Koirat.com

Onks teillä leikitty muuten nukeilla, barbeilla vai poneilla? (nää on ihan eri koulukuntia)

Me leikittiin mylittle -poneilla, koska barbit ja nuket oli ihan typeriä meidän mielestä. Poneille rakennettiin si tuntikausia ensin asunnot lastenhuoneen lattialle ja si samaa ponileikkiä saattoi kestää viikon. (joo, nukuttiin kyllä välillä). Sit yleensä tylsä äiti tuli ja käski viimeinkin siivoon ne rojut lattialta.

Ja olen kyllä samaa mieltä jonkun ylläolevan kirjoittajan kanssa (nyt se edellisten viestien esikatselu ois taas kiva lisä) siitä, että mielikuvitus ja kekseliäisyys mukuloilla on katoava luonnonvara. On totuttu saamaan kaikki tekemiset ja ideat tarjottimella (ja rahalla). Meillä ei esim. näissä ponileikeissä ollut yhtään valmistavaroita, vaan kaikki tehtiin itse: asuntoon pohjapiirros rajattiin tusseilla, pöydät voi- ja jugurttipurkeista ja sängyt oli pyyhkeitä tms. Halpaa, mutta hauskaa.

Me tehtiin oma telkkariohjelma, ja tää oli siis joskus seiskaluokalla. Kuvattiin ihan videokameralla kaikenlaisia juttuja (ihan siis päättömiä) putkeen, siellä oli uutiset ja sää, ajankohtaisohjelmia, jotain juoppo-ohjelmia, kahden sisaruksen seikkailuja jnejne. Viimeksi ollaan katottu se video tossa muutama vuosi sitten, aina siitä irtoaa aivan järjettömät naurut. Sitä ennen tehtiin kasettinauhotuksia myös, suurimmaksi osaksi "manne"-äänellä.

Heppaleikit oli sitten vähän aikasemmin, meillä oli ihan "tallit" (=autotalleissa) pihalla ja aitaukset ja vihkot mihin laitettiin ylös kuka ratsasti kenelläkin ja kuka hoiti mitäkin heppaa. Serkkujen kanssa leikittiin aina kotista niiden varastossa, mä olin äiti ja yks serkku oli isä ja toinen oli lapsi. ja aina se isä oli rekkakuski.

catja kirjoitti:

Onks teillä leikitty muuten nukeilla, barbeilla vai poneilla? (nää on ihan eri koulukuntia)

Kaikki kelpasi tilanteesta ja iästä riippuen! Ensin tuli varmaan nuket, sitten barbit ja sitten vähän sen jälkeen ponit. Omisin vain yhden tai kaksi My Little Ponya mutta muunlaisia poneja sitten yhdisteltiin leikkeihin. Nuket jäivät aika nopeasti pois. Ne olivat ihan lasten leluja! Omistin kyllä jopa nukenrattaat jotka sain kai joltain äidin tutulta. Mikko (isohko vauvanukke) makasi aina niissä. Ja vaatteitakin oli.

Barbeilla leikittiin sitten vähän muitakin leikkejä sitten hieman isompana kun tiedettiin jo mitä naiset ja miehet tekee.

Tiesin muuten lapsena/nuorena ihan hirveän paljon enemmän koirarotuja kuin mitä nykyään! Kaikki on unohtuneet!

***Muoks***
Ai niin! Yksi leikki tuli mieleen vielä! Yhden kaverin kanssa leikittiin sellaista leikkiä että toinen kertoi "tarinaa" ja toinen teki sen mukaan. Esim. "Sitten hän katsoi oikealle ja käveli samalla vasemmalle. Hän näki lepakon ja säikähti." Ja aina tarinoissa toistui sama teema ja kertoja heitteli sopiviin kohtiin lauseen "ja sitten hän kaatui". Ja siis tätä toistettiin viitisen kertaa joka tarinassa.

Mä oon leikkinyt niin nukeilla, barbeilla kuin poneillakin.

Ja mun fillari olikin aina joko urheiluauto tai limusiini!

