Koirat.com

inni: Meillä on Annin kanssa välillä samaa ongelmaa, että jos se on pidemmässä karvassa, sitä luullaan heti lihonneeksi mutta kun trimmaan sen lyhyeen karvaan, niin sitten päivitellään että ompa Anni laihtunu nopeasti Joo, puolessa tunnissa lähti pari kiloa!
Sama on Nellin suhteen, kun joku ihminen tunkee sitä silittelemään niin alkaa päivittely miten laiha se on kun turkkihan hämää niin paljon. Eikä ne tajua että villakoiranpennun ei kuulu olla tasapaksu tankki. Ja sitten vielä yritetään ottaa sitä syliin ja loukkaannutaan kun kiellän, sillä Nelli on niin nopea kiemurtelemaan itsensä alas ja pahimmassa tapauksessa tiputtavat sen vielä maahan. Ja tähän taloon ei kaivata yhtään murtunutta luuta, sisäisistä verenvuodoista puhumattakaan.

Sheltti on myös rotu, jota luullaan usein lihavaksi, koska turkki voi olla aika muhkea. Kun Alissa oli pentu, sain usein kommenttia, että onko se lihava. Ei se ollut, mutta pehmeä pentukarva hämäs. Tollahan ei ole mitenkään hirveästi turkkia, mutta kostealla ilmalla turkki pörhistyy ja Alissa voi näyttää aika pallerolta.

Lihavat koirat saa itseni surulliseksi. Lihava koira ei ole onnellinen, koska koirat on luotu liikkumaan. Kerran juttelin yhelle naiselle, jolla oli todella lihava cavalieri ja pieni tipsun pentu. Pentu oli kuulemma hankittu, jotta jäis sitten ainakin yks koira, kun cavalierista aika jättää. Oiskohan kuitenkin kannattanut ensin laihduttaa sitä cavalieria ja parantaa sen elämänlaatua, eikä vaan odottaa sen kupsahtamista ja ottaa pentu jo valmiiks surua helpottamaan...

inni: Kyllä tän bernin olemus oli aika tuhti ja liike myös vaappuvaa.

Jeps, mulla on puolisheltti, ja viime kesänä se trimattiin kesäkuntoon eli karva oli sentin mittaista. Näytti poika todellisen kuntonsa eli eipä ollutkaan sellainen paksuselkä kuin muhkean turkkinsa kanssa (joka siis tuuheni entisestään kastraation jälkeen).

^ Veti, se arvostelija pyöritti sitä salonkia missä koiria trimmataan jne. Kunnon itkupotkuraivarit, muistan varmaan loppuikäni sen ohjelman.

Mua ottaa pattiin ihmiset, jotka valittavat ettei koira syö koiranruokaa kun on niin nirso. Paljonko on nähty koiria kuolleena nälkään raksukipon vieressä? Voihan nappuloihin sekottaa kyytipojaksi jotain hyvää jolloin maistuu paremmin, mutta sen ei pitäisi tarkottaa sitä että jätetään lopulta kaikki nappulat pois... esim.

Meidän Osku on hieman pullukka, ja sellaisena se saa pysyäkin. Mikään läskitankki se ei kuitenkaan ole. Osku steriloitiin joskus neljä-viisvuotta sitten ja se pääsi sen jälkeen vähän paisumaan. Ruokaa se saa kaks kertaa päivässä, tällä hetkellä kevytnappulaa, mutta ollaan siirtymässä kokonaan barfiiin sen allergioiden vuoksi. Koira on kuitenkin 8 vuotias, jaksaa liikkua ja lenkkeillä kevyesti sen mitä me muutkin. Mutta ei se enää mikään ikiliikkuja ole.

Minusta siinä läskit lemmikit ohjelmassa oli jotenkin hellyyttäviä ne ihmiset ketkä laihdutti sitä kissaa. Kissa lötkötti närkästyneenä paikoillaan ja ihmiset yritti sitä saada liikkumaan.

