Kuten kadi, melkoisena muoti-ilmiönä minäkin tätä nykyään pidän.
Minnamiina
Viestimäärä: 41
Jep, muoti-ilmiönä minäkin tuota rescue-koiraharrastusta pidän. Vähän kyllä särähtää korvaan ajatus, että rescue-koira vasta ansaitsisi hyvän kodin, ilmeisesti toisin kuin rotukoirien pennut. Mitähän ketjun aloittajalla on rotukoiria tai niiden hankkimista vastaan? Rotuja ei ole turhaan kehitetty eikä niitä edelleenkään turhaan vaalita ja kasvateta.
Saati ajatus, että olisi jotenkin parempi ihminen jos ottaa ulkomaalaisen rescue-koiran kuin rotukoiran suomalaiselta kasvattajalta. Omaksi iloksi ja hyödyksi niitä koiria otetaan, joten jokainen koiranhankkija saa kyllä aivan vapaasti valita, mistä sen koiransa ottaa. Itse olen valinnut suomalaisen rotukoiran pennun ja olen siitä ikionnellinen.
Saati ajatus, että olisi jotenkin parempi ihminen jos ottaa ulkomaalaisen rescue-koiran kuin rotukoiran suomalaiselta kasvattajalta. Omaksi iloksi ja hyödyksi niitä koiria otetaan, joten jokainen koiranhankkija saa kyllä aivan vapaasti valita, mistä sen koiransa ottaa. Itse olen valinnut suomalaisen rotukoiran pennun ja olen siitä ikionnellinen.
Rorys
Viestimäärä: 5244
^ Samaa mieltä, että jokainen saa kuitenkin itse valita mistä ja millaisen sen koiran ottaa. Eikä kaikkia rescue-tapauksia voi tietenkään tuomita, varmasti niistä suurin osa hyvän kodin saa. Ei voi myöskään tuomita niitäkään rotukoirien ottajia jotka esimerkiksi valitsevat vain summanmutikassa kasvattajan ja pennun taustoja tutkimatta.
Meitä on niin moneen junaan.
Meitä on niin moneen junaan.
veran
Viestimäärä: 7
Kiitos mielipiteestäsi. Jos näyttelyitä taikka muita harrastuksia koirasi kanssa tahtoo harrastaa, on tietenkin rotu tärkeä pointti koiranhankinnassa. Tässä taas tämä kun ei asiaan olla perehdytty näkyy. Miksikö pitäisi ulkomailla olevalle koiralle koti antaa Suomessa? Jaa, no. Katukoiria esiintyy esim. Venäjällä, Espanjassa, Kyproksella, Virossa yms. huomattavasti enemmän kuin täällä. Vai kuinka monta kertaa olet kohdannut kulkukoiran tällä viikolla? Tai tänään? Viimeisimmällä kauppareissulla? Nolla. Koiratarhoja voi olla maissa joissa ongelma on suuri jo kymmenenkin kilometrin säteellä useita. Useimmilla näistä elelee satoja koiria. Vailla kotia, laadukasta ravintoa, jopa vailla sateen ja auringonsuojaa. Uskotko,että antamalla kodin yhdelle, tämä tilanne tästä huonommaksi muuttuisi? Minä en, ei niitä katukoiria sinne uusia tule sen mukaan miten monta koiraa Suomee matkaa. Tukemalla koiratarhoja rahallisesti mahdollistetaan katukoirien sterilisointia, jolloin ongelma pienenee. MIKSI teettää pentueita ihmisille, joilla ei ole rodulla niinkään väliä? Jos kaipaa vain kaveria lenkille ja sohvalla kainaloon? Antamalla kodin yhdelle katukoiralle ei selvitetä koko ongelmaa, mutta uusi koira saa paikan koiratarhalta ja mahdollisuuden päästä etsimään kotia.
Onko muoti-ilmiö automaattisesti ilmiö, joka tiedon leviämisen myötä yleistyy? Yhä enemmän järjestöjä koirien olosuhteiden parantamiseksi perustetaan, tämän myötä myös tiedon levitys laajenee. Hieno asia mielestäni.
