Koirat.com

Lapsen suusta se totuus tulee. Ja toisinaan jotain aivan muuta Lapsilla on toisinaan tapana möläytellä mitä kummallisimpia asioita aivan väärissä tilanteissa. Avolla on 4-vuotias tyttö, joka on jo varhain ollut verbaalisesti lahjakas, ja aiheuttanut jutuillaan lukemattomat naurut niin kotona kuin julkisilla paikoillakin.
Tässä parhaimmistoa (tosin näitä on niin paljon että keksin varmasti myöhemmin vielä lisääkin ):
Tyttö oli juuri täyttänyt kaksi vuotta, ja olimme matkalla Ruotsiin. Laivalla istuin tytön kanssa leikkihuoneessa, kun joku toinen lapsi jyräsi tytön kesken leikin. Tyttö huusi heleällä pikkutytön äänellään että " toi vittuilee mulle!". Olin pikkusen hämmästynyt tuosta purkauksesta

Kerran tyttö kailotti kaupassa kovaan ääneen että "isi vetää pipilii, ISI VETÄÄ PIPILII!! Kysyin tytöltä että onko hän vähän uhmaikäinen, ja tyttö vastasi että "en oo uhmaikänen, mä oon pikku paskinen!"

Kun tyttö vasta totutteli nukkumaan ilman vaippaa, kävi aina toisinaan öisin vahinko. Heräsin itkuun ja meni katsomaan. Tyttö istui sängyssään parkumassa että "pissasin sänkyyn saatana!".

Kirjastossa tiskillä kerrottiin että Nalle Puh -äänikirja on myöhässä. Kysyin tytöltä missä se mahtaa olla, ja tyttö ilmoitti että "mun isä on varmaan varastanut sen". Kirjastonhoitajaa nauratti aika lailla

Avolla ja ihastuttavalla naapurillamme Herra Hymyllä oli ollut sanaharkkaa, eikä Herra Hymy säästellyt sanojaan eikä desibelejä vaikka tyttö oli läsnä. Äidilleen tyttö oli kertonut pelottavasta sedästä joka vaan huutaa ja huutaa. Tytön äiti oli kysynyt kuka ihme niin tekee, johon tyttö vastasi että" no se naapurin kusipää"..

Taannoin olin lähdössä tytön kanssa kauppaan. Keräsin kamppeita kasaan, ja sanoin että kohta lähdetään. Tyttö vastasi että on ihan pian valmis, hänen pitää vain ajaa säärikarvat.

Tytön kautta välittyy myös ikävämpiä juttuja, joita ei ole tarkoitettu ihan kaikkien korville. Tyttö oli alle kolmevuotias, kun hän oli kertonut isälleen autossa että Vanis ei ymmärrä omaa parastaan. Kun tulin autoon, avo kertoi naureskellen tästä tietoiskusta. Pyysin tytöltä tarkennusta, ja hän kertoi minun vain huijaavan isiä, ja sanon aina että menen kaverille enkä oikeasti mene. Tälle vielä naureskeltiin kun jatkoa seurasi:
T: Vanis?
M: No?
T: Sä oot lumppu.


Jonkin aikaa sitten tyttö kysyi että tiesinkö että on olemassa hirviöitä jotka ovat syntyneet vuonna -85 (minä siis olen syntynyt sinä vuonna..).

Tyttö myös keksii lahjakkaasti juttuja. Pankissa tyttö viihdytti muita asiakkaita kertomalla kuinka postiautolla voi matkustaa ainakin Japaniin ja Espanjaan. Kysyin että mistä moinen tieto on peräisin, ja tyttö kertoi kirkkain silmin että näin kerrottiin uutisissa.

Kerran tyttö kertoi kuinka hänen äitinsä istuu jalat levällään pihalla ilman pikkuhousuja ja näyttää pimppiä naapureille

Taannoin olin lähdössä tytön kanssa kauppaan. Keräsin kamppeita kasaan, ja sanoin että kohta lähdetään. Tyttö vastasi että on ihan pian valmis, hänen pitää vain ajaa säärikarvat.

Tää oli paras

Onkohan tytön äiti opettanut tytölle tätä suomen kaunista sanavarastoa, vai mistäköhän nuo viisaukset on peräisin Muistelisin, ettet aiemmin jossain viesteissä kovin kehunut tytön äitiä...

