Kun harkitset koiran ottamista.. Rescuekoirat
Rorys
Viestimäärä: 5244
Se ei silti tarkoita sitä, etteivätkö he jotka ovat palavasti asialle vihkiytyneitä, saisi niin tehdä.
Se olkoon heidän oma asiansa.
Ehkä eläinsuojelu merkitsee sinulle eri asioita kuin toisille.
Onnimanni
Viestimäärä: 17
En puhunut siis sinusta tai kenestäkään muusta täällä sanallakaan, vaan tuosta Ylen jutusta ja sen keräämistä kommenteista.
Miksi keskustelukulttuuri on täällä sellainen, että halutaan ymmärtää toinen aina mahdollisimman väärin??! Jos joku sanoo että koditon koira ansaitsee kodin, hyökätään kimppuun, että mitä jollakulla on rotukoiria vastaan. Jos joku (minä) selittää minkä vuoksi yhdistyksillä on tiukat säännöt ja yrittää oikaista (oman kokemuksensa ja tietämyksensä perusteella) väärinymmärryksiä, täytyy inttää vastaan, vaikka loppujen lopuksi ollaan varmaan aika samaa mieltä asiasta (vai?).
Mutta niin kuin jo sanoin, ehkä tässä on kumpikin tehnyt liian jyrkkiä tulkintoja. En tituleerannut tätä keskusteluketjua vihamieliseksi, vaan kissanhännänvedoksi.
Selitän sinulle nyt sitten tämän kohdan vielä kerran:
Minunkaan mielestäni jokaista koiraa ei tarvitse pelastaa ensinnäkään edes sinne tarhalle asti elämään ketjun päässä useita vuosia ja odottamaan, josko joku rikas länsimaalainen sen huolisi maailmanpelastustuskissaan.
Tämän asian voi sanoa neutraalisti jotenkin näin:
”(Minunkaan mielestäni) Jokaista koiraa ei tarvitse pelastaa tarhalle odottamaan uutta kotia/ omistajaa.” Sen sijaan käytät liutaa arvottavia attribuutteja ”tarhalle elämään ketjun päässä useita vuosia”, ei ’ottaa’ vaan ”huolia”, ja omistajan korvaa ”joku rikas länsimaalainen maailmanpelastustuskissaan”. Tällaiset ilmaukset on tietoisesti valittu. Ne voisivat olla keinoja elävöittää kieltä, mutta tätäkin varten olisi voitu valita ilmaisuja, jotka eivät ole asenteellisia.
”En halua tukea jalostustoimintaa” on mahdollisimman neutraali lause. Kait siitäkin voi loukkaantua, mutta siitä keskustelen sitten, jos joku niin oikeasti tekee. ”En halua tukea koirien terveydellä leikittelevää jalostustoimintaa/ moraalitonta jalostustoimintaa/ rahastukseksi muuttunutta jalostustoimintaa/ turhantärkeiden ihmisten harjoittamaa jalostustoimintaa” olisikin sitten eri asia ja enemmän sinun tyyliisi ilmaistu.
Vaan niin en sanonut.
Onnimanni
Viestimäärä: 17
Rorys kirjoitti:
No ei niitä rescueita pahemmin roudata köyhempiin maihin. Kyllä se on pohjoismaalaisten/eurooppalaisten juttu.
Totta. Mutta onhan se aika loogista. Ei kai koiria kannata viedä sinne, missä on jo valmiiksi valtavan paljon ongelmia eläinsuojelukysymyksissä, kulkukoirien kanssa tai ylipäätään vaikeuksia kansantaloudessa. Tietenkin Romaniassa myös romanialaiset itse adoptoivat STD:n tarhalta hyvin kontrolloidusti koiria, mutta se ei vielä tänä päivänä ole niin mutkatonta toimintaa, että kansainväliset adoptiot voitaisiin kokonaan unohtaa.