Onko muoti-ilmiö automaattisesti ilmiö, joka tiedon leviämisen myötä yleistyy? Yhä enemmän järjestöjä koirien olosuhteiden parantamiseksi perustetaan, tämän myötä myös tiedon levitys laajenee. Hieno asia mielestäni.
veran
Viestimäärä: 7
Mitäköhän ketjun aloittajalla on rotukoiria vastaan? - Ei voi hurjan paljon olla, kun tuossa vieressä köllöttelee Portugalinpodengo Miina, ja edesmennyt koiruus oli Nöffi. Missäköhän vaiheessa olen rotukoiravastaisuuden maininnut? Sen sijaan kodittomien koirien kodin ansaitsemista olen painottanut. En suinkaan vähätellyt rotukoiria, tasa-arvoisuutta tähänkin. Jos rotukoiran halajaa, niinkuin mekin viime koirinemme, en näe siihen mitään estettä. En missään vaiheessa ole tämän ketjun aikana tuominnut Suomessa teetettäviä koiria, kahden tällaisen omistajana.
Rotukoirista on sitä paitsi väärin puhua, useita rotukoiria esiintyy nimittäin myös koiratarhoilla..
Rotukoirista on sitä paitsi väärin puhua, useita rotukoiria esiintyy nimittäin myös koiratarhoilla..
veran
Viestimäärä: 7
Minnamiina
Viestimäärä: 41
"Jos näyttelyitä taikka muita harrastuksia koirasi kanssa tahtoo harrastaa, on tietenkin rotu tärkeä pointti koiranhankinnassa."
Roduilla on aika paljon muutakin merkitystä kuin näyttelyissä käynti. Koiria pidetään ja ne on jalostettu ihmisen tarpeita silmällä pitäen ja rodut juuri ovat olemassa, koska tarpeita on niin moneen lähtöön. Esimerkiksi pitkälle erikoistuneet käyttökoirat (eri metsästyskoirarodut erilaisiin metsästystarkoituksiin, vartiokoirat, palveluskoirat, paimenkoirat jne.) ovat tarpeen nykyäänkin ja näyttelyt palvelevat tätä rodunjalostusta eivätkä ole (tai niiden ei pitäisi olla) itsetarkoitus. Myös seurakoiran valinnassa roduilla on merkitystä, koska ihmiset odottavat seuralaisiltaan eri asioita esim. turkin laadun ja hoidon, luonteen, koon jne. suhteen.
Minulla ei sinänsä ole mitään rescue-koirien ottamista vastaan, mutta minusta tämän ketjun aloituksen olisi voinut muotoilla vähemmänkin provosoivasti. Esim. ihan vain infopakettina rescue-koiran ottamisesta kiinnostuneille ilman viittauksia mihinkään kodin ansaitsemisiin tai vertauksia rotukoiran ottamisiin. Ei se ulkomaan kulkukoira sitä kotia mitenkään erityisesti "ansaitse" sen enempää kuin mikä tahansa muukaan koira. Kummallinen ajatuskin. Ja onko se niin yksiselitteistä, että sen sessen elämä on automaattisesti onnellisempaa uudessa kodissaan esim. 8 tunniksi päivässä yksin jätettynä kuin siellä alkuperämaassaan? Missä koira asuisi, jos saisi valita? En väitä mitään, ihmettelen vain tuota kodin ansaitsemisajatusta.
Roduilla on aika paljon muutakin merkitystä kuin näyttelyissä käynti. Koiria pidetään ja ne on jalostettu ihmisen tarpeita silmällä pitäen ja rodut juuri ovat olemassa, koska tarpeita on niin moneen lähtöön. Esimerkiksi pitkälle erikoistuneet käyttökoirat (eri metsästyskoirarodut erilaisiin metsästystarkoituksiin, vartiokoirat, palveluskoirat, paimenkoirat jne.) ovat tarpeen nykyäänkin ja näyttelyt palvelevat tätä rodunjalostusta eivätkä ole (tai niiden ei pitäisi olla) itsetarkoitus. Myös seurakoiran valinnassa roduilla on merkitystä, koska ihmiset odottavat seuralaisiltaan eri asioita esim. turkin laadun ja hoidon, luonteen, koon jne. suhteen.
Minulla ei sinänsä ole mitään rescue-koirien ottamista vastaan, mutta minusta tämän ketjun aloituksen olisi voinut muotoilla vähemmänkin provosoivasti. Esim. ihan vain infopakettina rescue-koiran ottamisesta kiinnostuneille ilman viittauksia mihinkään kodin ansaitsemisiin tai vertauksia rotukoiran ottamisiin. Ei se ulkomaan kulkukoira sitä kotia mitenkään erityisesti "ansaitse" sen enempää kuin mikä tahansa muukaan koira. Kummallinen ajatuskin. Ja onko se niin yksiselitteistä, että sen sessen elämä on automaattisesti onnellisempaa uudessa kodissaan esim. 8 tunniksi päivässä yksin jätettynä kuin siellä alkuperämaassaan? Missä koira asuisi, jos saisi valita? En väitä mitään, ihmettelen vain tuota kodin ansaitsemisajatusta.