Eniten minua ärsyttää, kun yrität pitää koirasi timmissä kunnossa ja/tai karsia pois jutut minkä tietää aiheuttavan kaikenlaista vaivaa, niin toiset ei usko vaikka suoraan sanoo. Olimme koirien kanssa naapurissa ja kielsin antamasta piparia tai pullaa, koska silmät alkaa rähmiä ja korvat kutista. Isäntä syötti ihan pokkana molemmille pullat ja kipallisen pipareita päälle. Hyvä, etten repiny korvia irti ukolta. Vierailu loppui aika lyhyeen.
Sama juttu äitini kanssa, joka ei ymmärrä, ettei koiria tarvi syöttää joka kerta, kun ne katsoo anovasti silmiin. Annatko sä lainkaan niille ruokaa?, on yleisin kommentti. Kerran otin tarkoituksella ruuat mukaan, kun mentiin kylään ja syötin koirat hänen nähtensä. Eipä auttanut, ilmeisesti olis pitänyt antaa saavillinen.

^Sama täällä. Aina vanhempien luona vieraillessa Äiti kysyy "oletko muistanut antaa koiralle ruokaa?". Nykyisin ainajokakerta toistuva kysymys on alkanut potuttaa sen verran että totean takaisin vain "enpäs ole muistanut, taisi olla kuukusi sitten viime ruokailu". Sen nuo ovat sentään oppineet että pöydästä eivät ruokaa anna. Mutta kyllä Äidillä aina välillä "vahingossa" jotain lattialle tippuu.. Tuo koira vaan osaa niin täydellisesti manipuloida joitakin ihmisiä sillä mahdollisimman säälittävältä näyttävällä katseella/tuijotuksella.

Sama meillä, Pepelle tulee viljasta hiiva korviin ja olen tosi tarkka sen suhteen ettei mitään viljaista tule sille syötettyä. Avon äiti ja sisko olisi aina kyläillessä antamassa froliceja, leipää, pullaa tms. ja mä aina kiellän, yleensä kysymys kuuluu eikö Pepelle voi antaa edes yhtä palaa pullaa, no ei voi kun se hiiva voi tulla jo siitä yhdestä palasta. Lisäks ne ei ymmärrä sitä ettei 4 kiloinen Hilma tarvitse kokonaista pullaa, ja että ei sille syötetyn pullan lisäksi voi enää antaa normaalia määrää ilta/aamuruokaa. Jos mä antaisin luvan, niin tiedän että niiden mielestä se olis jatkuva lupa eikä vain yhden kerran. En anna niiden syöttää omille koirilleni mitään, vaan tiukkana kiellän kaiken ruuan antamisen, vaikka ei sisältäisi viljaa.

Meillä ei koirat kerjää ruokapöydän luona, mutta kummallisesti ne vaan yrittää anoppilassa ollessa hipsiä pöydän ääreen ruoka-aikaan, onko kumma jos lattialle "vahingossa" tippuu leikkelettä, juustoa, leipää, perunaa jne. Ahdistavaa kun koko ajan saan olla vahtimassa ettei niille syötetä mitään ja joutuu koirille pitämään tiukempaa komentoa ettei ole koko ajan sitten kyttimässä, koska kyllähän ne söis ihan mitä vaan. Viimeksi ärähdin tosi kovastikin jo kun alkoi mennä hermot, kysymys oli taas että eikö voi antaa edes pientä palaa leivästä. Vastasin vielä tiukempaan sävyyn että jos annat niin maksat Pepen ell-reissun josta tulee maksettavaa 70-100e.

Niiden omat koirat on pulskia ja syövät vähän mitä sattuu. Tiedän ettei ne tuota syöttämistä ja herkkujen antamista pahuuttaan tee, mutta ne ei ymmärrä sitä että se on koirille pahaksi.

Kerronpa vielä senkin, kun kielsin antamasta pöydästä mitään tai kädestä, niin äitipä meni karamelli suussa istumaan keinuun ja karkki ihan vahingossa putosi suusta koiralle Vähän otti kierroksia, kun kaivoin hedelmäkarkkia koiran kidasta. Teki mieli tunkea se sinne mistä tulikin. Äiti nyt on kuitenkin vanha, että yritän hillitä itseni ja olla vaan nopeampi kuin koirat.

