Koirat.com

dinski kirjoitti:

Amerikoissa ja erityisesti siellä Väli-Amerikan lähettyvillä on niin tuhottomasti koiralle (ja ihmisellekin) vaarallisia elukoita, kuten alligaattorit, erilaiset isot hämähäkit, pesukarhut ja sit tietty kojootit ja kojoottisudet.

Voi rakas ystävä

^On siinä se pointti, että pesukarhuilla tavataan paljon vesikauhua.

Apua! Mulla on Samsungin puhelin. Voisko joku puhelinvelho kertoa, a) miks mun puhelin ei avaa FB-sovelluksessa olevia linkkejä ja b) saanko mä siirrettyä tai asennettua järkevästi mitään sovelluksia muistikortille? Googletus antaa tulokseksi lähinnä roottausta, johon en kyllä oo ihan valmis lähtemään ja joka kaiketi toimii tai ei toimi tai jotakin muuta...

Nauru kirjoitti:

Mä oon kyllä melko varma, että suurimmat kuolinsyyt on oikeasti joku tappajahämähäkkiin tukehtuminen tai suihkussa liukastuminen mutanttikoiperhosen hyökkäyksen jälkeen. Ne vaan naamioidaan leppoisasti sydän- ja verisuonitaudeiksi, että saadaan houkuteltua hyväuskoisia turisteja sinne mörkömuurahaisten syötäviksi. Eli joo, täällä kans yks joka nauttii Suomen ilmastosta ja siitä, että vaarallisin eläin on luultavasti paarma. Lomalla on kiva käydä missä vaan, mut eihän nyt esimerkiksi tätä loskaa voi olla kaipaamatta.

Tämän artikkelin jälkeen mä olen kyllä vähän samoilla linjoilla Tuo kuvan kaveri ei vissiin kuitenkaan ole tappavan myrkyllinen, mutta niin tai näin, mua se etoo silti. Mulla oli vuos sitten kesällä makkarin katossa semmoinen mun mittapuulla valtava hämis (ehkä joku 3cm läpimitaltaan, musta ja ällö, ei lukki vaan ihan oikea hämähäkki), ja jo sen näkeminen aamulla herätessä sai mut lähes pissimään housuun, joten varmaan saisin halvauksen, jos tommonen hirviö pesiytys mun sähkökaappiin tai edes mun kanssa saman valtion rajojen sisäpuolelle

Oikeastihan Suomen tän hetken vaarallisimpia eläimiä taitaa olla hirvi, koira, punkki ja kyy, joten meillä on toistaiseksi sopivan iisi meininki täällä pohjolassa. Ootellaan vaan ilmaston lämpenemistä, että saadaan osamme tappaja-amppareista, jättiläishämyreistä ja erilaisista trooppisista tappajataudeista...

^ Onhan niitä oikeitakin petoeläimiä: karhuja, susia, ilveksiä ja ahmoja, mutta eipä ne ketään haittaa. Korvessakin kuljettaa koiraa mukana ja vaikka lauleskelee niin siinä on riittävä tehokeino pitää ne poissa reitiltä. Mulla toisinaan hämmentää kohdata erittäin susipelkoisia suomalaisia, kun eipä niitä mahda olla kuin alle 200 (vrt. jopa Espanjassa on kymmenkertainen määrä).

Alerte kirjoitti:

^ No jaa, yleisimmät kuolinsyyt Australiassa ovat siitä huolimatta sepelvaltimotauti, sydän- ja verisuonitaudit sekä keuhkosyöpä. Siitä voi jo päätellä jotain Yksi mun kämppis on kotoisin Thaimaasta ja se pelkää kuollakseen hämähäkkejä. Toisaalta se sanoi, että tappajamehiläisten, käärmeiden, krokotiilien ja hämähäkkien läsnäoloon ja kohtaamiseen vain tottuu, mutta silti kukaan tervejärkinen ei lähtisi villiin luontoon tai viidakkoon tiikerin syömäksi.