Mitä taas tulee rescue-koirien levittämiin sairauksiin, niin juuri siksi minusta olisi hyvä keskustella näistä asioista, että riskit tunnettaisiin. Moni on yhä edelleen innokas ottamaan löytökoiran, ja silloin hän tarvitsee todellista tietoa siitä, mihin kiinnittää huomiota valitessaan yhdistyksen.
Tiukkoja sääntöjä rescue-perheiden valintaan tarvitaan myös jotta saadaan vastuuntuntoisia omistajia, jotka ymmärtävät, että esim. koiran jätökset on aina korjattava maastosta. Samaan sarjaan lasken sen, että varmistaa koiran rokotusten olevan kunnossa ja mahdollisten iho- yms. vaivojen olevan vaarattomia. Täydellisen riskitöntä toiminta ei kuitenkaan koskaan ole.
Huomautan kuitenkin siitä, että myös rotukoirien tuontiin ulkomailta liittyy paljon samansuuntaisia riskejä. Kaikkialla ei koirien terveyteen ja hyvinvointiin suhtauduta yhtä vakavasti kuin Suomessa. Erityisen huolestuttavia ovat paperittomat rotukoirat, joita ihmiset ostavat lähinnä itänaapureistamme. Moni on kertonut minulle henkilökohtaisesti, että heidän tämäntaustainen koiransa kärsii vakavista pelkotiloista (verrattavissa siis kovia kokeneeseen löytökoiraan) tai on esimerkiksi vieroitettu emästään jo 4-5-viikkoisena, eikä sen vuoksi käyttäydy "ihan normaalisti". Nämä kertomukset pistävät ajattelemaan, onko muustakaan huolehdittu viimeisen päälle, kun niin monessa kohtaa on oikaistu. Usein nämä koirat ovat myös HYVIN suurista kenneleistä, jotka mainitaan Koiramme-lehden giardia-jutussa vaaratekijänä.
Sitten on vielä pentutehtailu, joka on todellinen vaara kansanterveydelle. Moni pentue tai Suomessa tehtailuun käytettävä emäkoira tulee ulkomaita, eikä rokotuksista ja loishäädöistä ole varmastikaan huolehdittu. Kun aikoinaan etsin itselleni koiraa, olin todella hämmästynyt, kuinka suurin osa pentuilmoituksiin kirjoittamistani viesteistä jäi ilman vastausta, kun olin halukas tietämään pentujen emästä ja isästä sekä halusin nähdä pennut ennen luovutusta.
Tietenkään se, että muutkaan eivät välttämättä hoida hommiaan, ei tee rescue-asiaa ja siihen liittyvää problematiikkaa yhtään sen hyväksyttävämmäksi tai paremmaksi. Olen henk. koht. myös huolestunut siitä, että koiria tuodaan Suomeen ulkomailta niin paljon ja niin hanakasti myös leishmaniaasia jms. tauteja kantavia koiria.
Siitäkään ei silti pääse enää mihinkään, että vapaa liikkuvuus on ainakin toistaiseksi tullut jäädäkseen. Sekä ihmiset että eläimet levittävät sairauksia uusiin maihin.
Tämä keskustelu on jämähtänyt aika nurkkakuntaiseksi, mutta olisi todella kiva tietää, onko minulla nyt jotenkin aivan subjektiivinen never-heard-of käsitys eläinsuojelusta. Itse en näe, että niin olisi. Yritän auttaa sekä kotimaisia eläinsuojelujärjestöjä että järkeviksi katsomiani ulkomaisia järjestöjä, enkä pyri tukemaan vain eläintensuojelua, vaan myös ihmisoikeuksia. Vastakkainasettelut ovat kovin keinotekoisia. Kaikille rescue-koira ei vain sovi elämään tai sitä ei yksinkertaisesti halua, esim. siskoni haluaa mieluummin mäyräkoiran, eikä siinä ole mitään väärää. Mäyräkoirathan ovat aivan huippuyksilöitä! :D Minä taas olen löytänyt juuri minulle täydellisen koiran, omanlaisensa huippuyksilön, enkä häntä muuksi muuttaisi.