veran
Viestimäärä: 7
Ymmärrän pointi. Turha painottaminen katukoiran kodin ansaitsemisesta sai tekstistä väärennetyn kuvan. Joka koira on yhtä oikeutettu reiluun elämään. Enkä tarkoita, ettäkö jokaisella Suomeen tulleella rescue-koiralla olisi täällä paremmat oltavat, mikäli emäntä/isäntä on välinpitämätön eikä kykene koirasta huolehtimaan. Vastuuntuntoinen kasvattaja/katukoiran vastuuhenkilö on silti vastuussa koiran luovuttamisesta perheeseen. Yhtä hyvin suomalaisen kasvattajan teettämät pennut voivat joutua sopimattomaan perheeseen, mikäli tämä ei tutustu koiraa ottaviin ihmisiin.
(Viestiä on muokattu keskiviikkona, 21.04.2010 klo 08:18)
Minnamiina
Viestimäärä: 41
kadi
Viestimäärä: 839
Veran: MIKSI teettää pentueita ihmisille, joilla ei ole rodulla niinkään väliä? Jos kaipaa vain kaveria lenkille ja sohvalla kainaloon?
Jos tahtoo koiran lenkkikaveriksi, sohvalle ja kainalohauvaksi ei rescue-koira ole todellakaan oikea valinta. Kun kodittoman rekun valitsee, on myös valinnut itselleen koko koiran loppuelämän kestävän, mahdollisesti (uskaltaiskohan sanoa todennäköisesti) erittäin haastavan pestin.
FCI:n roturyhmistä löytyy 'seurakoirat', jotka ovat kyseiseen käyttöön erittäinkin sopivia ja nimenomaan seurakoiriksi jalostettuja.
Muokkaus: Ja muoti-ilmiöksi toiminta muuttuu silloin, kun sen laatu heikkenee.
(Viestiä on muokattu torstaina, 22.04.2010 klo 18:55)
Vanis
moderaattori
Viestimäärä: 6114
Minulla ei ole mitään rescue-koiria vastaan, ja tunnen useita ihania Virosta, Venäjältä ja Espanjasta tuotuja tapauksia. Koirat ovat omistajilleen korvaamattoman tärkeitä, ja monet ovat oppineet nopeastikin tavoille. Hommassa kuitenkin tökkii moni asia, eikä rescue-koira todellakaan ole kaikille hyvä vaihtoehto.
Suomeen tuodaan koiria myös tilauksesta, ja uusi omistaja tapaa koiransa usein ensi kertaa vasta satamassa. Ja tuo että sivuilla ei esiintyisi agressiivisia koiria, on valitettavasti avan liian yltiöpositiivinen väittämä. Tarhoilta tulee agressiivisia koiria vaikka millä mitalla, ja usein häiriökäyttäytymisestä ei ole tietoakaan ennen kotiutumista, sillä resurssit koirien käytöksen perusteellliseen tutkimiseen ei kerta kaikkiaan riitä. Lempeäksi ja kuuliaiseksi luonnehdittu Mufi saattaakin osoittautua täydeksi hirviöksi uudessa ympäristössään. Usien koirien taustoista ei tiedetä juuri mitään, ja monet ovat eläneet elämänsä kadulla.
Monien tarhojen lopetusvastaisuus on sangen vastenmielistä. En vain ymmärrä miksi sairaita, arkoja, käytöshäiriöisiä ja huomattavan vanhoja koiria pidetään tarhalla odottelemassa kohtuuttoman pitkään. Koiramäärän kasvaessa tarhalla hoidon laatu heikkenee. Monelle koiralle olisi armollisinta päästä koirien taivaaseen heti kättelyssä, sen sijaan että joutuvat elelemään ahtaissa ja stressaavissa olosuhteissa odottamassa pelastusta, jota ei välttämättä koskaan tule. Kulkukoiraongelma ei ratkea pelastamalla, vaan rajoittamalla populaatiota, toisin sanoen lopettamalla koiria. Tietysti paikallisten valistaminen on myös tärkeää, mutta muutokset eivät tapahdu hetkessä.