Fay kirjoitti:

[quote=catja]Onks teillä leikitty muuten nukeilla, barbeilla vai poneilla? (nää on ihan eri koulukuntia)

Barbeilla leikittiin sitten vähän muitakin leikkejä sitten hieman isompana kun tiedettiin jo mitä naiset ja miehet tekee.
[/quote]

hahhah, niin mekin muuten! ja vielä NKOTB -barbeilla! Kyä Barbie sai kovaa kyytiä Jordanilta. Ei juma, miten rupes hävettään/naurattaan :D

Täällä leikittiin myös My Little Ponyilla. Tosin Barbiet oli enemmän mun ikäluokan juttu, itse vaan olin kovin eläinrakas. Ehdoton lempparini oli sellainen pieni vaaleanpunainen, jolla oli sateenkaarenvärinen harja ja pienen siivet. :) Muistaakseni se oli sellainen tuoksuva versio.

Oliko kellään muulla niitä pikkueläimiä, joiden pakkauksessa tuli soikea aitaus, emo, kolme/neljä poikasta ja sitten muna, jossa oli 1-4 poikasta lisää? Eläiminä oli ainakin panda, joutsen, pingviini ja tiikeri. Aitaus oli aina eri materiaalia (vettä, ruohoa, lunta) ja aita eri värinen riippuen eläinlajista. Itse keräilin näitä pieninä, ne oli ihan supersöpöjä. Ja aina jännitti kuinka monta lisäpoikasta sieltä munasta tuli.

Nutti kirjoitti:

meillä oli ihan "tallit" (=autotalleissa) pihalla ja aitaukset ja vihkot mihin laitettiin ylös kuka ratsasti kenelläkin ja kuka hoiti mitäkin heppaa.

Meillä oli naapurin tytön kanssa sama juttu. Harrastettiin molemmat silloin oikeastikin ratsastusta, ja hepat oli tietysti talleilta tuttuja. Ja vihosta sitten tarkistettiin että kaikki hevoset sai saman verran liikuntaa. :P

catja kirjoitti:

Onks teillä leikitty muuten nukeilla, barbeilla vai poneilla? (nää on ihan eri koulukuntia)

Nukeilla ei koskaan leikitty, mutta barbeilla kyllä. Ja barbeilla oli sitten poneja lemmikkeinä. Ja semmosia muovisia pikkukoiria. Ne oli kyllä suurimpia aarteita! Niiden kanssa aina keksittiin vaikka mitä.
Niitä oli vaikka mitä rotuja, suursnautseri oli tosi ilkimys ja asu vuorilla (sängyllä peittoon kaivetussa kolossa), muut asu sitten laaksossa (lattialla). Sitte tää ilkimys tuli aina öisin vuorilta sinne laaksoon ja söi niitä muita
Sitten nää "hyvikset" oli ihan paniikissa päivisin että "kuka meitä syö iik".
Hahhaah, oi niitä aikoja

Hei keräilikö kukaan vaippiksia? Niitä pieniä muovisia elukoita joilla oli vaipat ja kun ne upotti kylmään veteen, vaipan väri vaihtui joko vaaleanpunaiseksi tai vaaleansiniseksi? Ne oli ihania! Yritin kerätä ne kaikki mutta äiti ei oikein ollut samaa mieltä että ne olisivat hyvä rahankäyttökohde.

Mä leikin sujuvasti poneilla, barbeilla ja nukeilla. Ja pidin kukkakauppaa, se oli parasta ikinä. Meillä oli myös vanha reki ja mä laitoin siihen hyppynarun kiinni siten kuin olisin ohjastanu hevosta. Välillä se reki oli mun käpylehmien navettana ja lahosi lopulta pohjasta kun siellä oli niin älyttömästi heinää/turvetta/hiekkaa. Käpylehmiä piti olla aina ihan hitosti ja niille tehtiin kivistä aitaukset ja tikuista parret. Lisäks hiekkaan tehtiin tiet autoille ja tien päässä oli kaupunki kivistä ja hiekasta...