Täs on tullu paljon keskustelua välissä mut kuten sanoin, mie oonkin tämmönen kotihiiri jolla on turvallinen olo täällä Suomenmaalla. Varmasti siis siel paikalliset (ja muuallakin) on tottuneet elämään oman maansa eläimistön kanssa eikä ne aiheuta niin paljon vaaraa mitä turistin silmissä olis. Mut silti jänskättäis.

Lurch kirjoitti:


"Amerikoissa ja erityisesti siellä Väli-Amerikan lähettyvillä on niin tuhottomasti koiralle (ja ihmisellekin) vaarallisia elukoita, kuten alligaattorit, erilaiset isot hämähäkit, pesukarhut ja sit tietty kojootit ja kojoottisudet."

Voi rakas ystävä

No mitä. Kyl pesukarhutkin osaa olla iso riesa, ihmisten koteihin tunkevat ja sotkevat paikkoja/pihoja, just se vesikauhu ja levittävät myös kirppuja. Vaikka hirmusen hellyyttäviä otuksia onkin noin muuten. Ni.

Alerte: Espanjan Iberiansusi ja meidän harmaasusi on hieman eri asia. Ja harmaasusia on enemmän kun ilmotetaan.. Jos susia olisi alle 200 niin ei olisi saatu kaatolupia noin montaa. Enkä suosittele menemään metsään koiraa juoksuttamaan lauleskellen jos susien jälkiä näkyy. Ei oo susia haitannu vaikka ukot höpöttää alle sadan metrin päässä, vaan on silti viety koira näköetäisyydeltä. PS: Nyt on koirien kiinnipitoaika.

dinski kirjoitti:


No mitä. Kyl pesukarhutkin osaa olla iso riesa, ihmisten koteihin tunkevat ja sotkevat paikkoja/pihoja, just se vesikauhu ja levittävät myös kirppuja. Vaikka hirmusen hellyyttäviä otuksia onkin noin muuten. Ni.

Tuli vaan semmoinen "aaawww"-olo, kun pesukarhuista puhutaan samassa lauseessa alligaattorien kanssa. Tottahan se on että voi niiden mukana levitä tauteja ja syöpäläisiä, mutta en itse osaa nähdä niitä sen kummemmin uhkana kuin vaikka suomessa rottia. Holtittomasti lisääntyessäänhän ne toki ovat melkoinen riippa pihapiirissä.

^ Joo, ymmärrän kyl. Nauroin itekin kun luin uudelleen mun tekstin, ei ne pesukarhut ehkä nyt sentään vaarallisia ole... Ne tuli vaan mieleen listan jatkoksi kun tosi paljon nähny juttua missä ne tunkee koiranluukuista sisään ja hajottaa paikkoja, just siis enemmän harmia kun todellista vaaraa (ellei nyt sit se vesikauhu satu kohalle). Koiralle voi silleen kans olla vaaraksi jos lähtee pihasta jahtaamaan, samanlailla kun mikä tahansa riista. Mut joo.

Alerte kirjoitti:

^ Onhan niitä oikeitakin petoeläimiä: karhuja, susia, ilveksiä ja ahmoja, mutta eipä ne ketään haittaa. Korvessakin kuljettaa koiraa mukana ja vaikka lauleskelee niin siinä on riittävä tehokeino pitää ne poissa reitiltä. Mulla toisinaan hämmentää kohdata erittäin susipelkoisia suomalaisia, kun eipä niitä mahda olla kuin alle 200 (vrt. jopa Espanjassa on kymmenkertainen määrä).

Joo, onhan noita petoeläimiä, mutta kun ne ei täällä tosiaan aiheuta todellista vaaraa juuri kellekään. Siispä mä en laske niitä vaarallisiksi eläimiksi. Nuo meidän pedot on aika villieläimiä ja pysyttelee pääsääntöisesti pois ihmisten tieltä. Jos ihminen ehdoin tahdoin hakeutuu niiden lähistölle, ne pyrkii viimeiseen asti väistämään. Tilastollisesti hirvi aiheuttaa moninkertaisesti enemmän kuolemantapauksia tai edes loukkaantumisia kuin karhu, susi tai mikään muukaan noista pedoista, ja koiran puremaksi päätyy myös paljon varmemmin kuin suden suuhun.

