Koirat.com

^^mä leikin kans, tai keräilin pieneen ämpäriin ja olin ottamassa sisälle lemmikiksi, josta syystä äiti ei antanut viedä niitä taloon ja samasta syystä mä sain kunnon itku-potku-raivarit.

Mä tein kivestä itelleni marsun ja sille ulos metsään puiden juurakkoihin, kantoihin ja kiviin kodin. Siivoilin metsää varmaan 10-20 metrin säteeltä, että sillä oli siisti sammalpohja kodissa. Tein sinne hienoja nukkumakoloja, syöttöpaikkoja, kiipeilypaikkoja jne.

Kaverin kanssa tehtiin metsiin majoja ja saatettiin ennen aamupalaa kesällä mennä sinne, tulla hakee jossain vaiheessa päivää eväät ja juostiin äkkiä takas leikkeihin. Tehtiin myös pienille muovisille koiraleluilla (vaippapöksyt) kodit puiden juuriin.

Leikin itekseni pihassa Arno Kasvia. Kiertelin ympäri pihaa, puhuin samaan tapaan kun Herra Kasvi ja esittelin pihan kukkia jne. niin että kuvaaja olis kävelly mun perässä.

Meidän sakemannin kanssa leikin Susikoira Roita ja poliisia. Jos mulla ei ollut kaveria, niin otin Akon mukaan metsään ja leikin sen kanssa siellä. Kerran eksyin metsään, enkä löytänyt tielle että mentäs kotiin, Ako tiesi kotiin-käskyn ja se toi mut takas meidän pihaan.

Melko paljon on ollut samoja leikkejä mullakin lapsuudessa kun teillä.

Huippuja muistoja tuli, kun luki kerralla koko ketjun läpi.

Mulla on kaks nuorempaa siskoa, ja meillä oli (tai siis on vieläki) iso ok-talo ja iso piha, jossa vielä metsääki lähellä. Kesäsin juostiin sadettajan läpi uikkareissa ja maattiin semmosessa muovisessa kahluualtaassa. Ja kiipeiltiin äitin harmiks puihin. :D Talvisin tehtiin superisoja lumilinnoja, kun sillon lapsuudessahan lunta oli IHAN HIRVEÄSTI.

Muistan vielä sen hetken, kun iskä viritti KOLMOSEN näkymään telkkarista! Ai että oli hienoa! Ja neloset sun muut alkoi näkyä vasta, kun digiboksi hommattiin, eli ei kovin kauan aikaa sitten.. Kateltiin sitten ykköstä, kakkosta ja Ruotsin kanavia. Telkkarista katottiin kans Kaukametsän pakolaisia ja Ankronikkaa Ruotsin puolelta. Kaikki Väiski Vemmelsääri -piirretyt oli huippuja, niitä oli ostettuina VHS:inäkin paljon (yksi ei ollutkaan suomenkielinen, vaikka suomalaiset kannet, joten sitä katottiin sitten englanniks, eikä ymmärretty mitään..). VHS:llä oli kans Olipa kerran elämiä, nykyään ostin koko boksin niitä, niin hyviä ne on. Kavereilta lainattiin sitten Hopeanuolia (ja ihmeteltiin, miten yhtäkkiä Riki onkin veressä ja tarina pomppii miten sattuu) ja Turtlesia! Meillä ei kans ollu mitään pelikonetta, niin kavereilta lainattiin 8-bittistä ja Supernintendoa.

Meillä ei ollu koiraa, ku kotiin ei saanu ottaa, niin sitten kuljettiin pihalla koiraa leikkimässä. Yleensä mie olin omistaja, ja naapurinpoika pakotettiin mukaan kans konttaamaan. Tietty naruista viriteltiin pannat kaulaan jne. Koulussa sitten leikittiin hevosta hyppyskän kanssa, jos hyppyskässä oli kunnon puiset kädensijat, oli ne tietty kankikuolaimet.