Leikin pehmoleluilla ja kaikilla pienillä eläimillä. Nuket ei kiinnostanut.

me tehtiinkin radiohjelmaa joka ihan nauhotettiin kasetille

En ole koskaan leikkinyt "tyttöleluilla". Pehmoleluja sen sijaan keräsin ihan järkyttävät määrät, samoin kaikkea muutakin eläinfiguureja. Enemmän tuli leikittyä pyssyllä sotaa, poikien kanssa purkkista. Lisäksi tehtiin majoja ja kaivettiin lumitunneleita. Lainatakseni yhtä sen aikaista kaveriani; "Me tykätään leikkiä itsellämme eikä leluilla!" :D

Mä kyllä omistin Barbien ja Kenin, mutta en mä pahemmin niillä koskaan leikkinyt. Samaten mulla oli muutama My Little Pony, mutta ei mulle ole jäänyt muistikuvaa, että niilläkään olisi pahemmin tunnut leikittyä. Yksi nukke mulla oli, joka oli leikeissä mukana. Äiti oli (ja on edelleen) perhepäivähoitaja ja meillä oli hoidossa mua vuoden vanhempi poika, Vesa. Vesallakin oli nukke, Esa-nukke. Leikittiin yhdessä noilla nukeilla. En mä sit tyttökavereiden kanssa nukeilla leikkinyt. Sitten taas vaihtelun vuoksi leikittiin Vesan kanssa traktoreilla.

Jossain vaiheessa leikit keskittyä aikas paljon jo mainittuun hevosiin. Tietysti aloitettiin yhdessä oikea ratsastusharrastus ja pitihän sitä kaikkea touhuta hevosten ympärillä. Meillä oli kavereiden kanssa semmoisia pienempiä hevosia, joilla oli omat ratsastajatkin. Tallikin niille oli. Kolmen tytön kaveriporukassa meillä jokaisella oli kyseisenlainen talli ja erimäärä hevosia. Niillä sitten aina leikittiin jossain. Me jopa tehtiin...peräti yksi numero...heppalehteä. En muista, mikä lehden nimi mahtoi olla. Taidettiin kopioida juttua oikeasta lehdistä.

Sitä on lapsena tullut touhuttua tosi paljon ulkona. Tuntuu, ettei nykyaikaan lapset enää niin ulkona leiki. Talvella tehtiin lumilinnoja ja kesällä leikittiin kirkonrottaa tai kymmentä tikkua laudalla jne. Kotitiellä, kun lähes jokaisessa talossa oli suht samanikäisiä lapsia niin saatiin iso porukka pelejä varten kasaan. Ja yksi ehdoton suosikki oli keinumatti. Sitä pelattiin aina kesäisin varmaan joka päivä.

Ja taidettiin ollaan lapsena muutenkin paljon lapsellisempia kuin nykyään samanikäiset. Itse menin ala-asteella varmaan 3. tai 4. luokalla asti haalareissa talvella kouluun. Eipä taida nykyajan ala-astelaiset huolia haalareita päälleen.

Jossain vaiheessa piti aina nauhottaa radiosta hyviä biisejä kasetille ja sekos ärsytti, kun radiojuontaja puhui kappaleen päälle. Perjantai-iltaisin(kos se oli) piti kuunnella RadioMafialta Salovaaran showta. Ja kun kasettisoittimessa oli kaksi kasettipesää, nauhoitettiin kasetteja kaverilta toiselle.

Mä en ole koskaan ollut kiinnostunut oikeista hevosista, mutta täälläkin silti leikittiin hevosia! Laukattiin pitkin pihaa ja hirnuttiin. Nimi oli aina joko Metsätähti tai Salama. Myös pyörät oli hevosia, mutta ne oli sellaisia turnajaishevosia ja pyöränpumput oli miekkoja. En muista, yritettiinkö me oikeasti hakata toisiamme tai sattuiko jotain.. Tuskin.

Leikin yksinäni nukeilla, tai lähinnä nukella. Minulla oli sellainen posliininukke, jonka isä oli saanut joltain sukulaisiltaa Ruotsista pienenä. Sen nimi oli Aarre. Se on edelleenkin erittäin rakas minulle, mutta nykyisin se istuu vain kirjahyllyssä.

Pienempänä taisin leikkiä poneilla, mutta ne jäi ja vaihtui barbeihin. Niiden kanssa tuli leikittyä aika paljon. Lähinnä rakastin pukea niitä ja laittaa niiden hiuksia. Monesti koko aika meni vain vaatteiden valitsemiseen ja hiusten laittamiseen, sitten ei enää jaksanutkaan ihan oikeasti leikkiä.

