Koirat.com

...minulla oli kaksi mielikuvituskoiraa, Tico ja Tiikeri. Rotuna taisi olla chihuahua vaikka en oikeasti sitä rotua ikinä ole itselleni halunnut.
...koulumatka kesti talvella ihan tolkuttoman kauan sillä veistelin lumipaakuista erinäköisiä eläimiä
...lauloin joka paikassa. Siis AIVAN joka paikassa, mm. busseissa, juhlissa (pyynnöstä tai ilman), koulussa, yms.
...rakastin vampyyritarinoita ja halusin että minustakin tulisi vampyyri. (Ja tämä oli kaaaauan ennen Twilighteja.)
...kuvittelin että sokerivettä juomalla pystyi taikomaan. Se litku oli kamalaa mutta hei, jos sen avulla saa taikavoimia niin...

Entä teidän lapsuutenne?

Minä ahmin Pikku vampyyri kirjoja pienenä ja siihen liittyi myös suurin osa sen aikaisista leikeistä ja sain äitini huolestumaan, että jollain tapaa "vinksahtaisin" niistä kasvaessani. :D

Fay kirjoitti:

...rakastin vampyyritarinoita ja halusin että minustakin tulisi vampyyri. (Ja tämä oli kaaaauan ennen Twilighteja.)

Minä rakastin myös ja juoksentelin pitkin meidän pihamaata pyyhe viittana, pyykkipojalla kiinnitettynä. Innoittajana oli Pikku Vampyyri-sarja ;)

Lapsena vuodet tuntui kestävän paljon pidempään, synttäreitä piti odottaa ainakin ikuisuus.
Mulla myös koulumatkoihin upposi paljon aikaa, vaikka matkaa oli suoraa tietä 900m. Mutta mun mielestä oli kiva kulkea peltojen ja metsien poikki, jolloin matkasta tuli vähintään kaksinkertainen. Pysähtelin myös viemään ötököitä tien yli (tämä tapa on vieläkin..) ja monesti mulla olikin pohdittavaa, kun ei ollut ihan selvää kummalle puolelle se otus tahtoi.
Lapsena mä myös ihalin mun isosiskoa ihan älyttömästi ja halusin aina olla kuin se ja koitin olla pikkusiskolleni samanlainen isosisko.
Pidin myös päiväkirjaa ihan siitä asti kun opin kirjoittamaan ja mulla on ne kaikki yhä tallella. Itku tulee usein, kun lukee miten tekstit vähitellen alkaa kertoa vakavammista jutuista, kuten siskosta, vanhempien tappeluista ja koulukiusaamisesta, eikä enää siitä miten hauskan ötökän löysin sinä päivänä.

Mutta 8-9-vuotiaaksi mun elämä oli yhtä juhlaa ja niitä aikoja on usein ikävä tässä aikuistumisen ohessa :')

Täälä kans yksi vampyyri ja noita fani En enään muista mikä se kirja oli jota lainasin kaverilta joskus ala-aste ikäsenä mutta se tuntu niiin hurjalta, kannessa tais olla pääkallo tms ja sielä oli juttua noidista, ihmissusista, vampyyreistä ja kaikesta mahdollisesta. Luin myös Pikku vampyyri kirjoja

Noidan käsikirja

Oliko tuo?
Mä ainakin salaa lainasin tuon kirjastosta ja sit luettiin sitä kavereiden kanssa ja oltiin ihan tukka pystyssä.. :D

...kuvittelin että fillarini on hevonen, koska kouluun ratsastaminen oli paljon siistimpää kuin pyöräily
...halusin velociraptorin lemmikiksi, koska ne oli niin cooleja Jurassic Parkissa
...sanoin hämähäkkejä ähämäkeiksi
...halusin ruveta pokemonkouluttajaksi ja kuljimme kaverin kanssa pitkin kylää "pyydystämässä pokemoneja"

Sonik: juuri tuo

Mun isä on aina metsästänyt kettuja. Käytiin aina yhdessä moottorikelkalla tarkastamassa pyydykset, ja ilmeisesti noista reissuista johtui lapsuuteni kettufanaattisuus. Muistan kun piirsin tosi paljon piirustuksia, joissa järkyttävä jättiläishampainen kettu ajaa tukka putkella moottorikelkkailevaa isää takaa kamalat veriroiskeet suusta roiskuen.. Isä oli kamalan otettu noista piirustuksista ja säilytti ne, mutta enää niitä ei löydy mistään.