Tuota susiasiaa en lähde sen kummemmin ruotimaan, koska tiedän täälläkin kirjoittavan monia asiaan hyvin kiihkeästi suhtautuvia henkilöitä, ja noissa keskusteluissa ei päästä koskaan kuin korkeintaan siihen lopputulokseen, että ollaan eri mieltä asioista En jaksa vääntää ja turhaan tuhlata palstatilaa semmoiseen, vaikka susikysymys ja suurpetopolitiikka ovatkin mielenkiintoisia aiheita.

Onko kenelläkään täällä kokemuksia Booster Basic koiran täysravinnosta? Pitäisi hissukseen alkaa vaihtaan Voiton penturuoka pois..

^ On ja meidän sesseille sopi mainiosti. Syötin eka sitä poweria tuolle vanhemmalle beussille, mutta se oli sille liian tujua ja alkoi lihoa. Saattaa olla, että siirrän tuon junnun sille kunhan saadaan penturuuan leimakortti ensin täyteen...

Kiva kuulla. Meillä syödään kesällä eri ruokaa kuin metsästyskaudella. Kesällä Basic ja Power muuten..

Oisko jollain vinkata kivaa ja järkevänhintaista studiokuvaajaa pk-seudulla ihmisille että koirille? Olis tarkoitus otattaa Roxiesta yksilökuvia ja sit perhepotretin tynkää omistajineen.

Joku sheltin omistaja täällä valitteli, kun koira (oliko se Alissa) saa kohtauksia, joissa välttelee omistajaa. Onkohan selvinnyt jotain?

Meillähän on Ronjan kanssa tullut samantapaisia tilanteita, vaikkakin kohdistuen muihin kuin muhun. Ensimmäisen kerran ilmeni, kun kaverin kanssa oli meneillään vetoleikki. Yhtäkkiä vain rupesi huutamaan kuin amuttu, meni pitkin seiniä ja sen jälkeen mun jalkoihin tai mahdollisimman kauas mun kaverista. Tämän jälkeen vielä toistamiseen seuraavalla viikolla sama ihminen esti Ronjan pääsemisen jonnekin ja vähän töytäisi lavasta, ei siis mitenkään voimakkaasti. Vinkaisu eikä lähellekään. Näiden jälkeen muutaman viikon Ronja saattoi kyseistä ihmistä tervehtiä innoissaan, mutta sitten taas jotenkin "taantui" ja meni kauas, ei välttämättä katsonut päinkään ja seuraili mua talossa. Kerran sai samantyyppisen kohtauksen toko-treeneissä mun kanssa ilman mitään fyysistä kontaktia tai muuta kummallista. Meni pöydän alle ja pälyili sieltä. Tokeni kyllä pian.

Tuosa on toennut näin vuoden, parin (?) jälkeen, mutta kerran tai pari on tuonkin jälkeen näennäisesti ihan turhasta vinkaissut, kun joku muu kuin meikäläinen on kevyesti fyysisesti ohjannut esimerkiksi työntämällä.

Nyt sitten painivat Heilin kanssa pihalla, ihan tavalliseen tapaan. Samanlainen huutokohtaus. Ronja juoksi mun jalkoihin vinkumaan. Siitä meni "matalana" ja mun mielestä jotenkin vinossa liikkuen kuistin alle. Jäi sinne tärisemään eikä meinannut tulla millään luokse tai saatika sitten sisälle. Nakit kelpasivat, jos nenään eteen tunki, ja paljon ahneempaa koira ei varmaan löydä. Sisällä oli ihan pois itsestään, mutta hetken kuluttua suostui tekemään temppuja ja kantamaan kapulaakin eli ilmeisesti kovin kipeä fyysisesti ole.

