Koirat.com

Sain tällä viikolla käsiini uusimman Gabaldonin, Written in my Own Heart's Blood. Oon ehtiny vasta jonkun reilut sata sivua, mutta on kyllä taattua Gabaldonia jo tällä lukemisella. (... Marry me Jamie Fraser.. )

Mie koukutan tällä hetkellä Divergent-trilogiaan. Tässä odottelen kuumeisesti 31. päivää, jolloin sarja ilmestyy englanniksi kokoelmana ja saan vihdoin hankittua sen omaan hyllyyn

Dan Brownin kirjat on ihan huippuja! Oon lukenut Da Vinci -koodin, Enkelit ja Demonit ja nyt sain loppuun Kadonnut Symboli kirjan. Hyllystä löytyy onneksi vielä Inferno, Murtumaton linnake ja Meteoriitti

Nyt tosin luen ekaa Harry Potteria ja on tää vaan huippu Pitää pikkuhiljaa näistäkin kerätä kaikki itselle (avolla tosin on kaks vikaa), niin sitten voi omille lapsille joskus. Musta oli itsestä ihan hurjan siistiä, kun kaverin äiti luki meille aina ääneen Harry Potteria, jos oltiin kaverin luona yötä

^ Pdm oi ei mäkin haluun! Just luen ykköstä uudestaan (varmaan kolmatta kertaa). Se on niin paras sarja!

Veikko Huovisen Konsta Pylkkänen etsii kortteeria Ihan älyttömän ihana kirja! Pakko kyllä lukea Havukka-ahon ajattelija ja Koirankynnen leikkajakin.

Ja jokunen aika sitten sain luettua Apulannan Kaikki yhdestä pahasta, siinä oli kans upea kirja!

Richard Adamsin Shardikista on tullut uusi painos uudelta kustantajalta. En ole vielä koskaan kirjaa lukenut, joten nyt se odottaa hyllyssä joululoman alkamista. Uusi painos antoi mulle hyvän tekosyyn ostaa vihdoinkin tämän kirjan. Tykkäsin nimittäin älyttömästi ko. puljun, Oneworld Publicationsin julkaisemasta uudesta Aldo Gallin kuvittamasta Ruohometsän kansasta, eikä laatu petä Shardikissakaan, vaikka kuvat puuttuvat. Saattaa olla, että ostan vielä uuden version The Plague Dogsista, jonka julkaisevat ilmeisesti ensi vuonna, mikäli tämä laatutrendi jatkuu...

Kesken on myös Alan Bradleyn The Weed That Strings The Hangman's Bag, kakkososa Flavia De Luce -mysteerisarjaa.

Oon nyt lukemassa Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut-kirjaa. En ole koskenut broileriin/kanaan edes joulukuun puolella, vaikka miun maidoton ja lihaton-marraskuu loppuikin. Ei vaan tee enää mieli kanaa, ajauskin kuvottaa. Kiitos tälle kirjalle.

Alerte kirjoitti:

Richard Adamsin Shardikista on tullut uusi painos uudelta kustantajalta. En ole vielä koskaan kirjaa lukenut, joten nyt se odottaa hyllyssä joululoman alkamista. Uusi painos antoi mulle hyvän tekosyyn ostaa vihdoinkin tämän kirjan. Tykkäsin nimittäin älyttömästi ko. puljun, Oneworld Publicationsin julkaisemasta uudesta Aldo Gallin kuvittamasta Ruohometsän kansasta, eikä laatu petä Shardikissakaan, vaikka kuvat puuttuvat. Saattaa olla, että ostan vielä uuden version The Plague Dogsista, jonka julkaisevat ilmeisesti ensi vuonna, mikäli tämä laatutrendi jatkuu...

Mä ostin pari kuukautta sitten Shardikin divarista heräteostoksena eikä oo tullu vieläkään luettua. Ajattelin säästää sitä jollekin matkalle, koska se on englanniksi ja luen mieluiten ulkomailla englanninkielisiä kirjoja, mutta ehkä siihen vois jo tarttua, jos se on yhtä hyvä Ruohometsän kansan kanssa.