Numika kirjoitti:

...kuvittelin että fillarini on hevonen, koska kouluun ratsastaminen oli paljon siistimpää kuin pyöräily

Ai niin polkupyörähevostelut! Polkupyörän selässä myös kevennettiin "ravissa".. Varmaan fiksun näköistä..

^Niin kevennettiin!
Leikittiin myös pihalla hevosia ja juostiin- anteeksi, laukattiin ja ravattiin- pitkin pihaa.
Pidettiin myös estekisoja, joissa esteinä toimivat pensasaidat.
Hevosmaiset ääntelyt kuuluivat tietysti asiaan!

Voih...polkupyörähevostelu oli niin tuttua. Fillareilla ratsastettiin missä milloinkin...ja tosiaankin ravissa piti satulassa keventää. Ja kyllä leikittiin hevosia jalankin, joku oli ratsastaja ja joku hevonen. Hyppynaru toimi suitsina. Pihaan rakennettiin erilaisia esteitä. Voi noita aikoja.

Pyöräillessä oli myös kiva leikkiä prätkähiiriä

Mekin ollaan estehypitty pitkin pihamaata ja tehty kaikenmaailman kouluratoja.

Lapsuuden leikit oli kyllä huippuja, miksei enää oo sellasta mielikuvitusta ja taitoa heittäytyä johonkin niin sataprosenttisesti? Leikittiin mm. ameeboja (jep, katottiin liikaa luontodokkareita). Ameeba -leikki oli vallan sosiaalista -heitettiin peitot niskaan ja ryömittiin puhumatta ympäri kämppää. Kun eihän ameebat tee muuta Kaivettiin talvella myös lumikasoihin luolia, ja leikittiin leijonia. Koska leijonathan nimenomaan elää lumiluolissa. Siinä kohtaa oli tainnu jäädä luontodokkarit katsomatta

^Lapsena on ollu kyllä ihan käsittämätön kyky uppoutua siihen leikkiin ja yleensäkki se eläytymisen määrä on kahdehdittava. Miten ihmeessä sitä on osannu niin paljon muutella äänen sävyäänki tietyn lelun kohdalla? Mulla oli ainakin joka lelulla erilainen persoona ja siihen soveltuva tapa puhua. Tiedä sitte et tapahtuko ne eri äänet ihan omassa päässä vai tuliko ne selväksi myös kuulijoille

Polkupyörähevostelua tapahtui myös omassa lapsuudessa. Hevosta tuli muutenki leikittyä tosi paljon. Maitokärryä (eli hevoskärryä) tuli vedettyä ja metsään tehtiin tosi hienoja esteratoja. Pukeutumis ja hääleikit sisälsi verhoihin yms. riepuihin pukeutumista. Mä leikin pääsääntöisesti mun siskojen kanssa (mua 2 ja 4-vuotta nuorempia) ja yks vakkari leikki tapahtui läheisessä metsässä. Meillä oli siellä erilaisia kauppoja, joissa maksuvälineenä toimi kävyt ja lehdet. Siinä meni tovi et kehitti erilaisista kivistä ja risuista sopivia tuotteita.

Kadaver kirjoitti:

Mun isä on aina metsästänyt kettuja. Käytiin aina yhdessä moottorikelkalla tarkastamassa pyydykset, ja ilmeisesti noista reissuista johtui lapsuuteni kettufanaattisuus. Muistan kun piirsin tosi paljon piirustuksia, joissa järkyttävä jättiläishampainen kettu ajaa tukka putkella moottorikelkkailevaa isää takaa kamalat veriroiskeet suusta roiskuen.. Isä oli kamalan otettu noista piirustuksista ja säilytti ne, mutta enää niitä ei löydy mistään.