Meiän äippä se oppi kantapään kautta, se aiheutti toissa vierailulla herkkujen syöttämisellä sen että Mistyllä meni vatsa sekasin. Se menee tosi herkästi ja oon sitä yrittäny toitottaa ja vahtia mitä äiti sille antaa. Nyt en ehtinyt vahtia tarpeeksi. Aamulla kun heräsin, haistoin jo että jaaha. Äitiltä kysyin mitä se on antanu koiralle ja ensin se oli että en mä paljon mitään mutta kun en sulattanu niin olihan se antanut kanan luita ja nahkaa ihan liikaa (oltiin syöty kanankoipia ja riisiä, Mistylle saa antaa vain yhden koiven jäänteet), sen lisäksi kalaa ja rasvaisia koiran herkkuja eri sorttia. Mattoa ulos viedessä se sitten totesi että kyllä sillä Mistyllä on tosiaan herkkä vatsa, että pitää jatkossa katsoa tarkemmin. Iskä oli ihmetellyt että Misty oli yöllä raapinut niiden makkarin ovea ja itkenyt, kun ei se normaalisti sellaista tee. Reppana yritti pyytää ulos mutta eihän se auta kun kukaan ei herännyt.

Misty on tosi hoikka, ja pitää itsensä hoikkana, mutta oli sillä tuossa n. vuosi sitten kokeilu ettei mukamas pelkät papanat kelpaa. Jätettiin lisukkeet pois kokonaan vähäksi aikaa ja kyllä ne papanat siitä alkoi kummasti maistua. Nyt Misty syö suurella halulla pelkätkin papanat ja on vaan bonusta kun saa mukaan lisukkeita.

Äitini tykkää antaa herkkuja meidän koirille. Ennen se antoi voileipää yms. ei niin sopivaa mutta nykyään hänellä aina kaapissa Hau-hau:n koiranmakkaraa tai sellainen mukana kun tulee meille. Tai sitten pussillinen rusto- tai ydinluita. On oppinut ettei noille saa antaa kaiken maailman leivän kannikoita ym. ruuan tähteitä vaan ostaa nykyään ihan kunnollisia herkkuja. Ei noi reagoi leipään yms vatsallaan tai saa allergiaa mutta en tykkää kuitenkaan pitää koiraa jätemyllynä jolle syötetään kaikki roskiin menevä.

Meillä koirat on jätemyllyjä (huom, sitä ne on olleet muuten aikojen alusta asti. ) ja niille annetaan mm. ihmisten ruuanjämät (ei tulisia), keitettyjen perunoiden kuoret, omenanrangat jnejne. Leivät meillä menee hevosille kuivatettuina, tosin joskus käytän koulutusnameina niitäkin. Mutta noita ei siis syötetä koiran oman ruuan päälle, vaan ne korvaavat osan ruuasta, jolloin ei mitään paino-ongelmia tule.

Nuo "mummot" on meilläkin ongelma, tahtovat antaa aina kun silmä välttää jotain "pientä", mutta eivät ymmärrä, että siitä sitten kertyy helposti liikaa. Valistettu on, en tiiä millä sen sais oikeasti menemään perille.

Oma mummonihan huomaamatta syötti tossa syksyllä Pessille KAKSIKYMMENTÄ pikkulättyä... Eli ehkä saman verran mitä mä jaksoin syödä ja vedin navan ihan täyteen. Vaikka sanoin jo kahden jälkeen että nyt riittää. Ja kotikotona eka kysymys on, että onko Pessillä nälkä.
Mua niin ottaa kaaliin, kun aikuinen ihminen ei voi ymmärtää ihan suoraa suomenkielistä puhetta, niin kuin esim. innin viestissä Pepen korviin liittyvässä jutussa. Toivottavasti ei itseltä mene noin totaalisesti ikinä kuullunymmärrys, että pitää salaa yrittää koiralle antaa herkkupaloja. Miksi sen koiran pitää aina saada jotain pikkuhyvää? Ennen kastrointia Pessi oli niin nirso, ettei sitten herkkujen päälle syönyt enää omaa ruokaansa ja nyt leikkauksen jälkeen se ei tarvi enää niin paljon energiaa. Eli ärsytti silloin ja ärysttää nyt. Ja ärsyttää oikein muidenkin puolesta!

