Koirat.com

Minkä ikäisen koiran uskaltaisitte jättää hoitoon? Ja miten pitkäksi aikaa?
Onko esim noin nelikuukautisen pennun hoitoon jättäminen 6 päiväksi liikaa koulutksen takia ja näin muutenkin?

Kyllä minä jättäisin melkein minkä ikäisen vaan pakon edessä, enemmän huolettaisi hoitopaikan matot ja pinna kuin se että koira ottaisi jotenkin takapakkia. Tietysti jos useampi päivä menisi niin kertoisin hoitopaikalle jos koira ei esimerkiksi saa omassa kotona tulla sängylle yms. sääntöjä. Aivan hyvin voisin tuon ikäisen jättää kuudeksi päiväksi hyvään hoitoon.

Jos puhutaan hoitolasta, niin en jättäisi missään nimessä. Jos taas puhutaan tutusta osaavasta hoitajasta, joka pennun suostuu ottamaan niin en näe mitään ongelmaa. Mutta itse tosiaan jättäisin vaan tutulle koiralliselle ihmiselle, jolla on samat ajatukset kouluttamisesta kuin minulla ja osaa handlata sillävälin hommaa.

Oletko kysynyt, voisiko pentu mennä kasvattajalle tuoksi ajaksi korvausta vastaan hoitoon?

Kondo kirjoitti:

^En oo koittanut, mutta googlauksen perusteella kyllä tuntuu olevan aika raju lääke.

Mä oon tota nyt varmaan jonkuuvajaa 1,5kk syöny, tk-lääkäri määräs ku pyysin mut määräs vaan yhen 100kpl purkin eikä suostunu enempää määräämään ja sen takia meen nyt sit ihotautilääkärille josta haen tujumpaa lääkettä (tai sitten tota samaa spironolactonea jos ei anna roaa...). Ei oo pahemmin mitään sivuvaikutuksia ollu, ainut että ehkä vähä enempi hiuksia lähteny mut ei mitenkää kovin huomattavasti et oisin huolestunu. Ja ihan alussa pari ekaa viikkoo ravasin vessassa enemmän, mut sit se tasottu. Mitään muuta en oo huomannu.

Paitsi että nyt mulle on alkanu leviää noi finnit myös selkään, ja ne jos mitkä on -kipeitä-! Täl hetkellä naaman tilanne on ihan ok, ihan vaan pari pientä finniä ja loput onki sitte niitä arpia, eli ei siltikään mitenkään kovin kaunista kateltavaa oo.

Ootan vaan niin et pääsisin lääkärille et sais katottua mitä lääkettä saan ja sit että sais naaman ja selän kuntoon ja sais alkaa sit hoidettua näitä arpia et pääsis niistäki eroon, et kahtais lähtä ilman meikkiäkin ulos joskus.

Oona (pentu 8kk) pelkää ihan älyttömästi vieraita isoja koiria. Vapaana kun on, esim. metsässä niin sen ei tarvitse kuin nähdä vieras koira vähän matkan päässä, niin lähtee painelemaan tuhatta ja sataa karkuun. Vaikka se toinen koira vain seisoisi paikoillaan. Miten sille saisi edes sen verran rohkeutta ettei karkuun lähtisi? Ei tarvitse uskaltaa mennä tervehtimään, riittäisi että jäisi paikoilleen tai tulisi minun luo. Oona juoksee vähintään 50 metriä, sitten pysähtyy ja saattaa jopa tulla takaisin minun luo kun kutsun. Juostessaan ei kuule mitään, on ihan paniikissa. On tilanne nyt vähän parempi kuin kesällä, silloin Oona juoksi paljon kauemmas, eikä tullut vaikka kutsuin, piti mennä perään. Ei tullut sittenkään vaikka olin jo ihan lähellä. Hihnalenkeillä ei pelkää, ihan reippaasti menee ohi kaikista koirista. Ei kyllä ole makupaloista kiinnostunut, haistelee vain maata ja on kuin ei edes huomaisi vastaan tulevaa koiraa. Hyvä näin, ohitukset on sen kanssa helppoja. Oona on aina lähtenyt heti karkuun kun on säikähtänyt jotain, pikkupentuna säikähti rullasuksihiihtäjää niin pahasti, että kiljui täyttä kurkkua vielä pari minuuttia sen jälkeen kun hiihtäjä oli jo mennyt, vaikka pidin Oonaa tiukasti sylissä. Ja anaalirauhaset tyhjeni. Enää ei sellaisista välitä ja makupalat kelpaa. Mutta voiko tällainen korjaantua automaattisesti kun ikää tulee? Koskaan sitä ei ole päässyt vieras koira ajamaan takaa.

