Koirat.com

Kiitos paljon blogivastauksista! Pitääkin perehtyä noihin linkattuihin sivuihin tarkemmin.

^ Jaksan vielä jauhaa noista blogeista Pääasiassa tulee luettua koirablogeja, varsinkin oman rotuisten koirien. Mutta on joukossa muutama muu eläinblogikin. Pelkkiä treeniblogeja on välillä vähän raskasta lukea, joten on ihan mukava jos siellä on jotain perusarjestakin kertovia juttuja ja kuvia.

Mutta on niitä muutamia laajemman aihealueen blogeja, joita voisin lämpimästi suositella. Tykkään erityisesti Suden Hetki-blogista: koiria, teksti on hyvin kirjoitettua ja huumorilla höystettyä. Sisustusjutut ovat myös erittäin mielenkiintoisia, pidän tuosta tyylistä.
Samoin Tassunjälkiä Sydämessä-blogi on suosikkien listalla. Osin eläinaiheen vuoksi, mutta löytyy sieltä myös sisustusta, ruokaa ja muuta elämään liittyviä asioita.
Muotiblogeja en seuraa, koska aihealue ei niin kiinnosta, mutta Through The Looking Glass-blogi on erittäin hyvä ja erilainen (lisäksi blogin kirjoittaja on ehkä kaunein gootti, jonka olen koskaan nähnyt).
...minulta on taas sitten täysin kuvapainotteisista blogeista yksi suosikeistani. Aivan ihania kuvia ja tietty lemmikkejäkin löytyy sieltäkin.

Nyt tulee varmaan aika tyhmä kysymys.. mutta..

Koska pennun ruokamäärää voi ruveta tiputtamaan aikuisen määrään? Muistelisin, että Pontuksen kohdalla ruvettiin ruokamäärää tiputtamaan joskus 10-11kk iässä, mutta nyt kyselisin tuon kääpiörodun puolesta.. Mallu painaa nytten reilu 6kg ja sen paino on pysynyt lähes samana jo varmaan 1-2kk, ikää on 7kk (muutamaa päivää vaille). Ruokaa (raakaa) oon antanut oikeestaan silmämääräisesti (suurinpiirtein 300-340g/pvä), ja neiti on omaan silmääni ihan sopivan kokoinen, ei siis laiha eikä lihava. Mallu on varmaan aikalailla korkeuskasvunsa jo kasvanut, ainakin se on pysynyt saman korkuisena jo tovin aikaa. Tuskin siis ainakaan mitään kunnon kasvupyrähdystä enää ottaa, kun kuitenkin pikkukoira kyseessä niin taitaa kasvaa aikuiskokoon nopeammin kuin esim. leonbergi

En oikein tiedä edes, että mikä Mallulle sopiva aikuisen ruokamäärä olisi, mutta varmaan kokeilemalla selviää, eli jos lihoo niin vähentää ja jos laihtuu niin lisää.

^ No siinäpä se vastaus varmaan tulikin. :) Eli sitten vähentää ruokaa, kun alkaa nykymäärällä lihoa.

^^Voi vaihtaa jo aikuisen koiran ruokaan mut voi pentu ruokaakin syöttää jollei liho liikaa

muoks. Taisin aluksi lukea vähän väärin,niin siis joo määristä vain puhuttiin =D . Komppaan Innaa.

^Samaa ruokaa syötän sille (raakaruoka), oli pentu tai aikuinen, sitä määrää tässä pohdiskelin

Heh joo sori, luin vähän liian huonosti tai jotain =D MUokkasinkin äsken edellistä viestiä.

innna kirjoitti:

Aaahhh ekanakin, oon niin kateellinen siitä, että asut Belgiassa. Mun ulkomailla-asumiskuume on noussut niin uskomattomiin sfääreihin taas, etten tiedä, miten päin olisin.

Toisekseen, täältä ketjusta löytyy varmasti jokunen vieläkin aktiivinen koirablogi. Minä itekin yritän herättää henkiin omien piskien blogia, jonka linkki ehkä? löytyy allekirjoituksestani... En kyllä usko, että jaksan kirjoitella juuri muusta kuin aksatreeneistä, mutta jos sellainen kiinnostaa, niin tervetuloa lukemaan.

Heh, no voi kiitos innna, jos niin voi edes sanoa. :D Tiedän tunteen, mulla oli ulkomaille muutto mielessä useamman vuoden ja suunnittelin jo alustavasti opiskeluvaihtoa Saksaan, kunnes sitten tapasin tuon mun belgialaisen miekkosen ja kaikki järjestyi vähän niin kuin itsestään, haha. :D

Mä kannustan kyllä lähtemään, jos ulkomaille muutto kiinnostaa! Ainahan täältä pääsee takaisin ja vaikka ei pysyvästi muuttaisikaan, niin on silti yhtä kokemusta rikkaampi.