Rorys
Viestimäärä: 5244
Minulla ei siis olla tiettyä asennetta rescue-koiria kohtaan? Sekö tässä on ongelma?
Aivan yhtä suuri oikeus minulla on asenteisiini kuin sinulla.
En enää jaksa vääntää.
eetla
Viestimäärä: 3461
p&s käppänä "Nasu" s. 19.10.2008
p&s käppänä "Sulo" s. 28.6.2011
Onnimanni
Viestimäärä: 17
Rorys kirjoitti:
Minulla ei siis olla tiettyä asennetta rescue-koiria kohtaan? Sekö tässä on ongelma?
Aivan yhtä suuri oikeus minulla on asenteisiini kuin sinulla.
Meni multa täysin ohi, mitä tarkoitat…
Ainoa ongelma on se, että tässä halutaan kovasti olevan jokin ongelma…?
eetla kirjoitti:
Vai luuletko oikeasti että joku tuo kalliin kirjakoiran Suomeen ihan vaan huvikseen kun halavalla saa? Vai voisiko olla että kasvattaja on tehnyt yhteistyötä/seurannut tämän tuontikoiran emää/isää tai ko koiraa ja haluaa saada uutta verta Suomen maahan ja hyvän koiran itselleen mahdollisesti jalostuskäyttöön?
En luule vaan tiedän, että paperikoiria haetaan halvemmalla ulkomailta. Olen törmännyt tällaiseen kääpiövillakoiraan, rotikkaan, bichoniin ja amstaffiin. Ainakin nyt näihin.
Silloin kun tilanne on tuo jälkimmäinen, niin sehän on vain hyvä juttu!
Rorys
Viestimäärä: 5244
Onnimanni kirjoitti:
Tällaiset ilmaukset on tietoisesti valittu. Ne voisivat olla keinoja elävöittää kieltä, mutta tätäkin varten olisi voitu valita ilmaisuja, jotka eivät ole asenteellisia.
Ja sitäpä mun asenteeni suurimmaksi osaksi on.
Onnimanni
Viestimäärä: 17
Kaiken tuon kirjoitin vain, koska et tuntunut ymmärtävän, miten saatoin pitää lausahdustasi mahdollisesti loukkaavana. En voinut juurikaan auttaa itseäni, kielikerrosten kuoriminen on hauskaa puuhaa... Mutta omasta puolestani ei tarvitse olla tukkanuottasilla yhtään mistään. Halusin kertoa oman näkemykseni sen valossa mitä tiedän ja nyt olen sen tehnyt. Sinulla on oikeus omaan näkemykseesi, totta kai.
Populo
Viestimäärä: 2
jannie
Viestimäärä: 4637
Kaveri just tässä kesän ja alkusyksyn aikana odotteli rescue-koiraa kuin "kuuta nousevaa" tuolta rajan takaa, eikä ikinä saanut sitä, koska yhteyshenkilö oli ottanut hatkat. Varausmaksut oli maksettu, hän "kelpuutettu" koiranottajaksi jne jne.
Viime viikon loppupuolella kaveri ilmoitti sitten yhdistykselle, ettei enää odota, syynä kesäloma (mikä oli varattu koiran totuttamiseen yksinoloon jne) ja sen käyminen vähiin pikkuhiljaa - ja tämä oli myös yhdistyksen tiedossa ja saanut heidän siunauksensa.
Perjantaina hän luki Apulasta suomalaisesta kodinvaihtajasta, ja sunnuntaina haettiin tyttö kotiin. Mahtava koira, sisäsiisti, kiltti, kulkee remmissä, tottunut lapsiin, miehiä kyllä aristelee ja on melkoisen äänekäs, mutta muuten täyden kympin koira.