Mimmosia kenkiä teillä on, erityisesti nyt siis koiralenkkejä ajatellen? Alkais olla ajankohtaista ostaa uudet popot, ehkäpä joulun aleista sit. Ihannetilanteessa löytyisi kengät, jotka sopis moneen tilanteeseen:

1) Metsälenkkeilyyn. Vartta saisi olla siis sen verran, ettei joka askeleella hörppäisi lunta.
2) Hihnalenkkeilyyn. Pohjan pitäisi siis olla mallia ei-luistin (kuten nykyiset, hmh).
3) Töihin. Kenkien pitäisi siis olla sen verran lämpöiset (tai villasukkien kanssa yhteensopivat :D), että niillä tarkenee seisoskella/liikuskella rauhallisesti parisen tuntia päivässä.

Otan vastaan niin hyviä kuin huonoja kokemuksia eri merkeistä ja malleista.

^ Mie en ainakaan pysty ulkoilemaan millään muulla kengällä kuin Icebugeilla. Ei puhettakaan, että lähtisin uhmaamaan talven liukkautta noiden "höyryvetureiden" kanssa ilman nastakenkiä. Niillä vaan ei pysty paikoillaan seisoskelemaan, koska jalkoja alkaa palelemaan herkästi. Näppärät kengät, kun liikkuu reipasta kävelyvauhtia.
Muuta en nyt osaa suositella. Tietty jos on irrotettavat nastat laittaa niihin, niitä saa muutamalla eurolla, niin sitten kenkävalikoima kasvaa huimasti.

Tuosta hoitoon ottamisesta/viennistä,. Minä en alle kahden vuoden ikäistä koiraa antaisi hoitoon kun tuttavalleni, joka on jo monta kertaa tutustunut koiraan. Nyt kun noita omia koiria einää ole niin haenkin hoitokoiraa/hoitkoiria kriteerillä: tapaamme,,,katsotaan toimiiko meidän kemiat, eli tämä nyt pitäisi siirtää tuonne; hoitoapua tarjotaan½

Mikä on oikeasti toimiva/kestävä/hukkumaton koiraan kiinnitettävä huomiovalo?
Mulla on hävinnyt useampi kappale, kun kiinnitykset ei pidä. B'seen vilkkuvalot katkesivat keskeltä poikki ja niistä putosi se paristo-osa jonnekin maastoon (saastutusta, iikkk!!! ) Taluttimeeseen kiinnitettävästä putosi jonnekin metsään se valo-osa, jäljelle jäi vain neonväriset kuoret. Hitsi kun on hankalaa. Orbiloc kuulostaa liian kalliilta hukattavaksi

^ Kaveri osti aussilleen Stigan vilkkuvaloja (en muista oliko tarkotettu pyörään vai ihmisen heijastimeksi) pantaan/valjaisiin laitettavaksi, muutaman euron maksoi 2kpl paketti. Semmoset ei ainakaan harmittais niin paljon jos hukkuu metsään, mut ei oo heillä vielä hukkunu. Lepolla on ollu HHC:n Glow-valopanta, on ollu ihan kätevä myös eikä oo irronnu itekseen.

Suosittelen valopantaa! Sinistä tai kirkasta. Ei huku turkkiin ja näkyy joka suunnasta joka suuntaan, toisin kuin orbilocit tai muut yksittäiset valot. Peteltä ainakin löytyy, ebaysta myös, paljon halvemmalla mutta toimitusaika on pidempi.