Suomeen tuodaan koiria myös tilauksesta, ja uusi omistaja tapaa koiransa usein ensi kertaa vasta satamassa. Ja tuo että sivuilla ei esiintyisi agressiivisia koiria, on valitettavasti avan liian yltiöpositiivinen väittämä. Tarhoilta tulee agressiivisia koiria vaikka millä mitalla, ja usein häiriökäyttäytymisestä ei ole tietoakaan ennen kotiutumista, sillä resurssit koirien käytöksen perusteellliseen tutkimiseen ei kerta kaikkiaan riitä. Lempeäksi ja kuuliaiseksi luonnehdittu Mufi saattaakin osoittautua täydeksi hirviöksi uudessa ympäristössään. Usien koirien taustoista ei tiedetä juuri mitään, ja monet ovat eläneet elämänsä kadulla.
Monien tarhojen lopetusvastaisuus on sangen vastenmielistä. En vain ymmärrä miksi sairaita, arkoja, käytöshäiriöisiä ja huomattavan vanhoja koiria pidetään tarhalla odottelemassa kohtuuttoman pitkään. Koiramäärän kasvaessa tarhalla hoidon laatu heikkenee. Monelle koiralle olisi armollisinta päästä koirien taivaaseen heti kättelyssä, sen sijaan että joutuvat elelemään ahtaissa ja stressaavissa olosuhteissa odottamassa pelastusta, jota ei välttämättä koskaan tule. Kulkukoiraongelma ei ratkea pelastamalla, vaan rajoittamalla populaatiota, toisin sanoen lopettamalla koiria. Tietysti paikallisten valistaminen on myös tärkeää, mutta muutokset eivät tapahdu hetkessä.
Onnimanni
Viestimäärä: 17
Vanis kirjoitti:
Kulkukoiraongelma ei ratkea pelastamalla, vaan rajoittamalla populaatiota, toisin sanoen lopettamalla koiria. Tietysti paikallisten valistaminen on myös tärkeää, mutta muutokset eivät tapahdu hetkessä.
Tässä asiassa olen vahvasti eri mieltä! Tämä voi tulla ohi topiikin, mutta sitten minua varmaan oikaistaan virheestäni. Asia on kuitenkin niin tärkeä, etten voi olla hiljaa.
Otetaan esimerkiksi Romania, jota Kodittomien koirien ystävät ry tukee. Siellä on 20 vuotta tapettu kulkukoiria, jotka ovat seurausta kenestäpä muustakaan kuin diktaattori Ceausescusta, joka 80-luvulla määräsi ihmiset muuttamaan maalta kaupunkeihin ja kerrostaloasuntoihin, jolloin koirat hylättiin kaduille oman onnensa nojaan ja tietenkin steriloimattomina. Tilanne vuonna 2010 on, että maassa on arviolta kaksi miljoonaa katukoiraa.
Siis kolmena vuosikymmenenä koiria on vainottu, tapettu, myrkytetty, hirtetty, poltettu, hukutettu, piesty, hakattu, poljettu tai potkittu kuoliaaksi, minkä lisäksi autot, sairaudet, nälkä ja toiset koirat tappavat koiria, mutta ongelma on ja pysyy. Cernavodan kaupungissa aloitettiin trap-neuter-return –ohjelma, jonka seurauksena kulkukoirien lukumäärä on pudonnut 2000:sta 300:een. Näistä koirista valtaosa on lisääntymiskyvyttömiä, mutta ne estävät uusien koirien saapumista reviirilleen. Jos taas 2000 kulkukoiraa olisi kaasutettu mustaksi pilveksi taivaalle, parissa viikossa kaupungissa olisi taas vilisten koiria, jotka lisääntyisivät vimmatusti (steriloimaton narttukoira jälkeläisineen tuottaa kuudessa vuodessa 67 000 koiraa), kuten kaikkialla muuallakin maassa.
Sterilointiohjelma on siis ainoa toimiva ratkaisu kulkukoiraongelman ratkaisemiseen. Lisäksi sen etuna on eettisyys – EU kieltää terveiden eläinten lopettamisen, mutta täytyy myös ottaa huomioon, että Romaniassa tai vaikkapa Espanjassa koirista ei hankkiuduta eroon kunnallisilla koiratarhoillakaan eutanasiapiikillä tai niinkään nopealla tavalla kuin ampumalla, vaan kuoleman on ensisijaisesti oltava halpa.