Ratsastamaan ei päästy, kun siskolla oli paha heinäallergia, joten sitten leikittiin nuorimman siskon kanssa paljon barbeilla ja varsinki "barbi"hevosilla. My Little Ponyä meillä ei tainnu olla ku yks ja se oli tylsä. Ken-barbiaki tais olla vaan yks, mutta sitä ei leikkeihin huolittu. Yleensä leikin lyhyttukkasella aerobic-barbilla, kun sen jalat taittu hyvin hevosen selkään. Vaatteita tai hiuksia en ole koskaan niiltä laittanu. Barbien talot ja hevostallit yms tehtiin videokaseteista, meilläkään ei mitään ostettua barbikamaa ollu, ja videokaseteista tuli ihan huiput! Sitten leikittiin pikkueläimillä, tehtiin superisot farmit koko huoneen lattialle, sitten varottiin niitä pari päivää ja vähän leikittiin ja sitten kerättiin pois. Leikittiin kans (pikku)Legoilla, mulla oli hieno lohikäärmelinnaki, joka piti aina tasasin väliajoin kasata. Yleensä kasattiin siskojen kanssa asuntolaivat niille vihreille alustoille, tapeltiin palikoista ja uuneista yms ja sitten "seilattiin" niillä ja käytiin toisten luona kylässä jne.

Ja kerättiin tarroja (laatikkoon) ja pinssejä! Pinssit oli jossain kangasrievussa kiinni, että sai esitellä kavereille.

Me myös tehtiin siskojen kanssa lehteä (varmaan 1-2 numeroa yhteensä jaksettiin), kuvattiin videokameralla omia elokuvia aika pitkäänki, äänitehosteet ja kaikki oli tietty mukana. Ja aina joku murhattiin ja sitä selvitettiin. Radio-ohjelmaaki tehtiin VintiöRadio. VintiöRadiostaaaa kuuuleee kaikki ongelmaaaat. Tuo kasetti taitaa olla vielä tallellaki kotona.

Ja lainattiin kirjastoautosta varmaan miljoonaan kertaan Noidan Käsikirja. Ja ai saakeli, että pelotti. Aina ei uskaltanu lukea kaikkia tekstejä, tai katsoa kaikkia kuvia. Muuten sitten luin Merja Jalon hevoskirjoja tai sarjiksia (Hevoshullu, Tintti, PikkuPiko).. Ja ala-asteella aloin lukemaan Kingin kirjoja, kohta koko tuotanto luettu.

Meillä oli kans Tamagotchit keskimmäisen siskon kanssa, niistä tais kasvaa joku ankka..

Katja_S kirjoitti:


Barbien talot ja hevostallit yms tehtiin videokaseteista

Voi ei olin ihan unohtanut! Videokaseteista saa IHAN mitä vain pienellä mielikuvituksella! Olin itseasiassa jo aika vanha (tai no, ehkä 14) kun meille tuli ensimmäiset videot mutta kyllä selvästi muistan niistä kaseteista rakennelleeni vaikka mitä!

Ja tietty kasetit olivat täynnä kaikkia kivoja ohjelmia ja elokuvia. Tuli ihan oikeasti vaikeuksia kun halusin tietyt elokuvat säilyttää ikuisesti mutta sitten videokasetit eivät enää riittäneet uusien elokuvien nauhottamiseen. Pala kurkussa tallensin joidenkin hyvien elokuvien päälle.

Nyt en edes tiedä miten saisin (tallentavasta) digiboxista jotenkin kätevästi leffat ja ohjelmat talteen. En edes viitsi opetella. Toistaiseksi saa riittää boxin oma kapasiteetti.

Minun kastematoni asuivat nukkekodissa ja ne pääsivät kävelylle nukenrattaissa. Onneksi äiti oli ymmärtäväinen ja salli kastematojen majoittumisen nukkekotiin.
Pikkulapsena tapoin vahingossa erään leikkikaverini. Leikkikaveri oli pesästä tippunut linnunpoikanen, joka ei syystä tai toisesta selvinnyt hengissä yhteisistä leikeistämme. Vein raadon äidilleni ja pyysin että "äiti, pistä tää taas räpyttämään". Silloin taisin olla kaksivuotias ja asia vaivaa minua vieläkin.