Kyllä niitä suomalaisia kodinvaihtajiakin on, ja jos TODELLA haluaa "pienen ja sosiaalisen koiran" - voi herrajee, varmasti moni rotukoirakin uppoaa tuohon määritelmään.
Samalla tulee tukeneeksi suomalaista kasvatustoimintaa.
Perhospojat Hugo & Elmo http://blog.perhosvaikutus.net/
kollektiivilaihduttajat http://crazydogladies.blogspot.fi/
ellikeksi
Viestimäärä: 3147
Meillä oli avokin kanssa sen verran erirotuisista kiinnostukset, hän halusi bokseria ja minä enemmän jotain terrieriä. Lopulta se kuitenkin kävi niin, että Dave miellytti kumpaakin! En mene vastauksellani rotukoira/sekarotuinen/rescue -valintoihin mukaan, kerron vain, että kyllä helmiä löytyy kyseisten yhdistysten kautta.
Tämän kanssa tehtiin ihan kunnollinen sopimus, puhelinhaastattelu, kasvotusten haastattelu ja kaikki käytiin läpi, ennenkuin saatiin koira adoptoitua. Tosin... Asiaa helpotti suunnattomasti, että Dave oli lentänyt Irlannista jo viikkoja-kuukausi ennen meidän yhteydenottoa Ruotsiin adoptioperheeseen, joten sain jutella vielä heidänkin kanssaan ennen Daven näkemistä, ja tavallaankin saamaan ihan ensikädentietoa luonteesta.
BaeLiana
Viestimäärä: 1860
Mä katselin noita rescuekoiria, kun olin koiraa ottamassa. Varasinkin sellaisen Venäjältä, mutta yhdistyksen yksi yhteyshenkilö oli hetkellisesti kadonnut, joten mun loma-ajankohdan takia hylkäsin ajatuksen kyseisestä koirasta. Lopulta mä hain Savonlinnasta perheestä lopetusuhan alla olevan koiran, johon olen kokonaisuutena hyvinkin tyytyväinen. Pikkuongelmia, kuten remmirähinää ja miesarkuutta (tai pikemminkin epäluuloisuutta), on ilmennyt, mutta nuo eivät maata kaada.
Kaikkia mahdollisia ongelmia tulisi mietittyä ehkä tarkemmin, mutta voisin silti edelleen harkita sen rescuekoiran ottamista naapurimaista, jos ei Suomesta löytyisi sopivaa koditonta.
löytökatti Sulho 2013 ->
porokoira Heili 2014 ->
http://baeliana.kuvat.fi/#/
kiivilintu
Viestimäärä: 2242
Mulla ei henkilökohtaisesti ole mitään rescue-koiria vastaan. Itse jopa mietin rescue-koiran ottoa, mutta tulin toisiin aatoksiin ensinnäkin kissojen takia (en tosiaan tiennyt, että esim. Espanjan koirilla tehdään pyydettäessä ne kissatestit) ja myös siksi, että halusin ensimmäisen ikioman koiranpennun (niin tyhmältä kuin kuulostaakin, mutta halusin aloittaa sieltä ihan alusta). Eläinsuojeluyhdistyksen kautta voisin edelleen käydä hakemassa kodittoman rescue-koiran, mikäli sopiva löytyisi.
jannie
Viestimäärä: 4637
Iso niille, ketkä antavat toisen mahdollisuuden kodittomalle tai lopetusuhan alla olevalle koiralle, esim. BaeLianan Ronja on niin hyvä koira, että olis sääli, jos se ei olis saanut jatkaa taivaltaan.
Ulkomailta voisin sen sijaan hyvinkin lähteä hakemaan rotukoiraa, mutta vain kannanlaajentamistarkoituksessa (tai vähintään yhtä hyvin syin). Me jopa pyöriteltiin "meidän kasvattajan" ja yhden muun kasvattajan kesken hetken ajatusta, että meille olis Ruotsista tullut lupaava paplaripoika, mutta ajatus kaatui liian nopeaan aikatauluun.