Kiitti ton keskustelun linkkaamisesta, mä tsekkaan ehdottomasti sen ja sun blogisi myös! :)

Alerte, tottakai, tässä muutama mun suosikki:
- My post-University Life, blogia pitävä Laura asuu Briteissä.
- So Long, blogia kirjoittava Virpi opiskelee Hollannissa.
- One is just not enough, suomalainen Hanna kirjoittelee täältä Belgiasta.
- Matkalla jonnekin, blogin kirjoittaja Emmi asuu Teksasissa.
- Destination Unfamiliar, blogia kirjoittaa Jenni Saksasta.
- Jalalla Koreasti, blogia pitävä Terhi asuu Etelä-Koreassa.
- 1001 Kabul, blogin kirjoittaja Sini asuu ja työskentelee Afganistanin pääkaupungissa, Kabulissa.

.. Ja niin edespäin, voisin linkata vaikka kuinka monta blogia. :)

^ Minä oonkin puoli vuotta Ranskassa asunut 2010-2011 (vaihto). :) Sieltä tullessani kyllä vannoin, ettei ikinä enää, muttaa niin ne tunteet vaan muuttuu heh. Ranskaan en kyllä tahdo asumaan enää koskaan, mutta viimesen puolen vuoden aikana on välillä tullut yhtä bändiä kuunnellessa semmosia hetkiä, että ihan ajatuksissani alan nähdä kaikkia tuttuja maisemia vaan päässä ja tekis mieli varata lennot samantien ja lähtä katteleen, että miltä siellä tätä nykyä näyttää.

Mä olen hirveän laiska lukemaan mitään blogeja mutta seuraan Sudenhetkeä ja Mamma rimpuilee blogeja molempia siksi että niissä on sopivan lyhkäisiä ja kepeitä huomioita ja lähes joka kerta tulee niistä iloinen mieli. Vakavampaa mitä käyn lukemassa silloin tällöin kirjoittelee Eeva Kolu blogissaan Kaikki mitä rakastin

ja oma blogihan löytyy tuolta kc:n etusivulta:Hallan harhaa (se niistä jota jaksan vielä päivittää)

^^ No niinhän mäkin aattelin vietettyäni kolme vuotta Briteissä, että nevö again. Mutta kyllä paluumuutettuani todella monessa asiassa sitten ymmärsi, kuinka paljon oli vieraantunut 'suomalaisuudesta'. Mulle vaikeinta oli ehdottomasti Suomen talvi (ihan rehellisesti ne olosuhteet: lumi ja kylmyys), sekä se, että ihmiset oli yhtäkkiä mun silmissä aivan tavattoman sulkeutuneita ja epäsosiaalisia, suorastaan pelottavia, sekä raivostuttavalla tavalla täsmällisiä, hiljaisia ja kukkahattuisia, asioita, joita en koskaan ennen ollut edes huomannut. Nyt kun tänne Britteihin on päässyt takaisin neljänneksi vuodeksi, tuntuu, että tietyistä asioista tulee olemaan tosi vaikea päästää irti, kun paluu Suomeen osuu taas kohdalle.

Jos minä saisin valita, tämän jälkeen muuttaisin varmaan pysyvästi koirineen kaikkineen Australiaan. En ole koskaan maassa edes käynyt, mutta pitkälti pelkkää hyvää olen kuullut. Siellä ainakin olisi lämmintä, ja koska kyseessä on Brittien siirtomaa, uskoisin sopeutuvani loistavasti. Ratsaisin hevosella rannalla auringonlaskuun koirat vapaana kirmaten. Ja illaksi palaisin tietysti ranchilleni, jossa odottaisi Russell Crowen näköinen mies. Lomamatkoille lähtiessä kauko-Aasiankin maat (Japani, Laos, Vietnam, Thaimaa, Indonesia) olisi kohtuullisen matkan päässä.

Kun nyt tuli puheeksi ulkomaille muutto, miten vaikea koiran kanssa on muuttaa? Tietysti varmaan paljon riippuu myös maasta. Oon ruvennut haaveilemaan ulkomaille muutosta, mutta jotenkin kuvittelen, että se on mahdotonta koirallisena.

^ Se ei ole vaikeaa, mutta aikaa vievää ja ennen kaikkia kallista. Tärkeää on myös huomioida, että sesse on perusterve ja siten kestää muuttomatkan, jonka aikana sen täytyy kököttää runsaasti boksissaan.

Sufa kirjoitti:

Kun nyt tuli puheeksi ulkomaille muutto, miten vaikea koiran kanssa on muuttaa? Tietysti varmaan paljon riippuu myös maasta. Oon ruvennut haaveilemaan ulkomaille muutosta, mutta jotenkin kuvittelen, että se on mahdotonta koirallisena.

Ausseihin ym karanteenimaihin se on vähän hankalampaa, joskaan ei mahdotonta. Euroopan sisällä (pl. Britit) koiran kanssa muutto on todella helppoa, moniin maihin ei vaadita mitään ihmeempiä todistuksia tai leimoja ja matkan voi taittaa maitsekin jos ei halua laittaa koiraa lentokoneeseen. Riippuu sitten taas niin kohdemaasta, mutta monissa maissa koiran kanssa on arki jopa helpompaa mitä Suomessa.

