Koirat.com

Leikittiin milloin mitäkin elokuvaa tai sarjaa. Leijonakuninkaassa minä olin Simba, Salkkareissa Saku... Eli aina se poika

Isä keksi loistavan leikin kun olin 4-5v. Edellisenä iltana oli jotkut pippalot ollunna, joten kovin väsynyttä miestä oltiin ja mukavinta olisi ollut maata vaan sängyssä tv päällä. Noh, äitihän ei sitä hyväksynyt vaan käskytti, että "leiki nyt tytön kanssa kun minä en ehdi!". Isä luovana ihmisenä keksii itselleen helpon leikin. Leikin nimi oli kaatunut lumottu puu. Kulku:
Isukki oli kaatunut, lumottu puu, ja minä leijonanpentu. Isän jalat olivat juuret, vartalo runko ja kädet oksia. Pennusta oli kivaa hyppiä puun yli ja ryömiä välillä juurten välistä. Kaukosäädin oli siili, joten sitä piti varoa. Välillä oksiin saattoi tarttua esim. sanomalehti ja tuuli sitten humisutteli sitä -> lehdet kääntyivät... Siinä leijonanpentuna saatoin onnellisena leikkiä vaikka tunteja!
Näin sitä pientä huijattiin, ja äiti ei ollut yhtään tyytyväinen, itse kun joutui aina leikkimään "rankempia" leikkejä. Äitin kanssa ei samaa leikkiä voinut leikkiä, koska eihän lumottuja puita ole enempää kuin yksi (tämän isä minulle opetti)

Spice Girls! Voi että, se oli kyllä maailmaa suurempi asia!
Kaikki valokuvat ja tikkaritarrat jne oli iiihan pakko kerätä, niitä sitte vaihdeltii kavereiden kanssa.
Valokuvakansioita oli valkonen ja sininen, sininen oli vanhempi ja valkonen tuli sen jälkeen. ()
Tehtiin luokalla myös spaissarinäytelmä, mä olin Mel B. Kevät- ja kaikissa mahollisissa juhlissa myös tanssitiin spaissareiden tahtiin, Stop-biisin tanssin muistan vieläki.. Eli siis samat liikkeet ku spaissareilla siinä videossa.
Muistan myös omistaneeni kirkkaanoranssin Spice Girls-napapaidan, oli se niin makee

Muistaako kukaan semmosia tarrakirjoja, joihin myytiin tarroja semmosissa pienissä pusseissa? Ei ikinä tienny, mitä tarroja tuli.
Se oli periaatteessa satukirja, johon sitten liimattiin ne tarrat oikeille kohdille.
Se tarrakirja oli kyllä aika pöhkö, siinä oli paperisivut, eli niitä tarroja ei enää saanu irti. Mulla oli muistaakseni ainaki 101 Dalmatialaista- ja Aladdin- tarrakirjat.

Ja muumikortit! Mulla on vieläki ne tallella, ne oli kivoja

nippi kirjoitti:

Spice Girls! Voi että, se oli kyllä maailmaa suurempi asia!
Kaikki valokuvat ja tikkaritarrat jne oli iiihan pakko kerätä, niitä sitte vaihdeltii kavereiden kanssa.

Spaissarit!! GIRL POWER!!! Ne tikkarit oli OIKEASTI hyviä! Ostaisin varmaan vieläkin! Ja tietty ne kaikki tarrat piti saada ja vaihdeltiin niitä ahkerasti.

nippi kirjoitti:

Muistaako kukaan semmosia tarrakirjoja, joihin myytiin tarroja semmosissa pienissä pusseissa? Ei ikinä tienny, mitä tarroja tuli.
Se oli periaatteessa satukirja, johon sitten liimattiin ne tarrat oikeille kohdille.

Muistan kyllä että tällaisia oli mutta ei ollut meillä mitenkään in. Mutta yleensäkin tarrojen vaihtelu oli kova juttu! Kaikilla tytöillä ja parilla pojallakin oli tarrakirja joihin kerättiin hienoja tarroja ja joita sitten vaihdeltiin. Ja tietty piti olla omat sivut kiiltäville tarroille ja heppatarroille ja spaissaritarroille ja kohotarroille ja...

Mä olin unohtanut ihan tyystin tarrakirjat. Mulla oli kanssa tarrakirja, johon kerättiin erilaisia tarroja ja niitä sit vaihdeltiin kavereiden kesken. Taitaa olla kyseinen tarrakirja vielä tallessa porukoilla. Osa tarroista on kyllä kadonnut. Äiti on tainnut käyttää perhepäivähoitajana niitä omiin juttuihinsa.