Mä olen lapsena ollut hyvinkin supliikkilikkoja... Paras kommentti, joka on omasta suusta tullut, on seuraava:

Kun mä olin pieni, noin 4-5 -vuotias, meillä oli autona jo parhaat päivänsä nähnyt Volkswagen Passat. Oltiin oltu isän kanssa jonkun liikkeen edessä automme vieressä kun siihen viereen oli ajanut mies uudenkarhealla ja kalliilla Mersulla. Mies kun oli tullut autosta pihalle, olin mä yhtäkkiä tokaissut kovaan ääneen, notta "on meilläkin tuollainen muttei me kehdata ajaa sillä".

Siskon lapset oli noin 3-vuotiaina katsellut vähän liikaa Disneyn Robin Hoodia kun olivat suureen ääneen ruvenneet kaupassa huutelemaan, että "antakaa almuja köyhilleeee, antakaa almuja köyhilleeee". Sisko aivan naama punaisena täyttänyt kärryä ja yrittänyt hyssytellä, ettei me mitään köyhiä olla.

^^ Juu, sieltäpä hyvinkin. Vaikka ei mekään ihan kokonaan syyttömiä olla

Hassuja juttuja Vaniksen avon tytöllä, mutta kamala minkälaista kieltä noin pieni käyttää .

Tietenkin lapset toistaa mitä aikuiset sanoo, siksi yritän itsekin olla käyttämättä voimasanoja. Aina se ei onnistu, mutta tytön suusta en ole vielä kertaakaan kuullut yhtäkään kirosanaa.

Ei apua..

Mun pikkusisko tais olla jotain 6v, kun se luki paikallislehden jotain markkinasivuja, josta sit äkkäsi "Vanhan tavaran markkinat". No kirkkain silmin se sit kysyi isältään, et "isi, vietkö sä äidin sinne" :D

Ja mun oma mukelo kyseli joskus tosi pienenä ehkä 3v (muistan hirveen huonosti ikiä) mun äidiltä, et "mummu, oliko sillon dinosauruksia, kun sä olit pieni?"
Ja tietenkin tämä "rahaa saa seinästä" toteamus on tullut kuultua, joskus kun sanoin johonkin, et ei nyt just oo rahaa.
Ja
K: Äiti, koska te meette häihin?
Sonik: Kenen häihin?
K: No teidän häihin..
Sonik: No sit kun kutsutaan..

Jotain mä tossa muutama vuosi sitten autolla ajaessa kirosin ja sanoin vaan "Voi PIIP!" Ni takapenkiltä kuului, et "mitä sun oikeesti piti sanoa?" No totesin vaan sit, et yksi voimasana. Takapenkillä tuumaillaan hetki ja sit sieltä kuuluu "Ai joku joka alkaa veellä, hoolla, ässällä, peellä..?"
Eihän tossa voinut ku naurahtaa, et "joo joku niistä kävi mielessä.." :D

Vitsit, pitääkin oikein miettiä, näitähän on vaikka miten paljon. :D

Tytölle piti joku aika sitten lukea joka ilta satu Hannusta ja Kertusta. Eräänä iltana se sitten istui sängyssä ja nyyhkytti, menin kysymään että mikä hätänä? Tähän tyttö vastasi että "äiti, vietkö sinäkin minut sitten metsään ja jätät sinne kun meillä loppuu ruoka?".

Taisi ottaa sadun vähän liian vakavasti. Voi toista .
Paitsi Hannu ja Kerttu on kyllä muutenkin aika raju, jopa mun mielestä .

Oltiin kaverin ja hänen 3-vuotiaan tyttönsä kanssa ravintolassa syömässä viime keväänä ja ravintolassa oli menossa joku parsakampanja. No, puhuttiin siitä parsasta kaverin kanssa jonkin verran ruokailun aikana, mutta ei mitään sen kummempia. Kunnes sitten kaverin tyttö laukaisee loppukaneetiksi tarjoilijalle joka tuo kuittia, että "IME PARSAA!". Lievästi repesi tarjoilija, onneksi oltiin jo lähdössä pois.

Samainen tyttö hokee aina musiikin soidessa; "Nyt on hyvä boogie!".