Pehmolelut olivat todella rakkaita, kaikilla oli nimi ja ne kaikki olivat eläviä. Pikkuveljen kanssa leikittiin aina Pehmotähteä (Tenavatähden innoittamana..). Eli pehmot valitsivat kappaleen, joka sitten soitettiin kasetilta, laulettiin siihen päälle ja tanssitettiin pehmoa. Sitten annettiin pisteet ja valittiin niiden avulla Pehmotähti. Se oli ihan äärettömän hauskaa, tehtiin sitä varmaan aina kun oli tylsä sadepäivä, eikä päässyt ulos.

Ulkona leikittiin aina koko kesä aamusta iltaan. Meidän lähellä oli sellainen metsä, missä saatiin leikkiä. Siellä leikittiin kaikenlaista aarteenmetsästäjää, ufojen tutkijaa, Jurassic Parkia ym. Välillä oli tosi pelottavaa/jännittävää, mutta ihan äärettömän hauskaa!

Sitten yksi leikki oli iltaisin pimeällä Noitien yö. Yleensä ei saatu olla niin myöhään ulkona, mutta joskus kun oli sukulaisia käymässä tai oli joku juhltailta tms. Leikin idea oli, että yksi oli noita, joka meni piiloon jonnekin pihalle ja sitten muut kulkivat ryhmässä siellä pihalla. Noidan tehtävä oli säikäyttää kaikki. Se oli ihan hurjan jännää!

Luin myös paljon, olin ihan koukussa Neiti Etsiviin ja sitten tietysti noihin mainittuihin Pikku-Vampyyreihin. Jossain vaiheessa rupesin myös lukemaan rakkausromaaneita, kuten Catherine Cooksonia, kun kaikki lasten/nuortenkirjat rupesi olemaan ihan tylsiä ja liian helppoja, niin ja olin lukenut jo kaikki parhaat.

Oottepa te ollee kilttejä.. Nolottaa tunnustaa, mutta mää kait penskana leikkiin enemmän poikien kanssa ja luonnollisesti tähän kuului ovikellon soitto ja äkkiä karkuun
Myöskin silloisen parhaan kaverini kanssa piirrettiin piirrustuksia ja yritettiin myydä niitä naapureille.
Heppaleikit on kans kuuluneet lapsuuteen. Sekä mää rakastin askarrella tyhistä maitopurkeista taloja ja veneitä trolli(?)peikoille.

ousa kirjoitti:

Oottepa te ollee kilttejä.. Nolottaa tunnustaa, mutta mää kait penskana leikkiin enemmän poikien kanssa ja luonnollisesti tähän kuului ovikellon soitto ja äkkiä karkuun
Myöskin silloisen parhaan kaverini kanssa piirrettiin piirrustuksia ja yritettiin myydä niitä naapureille.

Olen oikeasti ollut tosi kiltti pienenä, mutta kyllä yhden entisen naapurintyön kanssa keksittiin kolttosiakin. Mm. myytiin itsekerättyjä kukkia ja myytiin niitä kertomalla että rahat menee hyväntekeväisyyteen. No köyhille lapsillehan se meni..

Voi mä muistan kun olin ala-asteella ja nappiverkkarit tuli muotiin! Ne oli tosi kova juttu! Äiti ei suostunut ostamaan aitoja, joten sain Virosta jotkut piraattipöksyt joissa napit oli VÄÄRIN PÄIN!!! Ei se niin saanut olla!

Oi nappiverkkarit, mä olin jo ihan unohtanut.

Mä taisin lopulta saada ihan originaalitkin, kun mulle oli ensin roudattu montaa eri väriä olevat virosta. Ja sit ne jo menikin "muodista". :D

Ja ne kasari hiihtarit, voi luoja..

Meneekö OT..?

..käytiin myös omena varkaissa, ovien pimpottelun lisäksi. :)

Mullakin oli "polkupyörähevonen"! Sen nimi oli Frosty (jonka olin ottanut jostain hevossarjakuvasta).

Pikkuveljen ja -siskon kanssa leikittiin usein mäkihyppyä. Hypittiin sohvalta ja minulla vanhimpana oli tietysti perheen ainoat laskettelulasit päässä. Minä olin (vanhimpana) aina Matti Nykänen, pikkuveli oli Jens Weissflog ja pikkusisko "joku venäläinen", kun emme enää tietäneet kolmatta mäkihyppääjää.