TNR-ohjelmassa koirat kerätään kaduilta steriloitavaksi ja rokotettavaksi, minkä yhteydessä niille tehdään yleinen terveystarkastus. Luonnollisesti vakavasti vammaiset tai vammautuneet koirat lopetetaan. Toivuttuaan operaatiosta hyväkuntoiset koirat palautetaan löytöpaikalleen, missä niillä on selvästi reviiri, josta saavat riittävästi ruokaa ja suojaa. Pennut, nälkiintyneet, pahoinpidellyt tai muuta ohimenevää sairautta potevat (silmätulehdus, syyhypunkki tms.) otetaan tarhalle, jossa työskentelee palkattu henkilökunta, eläinlääkäreitä ja eläintenhoitajia. Osa näistä koirista jää loppuelämäkseen tarhalle korkean ikänsä tai ylitsepääsemättömän arkuutensa vuoksi, mutta osa pääsee kansainvälisen adoption kautta omaan kotiin Italiaan, Hollantiin, Sveitsiin, Ruotsiin tai Suomeen.
Vapaiksi päästetyt koirat eivät enää ole yhtä aggressiivisia, sillä nartut eivät tule kiimaan, minkä vuoksi urokset rauhoittuvat. Toisekseen sairaudet eivät enää tartu koirasta koiraan tai koirasta ihmiseen; Intiassa on upeita lukuja esim. ihmisten rabieskuolemien romahtamisesta nollaan TNR-ohjelman ansiosta. Samalla nämä steriloidut koirat pitävät huolta siitä, että uusia koiralaumoja ei vyöry kaupunkiin.
Romaniassa tehdään myös paikallista valistustyötä, joka on siellä todellakin tarpeen. Mutta eikö mene pohja eläinsuojelijoiden sanoilta, jos ensin korostetaan koiran olevan elävä, tunteva ja älykäs olento, joka on itsessään arvokas, kun vasen käsi samaan aikaan tappaa koiria liukuhihnalla?
Summa summarum: Ainoa eettinen ja tehokas ratkaisu kulkukoiraongelman ratkaisemiseksi on järjestelmällinen sterilointiohjelma.
Lisätietoa TNR-ohjelmasta saat osoitteesta:
http://www.wsava.org/PDF/2008/Misc/AWC_ICAM_Coalition.pdf
Romaniassa Save the Dogsin toteuttamasta ohjelmasta ja mm. sterilointikummiudesta samoin kuin Romanian tilanteesta laajemmin saat lukea lisää osoitteesta: koirienystavat.com
Lisäksi voit allekirjoittaa Romanian hallitukseen vetoavan adressin, joka valmistelee nyt pikaista lakimuutosta eläinsuojelulakiinsa; ennen koirien lopettaminen oli laissa kiellettyä, mutta nyt jälleen suunnitellaan joukkolopetusten laillistamista, vaikka pitkään on suunniteltu juuri TNR-ohjelman sisällyttämistä lakiin.
http://www.thepetitionsite.com/1/petition-rumaenien
Vastaan mielelläni jatkokysymyksiin! ;)
Tjepa
Viestimäärä: 39
Mä en nyt millään voi hillitä sormiani tästä aiheesta..
Mulle on tullut rescue koira virosta. Koiraahan mainostettiin maailman kilteinpänä ja helpoinpana yksilönä. Ei ollut eroahdistusta, rokotukset oli kunnossa, tuli toimeen kaikkien kanssa, tervekin piti olla.
Karu totuus vaan tuli vastaan siinä vaiheessa, kun koiran mäntsälästä itselleni hain. Yhdistyksen puheenjohtaja siis vei koiran Mäntsälään ja minä sen sieltä hain.
Rokotustodistuksesta ei ollut tietoakaan, koira oli agressiivinen ihan alusta lähtien, niin ihmisille kuin toisille eläimillekin. Ja kas kummaa, koira kerkes olla mulla kaks päivää kun koitti ensimmäinen lääkäri reissu. Koira oli kuulemma Mäntsälässä käynyt eläinlääkärin tarkistuksessa ja mitään vikaa ei koirassa ollut.
Kotona koira rupes kuitenkin oireilemaan ja vein sen lääkäriin.
Mahalaukusta löytyi ties mitä roskaa ja leluja. Koiran suolisto oli liian pitkä ja kiertynyt selkärangan ympärille, siitä tuli ensimmäinen 500 euron lasku sitten koiran hankinnan. Maksoin kuitenkin mukisematta laskun. Soitin yhdistykselle ja kerroin tilanteesta koska minusta se oli aika korrektia kertoa heillekin missä mennään. Silloin vielä kuvittelin harhallisesti, että niitä tosiaan kiinnostais tuomiensa koirien terveys ja kotiutuminen uuteen kotiinsa. Mutta totuus oli aika rajusti toinen.