Mun 4v. serkkuni on just siinä iässä että sen suusta kuulee kanssa kaikenmoista erikoista...

Tais olla tossa alkukeväästä kun oli hippojuoksut ja neiti siellä sitten osallistumassa. No hän urheilukentillä koko lapsuutensa viettäneenä (isä yu-valmentaja) reippaasti meni ja voitti oman sarjansa.
Sitä sitten kauheesti mulle soittamaan kun en paikanpäälle ollut päässyt.
"MÄÄ VOITIN!!"
Minä: "No olit kyllä sit tosi nopee"
T: "Mä olin ihan ylivoimaisesti nopee"
Ja pienen hiljaisuuden jälkeen: "Täytyis kyllä varmaan pyytää anteeks kun vähän ohittelin niitä"


Kerran se tokas ruokapöydässä mun isälle, omalle kummisedälleen että:
"Kummisetä sä oot ihan maito!"
Aikuisesta tuo oli kyllä ihan hauskasti sanottu

Tällä viikolla se oli ruvennut mein yhteiseltä mummulta kyselemään että antaisko mummu sille perintöä.
Mummu oli yrittänyt selittää mitä perintö tarkoittaa ja toinen tippalinssissä kun ei se perintö ollutkaan sellaista jonka heti saa käteensä.
Mistä nelivuotias edes kuulee sanan perintö?
No mummu oli sille jonkun vanhan korun antanut ennakkoperintönä

Joskus lapsina meidän silloisella koiralla oli tapana piiloutua parisängyn alle eikä sitä meinannut sieltä millään saada pois...
no pikkuveljen kanssa sitten nakilla houkuteltiin koira tulemaan sieltä ja pikkuveli sen jälkeen hyvin tärkeenä lausui:
"Kyllä ruoka koiran henkiin herättää. Vanha suomalainen sananlasku!"
Tais tuo sananlasku löytyä kyllö pojan omasta päästä

Olin töissä eräällä tilalla, jossa asukkaina oli myös kaksi vilkasta lasta, 6- ja 7 vuotiaat tyttö ja poika. Tyttö sai kiinni kärpäsen ja kysyi kirkkain silmin äidiltään saisiko laittaa kärpäsen veljensä korvaan. Äiti tietenkin kielsi tiukasti että veljen korvaan ei laiteta mitään kärpäsiä. Hetken päästä kun olimme kahvilla, tyttö tulee viereeni vähän itkuisen ja vakavan näköisenä. "Laitoin kärpäsen omaan korvaani, enkä saa sitä pois." Äiti etsi pinsetit ja minä pakenin ulos nauramaan. Tyttö perusteli tekoaan sillä, ettei äiti ollut kieltänyt omaa korvaa.

Mun paras ystävä on matkustellut paljon jo lapsena, mm. Arabiemiraateissa, Intiassa, Amerikassa jne. En muista millä lentokentällä olivat olleet, kun pikkutyttö ~3v oli mennyt tokaisemaan että "katsokaa, mies lakaisee - ja vielä valkoinen mies!" Ihan kunnon ihminen ja hyvin antirasistinen tästä sittemmin kasvoi

Samaisen kaverin perhetuttu oli myös pienenä kova tyttö osoittelemaan juttuja etusormella ja puhumaan niistä kuuluvasti. Heillä oli junamatka edessä, ja tyttö ja äiti sopivat, että jos tulee jotain mistä haluaa puhua, niin puhutaan siitä sitten vasta kotona.
Junassa heitä vastapäätä oli istuutunut vanhempi mies jolla oli ihan järkyttävän kokoinen nenä, ja äiti oli kauhuissaan katellu kun tyttö oli selkeesti tuijottanut sitä nenää ja kiemurrellu paikallaan sillä rajalla että sanoo kohta jotain. Sitten tyttö huokaisi helpoituksesta, katsahti äitiin ja sanoi: äiti tuosta miehen nenästä jutellaan sitten kotona

Kun kummipoikani oli siinä 3-4 vuoden kieppeillä, sai hänen isoveljensä dinosaurusrobotin lahjaksi ja sitä murisevaa ja kävelevää lelua alkoi kummipoika sitten pelkäämään. Helpotus tuli pojalle vasta kun äitinsä selitti, että tämä robotti oli ihan kiltti, eikä pure. Monta kuukautta kummipoikani kysyi kaikilta näkemiltään ihmisiltä "Oothan sä kiltti? Ethän sä pure?"

