Koirat.com

Onko kukaan huomannut nartussa steriloinnin jälkeen välittömiä muutoksia?

Tuo meidän collie sterkattiin viime kuussa, ja se on nyt muutaman viikon tehnyt etenkin iltalenkillä sitä että murisee ja nostelee karvoja asioille joita ei olisi ennen edes huomannut. Esimerkkinä äskeinen iltalenkki, kuljettiin rivitalopihan ohi jossa tupakalla olevat asukkaat alkoivat puhua juuri kun oltiin kohdalla. Koira päästi pitkän murinan jonka lopuksi ulvahti. Kun tultiin alaovelle, oli naapurirapun edessä mieshenkilö tupakalla. Samantien kaikki karvat pystyyn ja jäi tuijottamaan miestä siksi aikaa kun avasin ovea. Sanottakoon, että meidän belgi ei kokenut kumpaakaan tapausta huomionarvoisaksi vaikka sillä on aika matala ärsykekynnys.

Mietin vaan, että onko sillä romahtanut joku hormonitaso niin äkisti että se pistää sillä pönttöä sekaisin vai tiedostaako se että sillä on vielä paraneminen massussa kesken joka herkistää sitä, vai tuommoinenko siitä nyt tuli.

Omalla vanhemmalla nartulla ei tullut mitään muutosta hyvin vakaaseen luonteeseen tai käytökseen, leikattiin nelivuotiaana ja nyt on yksitoista. Mutta nyttemmin vanhenemisesta johtuvaa ääniherkkyyttä on ilmeisesti, reagoi väistämällä esim. mopoilijoihin joita ei ennen noteerannut mitenkään. Sillä on kyllä joitain kiputilojakin (lääkitys on) jotka varmasti vaikuttaa käytökseen.

Todennäköisesti teillä kyseessä tuoreehkon leikkauksen jälkeinen "ylimenokausi", en jaksa uskoa että tuo olisi se lopullinen tulos/tila. Varmaankin rodun paremmin tuntevilta saa parempia vertaistarinoita Eikös se ole kohtalaisen herkkä/pehmeä rotu (vai miten sen nyt muotoilisi)?

Pikipaimenia kirjoitti:

Eikös se ole kohtalaisen herkkä/pehmeä rotu (vai miten sen nyt muotoilisi)?

Ennemmin pehmeitä kuin kovia toki joo, aika tyypillisiä nykypäivän used to be-lammaspaimenia. Tuo oma on vaan ollut ikänsä pomminvarma vuorokaudenajasta riippumatta, niin se tuntuu siksi nyt äkkiseltään ihan kummalliselta. Mutta ehkäpä olet oikeassa ja toikin tuosta unohtuu kun aikaa kuluu, sterkasta on kuitenkin niin vähän aikaa etten tosissani usko sen vaikuttaneen näin nopeasti pysyvästi luonteeseen.

Onks täällä kukaan syöny roaccutan kuuria?

Mä sain tk-lääkäriltä spironolactonee mun hormonaaliseen akneen, mut mä näin jälkeenpäin mietin, että jahka saan rahat ni soitan ihotautulääkärille ja meen vaatimaa roakuuria. Mulla ollu satunnaisesti isoja, kipeitä hormonifinneja leuassa ennen minipillereitä ja nyt kun oon vedelly puolisen vuotta noita minipillereitä ni leuka menny vaan pahempaan kuntoon. Jääny ihan mukavat arvet eikä oo kaunista kateltavaa ja naama kukkii ihan kivasti silleen ettei kehtaa edes kauppaan mennä ilman meikkiä...

Ja mietin siis sitä, että paljon tolle mahtaa tulla hintaa? Ja meinasin pyytää rinnakkaisvalmikstetta, isotretinoin actavista (tai orionia tai jotain...). Tiedän et yksityiselle kun menee, ni pelkkä käynti hipoo jo sitä 100€ luokkaa, mut paljon jää lääkkeille hintaa kelakorvausten jälkeen?