Ehkä joskus, ehkä joskus... ja onhan sitä hevosia tuotu ulkomailta iät ja ajat, heppoisemminkin perustein, ja se sika mikä siitä säkistä tuli on kyllä ollut ihan aarre! Että kyllä se valokuvan ja sukutaulun perusteella ostaminen kuitenkin onnistuu...
Perhospojat Hugo & Elmo http://blog.perhosvaikutus.net/
kollektiivilaihduttajat http://crazydogladies.blogspot.fi/
Kerttunen
Viestimäärä: 1770
Minä en osaa sanoa onko koirien lennättämisessä Espanjasta (tai muualta Keski-Euroopasta) mitään järkeä. Ehkä on ehkä ei. Olen minä muutakin järjetöntä tehnyt koirien takia, esim. ajanut Liettuan perukoille metsästämään junnuserttiä...
Voisin hyvinkin ottaa toisenkin rescuen sitten kun Nonnasta aika jättää. Katsoisin taas tarkkaan minkä yhdistyksen puoleen käännyn, ja ottaisin koiran, niin kuin Nonnankin, kotihoidon kautta. Eli koiran joka on ollut Suomessa "väliaikaismajoituksessa", jossa siihen voi käydä tutustumassa.
Muoks. Jannie oli ehtinyt väliin. Suomeen tosiaan tuodaan koiria ns. kotihoitoon, jolloin ei tarvitse ottaa sitä sikaa säkissä!
http://www.adunaic.com
myrkku
Viestimäärä: 2138
jannie kirjoitti:
Mäkin ottaisin mielelläni rescue-koiran, mutta... ku se on tosiaan ihan ku ostais sen sian siinä säkissä. Alustavat tiedot tulee joo, mutta villi arpa -osuus on mun pedantille luonteelle tässä jutussa ihan liian iso.
Ja vaikka olisit nähnyt koiran pentuna ja kouluttanut sitä ja saisit sen suoraan entiseltä omistajalta, voi silti tulla aika sika säkissä.
Nimim. en todellakaan tiennyt mitä Mindistä tuli lopulta vaikka näin sainkin koiran.
Eihän kodinvaihtaja ole rescue, mutta näin kokemuksen jaoin, että "tutumpikin" koira voi olla tosiasiassa aivan toista.
Yksi syy miksi mieluusti en enää rescueta/kodinvaihtajaa ota, vaan mieluummin hankin ihan pennun jonka voin itse kasvattaa mahd alusta asti.
BaeLiana
Viestimäärä: 1860
Kerttunen kirjoitti:
Ensimmäinen vastaväite, jonka joka kerta kuulen kun puhun Espanjasta adoptoidusta koirasta on: "kyllähän niitä kodittomia on Suomessakin. Lue vaikka Apulaa". Noh, minun mielestä suomalaiset kodinvaihtajat ovat vielä himppasen eri asia kuin oman onnensa nojaan hylätyt koirat. Toki ja valitettavasti niitä "oikeasti" kodittomiakin eläinsuojeluyhdistyksillä on, mutta onneksi aika vähän. Lisäksi usein ne ovat ainakin minulle liian vaativia tapauksia (esim. hyperaktiivisia sakemanniajokoiramixejä).
Mähän muuten soittelin erinäisille eläinsuojeluyhdistyksille ja kyselin sopivia koiria. Mulla yksi tärkeä kriteeri oli, ettei ole pikkukoira - ja muutahan ei ollut tarjolla silloin. Kaiken lisäksi mulla on sellainen olo, että suurin osa Suomessa olevista oikeasti kodittomista koirista on enemmän tai vähemmän kodittomia juuri luonneongelmien takia. Päädyin kotimaiseen koiraan, koska loma oli noiden mun ja jannien mainitsemien takia ehtinyt alkaa ja ajattelin, ettei ole enää tarpeeksi aikaa totuttaa katukoiraa uudenlaiseen elämään ennen töihin palaamista. Rescueyhdistys oli tosin ymmärtäväinen tilanteen suhteen ja poikkeuksellisesti myös palautti varausrahat, koska ongelmat eivät varsinaisesti olleet lähtöisin musta ja ajattelin koiran parasta.