Mä en oikein tajua. Onko kyse vain siitä, että tietynlainen kipu aiheuttaa vain niin suuren henkisen kolauksen? Onko kipu ollut niin suuri, että sen takia reagoi näin? Pitäisikö tuota lähteä jo tutkimaan tai käyttämään edes fyssarilla? Muuten on ollut ensimmäisen kohtauksen jälkeen ihan normaali. Juoksentelee vapaana metsässä ketterästi, tokoilee ihan innoissaan ja painii Heilin kanssa. Väännellä olen yrittänyt, josko reagoisi johonkin, mutta ei mitään.

^ Minä oon Minkan viemässä piakkoin lämpökamerakuvaukseen josko sillä selviäisi (ennen rauhoituksen vaativaa röntgausta) löytyykö takapäästä jotain mitä ei tähän asti muuten oo saanu selville. Tuo siis "arkoo" takapäätään jos se nojaa johonkin (nyttemmin ilman selvää kontaktia) ja ärähtää ja siirtyy sitten muualle. Anaalit ei ongelma ja antaa "väännellä" häntää yms. niin ihmetyttää mistä kyse kun reagointi nyttemmin vahvistunut. Niinpä mars tutkimukseen, samalla senioriterveystarkastus.

Mä en vaan tiedä, mitä tosta koirasta pitäisi edes lähteä tutkimaan ensimmäisenä. Kun se on jokaisen tilanteen jälkeen ollut muuten ihan normaali koko ajan. Sen kanssa voi leikki vetoleikkejä, sekä mä että Heili - sen mitä se nyt muutenkaan tykkää sellaisia leikkiä. Ei siis luulisi olevan mitään kovin merkittävää suussa tai muuallakaan kropassa. Liikkuu samalla tavalla kuin aikaisemmin eli mun mielestä normaalisti eikä tosiaan vaikuta kovin kipeältä. Juoksee ja painii Heilin kanssa, tekee spurtteja ja tiukkoja käännöksiä. Agiesteitä hyppelee sen, mitä ylipäätään kiinnostavat nuo hommat.

Heili oli mukana hallilla varmuuden vuoksi kisatalkoissa. Nyt sitten Ronja väistää selvästi Heiliä ja mielummin kiertää, jos on mahdollista. Saa nyt nähdä, miten lähtee tuosta tokenemaan, kun Heili yrittää saada leikkimään.

Enemmän mun mielestä toi vaikuttaa henkiseltä kolaukselta. Ronja ei varsinaisesti ole pehmeä koira, joka reagoisi kaikkeen epämiellyttävään tälla tavalla, mutta ilmeisesti kipu on vain ollut sitten tarpeeksi suuri.

Selkää/rankaa minä noilla oireilla lähtisin ehdottomasti tutkimaan.

Voiko se olla oikeasti olla jtn noinkin vakavaa, jos näitä selviä kiputilanteita (koira siis huutanut samalla tavalla kuin aikoinaan ponin kaviosta saatuaan) on ollut parin vuoden sisällä kaksi? Muuten koira on ollut normaali.

Sanottakoon nyt, että Ronja kyllä välillä vinkaisee, jos sitä esimerkiksi nappaa rajummin niskakarvoista kiinni tai muuta vastaavaa. Joutunut estämään sen juoksemisen jonnekin esimerkiksi. En siis edelleenkään miellä herkäksi yleisesti ottaen, mutta on tilanteita, joissa se ragoi voimakkaasti muun muassa äänellä. Palautuu tällaisista tilanteista kuitenkin heti eli eivät ole edellä kuvatun tapaisia selviä kiputilanteita.

Ok, mä en tajunnut että on kyse noin pitkästä ajanjaksosta. Toisaalta esim. spondyloosin oirehdinta voi minun käsitykseni mukaan olla hyvinkin epämääräistä ja selän ongelmat herkästi myös sellaisia, että ongelmia ei saa "esiin" väännellessä kun koiraa harvoin saa samanlaisiin ääriasentoihin mitä leikin tiimellyksessä tulee. Tietty voi olla että kyseessä on vaan joukko erillisiä tilanteita joissa on sattunut ja koira vaan reagoi samalla tavalla kipuun.