Hehe, mä oon ehkä vähän kotihiiri mut en ainakaan kovin paljon lämpimämpiin maihin uskaltaisi edes muuttaa. Amerikoissa ja erityisesti siellä Väli-Amerikan lähettyvillä on niin tuhottomasti koiralle (ja ihmisellekin) vaarallisia elukoita, kuten alligaattorit, erilaiset isot hämähäkit, pesukarhut ja sit tietty kojootit ja kojoottisudet. Australiassa taas on ihan tuhottomasti myrkyllisiä käärmeitä (tuontieläimiä, joiden piti alunperin vissiin syödä holtittomasti lisääntyvät jänikset pois mut näin ei tapahtunut), niitä myrkyllisiä isoja sammakoita/konnia, dingoja, krokotiileja ja vihasia kenguruita. Lämpimissä maissa on tietysti puolensa ja monet löytää niistä itelleen ihanan kotimaan ja tietty kaikkeen voi sopeutua, mutta meikä on tyytyväinen karussa Suomen ilmastossa.

^ No jaa, yleisimmät kuolinsyyt Australiassa ovat siitä huolimatta sepelvaltimotauti, sydän- ja verisuonitaudit sekä keuhkosyöpä. Siitä voi jo päätellä jotain Yksi mun kämppis on kotoisin Thaimaasta ja se pelkää kuollakseen hämähäkkejä. Toisaalta se sanoi, että tappajamehiläisten, käärmeiden, krokotiilien ja hämähäkkien läsnäoloon ja kohtaamiseen vain tottuu, mutta silti kukaan tervejärkinen ei lähtisi villiin luontoon tai viidakkoon tiikerin syömäksi.

^Menitkö takas opiskelemaan vai? Ja onko jokin este miksi et voisi jäädä sinne asumaan pysyvästi?

Mä oon vähän kateellinen niille jotka on saanut ulkomailla asua tai etes lomailla, ite en uskaltais lähteä minnekkään täältä koto suomesta vaikka houkuttaisi joskus käydä jossain Mutta minnekkään lämpimään ei ole halua lähteä vaan joku karu ja kolkko paikka vois olla mulle passeli Mun pisin reissu on joskus ala-asteella kun käytiin luokkaretkellä ahvenanmaalla

Mulla ois koiran kakkaan liittyvä kysymys. Onko siis mitään ihanne väriä kakalle vai onko se koirakohtaista? Huomasin nimittäin ruuan vaihdon jälkeen että noilla molemmilla tulee selvästi tummempaa tavaraa, että onko se hyvä vai huono vai eikö ole mitään väliä?

Mä oon kyllä melko varma, että suurimmat kuolinsyyt on oikeasti joku tappajahämähäkkiin tukehtuminen tai suihkussa liukastuminen mutanttikoiperhosen hyökkäyksen jälkeen. Ne vaan naamioidaan leppoisasti sydän- ja verisuonitaudeiksi, että saadaan houkuteltua hyväuskoisia turisteja sinne mörkömuurahaisten syötäviksi. Eli joo, täällä kans yks joka nauttii Suomen ilmastosta ja siitä, että vaarallisin eläin on luultavasti paarma. Lomalla on kiva käydä missä vaan, mut eihän nyt esimerkiksi tätä loskaa voi olla kaipaamatta.

^Mörkömuurahainen

Niii kirjoitti:

^Menitkö takas opiskelemaan vai? Ja onko jokin este miksi et voisi jäädä sinne asumaan pysyvästi?

Joo, viime syyskuussa alkoi maisterit ja nyt syyskuussa loppuu. Tuntui vain järkevältä jatkaa tutkintoa pikkuisen pidemmälle, pitää sapattia töistä ja palata samaan tuttuun yliopistoon.

Työ on ehkä se suurin asia, minkä takia mun on vaikea nähdä (vielä) itseäni täällä pysyvästi. Olen täysi noviisi näiden työmarkkinoilla, enkä mulla esimerkiksi ole (vielä) tarvittavia lupia täällä työskentelyyn. Toimittajana töitä saisi kyllä kohtuullisen helpolla, mutta suurin osa avoimista työpaikoista on Lontoossa, minne en missään nimessä halua muuttaa. Lontoossa pitäisi mieluiten olla myös, jos tähtäisin ulkomaankirjeenvaihtajaksi ja työskentelisin siis Suomeen. Freelanceriksi en halua heittäytyä ainakaan toistaiseksi, koska mulla ei ole riittävästi kanttia eikä kokemusta. Britannian maahanmuuttopolitiikka taas on kuohunut viime aikoina, joten pikkupaikkakunnilla on havaittavissa lievää maahanmuuttovastaisuutta (ja sehän minä olen, maahanmuuttaja). Yksi vaihtoehto olisi toki alanvaihto jonnekin kulttuuripuolelle, mutta en ole ehtinyt pohtia asiaa pidemmälle. Toinen taas jos jatkaisin opiskelua tohtoriksi ja työskentelisin samalla opettajana. Tiedä sitten!