Seuraava lääkärikäynti osoittautui aiheelliseksi, kun koiralla ruvettiin epäilemään leptospiroosia, tuota toisiin eläimiin ja ihmisiin tarttuvaa tappavaa tautia mitä kuulemma kyseisellä tarhalla oli ollut liikkeellä ennen koiran Suomeen tuomista.
Siitä seurasi toinen 500 euron lasku, alta viikon koiran kotiutumisesta minulle. Ei siinä auttanut, kun ottaa kokeet kaikista koirista ja ihmisistä jotka oli kyseisen koiran kanssa tekemisissä olleet.
Onneksi silloin kaikki päättyi hyvin eikä tautia todettu kenelläkään. Rokotukset ja lääkekuurit kuitenkin meni kaikille. Lääkäri kävi kotona koiran rokottamassa ja hoitamassa. Siitä tuli lisäkustannuksia vielä. Koiraa pidettiin kolme viikkoa karanteenissa, että saatiin Eviralta tulokset.
Sen jälkeen koiralla todettiin vielä sydänvika ja se, että kaikki koiran sisäelimet olivat hurjasti liian pieniä tuon kokoiselle koiralle.
Lisäksi koira osoittautui äärimmäisen pahaksi eroahdistuskoiraksi. Pääsi läpi jokaisesta esteestä mikä sille viritettiin. Teki tarpeensa sisälle ja karkaili. Hyppäsi kerran jopa ikkunasta. Aukoi ovet ja juoksi perään jos siltä sattui tuntumaan.
Päätin kuitenkin, että koska olen koiran ottanut niin sille pyrin hyvät olot tarjoamaan ja koitan josko saisin siitä hyvän koiran kuitenkin. Aikaa koiran kouluttamiseen yhteiskuntakelpoiseksi meni rapiat 3 vuotta mutta loppupeleissä koirasta tuli aivan unelma elukka. Rakkaampaa koiraa saa hakea. Mutta ei se todellakaan helppo koira ollut koskaan. Enkä iki päivänä suosittele enään rescue koiraa yhtään kenellekään. Jos ei sitten ole miljonääri ja asu niin, että lähimpään naapuriin on matkaa vähintäänkin 100 kilometriä ja löytyy oma hovieläinlääkäri.
Kyseinen koira kuoli joulukuun alussa kiitettävässä 12 vuoden iässä epilepsiaan. Maailman rakkain koira mutta samalla myös maailman haastavin koira. En suosittele!
Mulle on tullut rescue koira virosta. Koiraahan mainostettiin maailman kilteinpänä ja helpoinpana yksilönä. Ei ollut eroahdistusta, rokotukset oli kunnossa, tuli toimeen kaikkien kanssa, tervekin piti olla.
Karu totuus vaan tuli vastaan siinä vaiheessa, kun koiran mäntsälästä itselleni hain. Yhdistyksen puheenjohtaja siis vei koiran Mäntsälään ja minä sen sieltä hain.
Rokotustodistuksesta ei ollut tietoakaan, koira oli agressiivinen ihan alusta lähtien, niin ihmisille kuin toisille eläimillekin. Ja kas kummaa, koira kerkes olla mulla kaks päivää kun koitti ensimmäinen lääkäri reissu. Koira oli kuulemma Mäntsälässä käynyt eläinlääkärin tarkistuksessa ja mitään vikaa ei koirassa ollut.
Kotona koira rupes kuitenkin oireilemaan ja vein sen lääkäriin.
Mahalaukusta löytyi ties mitä roskaa ja leluja. Koiran suolisto oli liian pitkä ja kiertynyt selkärangan ympärille, siitä tuli ensimmäinen 500 euron lasku sitten koiran hankinnan. Maksoin kuitenkin mukisematta laskun. Soitin yhdistykselle ja kerroin tilanteesta koska minusta se oli aika korrektia kertoa heillekin missä mennään. Silloin vielä kuvittelin harhallisesti, että niitä tosiaan kiinnostais tuomiensa koirien terveys ja kotiutuminen uuteen kotiinsa. Mutta totuus oli aika rajusti toinen.
Seuraava lääkärikäynti osoittautui aiheelliseksi, kun koiralla ruvettiin epäilemään leptospiroosia, tuota toisiin eläimiin ja ihmisiin tarttuvaa tappavaa tautia mitä kuulemma kyseisellä tarhalla oli ollut liikkeellä ennen koiran Suomeen tuomista.