Automatkoilla leikimme avaruusmatkailua ja kuvittelimme istuvamme avaruusaluksissa ja tekevämme kaikenlaista jännittävää avaruudessa. Minulla oli tietysti hienoin, nopein ja paras alus ja sisarukset joutuivat tyytymään vähän huonompiin. Kylläkin jalomielisesti "lahjoitin" alukseni jommalle kummalle, kun "sain" paremman.

Leikimme myös jollain automatkalla salaisia agentteja. Kaikissa valkoisissa vastaantulevissa autoissa istui agenttikaveri, jolle piti hurrata. Kaikille muille piti buuata. Ei varmaan tarvitse kertoa, että leikki ei kestänyt kovinkaan pitkään.

Mulla oli Numikan mainitsemia pikkueläimiä soikealla aitauksella! Niillä oli syntymätodistukset ja keksin aina kaikille nimet ja jos oli useampi samassa asennossa oleva pentu niin aina niissä oli joku tunnistusmerkki jolla ne erotti toisistaan. Niille rakentelin pesiä ja taloja pahvilaatikoista ja kangaspaloista sai riippukeinuja ja petejä.

Muutenkin tykkäsin tosi paljon (ja tykkään kyllä edelleen) tehdä ite kaikkea käsin, mm. tein pahvista ja paperista kirjoja ja kirjoittelin niihin satuja, kaverien kanssa tehtiin koira-aiheisia lehtiä ja suunniteltiin pelastavamme pikkueläimiä ja olevamme löytöeläinkodin omistajia. Ompelin kankaanjämistä pehmolelukoirille pantoja ja mantteleita ja rakentelin vessapaperirullista ja ketsuppipurkeista agilityesteitä. Ja totta kai koirille piti olla kuivanappuloitakin, joten vanha kauraryynipurkki päällystettiin paperilla, siihen kaikki hienot tuoteselosteet kylkeen (sisältää mm. koiran peruskuivamuonaa 85%, mitäköhän maailmassa se mahtaa olla...) ja sisältö oli pieniä rutistettuja paperitolloja + vanhoja kuivuneita irtokarkkeja. Lisäksi koska tietokone oli lapsena sellainen ihmellinen juttu joka oli vaan aikuisilla, piti itselle rakentaa oma suklaakonvehtirasiasta. Jos ne konvehtimuovit (vai mitänenyton missä niille konvehdeille on omat kolot) kääntää väärinpäin niin siitähän saa hienon näppäimistön! Tosin kun tein silloin omaa Labbis-lehteä niin koneen kirjainten järjestyskin alkoi L-A-B...

Onko kukaan muu täällä leikkinyt lapsena koiraa? Kun vaan näitä hevosjuttuja on saanut lukea... Mä en pienenä muuta halunnutkaan tehdä ja juoksin kavereitten kanssa pitkin asuntoa ja pihaa milloin mikäkin naru remminä ja harrastettiin agilityä ja näyttelyitä. Ja mun pyörä oli kyllä koira eikä hevonen, samoin kun pulkat talvella :)

Ihana aihe!
Juu täällä on myös leikitty heppaleikkejä, joissa hyppynarua on käytetty suitsina. Sitten toikin kuulostaa tutulta, että myydään omia piirustuksia naapureille. Ja joskus ne "piirustukset" oli leivinpaperille tehty, läpi piirretty jostain. Sitten myös pidettiin "discoja" taloyhtiön mukuloiden kanssa. Siellä oli aina pieni buffet ja sitten esiintyjiä, eli leikittiin tyyliin jotain Spice Girlsejä. Mä en koskaan syttyny nukeista enkä barbeista, vaan olin tosi poikamainen ja leikin mielummin dinosauruksilla. Jurassic Parkit oli lempparielokuvia. Sitten tuo aiemmin mainittu Noitien käsikirja on kanssa tuttu! Sitä luettiin niskavillat pystyssä eikä uskallettua nukkua hetkeen. Usein leikittiin myös koiria. Tottakai olin saksanpaimenkoira, Poliisikoira Rex kun telkkarista tuli siihen aikaan ja sitä aika tiiviisti tapitettiin. Ja jostain kumman syystä tähän kuului myös että aina "varasin" itelleni kultaiset hampaat ja kynnet ja punaiset silmät suuttuessa. Hahaha kyllä naurattaakin kun muistelee. Ja osittain myös hävettää.