^ Mä oon syönyt vuodenvaihteesta kevääseen tänä vuonna. Mulla ei varsinaisesti aknea ollut mutta just kipeitä ihonalaisia silloin tällöin ja muuta pientä, lääkäri sanoikin että sun tapauksessa vähän kärpäsen ampumista singolla mutta tää auttaa varmasti. Mulla lääkäri kirjoitti automaattisesti rinnakkaisvalmisteen joka ei ollut mikään kauhean hintava, oliskohan ollut viitisen kymppiä aina se paketti joka kesti mulla toista kuukautta kun en pystynyt maksimiannokseen edes nostamaan. Ja Terveystalossa se 20 minuutin käynti maksoi just jotain satkun luokkaa.

On kyllä sivuvaikutuksiltaan kohtalaisen ikävä lääke, I must say. Talvipakkasten aikaan huulet kuivui tosi pahasti, iho hilseili ja kaikkein inhottavimpana oireena mulle tuli päähän paineentunnetta jos en ottanut tarkasti optimoituna ajankohtana pilleriä. Liian aikaisin päivällä otettuna loppupäivän oli hassu olo ja liian myöhään otettuna yöunet oli jotenkin... möhnäiset ja aamulla oli entistä kovempi paineentunne joka hiipi päivän aikana aina sitten säryksi. Mulla on itse asiassa edelleen muutama laatta jäljellä joita koitan äljennellä silloin tällöin alas, mutta harvakseltaan syötynä sivarit on tuon päänsäryn osalta vielä pahemmat. Auttoi kyllä parissa kuukaudessa ihan silminnähden, että asiansa kyllä ajoi. Mutta joo takaisin alkuperäiseen kysymykseen, eli käynti + lääke + lääkärin kirjoittamat kosteusvoiteet maksoivat yhteensä jotakin 200-300 euron väliltä.

Joo mä oon tietonen mahdollisista haittavaikutuksista, mutta kestän väkipakolla kaikki mahdolliset kunhan vaan pääsisin tästä helvetistä eroon. Ei oo kiva kun leukaan tulee noita isoja, kipeitä ihonalaisia patteja, joista jää ihan mojovat arvet. Tälläkin hetkellä kivat arvet, leuassa yksi kipeä patti ja sitten molemmilla puolilla suupielissä on kaksi pienempää finniä.

Ja okei, tämä ei oo mikään järkyttävän paha, mutta niin paha kuitenki omasta mielestä etten tosiaan kehtaa mennä mihinkään ilman meikkiä. Ja jos en jaksa meikata, häpeän silmät päästäni jos joudun mennä ihmisten ilmoille tämän näköisenä.

Katsotaan mitä tapahtuu, lääkäri soittaa mulle torstaina ja yritän saada lähetettä ihotautilääkärille. Varmaan menee usean kuukauden päähän ennen ku sinne edes pääsee...Siinä vaiheessa mä meen kyllä yksityiselle, koska en jaksa tätä pärstää enää.

Ja vaikka kuinka kaverit/ystävät sanoo, että ei ole edes paha ja et älä stressaa, oot kaunis yms (rumahan olen ku mikä eikä nää finnit auta asiaa yhtään...) ihan just tommosena, ni silti sitä ite miettii ja häpeää aina ilman meikkiä ku naama on tosi karseen näkönen. Onneks meikki peittää.

Muoks.

Niin ja siis mä mietin kans tota, et pahentaaks toi kuuri sit vaan noita jo vanhoja arpia?

^ Mun aika minimaalisille vanhoille arville ei ainakaan tapahtunut mitään.

Kaipaako muut välillä sellaista, että saisi olla ihan yksikseen muutaman päivän ja päättää täysin itse, mitä tekee? Mä olen hirmu sosiaalinen tyyppi noin muuten, mutta välillä kaipuu omaan rauhaan nostaa päätään, varsinkin nyt loman lopulla kun on oltu miehen kanssa matkoilla kaksistaan, tavattu paljon kavereita ja perhettä... En vaan jaksaisi koko ajan miettiä muita ja olla sovitteleva. Ehkä mä koen muiden kanssa yhdessä olemisen niin raskaaksi välillä just siks kun yritän koko ajan ajatella asioita yhteiseltä kantilta.
Onneksi sain nyt auton viikonlopuksi ja lähdetään koiran kanssa parin yön vaellukselle kaksistaan. Mä oon niin tän tarpeessa..
Mitä te haluaisitte tehdä jos haluaisitte viettää aikaa yksin?