Muoks.
myrkku kirjoitti:
Eihän kodinvaihtaja ole rescue, mutta näin kokemuksen jaoin, että "tutumpikin" koira voi olla tosiasiassa aivan toista.
Joo, mäkään en kodinvaihtaajaa rinnasta rescue-koiraan, jonka miellän usein jossain määrin kadulla pyörineeseen tai vähintään sellaiseksi, jonka taustat eivät ole täysin selvillä. Kodinvaihtajassa on se turvallisempi puoli usein, että on tietää sen esimerkiksi sisäsiistiksi ja paikkoja tuhoamattomaksi (tai tietää, ettei tätä ole). Näiden asioiden voisin kuvitella usein pysyvän ennallaan, mutta muu käyttäytyminen saatta muuttua tai kärjistyä. Ronja esimerkiksi ei kuulemma ole ollut entisessä kodissa remmirähjä (vain murissut), mutta mulle tullessa muuttui täydeksi huutokoneeksi koiria ohitettaessa remmilenkeillä. Sama on miesten kanssa. Kerrottiin, että arastelee huojuvia (ajattelin, että humalaisia) miehiä, mutta mulle muutettuan on hyvin epäluuloinen ja huutavainen melkein miestä kuin miestä kohtaan aluksi. Ei varsinaisesti arka, ja onneksi tottuu nopeasti, kun ollaan samassa tilassa. Humalaisia ei kyllä ihmettele sen enempää ja välillä tuntuu jopa lähestyvän näitä tapauksia helpommin
löytökatti Sulho 2013 ->
porokoira Heili 2014 ->
http://baeliana.kuvat.fi/#/
Taraaa
Viestimäärä: 1755
Monen puhelun kautta löydettiin sopiva paikka jossa kyseinen rotu tunnetaan kunnolla, sillä siellä pelkästään näitä rotuja (joita halutaan).
Espanjankoiratarhalla yhestä pitistä kyseltiin ja ei sanottu mitään vikaa olevan siinä (ilmoitettiin, että meillä lapsi yms ja ei minkäänlaista noteerausta), tämä paikka josta voitaisiin ottaakin koira, ilmoitti, että he ovat käyneet kahtomassa kyseistä pittiä, mutta on kuulema tikittävä aikapommi. Eli todella arvaamaton. Luovuttiin samantien ajatuksesta.
Tältä toiselta paikalta saatiin suoraan 3vaihtoehtoa, jotka sopisi meille ja 1 ainakin on sellainen joka heti pisti silmään. Kyseessä 3v pitti uros, joka videon perusteella aivan Aapo 2.
Siinä mielessä kokemusta on kodinvaihtajasta (ei kuitenkaan ihan rescuen järjestön kautta), kun edellinen pitti uros tuli 6vuotiaana, joka oli alunperin Venäjältä. Tästä myö ei tiedetty, mitä oli tapahtunut sille, mutta kultanen koira oli. Aapon edellinen omistaja oli tehnyt hyvää työtä, mutta ilmeisesti kouluttanut Venäjäksi/huonolla Suomella ja käskyt oli aika hakusessa.
Kaikkihan meidän piti aloittaa alusta. Ainoastaan Aapolla oli kyllä naamassa pintä arpea ja oli koira-aggressiivinen(muille paitsi Taralle), mutta ihmisiä kohtaa rakastava.