Tämä taas jaksaa huvittaa vuodesta toiseen, vaikka kyseistä lasta en edes tunne. Olin kaupassa ja kassajonoon päästyäni kuulin karkkihyllyltä meteliä. Siellä pieni tyttö polki jalkaa ja hoki äidilleen, että haluaa karkkia. Lapsen äiti sinnikkäästi vetämässä lasta pois hyllyvälistä ja selittää vain tyynesti ettei nyt ole karkkipäivä ja lauantaina sitten. Lapsi tarttuu karkkihyllyn reunaan, katsoo tuimana äitiään ja huutaa "Jos et nyt osta mulle karkkia niin minä kerron kaikille mitä te teitte isän kanssa eilen illalla!"

*räkättää töissä niin että silmistä tulee vettä*

Velipojan kanssa oltiin pienenä istuttu hiekkalaatikolla hyvin surullisen ja itkuisen näköisinä ja täti oli huikannu ikkunasta että "mikä on hätänä kun noi naamat on mutrussa?"

No sitten oltiin tomerana vastattu tädille että "me leikitään köyhiä." :D

Minä olin lapsena myös kova puhumaan, ja puhuahan piti KOVAA.

Kerran sitten olimme isäni kanssa kaupungilla, kun näin ensimmäistä kertaa kansallispukuisen romani-naisen. Minä sitten huutaa kailotan "ISI ISI, kato prinsessa!!" No siis tietysti pikkutytön silmiin se iso hame kaikkine paljetteineen oli aika hieno.

Toinen vastaava sattui kun näin ensimmäistä kertaa näin hautajais-auton. Tähänhän piti sitten kailottaa "ISI, kato limusiini!!"

Haha :D Näistä on saanut mukavasti pirteyttä tälle päivälle.

Pienenä minulle tehtiin allergiatesti, joista selvisi, että olen allerginen Pujolle.
En minä sitä tietenkään enää muistanut oikein, kun isoäidilleni kerroin kirkkaalla äänellä olevani allerginen Pojuille :) Hän tokaisi vain "Ja toivottavasti olet allerginen niille vielä piitkän aikaa"

Siskollani on useampia lapsia, häneltä tähän varmasti saisi pitkän listan kommelluksia, ja tuo "Kärpänen omaan korvaan" -juttu muistutti miten heille kävi kieltäessä n. 3-4 vuotiasta poikaa enää pissaamasta omaan sänkyyn, (kun isot pojat ei enää niin tee!). Poika oli sitten käynyt pissaamassa äidin ja isän sänkyyn... :D

Vanhin siskon lapsista oli kuullut pienenä hieman väärin "Minttu sekä Ville" biisin, ja lauleskeli sitä hienosti "Kappas vaan vi**u sekä Ville..."

Minä olin pienenä tyttönä (n.3 vuotiaana) ollut isän ja äidin kanssa ruokakaupassa. Istuin ostoskärryissä ja isän kanssa kuljettiin pitkin kaupan käytäviä äidin perässä. Sitten meitä vastaan oli käytävällä tullut vanha mummu, joka käveli hyvin kumarassa.
Minä olin katsellut mummua hetken aikaan ja sitten kiljaissut heleällä mutta ah niin kuuluvalla äänellä: "Kato isi apina!!"

Kuulemma siinä vaiheessa oli rikottu ostoskärryjen U-käännöksen nopeusennätyksiä kun isä oli lähtenyt viemään apinasta kiljuvaa tyttöä toiseen suuntaan!

Mainioita.

Jannie: Lieköhän sama perhe, mun kaveri kertoi tuttavaperheen tytön aina nolanneen äitinsä kaupassa puhumalla omituisuuksista suureen ääneen kunnes äiti oli sopinut tytön kanssa että niistä puhutaan sitten kotona. Tyttö oli hassun tädin nähdessään osoittanut sitä ja huudahtanut "Äiti, tuosta tädistä puhutaan sitten kotona!"