^Minä, ja se oikeasti on alkanut jopa onnistua. Olen oppinut vihdoin sanomaan edes joskus ei,
pitämään kiinni omasta tarpeestani yksinäisyyteen. Se valitettavasti tarkoittaa sitä että kaikki ei sitä ymmärrä ja jokusessa ihmissuhteessa on tämän takia haettu raameja uudelleen.
Puoliso on onneksi vähintään yhtä erakkosielu kuin minäkin, niin onnistuu yksinolo parisuhteessakin varsin hyvin ja ymmärrystä löytyy molemmin puolin yksinoloon.
Toisaalta hänen läsnäolonsa ei ahdista mua juuri koskaan, ehkä syystä että osaamme olla niin
sujuvasti yhdessä mutta samalla yksin.

Kun mä olen ihan yksin, nautin hiljaisuudesta, aikatauluttomuudesta, rutiinittomuudesta.
Käyn metsäretkillä koirien/koiran kanssa, luen paljon. Hakkaan halkoja Se on mun meditatiivista toimintaa.

//Muoks. Olen siis "sosiaalinen erakko". Ja varsinkin kun työ on ihmisten kanssa kanssakäymistä niin vapaa-ajalla saattaa tulla joskus totaalinen ihmisväsymys. Ja tämä piirre on iän myötä vain korostunut.

^Voisin allekirjoittaa tämän täysin Oon tosi sosiaalisessa työssä, jossa ihmisten kanssa toimiminen on ihan elinehto.
Oltiin ukon kanssa reilu viikko yhtäaikaa lomalla, niin huomasi kyllä kuinka huokaisi hieman helpotuksesta kun toinen lähti viimein töihin ja sai muutaman tunnin omaa aikaa. Meillä menee sen verran ristiin välillä työvuorot, että väkisinkin tulee iltoja vietettyä yksin, mikä on kivaa vaihtelua.

Oon kanssa huomannu tuon, että joidenkin kanssa on saanut vääntää kättä asiasta hieman pidempään, kun yhtäkkiä joku viikonloppu en haluakaan lähteä tekemään jotakin tai tapaamaan yhtään ketään. Jos mistä nautin, niin täydestä hiljaisuudesta kotona yksin, jolloin luen, kirjoitan, soitan koskettimia, katon leffoja yms. Ihan elinehto miulle, sanoinkin avokille kun muutettiin yhteen että kaipaan tuollaisia hetkiä välillä, eikä siitä pidä loukkaantua.

Mä kaipaan myös omaa tilaa ja aikaa. Viime aikoina tämä piirre on jotenkin korostunut ja välillä se meinaa jo ahdistaa mua itseänikin. Oon tosi sosiaalinen, mutta nyt on ollut kamala kiire ja stressi, ja mun mielestä on ihan parasta, kun saan vaan yksin istua sohvalla. Monesti lähden myös seikkailemaan metsiin koirien kanssa, niillä reissuilla tulee sitten oman ajan kaipuussa istuskeltua maisemia katsomassa ja ihan vaan hengailtua.

Itse oon kans semmonen ihminen, että tarviin välillä todellakin sitä omaa aikaa. Kesällä nautin välillä kun useampana iltana miehen kanssa työvuorot meni todella ristiin esimerkiksi. Syksyllä monesti erakoidun enemmän entä sitten keväällä ja kesällä. Yksinäni tykkään lukea, käydä pitkillä lenkeillä koiran kanssa, kokkailla jotain uusia ja erikoisempia sapuskoja ja ihan vaan nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta

Minäkin tarvitsen paljon omaa aikaa. Se on yksi syy miksen asu miesystävän kanssa saman katon alla. Hän asuu kuitenkin 300m:n päässä, joten on helppo viettää paljon aikaa yhdessä Mutta ei kuitenkaan tarvitse yötäpäivää olla yhdessä. Toinen syy siihen että ei asuta yhdessä on miehen työ. Eli hän tekee pelkästään yötyötä ja nukkuu aamupäivän. Minä taas herään aamulla ja menen illalla nukkumaan. En muutenkaan ole kovin sosiaalinen ihminen, viihdyn ihan omissa oloissani ehkä parhaiten. Toki on joku kaverikin ja heitä on kiva nähdä, mutta ei joka päivä.