Mä kanssa olen sen verran vanha, että tamagotchit eivät kuulu mun lapsuuteen. Taisin olla silloin lukiossa, kun ne tulivat.

Mua harmitti kun Spice Girls-jutuissa piti aina olla Mel B, koska minulla on kiharat hiukset, mutten tykännyt Mel B:stä itse yhtään (loppujen lopuksi oli kumminkin hienoa olla mukana). Victoria oli paras, kun sillä oli mustia vaatteita eikä se hymyillyt usein. Yksi luokkalaiseni sanoi, että Emma on paras, koska se on suomalainen - vähän kyllä tämä juttu alkoi minua epäilyttää, mutta kai osaksi uskoinkin siihen.

Meillä sanottiin sellaisia "karvaisia" kohotarroja aina pehmiksiksi! Muistan, että minulla taisi olla parhaimmillaan yli 1000 tarraa.

Oih, mä muistan omasta lapsuudestani tamagotchit, barbit, my little ponyt, vaippaeläimet, värikkäät tutit jne. Sitten oli ne gootsit vai mitkä olikaan. Semmoisia kumijuttuja, joissa oli ohuitakuminauhoja. Iskä toi mulle semmoisen tuliaisiksi ulkomailta. Sillä oli naama ja kädet. Muiden Gootseilla ei ollut naamaa, eikä käsiä, joten musta tuli tietenkin tosti suosittu

Bändejä oli Aqua (barbie girl..), e-type, XL5, spice grils (mä olin aina Mel C), Taikapeili, movetron, aikakone ja ah, back streets boys. Mä olin ihan rakastunut Nickiin. Mulla oli siitä varmaan 100 julistetta seinillä.

Kotona leikittiin aina heppaa (meillä oli koiria, joten niitä ei tarvinnut kuvitella). Iskä teki meille puuhevosia, joille rakennettiin talon viereen metsään talli. Kävyt oli porkkanoita ja käpyjen suomut oli kauraa. Puuhevosille tehtiin suitsia ja satuloita ja loimia. Takapihan nurmikolle rakkennettiin esterata jota hypittiin ja leikittiin estekilpailua. Pyörät oli hevosia ja niillä lähdettiin maastoon.

Äiti ja iskä joutui pyörittämään hyppynarua tuneja, kun siinä hypittiin siskojen kanssa. Kesällä kirmattiin uimapukusillaan sadettajan läpi, niin että nurmikko meni ihan mutaiseksi.

Vaatteista mäkin muistan levikset. Oisko ne ollut mallia 501? Levikset piti rartkoa lahkeista heti oston jälkeen. Sitten tuli muotiiin adidaksen nappiverkkarit ja onet. Piti olla onet jalassa, poolopaita, verkkatakki ja siinä päällä vielä adidaksen huppari, jossa meni myös hupussa raidat Talvitakkina piti olla laskettelutakki, jonka sai vyötäröltä kiristettyä kireälle.

Sarvikas kirjoitti:

Mua harmitti kun Spice Girls-jutuissa piti aina olla Mel B, koska minulla on kiharat hiukset, mutten tykännyt Mel B:stä itse yhtään

Minua taas harmitti kun halusin hirveästi pitää hiuksia silleen kahdella "otsasaparolla" mutta koska minulla oli vaaleat pitkät hiukset, sain aina kuulla joko että "yritätkö sä olla joku Emma vai?" tai sitten "hei sä näytät ihan Emmalta!!" Emma oli muistaakseni kyllä lemppari mutta en silti halunnut että minua verrattiin häneen silloin kun ihan vain halusin olla oma itseni.

rosa1 kirjoitti:

Sitten oli ne gootsit vai mitkä olikaan. Semmoisia kumijuttuja, joissa oli ohuitakuminauhoja.

Hei noi oli IHANIA!!! En muista nimeä mutta olin hirveän katkera kun minulla ei yhtään sellaista ollut!

rosa1 kirjoitti:

Bändejä oli Aqua (barbie girl..), e-type, XL5, spice grils (mä olin aina Mel C), Taikapeili, movetron, aikakone ja ah, back streets boys.

IIIIIHANA lista!! Siis juuri nuo olivat tosi kova sana silloin! Kaikki levyt piti osata ulkoa ja osaan varmaan vieläkin! Ja aina kiisteltiin kumpi on parempi; XL5 vai BSB.