Pienenä olin aina lähistön ojissa pyydystämässä sammakon nuijapäitä. Kerran seurasin kudun kehitystä pikkusammakoiksi asti muovisessa akvaariossa. Hyvin ne kasvoi kalanruoalla ja pääsivät sitten läheseen lampeen kun olivat jo isoja. (Tätä ei varmaan enää saa lain mukaan tehdä.) Äidillä on kyllä ollut hyvät hermot kun likka juoksee koiran kanssa pitkin metsiä pyydystämässä sisiliskoja ja perhosen toukkia. Koskaan en pelännyt eksymistä tai käärmeitä.

My little poneja oli monia ja voi sitä riemua, kun isä rakensi niille kaksikerroksisen talon. Enää ei tarvinnut videokasetteja. Hopeanuoli oli suosittu, eikä haitannut yhtään että meillä oli vain viimeinen osa (mielikuvituksella selitettiin pois leikatut kohdat). Sitä sitten katsottiin ja naapurin lasten kanssa leikittiin. (Yksi oli karhu ja muut oli villikoiria jotka yritti saada karhun nurin.) Rakennettiin intiaani telttoja pitkin pihoja.. Kiipeilin todella paljon puissa harakan poikasten perässä ja muistan sen kohtalokkaan päivän kun putosin ja päätin että olen liian iso kiipeilemään. Yhden kaverin kanssa tehtiin nauhurilla myös Panda-uutisia.

Telkkarista katsottiin prätkähiiriä, hämähäkkimiestä ja batmaniä. Kaikki luonto-ohjelmat piti katsoa ja Custou (ranskalainen meribiologi punaisessa myssyssä) piti ehdottomasti muistaa. Kaukometsän pakolaiset oli pelottava ja tohtori sykerö sympaattinen. Ja olihan vielä Tao Tao ja olipa keraan elämä ja keksinnöt ja mitä kaikkea niitä nyt oli.

Meillä ei ole ikinä ollut VHS-soitinta ja kerrostalossa asuessamme naapurin tyttö tuli käymään. Hän katseli hetken ympärilleen, kysyi "missä teillä on videot?" ja kun äitini vastasi, ettei meillä ole videoita, tämä taisi lähteä pois. :DDD

Mä olin ihan unohtanut telkkariohjelmat Susikoira Roi ja Olipa kerran elämä. Niitä tuli vahdattua telkkarista. Ja jossain vaiheessa mulla oli hinku katsoa Uuni Turhapuro -leffoja. Mä en tarkkaan muista, koska meille ostettiin VHS-nauhuri. Sille oli kovasti töitä, kun piti nauhottaa kaikenlaisia ohjelmia, mitä sit katsoi niitä aina uudelleen ja uudelleen videolta.

Täällä on kanssa hevosharrastuksen alettua luettu sen ajan kaikki Merja Jalon kirjat. Ja tottakai posti toi postilaatikkoon useamman vuoden ajan niin Hevoshullun kuin Villivarsankin. Mulle tuli myös jossain vaiheessa sellainen lehti kuin Lemmikki.

Sarvikas kirjoitti:

Meillä ei ole ikinä ollut VHS-soitinta ja kerrostalossa asuessamme naapurin tyttö tuli käymään. Hän katseli hetken ympärilleen, kysyi "missä teillä on videot?" ja kun äitini vastasi, ettei meillä ole videoita, tämä taisi lähteä pois. :DDD

Joo ja kun meillä tehtiin maksalaatikkoa paistinpannulla kun ei ollut mikroa, serkku rupesi itkemään kun maksalaatikko oli aina tehty mikrossa.. Ei ollut koskaan kuullutkaan että voitaisiin tehdä mitenkään muuten..

Meillekin mikro tuli vanhemmille vasta kun olin lukiossa eli vähän reilu 10 vuotta sitten, kaverit aina ihmetteli, että miten me lämmitetään ruokaa. Daa, uunissa&liedellä??