Minä olen kans ihminen joka tarvitsee omaa aikaa. Jos en sitä saa tarpeeksi hermostun. En ole muutenkaan mikään älyttömän sosiaalinen mutta välillä on tietysti kiva nähdä kavereita/sukulaisia ym. Omassa rauhassa tykkään vaan olla yksin ja tehdä ihan perusjuttuja. Luen, katson telkkaria, harrastan liikuntaa, ulkoilen koirien kanssa jne ..

Mulla on yksi hyvä ystävä, jonka kanssa ollaan kunnolla tutustuttu vasta aikuisiällä. Hänen kanssaan meillä on ollut jopa uuvuttavan säännöllisesti kriisiaikoja, koska hän ei ymmärrä mun tarvetta viettää aikaa muidenkin ihmisten kanssa (mulla on suhteellisen suuri sosiaalinen verkosto) tai olla ihan vain omassa rauhassa. Hän puolestaan on niitä ihmisiä, joilla on muutama hyvä kaveri, joiden kanssa hän haluaisi kokea "kaiken" ja nähdä tai vähintään jutella päivittäin. Ollaan onneksi onnistuttu keskustelemaan aiheesta jossain määrin järkevästi, mutta kun mukana olen tylyn tunteeton minä ja mustasukkaisuuteen taipuvainen herkkä ihminen, niin kyl sitä välillä on huokailtu puolin ja toisin Tällainen mä oon ollut aina eikä muiden kavereiden kanssa oo ollut ongelmaa.

Sosiaalinen erakko siis täälläkin. Mussa on ehkä myös sitä vikaa, että oon välillä jopa sosiaalisempi vieraiden ihmisten kanssa kuin kavereiden Ehkä se on sitten sitä, että kyllästyn vaan niin helposti. Arvatkaa, kuinka helposti ovat nuo miehet pysyneet kuvioissa?

Nonii, mulla ois nyt siis ens kuussa ihotautilääkärille aika, julkisen puolen sellaiselle. Nyt heräs kysymys, että kuinka helposti julkiselta puolelta saa roa kuurin?

Viettääkö kukaan muu lihatonta lokakuuta?

Sherlock kirjoitti:

Nonii, mulla ois nyt siis ens kuussa ihotautilääkärille aika, julkisen puolen sellaiselle. Nyt heräs kysymys, että kuinka helposti julkiselta puolelta saa roa kuurin?

Mä en julkiselta hakenut, mutta yksityiseltä sain melko helposti sen jälkeen kun oli antibioottikuurit ym kokeiltu melko tehottomina. Mutta mullahan se roa ei kyllä tuonut pitkäaikaista helpotusta :( Söin kaiken kaikkiaan kaksi pitkää kuuria sitä ja nyt on viimeisestä aikaa noin 1,5 vuotta ja naama alkaa olla taas lähtökuopissa. Noin puoli vuotta meni kivasti aina kuurin loppumisen jälkeen ja sitten alkoi taas huonontua. Mullakin selvästi siis hormonaalinen ongelma, kun menee kk-kierron mukaan ihon kunto. Ja 30 ikävuotta kolkuttelee just oven takana ja iho on kuin teini-ikäsellä. Aika neuvoton olo tän ihon kanssa kyllä, kun KAIKKI keinot kokeiltu.

^ no mä en kyllä enää oo ihan niin varma et tää on mitään hormolaanista, koska ku tässä muistelee niin ennen minipillereitä mulla on ollu vaan satunnaisia pieniä finnejä ajoittain ja minipillerit ku alotin, ni naama alko kukkimaan siinä noin 3-4kk kohdalla ja nyt ollaan siinä pisteessä et naama on aivan järkyttävän karsea, kun jokaisesta finnistä jää mukava arpi.

Joo, voisin lopettaa pillerit, mut mä meen nyt eka sinne ihotautilääkärille kattoo et mitä se sanoo, et antaisko mulle roakuurin jonka loputtua lopettaisin samalla pillerit.

Ootko sä muuten ihan näin btw kokeillu spironolactonea? Sillä on hyvä vaikutus ja teho juurikin hormonaaliseen akneen.

^En oo koittanut, mutta googlauksen perusteella kyllä tuntuu olevan aika raju lääke.