Siitä seurasi toinen 500 euron lasku, alta viikon koiran kotiutumisesta minulle. Ei siinä auttanut, kun ottaa kokeet kaikista koirista ja ihmisistä jotka oli kyseisen koiran kanssa tekemisissä olleet.
Onneksi silloin kaikki päättyi hyvin eikä tautia todettu kenelläkään. Rokotukset ja lääkekuurit kuitenkin meni kaikille. Lääkäri kävi kotona koiran rokottamassa ja hoitamassa. Siitä tuli lisäkustannuksia vielä. Koiraa pidettiin kolme viikkoa karanteenissa, että saatiin Eviralta tulokset.
Sen jälkeen koiralla todettiin vielä sydänvika ja se, että kaikki koiran sisäelimet olivat hurjasti liian pieniä tuon kokoiselle koiralle.
Lisäksi koira osoittautui äärimmäisen pahaksi eroahdistuskoiraksi. Pääsi läpi jokaisesta esteestä mikä sille viritettiin. Teki tarpeensa sisälle ja karkaili. Hyppäsi kerran jopa ikkunasta. Aukoi ovet ja juoksi perään jos siltä sattui tuntumaan.
Päätin kuitenkin, että koska olen koiran ottanut niin sille pyrin hyvät olot tarjoamaan ja koitan josko saisin siitä hyvän koiran kuitenkin. Aikaa koiran kouluttamiseen yhteiskuntakelpoiseksi meni rapiat 3 vuotta mutta loppupeleissä koirasta tuli aivan unelma elukka. Rakkaampaa koiraa saa hakea. Mutta ei se todellakaan helppo koira ollut koskaan. Enkä iki päivänä suosittele enään rescue koiraa yhtään kenellekään. Jos ei sitten ole miljonääri ja asu niin, että lähimpään naapuriin on matkaa vähintäänkin 100 kilometriä ja löytyy oma hovieläinlääkäri.
Kyseinen koira kuoli joulukuun alussa kiitettävässä 12 vuoden iässä epilepsiaan. Maailman rakkain koira mutta samalla myös maailman haastavin koira. En suosittele!
Vähy
Viestimäärä: 3
Mulla on myös vähän ikävämpi kokemus rescuekoirasta. Tuolta kaukaa etelästä Suomalaisen ry:n kautta tilasin itselleni koiran, joka kuvauksen mukaan sopisi minulle hyvin. Koirahan minulla oli jo ennestään ja toivoin tulokkaasta sille kaveria. Olkoon tämän rescuen nimi nyt vaikka Nipsu. Nipsusta kyselin, täytin kotiselvityslomakkeen ja soiteltiin koian tiimoilta useasti yhdistykseen päin. Nipsulle yhdistys halusi ehdottomasti kodin jossa sillä olisi kaveri, sillä tarhalla se oli ollut kahden muun koiran kanssa. No, eihän tuo ongelma minulle olisi, koira kun on jo talossa eli seuraa tulokkaalle olisi kyllä.
No, Nipsu saapui Suomeen ja kävin sen noutamassa. Käytin sen varmuuden vuoksi vieä ellillä tarkastuttamassa sirun ja yleiskunnon ja kaikki oli hyvin. Olin aluksi oikein haltioissani miten kivan ja nuoren koiran olin saanut. Mutta mutkia tuli matkaan. Nipsuhan ei tullut toimeen koirani kanssa ollenkaan vaan pompotti, alisti ja hyökkäili sitä päin heti ensihetkestä alkaen, vaikka tutustuminen sun muut tehtiin oikeaoppisesti. Oma koirani oli alusta asti alistuva osapuoli mutta Nipsu dominoi sen verran rankasti että lopulta koirani ei uskaltanut tehdä mitään omassa kodissaan. Nipsu oli äärettömän mustasukkainen minusta, muttei voinut kuitenkaan sietää toista koiraa. Koirat myös ottivat lukuisia kertoja yhteen mutta eivät kuitenkaan saanet niistä mittelöistä mitään vammoja saati edes naarmuja.