Muistan, kun meille ostettiin Leijonakuningas-video juuri kun se ilmestyi. Iskä kävi hakemassa sen viereisestä isosta kaupasta. Meillä oli vieraita, kummivanhempien perhe ja joitain muita perhetuttuja. Kokoonnuttiin kaikki tv:n eteen katsomaan elokuvaa, ja meitä lapsia ärsytti ihan suunnattoman paljon, kun elokuva piti laittaa paussille, jos aikuiset tahtoivat käydä tupakalla

Sasha kirjoitti:

kun elokuva piti laittaa paussille, jos aikuiset tahtoivat käydä tupakalla

Mä muistan kanssa, että oli todella ärsyttävää kun leikit piti keskeyttää jos äiti meni tupakalle. Jotenkin se oli niin turhauttavaa ja sillä kesti niin kauan siellä terassilla. Oltiin ihan riemuissaan sit ku äiti oli jonkunaikaa kokonaan polttamatta.

Miten voikaan pieni asia olla pienelle ihmiselle suuri <3

Itse muistan myös nuo VHS-kaseteista väsätyt hevostallit. Meillä käytettiin myös lastenkirjoja isoilla hevosilla, etteivät karkaa...

Ja naapurin pikkutyttöä tuli vissiin myös taluteltua fleksissä ja vaikka en tarkasti muistakaan, uskoisin vahvasti, että myös oma pikkuveljeni on kokenut sen kohtalon

Karvinen ja Barbababa sekä tikun ja takun pelastuspartio
Tuli tuosta Vaniksen(? muistinko oikein) kastematoleikeistä omat ötökkäleikit mieleen. Mää lähinnä etanoita pyydystelin ja rakensin niille "hienon" kodin mun hiekkaämpäriin.. Ja perhosia mää pelastiin sadevesi-saaveista, nostin lapiolla niitä kuistille kuivumaan. Ne jotka ei enää lähtenee lentoon, mää hautasin äitin kukkapenkkiin
Ja yks leikki oli kans ihan huippu! Tehtiin kavereiden kaa käpylehmiä ja aitauksia niille ulos.. Yhden lehmän (oli mun lempparilehmä) nimesin naapurin mukaan; Ville.

Mun lempparit oli pienenä Maija Mehiläinen ja sitten vähän isompana Alfred J. Kwak. Muistan kun oltiin joskus Seikkiksessä ja piti lähteä kesken kaiken pois, koska isi oli unohtanut laittaa Alfredille ajastuksen vhs:sään

En uskaltanut katsoa Rölliä enkä Pelle Hermannia, telkkari piti aina sammuttaa siksi aikaa. Varokaa heikkoja jäitä ei kuitenkaan jättänyt traumoja

Ekan kerran kävin elokuvissa katsomassa Disneyn Aladdinin. Se on näköjään tullut ensi-iltaan Suomessa joulukuussa 1993, eli olen ollut n. 9-vuotias. Aika vanha varmaan nykymittapuulla?

Isin kanssa tehtiin muutenkin paljon kaikenlaista, oon käynyt valehtelematta yli 20 kertaa Turun Merenkulkumuseossa (mikä ei enää edes ole yleisölle auki ), Turun Linnassa ja Biologisessa museossa. Ei me käyty "koskaan" missään huvipuistoissa tmv, enkä kyllä lapsena sellasta kaivannutkaan - luulisin? Puuhamaa ja Seikkis riitti ihan hyvin

Meillä oli/on myös purjevene, joten oma mielikuvitus tolleen pleikkareiden, telkkareiden jne muiden virikkeiden puutteessa tuli aika tutuksi. Luin viidennellä ekan kerran Taru Sormusten Herrasta -saagan, ja koko kesän sitten eri luonnonsatamissa millon väijyin örkkejä, millon ratsastin Hallavaharjalla ja millon tein hobittimajoja "luoliin" jne

Mulla on ollut hyvä lapsuus. Kiitos isi ja äiti.