Minulla on kahdelle villakoiralle kärkkäiseltä ostetut valopannat. Näkyy kauas, vaikka turkkiakin on reilusti etenkin Oonalla, joka on näyttelyturkissa. Usb-ladattavat, voi valita nopean vilkun, hitaan vilkun tai jatkuvan valon. Moni vastaantulija on sanonut, että näkyypä hyvin nuo valot.

Katsoimme lasten kanssa Karhu-elokuvan. Minkä rotuisia ne koirat siinä on? Mies ehdotti varauksella dobermannia, minä beaucenpaimenkoiraa. Voiko olla vielä joku muu rotu, mikä on sen näköinen? Ja sit se pörhelö koira on briard? Pääteltiin, kun kyseessä on ranskalainen leffa
*muoks* laitoin vahingossa ensin väärän rodun

^ Beauceroneilta näyttäisivät. Pörröinen taitaa olla airedalenterrieri.

Mankku kirjoitti:

Katsoimme lasten kanssa Karhu-elokuvan. Minkä rotuisia ne koirat siinä on? Mies ehdotti varauksella dobermannia, minä beaucenpaimenkoiraa. Voiko olla vielä joku muu rotu, mikä on sen näköinen? Ja sit se pörhelö koira on briard? Pääteltiin, kun kyseessä on ranskalainen leffa
*muoks* laitoin vahingossa ensin väärän rodun

Onko tuolla linkissä jossain kuvia niistä koirista? Mä en nyt äkkiseltään löytänyt yhtään kuvaa, niin en pääse mukaan arvausleikkiin.

^ Ei ollut kuvia siellä, youtubesta löytyi (varmaan hyvin laillisesti) koko leffa olikohan jossain vähän ennen tunnin kohtaa vähän lähikuvia niistä, ellen ihan väärin muista.

Taas kyselen. Koirani on alkanut syömään omaa kakkaansa. Minkä verran ananasta laitetaan ruokaan, jotta kakka alkaa maistumaan pahalle? Onko väliä, onko tuoreananas, vai purkkiananas? Epäilen kyllä tuon tehoa, koska tuo on kaikkea syövä jätemylly ja nyt erikoistunut myös oman sontansa syömiseen.
Ja joo, tuo on varmaan oire jostakin. P.S. Harakatkin ovat kiinnostuneita syömään just tuon koiran kakkaa. Imeytymishäiriö?

Ei ananaksesta ole mitään hyötyä ainakaan minun (ja aika monen muunkaan) kokemuksen mukaan. Kakansyönti voi olla oire jostain, mutta yleensä ei ole. Koira vain pitää mausta... Yleensähän tapa lisääntyy talvella, kun kikkareet ovat ihanasti jäädytettyjä. Mitään kikkakolmosta tavan lopettamiseen ei valitettavasti ole. Täytyy vain kieltää, kerätä jätökset tai ääritapauksessa käyttää kuonokoppaa.

Meillä taas ananas on auttanut kummallakin koiralla - toki vain pentuiällä kokemusta "tehosta". Mättäsin purkkiananasta x-määrän (vähän fiiliksen mukaan, teelusikasta kahteen ehkä..?) ja jäi sonnan syöminen.

Miten voisi lohduttaa parisuhteesta eronnutta ystävää? Asutaan kaukana mutta nähdään silloin tällöin ja soitellaan. Tuntuu että hänellä on nyt tosi vaikeaa, luuli löytäneensä vihdoin sen oikean miehen kahden huonon suhteen jälkeen ja nyt tämäkin kariutui. Olivat kolme vuotta yhdessä. Mies jätti.

Mä en tiedä mitä tommosessa tilanteessa kaipaa ja mitä pitäisi sanoa? Saanko sanoa että en koskaan pitänyt miehestä ja että ystäväni ansaitsee parempaa? Vaikka ystävällä oli vielä tunteita toista kohtaan? Vai yritänkö viedä ajatuksia tulevaisuuteen? Vai tästä hetkestä selviytymiseen?

Mä en ole ikinä eronnut. Löysin oikean miehen oikeaan aikaan ja ollaan oltu onnellisesti naimisissa siitä lähtien...