Tekee pahaa katsoa pullan näköisiä lemmikeitä, itseasiassa minua tekee pahaa jo katsoa, jos joku antaa piparia yms. koiralleen. Koira on eläin ja ihmisen pitäisi ajatella sen parasta. Oman kehonsa ihminen saa minun puolestani pilata, mutta lemmikkinsä lihottaminen on jo minun silmissäni eläinrääkkäystä (se piparin antaminen on se ensimmäinen askel). Itse en anna koskaan mitään ihmisille tarkoitettuja herkkuja koirille, koska minusta se on väärin. Tämä on minun oma tiukka näkemykseni.

Eräälle kaverilleni olen monesti sanonut heidän tavastaan pitää koiraansa; koiralla on oma herkkuvati kaikenpäivää lattialla. Sitten he vielä ihmettelevät miksei koira syö ruokaansa (oikeastaan sekin ruoka on rasvalla ja sokerilla kyllästettyä). Koiralla on ylipainoa varmasti yli 5 kiloa, lähemmäs varmastikin 10. Kaverini vielä kehtaa kailottaa, että hänen sekarotuinen koiransa elää varmasti yli 15-vuotiaaksi. Olen kyllä hänelle yrittänyt sanoa, ettei sekarotuisuus takaa terveyttä, varsinkaan jos se pilataan lihottamalla koira hylkeen kokoiseksi. Ei tuo koira loppujen lopuksi edes paljoa liikuntaa saa. Nykyään en kyllä edes varsinaisesti ole ihmisen kanssa tekemisissä. Olenhan minä tuosta koiran ylipainosta huomauttanut hänelle monestikin, yksi syy varmaan myös siihen, miksi nuo välit ovat huonontuneet.

Monethan "näyttävät" tuon rakkautensa eläintä kohtaan syöttämällä sitä. Harmi vain, ettei eläin osaa edes olla kiitollinen saamastaan namista (siis samalla tapaa kuin ihminen), eikä se siis ymmärrä tuota rakkauden osoittamista millään tapaa. Rakkaus pitäisi näkyä sillä, että ajattelee eläimensä parasta. Koira varmasti arvostaisi paremmin pitkää metsälenkkiä kuin sitä, että se syötetään hylkeeksi. Toivotaan tämä ihmisten terveysintoilu tarttuisi lemmikkimaailmaankin (kunhan koirille ei aleta mitään kasvisruokavaliota tarjoamaan silti).

Meillä on periaatteena, että jos ruoka kupista ei uppoa, lähtee kuppin nenän edestä ja ruokaa tarjotaan seuraavalla aterialla. Kummasti on koira lihonut tajuttuaan, ettei nirsoilun jälkeen tule mitään parempaa, vaan sekin vähän katoaa Nykyään meneekin alas lähes poikkeuksetta ruoka ihan kivasti.

Aiemmin (ja toisiaan kyllä edelleenkin) koira kerjäsi p-a-l-j-o-n, mutta onneksi tiukka käskyni on estänyt herkkujen saamisen ja tilannekin sen seurauksena helpottunut. Ylipäätään en ymmärrä pätkän vertaa ihmisiä, jotka eivät voi kunnioittaa toisen tekemää työtä ja asettamia rajoja, vaan antavat vieraalle koiralle käytännössä mitä tahansa syötävää.

Ja sitten ihan aiheeseekin: kuten moni muukaan täällä, en käsitä, miten nuo lihavien koirien omistajat eivät näe koiriensa kärsimistä. Osasyyksi tosin veikkaan erilaista liikkumis- ja liikuttamiskulttuuria - Suomessa kun koira viedään moneen otteeseen lenkillä, muualla ehkä pari kertaa viikossa. Ehkäpä se koiran liikuntakyvyttömyyskään ei sitten iske niin silmille... Mutta eipä se mikään syy ole, edelleenkään en ymmärrä.

Oho, mä olenkin ihmetellyt miten koiran edes saa häiritsevän lihavaksi, se kun ei itse kuitenkaan päätä ruokailuistaan. Mutta en ole tosiaan tiennyt että joillain on tuttuja tai jopa lähisukulaisia jotka syöttävät koiralle salaa jotain ihan käsittämätöntä, kuten pullaa tai pipareita Jos mä haluaisin "hemmotella" koiraa niin ei mulle kyllä tulisi mieleen syöttää koiralle pullaa ja karkkia, vaan lihaa. No ehkä jotkut tosiaan luulevat, että koira on vain hassun näköinen pieni ihminen?