Oma vauva ei vielä letkauttele, mutta töissä päiväkodissa onkin saanut vuosien varrella monet naurut, nämä nyt äkkiseltään muistuu mieleen:

Eräs poika ei ollut ottanut toista, 4-vuotiasta poikaa leikkiin mukaan. Poika tuli valittamaan siitä mulle, ja kun mentiin yhdessä keskustelemaan asiasta leikistä jättäjän kanssa, 4-vuotias poika totesi tälle ensimmäisenä oikein dramaattisesti: "Sä pilasit mun elämän".

Kaksi poikaa leikki eteisessä kahdestaan ja kävin katsomassa mitä sinne kuuluu. Toinen pojista tuumasi tärkeänä: "Me tässä vaan leikitään ettei leikit unohdu kesken." :)

3-vuotias poika juoksi alamäkeä ja kaatui ja tuli päätä pidellen mun luo ja sanoi surkeasti: "Mun pää meni rikki." Voi toista.

Lapset keskusteli ruokapöydässä moniko näkee pimeässä ja alkoivat toki kinastella kuka näkee ja kuka ei. Keskusteluun osallistui myös 4-vuotias poika joka totesi: "Mut mie en oo ikipäivänä syöny porkkanaa ja silti mie nään pimeässä!"

"Turha vaiva, ei se sua ymmärrä" totesi 5-vuotias poika kun yritin komentaa hiekkalaatikolla tämän 2-vuotiasta pikkuveljeä.

Pukemistilanteessa 3-vuotias poika yrittää saada haalaria päälle.
Poika: Ei mene tämä vetoketju kiinni, ei mene!
Minä: Eikö mene, no tulepa tänne niin katsotaan yhdessä.
Poika: Ei, se ei mene kun vatsa on liian iso.
Minä: Ai, miten se vatsa on niin isoksi kasvanut?
Poika: Joo, se on niin iso kun minä oon syöny niin paljon joulupipareita!

4-vuotias poika ähkii haalarin kanssa, kengät lenksuilla lahkeissa kiinni, eikä saa sitä jalkaan.
Minä: Mikä hätänä?
Poika: Tämä puku ei mene.
Minä: Kannattaa ottaa ensin kengät pois ja sitten yrittää saada puku päälle.
Poika: Mutta kun äiti sanoi, ettei niitä kenkiä saa ottaa pois siitä.
Minä: Miksei?
Poika: No kun ne on helpompi sitten laittaa jalkaan.
Minä: No mutta, eihän se taida onnistua, vai onnistuuko?
Poika: No ei, mutta ei se äiti sitä tiedä.

3-vuotias poika laittaa haalarinsa aina naulakkoon, jossa on postimiehen kuva. Pojan mielestä se kuitenkin esittää poliisia, ja niinpä eräänä aamuna kävimme aiheesta mielenkiintoisen keskustelun:
Poika: Mä laitan aina tähän naulakkoon mun vaatteet, koska tässä on poliisin kuva.
Minä: Ahaa. Pidätkö poliiseista?
Poika nyökkää.
Minä: Haluaisitko isona tulla poliisiksi?
Poika: Ei, en.
*tauko*
Poika jatkaa: Ei voi tulla isona poliisiksi, jos niin ei ole tarkoitettu.

4-vuotias poika oli saanut pikkusisaruksen ja keskusteltiin vauvasta. Poika kertoi, ettei vauvat tykkää hiljaisuuspäivistä ja kun kysyin miksei, poika vastasi: "No ei, vauvat ei tykkää hiljaisuudesta koska ne pelkää sitä. Siksi ne huutaa koko ajan ettei hiljaisuutta kuulisi." Viisaasti päätelty. :D

60-vuotiaan työkaverin mentyä ulos toisten lasten kanssa, viimeisenä kanssani pukemaan jäänyt 3-vuotias tyttö tuumasi hädissään: "Oi voi, meidän pitää mennä pian, lapset on siellä ihan yksin. Siellä on vain se vanha, täytyy mennä pian."


Tulipas niitä monta. Mutta lasten kanssa sitä kuulee yhtä sun toista, eikä kaikki parhaimmatkaan pysy mielessä.

Loistavia! *huutonauraa*

mill kirjoitti:

Poika jatkaa: Ei voi tulla isona poliisiksi, jos niin ei ole tarkoitettu.

Syvällistä.