Muistan, kun yksi poika kirjoitti ystäväkirjaani (onko niitä muuten enää?) että hänen lempibändinsä on XL5. Yksi toinen kaveri taas tykkäsi "pais kööls"istä. :DD

Ne kumijutut oli muuten Koosheja nimeltään, mulla oli sellainen "tennispeli", jossa pallona oli Koosh. Superpalloja keräiltiin ala-asteen alkuvuosina kovasti.

Ei saa unohtaa take that:ia.. Se oli melko kova kans.. Itellä oli vähä vaikiaa ku ei tykänny oikeestaan yhtään noista poppibändeistä vaan heti kolahti vähä raskaampi.. Jon Bon Jovi oli niiiiiiin ihana..

Muistaako joku ne kamalat kengät? Semmoiset, joissa oli tosi paksu tasainen pohja? Mullekin tuli niillä pituutta varmaan 10cm

Ai niin, ystäväkirjat ja kirjevihot. Yksi mun kaveri kirjoitti ystäväkirjaan, että hänen lempiruokaansa on pissa. Kirjevihkoihin tehtiin tehtäviä (ristikoita, etsi sanoja, labyrinttejä jne.) ja kirjoitettiin kirjeitä kaikesta tosi tärkeästä. "Moi, mä tykkään tosta yhdestä Eetusta ihan kamalasti. Mutta tykkään myös juusosta, karista, samista ja joonaksesta. Kenestä sä tykkäät? Vähänks tää tunti on tylsä"

^ Mulla oli beiget paksupohjaiset KAMALAT lenkkari/tennarit vai mitkä olikaan... Pohjan paksuus 13,4 cm, muistan ku mittasin ja kerroin kaikille
Spaissareillahan näitä paksupohjasia kenkiä sillon oli? Varmaan siitä lähti mun innostus.

^Mulla oli sellaiset kanssa, mut ne oli punaiset. :D

En saanut sellaisia ikinä, koska ne oli "liian muodikkaat" äitini mukaan. Nykyään kyllä jos löytäisin sellaiset kokomustina tai tummanvihreinä esim. kirppikseltä niin ostaisin varmaan!

Synttäreillä kuunneltiin aina Nylon Beatia, "Seksi vie ja taksi tuo" oli kova hitti siihen aikaan, kuinkakohan moni tiesi, mitä se seksi oikeastaan tarkoittaa...

Minunkin ystäväkirjassa oli muuten yksi pissan ystävä, muistin nyt juuri. Joskus johonkin kouluaineeseen liittyen meidän oli tunnilla pitänyt listata omasta mielestämme kauniita etunimiä - itse olin listannut varmaan jotain meidänluokkalaisia muistaakseni, mutta kaverini oli ollut oikein mielikuvituksen kanssa liikenteessä - hienoimpia pojan nimiä olivat hänen mielestään Kasemil ja kirsikkana kakun päällä Feikker. Etenkin tuosta Feikkeristä saatiin aika hillittömät naurut kun vihko löytyi vuosia myöhemmin...

Muistaako joku elokuvia/sarjoja lapsuudesta? Mulle tuli mieleen Candy Candy- sarja, jossa se tyttö kasvoi jossain orpokodissa ja rakastui Anthony nimiseen mieheen. Candyt katsottiin varmaan sata kertaa. Muistan vieläkin, kun joku ilkeä tyttö huuti tannssiaisissa että "Anthonyy, Anthonyy, tanssi kanssanii". Toinen, minkä muistan oli joku Jem. Siinä oli semmoinen tyttö, joka muuttui korvakorua koskettamalla joksikin supertähdeksi. Siinä oli 2 bändiä, jotka kilpaili keskenään. Se "paha" bändi lauloi ainakin jonkun viidakko-biisin englanniksi.

Oih, löysin nuo molemmat you tubesta. Jem and the holograms. Sitä leikittiin pienenä antaumuksella, hiusharjat mikkeinä

Captain Planet oli kova tv-sarja! Naapurin poika teki meille kaikille sellaset sormukset, että voitiin leikkiä pihalla.

Ah, ja Power Rangers! Sitäkin me leikittiin.