Mulla ei ole lähipiirissä yhtään lihavaa koiraa eikä yhtään pullaa syöttävää sukulaista, itse asiassa kukaan ei ole koskaan edes kysynyt voiko mun koirille syöttää jotain. Siksi tän ketjun jutut kuulostaakin varmaan niin erikoisilta. Meillä toinen koira on äärettömän ahne ja toinen taas tosi nirso, molemmat ovat ihan normaalipainoisia, liikkuvat paljon ja toiselle menee paljon makupaloja koulutusnameina (ei kuitenkaan karkkia eikä piparia...) toiselle ei koska se siis ei niistä välitä. Nirsompi koira tosin syö sitten kaikenlaisia mädäntyneitä raatoja ja muita vastaavia herkkuja sekä myös possunkorvia ja luita, ja koska on tosi pieni (russeli) ei ruokaa sitten enää paljon tarvitsekaan. Jos ei syö ruokaansa niin tarjotaan sitten seuraavalla ruokailulla uudelleen, tosin toisen koiran tultua on kyllä alkanutkin syömään omia ruokiaan. Nirsoilija ei kuitenkaan ole yhtään laiha vaan ihan sopiva, joten en tosiaan usko sen kärsivän päivän syömättömyydestä. Itse asiassa koiralle ei taida olla edes luonnollista syödä päivittäin (pehmeää ja korkealuokkaista, nopeasti sulavaa) ruokaa, vaan ennemmin harvoin hitaammin sulavaa?

Toisen koiran vatsa ei kestä possunkorvia tai luita, joten se syö sitten perussapuskaa, niitä koulutusnameja ja tavallisia puruluita. Noille ei ole ikinä annettu pöydästä tai ylipäätään "muuten vain" mitään ylimääräistä, kai mä sitten olen niin kylmä että sellainen ei ole tullut edes mieleen Eivät siis osaa kerjätä kun eivät ole koskaan sellaisella mitään saavuttaneet.

Mua suututtaa etenkin nähdä pentuja tai nuoria koiria, jotka ovat liian lihavia Kun sen pennun opettaa heti kerjäämään niin tietenkin se vain lihoo lisää ajan mittaan, ja etenkin vähänkään isompien rotujen kasvavat koirat eivät todellakaan kestä vielä runsasta ylipainoakin

Minulle ei tuota tunnontuskaa, jos koiraa kerjää pöydän vieressä. Ihan vapaasti saa kerjätä, mutta minä päätän annanko sille jotain vai en. Yleensä minulta kerjääminen on aika lyhyt kestoista, koska hurtat tietää, että tuo muija syö itse kaiken ja makupaloja tai ruokaa saa vain koulutuksen yhteydessä tai ruoka-aikana.

Meillä nämä nälkämaan lapset kerjää, pentu vielä hyvinkin selkeästi ilmoittaa olevansa nälkään kuolemassa, vanhempi menee maahan ja huokailee niiiiiiiin surkeasti että :D Itsellä on kanssa kaikkein suurin homma saada vanhemmat ja isovanhemmat ymmärtämään, ettei mitään ylimääräistä koirille anneta. Piste. Mutta aina "vähän" livahtaa jotain leipää/pullaa/you name it koiran nassuun.
Tuolla vanhemmalla oli entisessä kodissaan ollut koko ajan ruokakuppi täynnä evästä ja oli syönyt silloin kun huvittaa, yhden ruokintakerran minulla jälkeen hoksasi että kippopa lähteekin jos ei syö silloin kun pitää. Mä en muutenkaan hirveästi diggaile esim. ruokapussien suositusmääriä niinä absoluuttisina ohjenuorina, itse sinä näet sen saako koirasi liikaa vai liian vähän ruokaa. Itse pidän kiinni siitä, että koira syö sen verran mitä kuluttaa, jos on ollut liikunnallisesti rankempi päivä, silloin syödään vähän enemmän.