Tästä keskusteltiin sitten puhelimessa yhdistyksen henkilöiden kanssa ja minulle selvisi että Nipsua oli tarhalla alistanut ja pomottanut sen kanssa samassa tarhassa elellyt vanha narttu. Arvelivat että josko Nipsu sen takia nyt niin kovasti pompottaisi heikompaansa ja tarvitsee kuulemma lujatahtoisen kaverin joka laittaisi sen ruotuun. Olin tyrmistynyt, miksei tuota voinut kertoa aikaisemmin? Mitään tuosta tarhamenneisyydestä ei sanottu minulle aikaisemmin missään vaiheessa vaan vain sitä, miten Nipsulla pitää olla koirakaveri kun on niin leikkisä jne. Oma koirani taas on hyväntahtoinen ja alistuva luonteeltaan, eli en todellakaan olisi Nipsua ottanut jos olisin tiennyt sen mahdollisista haluista rökittää omaani.
Nipsusta luovuin sitten, meni yhdistyksen kautta jollekin toiselle. Kyllä se harmitti, mutta en missään nimessä voinut sitä pitää, sillä se ei kertakaikkiaan jättänyt koiraani rauhaan sisällä eikä ulkona. Sen verran kuitenkin tapaus vaikutti minuun, että ihan heti ei tee mieli kokeilla onnea uudestaan rescueiden suhteen. Se koira kun voi olla tarhalla ihan toisenlainen kuin kotona.
No, Nipsu saapui Suomeen ja kävin sen noutamassa. Käytin sen varmuuden vuoksi vieä ellillä tarkastuttamassa sirun ja yleiskunnon ja kaikki oli hyvin. Olin aluksi oikein haltioissani miten kivan ja nuoren koiran olin saanut. Mutta mutkia tuli matkaan. Nipsuhan ei tullut toimeen koirani kanssa ollenkaan vaan pompotti, alisti ja hyökkäili sitä päin heti ensihetkestä alkaen, vaikka tutustuminen sun muut tehtiin oikeaoppisesti. Oma koirani oli alusta asti alistuva osapuoli mutta Nipsu dominoi sen verran rankasti että lopulta koirani ei uskaltanut tehdä mitään omassa kodissaan. Nipsu oli äärettömän mustasukkainen minusta, muttei voinut kuitenkaan sietää toista koiraa. Koirat myös ottivat lukuisia kertoja yhteen mutta eivät kuitenkaan saanet niistä mittelöistä mitään vammoja saati edes naarmuja.
Tästä keskusteltiin sitten puhelimessa yhdistyksen henkilöiden kanssa ja minulle selvisi että Nipsua oli tarhalla alistanut ja pomottanut sen kanssa samassa tarhassa elellyt vanha narttu. Arvelivat että josko Nipsu sen takia nyt niin kovasti pompottaisi heikompaansa ja tarvitsee kuulemma lujatahtoisen kaverin joka laittaisi sen ruotuun. Olin tyrmistynyt, miksei tuota voinut kertoa aikaisemmin? Mitään tuosta tarhamenneisyydestä ei sanottu minulle aikaisemmin missään vaiheessa vaan vain sitä, miten Nipsulla pitää olla koirakaveri kun on niin leikkisä jne. Oma koirani taas on hyväntahtoinen ja alistuva luonteeltaan, eli en todellakaan olisi Nipsua ottanut jos olisin tiennyt sen mahdollisista haluista rökittää omaani.
Nipsusta luovuin sitten, meni yhdistyksen kautta jollekin toiselle. Kyllä se harmitti, mutta en missään nimessä voinut sitä pitää, sillä se ei kertakaikkiaan jättänyt koiraani rauhaan sisällä eikä ulkona. Sen verran kuitenkin tapaus vaikutti minuun, että ihan heti ei tee mieli kokeilla onnea uudestaan rescueiden suhteen. Se koira kun voi olla tarhalla ihan toisenlainen kuin kotona.
Kettuprinssi
Viestimäärä: 2473
Minulla on hyvä kokemus rescuekoirasta. Tuossa se jalkojen ääressä nukkuu ja on nukkunut vimeiset 9 vuotta vailla muuta vikaa kuin syljenlaadun aiheuttama hammaskivi ja jo ennen murkkuikää poistettu epävarmuus vieraita ja uusia omistajia kohtaan.
Eli hyvä näin. ;)
Eli hyvä näin. ;)
KESKUSTELUN TILASTOJA: | Kpl: |
Rekisteröityneitä käyttäjiä | 28097 |
Moderaattoreita | 16 |
Viestiketjuja yhteensä | 6266 |
Viestejä yhteensä | 545431 |
Uudet käyttäjät tänään | 0 |
Viestiketjuja aloitettu tänään | 0 |
Viestejä kirjoitettu tänään | 0 |
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkki | Sipulu |
Peukkuja ylös | 265761 |
(Tilastot päivitetty viimeksi 29.03.2024 klo 06:45) |