Alfred J. Kwak ja Muumit oli ja on vieläkin suosikkeja. Minulla oli ne kaikki nauhotettu videolle ja katsoin niitä aina kun olin kipeä. Tykkäsin olla kipeänä, kun sai ottaa peiton sohvalle, maata siinä ja katsoa Alfredia tai Muumeja ja isi osti Jaffaa. Niin ja aika usein mummi oli hoitamassa ja keitti maailman parasta makaronivelliä!

muoks, ja musiikista tuli mieleen, mun ihan suosikki oli E-Rotic. Ei mulla ollut hajuakaan mistä ne lauloi, mutta kuulosti hyvältä! Sain lainaksi kaikenlaisia kasetteja vanhemmilta serkuiltani, hittibuumeja ym. ja nauhottelin niitä sitten itselleni. Radiosta piti kanssa nauhottaa aina kaikki hyvät biisit. Piti olla tosi tarkkana, että sai biisin alusta asti mukaan ja ettei tullut turhia höpinöitä mukaan.

Mun eka oma cd oli Movetronin Romeo ja Julia. Vähän se oli hienoa, ennen kaikki musiikki oli ite nauhotettua kaseteille. Oli mulla yks aitoki kasetti, Aikakoneen joku.
Mutta se cd! Se oli niin hieno että putsasin sitä koteloa päivittäin hönkäilemällä (niinku silmälaseja putsataan) ja hinkkasin sitte jollain rätillä

Täältä löytyi myös mustat paksupohjaiset kengät, niissä oli vielä tosi siistit niitit päällä. Niillä tuli väännettyä nilkka kerran jos toisenkin, kun olivat niin painavat ettei meinannut jalkaa jaksaa nostaa :D Joskus 5-6 luokalla meillä tuli muotiin sellaset pitkävartiset ja paksupohjaiset mokkatalvikengät. Ja sitten oli ufot! Kyllä oli mahtava fiilis kun ensimmäisenä toin kouluun pulkkailupäivänä ufo-liukurin, musta tuli kerta heitolla luokan suosituin.

Candy-candy -sarja on kyllä hyvinkin tuttu, itsellä ei tosin ollut kuin yksi video. Usein katselin aamuisin ennen kouluun lähtöä neloselta aamupiirrettyjä. Kotoa löytyi kasapäin nauhoitettuja muumeja (osaan vieläkin lähes kaikki jaksot ulkoa) ja ostettuja Halinalleja. Lumihauvat ja ah, ne ihanat suomeksi dubatut ja juonen kannalta täysin pilalle silvotut Hopeanuolet.. Ne oli parasta. Kuinka moni muistaa pikkukakkosen Varokaa heikkoa jäätä? Voi että se oli pelottava.

Kirjevihot oli kyllä kans loistavia, siellä oli aina jotain kysymyksiä että "sano prosenteis kuinka kiva/söpö Maija/Mikko on?" "meiän luokan top5 pojat?" "kumpi on kivempi, mä vai Maija?" :D Voivoi.

Mä kun olin pieni, niin kolmoskanavakin oli uus juttu ja nelkku aloitti vasta mun teini-iässä.
Tekin mieli sanoa muutama valittu sana, kun meillä muksu valittaa et telkusta ei tuu mitään ja kanavia näkyy meillä joku 20.. :D

Kalinka kirjoitti:

Radiosta piti kanssa nauhottaa aina kaikki hyvät biisit. Piti olla tosi tarkkana, että sai biisin alusta asti mukaan ja ettei tullut turhia höpinöitä mukaan.

Niin piti! Sit piti myös kirjoittaa kasetin kansipapruun biisien nimet. Mä löysin jokunen vuos sitten nuo vanhat nauhoitukset ja nimien kirjoitusasusta ei kovin hyvin pystynyt päättelemään biisien oikeita nimiä...

Mun ekat "oikeat" kasettini - jos ihan lastenlauluja ei mukaan lasketa - olivat Dingoa ja Europea. Penskana tykkäsin aivan hulluna Abbasta, Beatlesistä (kuten edelleen) ja Tapani Kansasta.

Eikö kukaan fanittanu NKOTB:a? Jordanhan oli ihan namu. Mulle noi Spice Girlsit ja Take Thatit ei enää oikein ton NKOTB:N jälkeen tuntunu missään ja sitten sitä siirtyikin jo vähän rankempien bändien fanittamiseen.

Vaatteissa tehtiin kässätunnilla aina farkkuihin niitä kangaslisukkeita, samoin lippis piti olla aina päässä ja liian iso collegetakki tai anorakki. Ei kiesus..