(Jollei oteta lukuun sitä, että mun pikkusisko, 3v nuorempi, oli aikamoinen tyranni :D Äiti on kertonut, että mä keskittyneenä tuunasin mun huoneen ruudulliselle matolle barbeille huonejaot ruutujen mukaan ja hevosille karsinat ja jos matossa ois vaan ollut enemmän ruutuja, mulla olis ollu kylä ja sitten kaupunki. Sisko-pieni tutti suupielessä väpättäen katteli ovensuusta "sillä silmällä" ja kun mun piti poistua vaikka pissalle tai juomaan, niin sisko-rakas meni ja pyörremyrskyn lailla tuhosi mun kyläidyllit. Ihanaa. )

Voi hyvänen aika, muistoja tulvii mieleeni. Meillä oli myös tämä "pyöräillessä ratsastetaan" juttu, erilaiset kitkat oli tietenkin erilaisia hevosia ja kun satuin vielä asumaan jossain jumalan selän takana, mulla oli tietenkin oma "hevonen" maastoon, vanha ja rauhallinen romuluinen suomenhevonen muistaakseni. Eli veivasin iltatolkulla metsässä polkuja pitkin sellaisella sata vuotta vanhalla mummopyörällä Sitten tietenkin isän hieno miesten maastopyörä oli semmonen tumma ja tulinen täysverinen etc. Serkkujen kanssa sitten pidettiin ratsastustunteja pihoilla, hypittiin esteitä, leikittiin tallia ja tässä vaiheessa ei ollut edes pyöriä kavereina, hieno mielikuvitus vain. Serkulla oli semmonen törkeän hieno hevoskirja, missä esiteltiin varmaan kaikki hevosrodut ja mehän tietenkin niiden pohjalta tehtiin sukutaulut yms. ja jokaisella oli oma, kirjasta valittu hevonen omassa tallissaan. Talvisin kaiveltiin penkkoihin kunnon tunneleita, tänä päivänä ihmetyttää välillä et miks ne ei koskaan sortuneet, vaikka tunneleita oli kaivettu ristiin rastiin ja sitten vielä hypittiin siellä penkan päällä.

Telkkarista mun suosikkeja oli melkein kaikki jo aikaisemmin mainitut Kaukametsän pakolaiset, Rölli, Alfred J. Kwak, Tohtori Sykerö, Tao Tao, Olipa kerran ihminen ja Olipa kerran elämä sekä ultimatesuosikki oli Ahmed Ahne! Mä oon niin katkera kun edes YouTubesta ei löydy niitä pätkiä. Muistan vieläkin sen tunnarin, "..Iznougood...." Disney-leffoja oli meillä kymmeniä, vanhemmat ehkä alkoi miettiä onko lapsi katsonut liikaa leffoja vai onko sillä vaan hyvä muisti, kun siteerasi asiantuntijan elkein puoli tuntia Aladdinin vuorosanoja..

Ala-asteella ollessani iski suurin piirtein samaan aikaan villitykset Tamacotheihin, Spice Girlsseihin ja Backstreet Boyseihin. Ja näillä bändeillä oli niitä valokuvakortteja ja kansio joihin niitä kerättiin ja sitten vaihdeltiin kavereiden kanssa. Luokkakaverilla oli varmaan 500 korttia, joista se ei suostunut luopumaan sitten millään, piti olla vähintään viisi-kuusi samanlaista ennenkuin rupesi vaihtamaan. Kyllä, hän oli todellinen fani Mun heikko kohta oli Leonardo DiCaprio, laskin kerran että yhtä aikaa seinillä oli 62 julistetta, kaksi seinälippua ja t-paita, puhumattakaan Leo-kirjasta (hmm, varastin sen kaverilta.. ) sekä itse tehtyjä leikekirjoja, niitä oli muuten kolme A3-vihkoa, joihin liimasin kuvia, lehtileikkeitä jne. Ja kun ottaa huomioon, ettei mulla ollut nettiä käytössä, pitäisin näiden leikekirjojen rakentamista aika ihmeenä