Mutta asiaan: Kyseinen koira on testattu lapsilla (eka nukella ja sitten ihan oikea 3v lapsi paijannut koiraa), toiset koirat yms. ja normaali uros, ei tule urosten kanssa toimeen. Tämän järjestön kautta kyllä saa lopettaa koiran jos muuttuu aggresiiviseksi (monessa paikassa pitäisi lupa anoa, täältä ei tarvitse odotella) ja asiat hoituu helpommin muutenkin
Päivittäin mies soitellut ja jutellut järjestön ihmisen kanssa ja puolin ja toisin kertoilleet kaikkea, mutta
te joilla on iso/isohko koira tullut rescue koirana, miten ensimmäiset päivät meni?
Tiedän ettei se samantien asetu ja kaikki uutta ja vierasta.
Miten te olitte koiran/koirien kanssa ensimmäiset päivät?
Miten tutustutitte muihin ihmisiin/eläimiin?
Olisiko parempi olla suoraan jo nyt yhteydessä ongelmakoira kouluttajaan jos koira päätetään ottaa ja olisi joku joka tulisi avittamaan jos tarve?
Tekstiä tuli näköjään ja varmaan osittain siansaksaa.. mutta kysymykset ne pääasia
Dogo Argentino Punkku s.6.4.2012
Taivaalla:
Pitbull Aapo 2003-2011
Pitbull Moro 2008-2012
Dogo argentino Tara 1.6.2008-18.10.2013
monna
Viestimäärä: 3958
Sen verran voi sanoa että rescuen kun tarhalta ottaa, saa varautua siihen että kaikki pitää opettaa alusta asti kuin pennulle. Ainakin meillä oli niin. Sisäsiisteydestä ei ollut tietoakaan ja kaikki käskyt piti opettaa niinkuin pieni pentu olisi tullut vaikka Sheba oli n. vuoden kun tuli meille. Hyvässä lykyssä kaikki menee hyvin ja oppii äkkiä talon tavoille mutta oma ongelmansa on sitten nämä hyvin traumatisoituneet tai muuten hyvin kaltoin kohdellut yksilöt. Koiran oikea luonne harvoin on se, mitä se on sen tullessa. Menee arviolta noin vuosi, kun koira alkaa näyttämään sen todellisen luonteensa, niin hyvässä kuin pahassakin.
Kettuprinssi
Viestimäärä: 2473
BaeLiana kirjoitti:
Hoh, mä en tiennyt, että Kettuprinssin papparainen on rescuekoira. Mistä se on tullut?.
Oho, en ole huomannut että minulle on ollut kysymys.
Mutta Akun alkuperä on hieman kysymysmerkki, tiedän, että koira on alunperin Virosta, todennäköisesti Pelastetaan Koirat ry:n tai vastaavan järjestön kenneleistä. Aku meni Papu-nimellä ensin perhetutulle pariskunnalle veljensä kanssa, mutta eivät sitten jaksaneet hoitaa kahta koiraa ja nuorempi veljes sattui olemaan hankalampi tapaus, joten luopuivat siitä pitovaikeuksien takia. Koira minkä sain kotiini vietäväksi, oli 11 kuukautta vanha, painoi yhdeksän kiloa, ei ollut sisäsiisti, ja sillä on turkki pelkkää huopunutta sotkua. Ekaksi kotona se pääsi suihkuun ja parturoitavaksi.
Me ollaan pian Akun kanssa oltu koirakko 11 vuotta. Kylläpä aika rientää.
KESKUSTELUN TILASTOJA: | Kpl: |
Rekisteröityneitä käyttäjiä | 28097 |
Moderaattoreita | 16 |
Viestiketjuja yhteensä | 6265 |
Viestejä yhteensä | 545428 |
Uudet käyttäjät tänään | 2 |
Viestiketjuja aloitettu tänään | 1 |
Viestejä kirjoitettu tänään | 6 |
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkki | Sipulu |
Peukkuja ylös | 265759 |
(Tilastot päivitetty viimeksi 28.03.2024 klo 13:30) |