Ihana

catja kirjoitti:

Leikittiin mm. ameeboja (jep, katottiin liikaa luontodokkareita). Ameeba -leikki oli vallan sosiaalista -heitettiin peitot niskaan ja ryömittiin puhumatta ympäri kämppää. Kun eihän ameebat tee muuta

*totalreps* Ameeboja?!?? Mä kuolen!!! *tippuu kohta tuolilta*

Tuli tuosta catjan ameebaleikistä mieleen ku me leikittiin pienenä lepakko naisia Ko. leikki oli siis sitä, et juostiin alasta penkin päähän viitta (=kylpypyyhe) hartioille nakattuna ja hypättiin alas siitä karjuen "Olen lepakko naineeeeeen!

..meillä ori iha älyttömästi kaikenmaailman leikkejä ja keksittiin sitä mukaa kun vanhat rupes käymään tylsäksi. Nyt kun olen katsellut siskon lapsia jotka ovat siinä iässä niin ei ne kyl läheskään niin kekseliäitä leikkejä leiki, aina pitäs vaan olla sisällä ja tuijottaa tv:tä. Ja vähän väliä vinkumassa ett ku ei ole tekemistä. Mä ainakin omasta ajastani muistan ett ei myö oltu noin pahoja vinkumaan.. hmm..

^^Hahah. Halpaa hupia oli myös leikkiä tv-tähteä (...tarkalleen ottaen siis mitä? Jotain riittaväisästä vai?). Oltiin siis muka telkkarissa juontamassa jotain ja otsiin piti kirjoittaa tietysti tv-tähti asian allekirjoittamiseksi. Fantsua vaan että kun sen teki peilin avulla, oli teksti tottakai väärinpäin. Joka kerta. Älykkäät Lapset Ry.

Me tehtiin myös omaa radioshowta. Kierrettiin siis mankka kädessä ja rec -nappula pohjassa kilkuttelemassa naapurien ovikelloa ja kyseltiin niiltä milloin mitäkin "ajankohtaista" asiaa. Harmi ettei nää nauhat oo enää tallessa, vois olla kovaa kamaa ja suora pääsy juontajaks.

^Me myös nauhotettiin paljo kaseteille. Ohjelmat oli instrumentti musiikkia (vetoketjulla saa muuten mahtavan taustaäänen ), sketsejä ja ihan lauluesityksiä. Parhautta oli ku kuunteli ne sit nopeammalla et oma ääni kuulosti ihan Tikulta ja Takulta. Kasetit on kyllä tallessa, mut se soitin meni rikki eikä niitä voi enää kuunnella

catja kirjoitti:


Me tehtiin myös omaa radioshowta. Kierrettiin siis mankka kädessä ja rec -nappula pohjassa kilkuttelemassa naapurien ovikelloa ja kyseltiin niiltä milloin mitäkin "ajankohtaista" asiaa. Harmi ettei nää nauhat oo enää tallessa, vois olla kovaa kamaa ja suora pääsy juontajaks.

Omat radio-ohjelmat oli ihan parhaita! Kaverin kanssa tehtiin joskus Noitaradiota, jossa juontajina oli noitia ja jututkin hyvin noitamaisia. Ohjelmassa oli vitsejä, tarinoita ja kaikkea muuta kivaa. Vitsit oli tosi hauskoja kun itsekeksittyjä olivat! "Mikä on musta ja haisee pahalle? Kärpsähtänyt rölli! Hahahahahahaha.."

Serkun kanssa taas pistettiin pystyyn Radio Tornado.

Ei noita varmaan enää missään tallessa ole. Harmi kyllä. Olisivat olleet tosi hauskoja!

Kaikista eniten kyllä harmittaa katsella noita omia poikia. Jatkuvasti on tylsää ja mitään tekemistä ei ole. Hitto itse ainakin keksin leikkejä ihan mistä vain! Shakkinappulat olivat kivoja kun niille voi keksiä aina uusia hahmoja ja olin hirveän kova askartelemaan ja keksimään kaikkia rakennettavia esim. maitopurkeista. Ei minulla ollut koskaan tylsää tuon ikäisenä!! Tai jos hetkellisesti olikin, silloin keksittiin jotain tekemistä eikä vain maattu sohvalla laiskannäköisenä!