Kindereistä kerättiin Terropiineja (just niitä kilpikonnia) ja mä olin niin katkera kun siskolla oli monta erilaista Trollia, joilla oli siistin hiukset. Siihen asti että minä parturoin ne. Voin kertoa, sisareni oli kiukkuinen. Barbeja ja niiden hevosia oli nurkat pullollaan, olin niin kateellinen kun kaverilla oli aivan jumalattoman hieno musta hevonen, jolla oli hienot suitset ja satula ja kaikki muutkin vermeet, ja mulla oli joku siskon vanha valkoinen, liki hännätön ja harjaton rimpula kaakki jolla ei edes jalat taittuneet. Kyllä se tuommosta alle kymmenvuotiasta nakersi ja paljon

Muistan elävästi myös sen, kun kenelläkään ei ollut vielä kännyköitä, sitä vaan soitettiin kaverille että voitko olla ja samontein matkaan. Porukoille jätettiin lappu jääkaapin oveen, että olen siellä ja siellä ja tulen sitten ja sitten kotiin. Jos niillä oli asiaa, ne soitti sinne kaverille. Ja siihen aikaan muuten muisti aika paljon puhelinnumeroita ulkoa, nehän piti aina näpytellä erikseen. Ei toivoakaan että tänä päivänä muistaisi yhtään mitään.

Rorschack kirjoitti:

Ala-asteella ollessani iski suurin piirtein samaan aikaan villitykset Tamacotheihin, Spice Girlsseihin ja Backstreet Boyseihin. Ja näillä bändeillä oli niitä valokuvakortteja ja kansio joihin niitä kerättiin ja sitten vaihdeltiin kavereiden kanssa.

Mulla oli ihan julmetusti noita BSB:n valokuvia. Sit ku olin "liian vanha" fanittamaan ko. bändiä, myin ne + julisteet pikkusiskon kavereille Bisnesvainua näköjään tuolloin ollu.

Rorschack kirjoitti:


Muistan elävästi myös sen, kun kenelläkään ei ollut vielä kännyköitä, sitä vaan soitettiin kaverille että voitko olla ja samontein matkaan. Porukoille jätettiin lappu jääkaapin oveen, että olen siellä ja siellä ja tulen sitten ja sitten kotiin. Jos niillä oli asiaa, ne soitti sinne kaverille. Ja siihen aikaan muuten muisti aika paljon puhelinnumeroita ulkoa, nehän piti aina näpytellä erikseen. Ei toivoakaan että tänä päivänä muistaisi yhtään mitään.

Sisko vähä aikaa sit kysy, et vieläkö muistan vanhoja lankanumeroita ja muistin kaiken kaikkiaan 8 eri puhelinnumeroa

Ihania muistoja :D Moni niistä kuuluu myös omaan lapsuuteen. Meillä tehtiin aina BArbien kodit ja hevostallit kaseteista ja kirjoista ja tuoleja sun muita hyväksi käyttäen. Huonekaluja tehtiin kulhoista ja muista koriste esineistä. Isän luona oli iso olohuoneen matto, mikä oli vihreä ja siinä oli ruusuja se oi mun barbien hevosten ratsastuslaidun. Voi hitsi et oli mukavaa siellä aina leikkiä. Pikkuveljellä oli niitä action man ukkoja, ne tuli sitten jossain vaiheessa mukaan poikaystäviksi. Mun leikit saatto jatkua monta päivää "samassa tarinassa " jos äiti antoi säilyttää kodit. LEmpi nimi barbille oli "sani tähtinen" :D
Pikkuveljen kanssa leikittii myös TombRaideria, se oli meillä pleikka pelinä, itse olin Lara ja pikkuveli oli "pikkuveli" :D oli meillä aina niin hyvät seikkailut.
Serkun kanssa piirrettiin paperihevosia ja leikattiin irti ääriviivoja pitkin. Isä toi paperitehtaalta ison rullan paperia, josta sitten leikattiin monta palaa ja teipattiin yhteen , siihen piirrettiin talli ja kaikki yksityiskohdat. Oli myös kentät missä ratsastettiin, oli muuten hienoja. Niitä kannettiin mukana kylässä ja mökeillä...