Kuinka paljon tossa kuvitetussa Rk:ssa on niitä kuvia? Onko se ihan kvuakirja, vai onko kuvia vaan muutama siellä täällä? Toi on yks mun lempikirjoista, joten voisin hyvin hankkia halvan pokkaripainokseni seuraksi kuvitetun version.

^ Ei ole varsinaisesti kuvakirja, vaan kuvia on siellä täällä, sopivissa väleissä juonen mukaisesti.

Mä luen tällä hetkellä lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Viikonloppuna sain luettua Geoetsivät sarjan toisen osan ja Okulus- sarjan ensimmäisen osan. Genrenä lasten seikkailukirjallisuus ja kohderyhmänä noin kymmenvuotiaat. Kesken on Helena Meripaasin Irin kennel- sarjan ensimmäinen osa.
Näissä lastenkirjoissa on se huono puoli, että jää koukkuun, etenkin jos vähän ahistaa. Näissä voi kyllä sattua ja tapahtua, mutta aina joku aikuinen tulee ja pelastaa seikkailevat lapset eikä kellekään käy mitenkään pahasti. Aikuistenkirjoissa voi hyvinkin sattua!

Hyllyssä odottaa (muun muassa) Laura Paloheimon Mama Mojo, jos sen jaksais lukea, sais kouluprojektin siitä tehtyä. Ei vaan ole ollut oikein fiilistä...

Nyt on tullut luettua vaikka mitä loistavia kirjoja tämän vuoden puolella

Voisin suositella etenkin Tommi Kinnusen Neljäntienristeystä ja Erik Axl Sundin Varistyttö trilogiaa. Myös Eppu Nuotion uusin Mutta minä rakastan sinua oli ihana luettava

Ihanaa kun alkaa työharjoittelu, niin ei tarvitse lukea tenttikirjoja vaan voi siirtyä kokonaan kaunokirjallisuuteen ilman huonoa omatuntoa. Mulla odottelee hyllyssä Lars Keplerin uusin Vainooja, John Greenin Kaikki viimeiset sanat ja vaikka mitä kaikkea muuta hyvää.

NiiNu kirjoitti:

[quote=Wallen]Liityin myös uudetkirjat kirjakerhoon :) millaisia kokemuksia muilla on, jos olette liittyneet tuohon? :)

Mä olin monta vuotta jäsenenä, silloin kun liityin se oli vielä Johanna kirjakerho. Hyviä puolia oli se, että kirjat olivat oikeasti aika edullisia, varsinkin kuukauden kirja. Huonoja puolia taas se, että loppujen lopuksi itsellä tuli otettua noita kuukauden kirjoja ehkä yksi vuodessa ja mulla on useita itseä ei kiinnostavia kirjoja kaapeissa, kun olen unohtanut peruuttaa kuukauden kirjan, ja kyllä vähän ketutti maksella kirjasta, josta tiedän, että en tule sitä lukemaan/tarvitsemaan. Tästä syystä lopetin jäsenyyteni tuossa vuoden vaihteessa.[/quote]

Meille tuli myös joskus Johanna kirjakerhon kirjoja. Se oli ihan hyvä kyllä omasta mielestä vaikka ehkä joka kymmenennen peruutinkin. Nyt meille on tullut Lasten oma kirjakerho. Tilasin sen kun täällä http://www.kirjakerhot.fi/kauppa/8/lasten-oma-kirjakerho oli tarjous että saa 3 kirjaa eurolla. Monesti hairahdun hyviin tarjouksiin ja heti tilattuani mietin, että miksi ihmeessä menin taas lankaan, mutta nyt kun kirjoja on tullut olen ollut todella tyytyväinen niihin ja ne yllättivät lopulta todella positiivisesti. En varmasti tule perumaan tätä ainakaan niin pitkään aikaan kun lapset jaksavat vain kirjoja lukea.

Mä en välitä fiktiosta, oli kyse sitten kirjoista, elokuvista tai tv-ohjelmista. Siispä keskityn kaikkeen todelliseen kuten elämäkertatyyppisiin teoksiin ja tietokirjoihin. Joitain kaunokirjallisia kirjoja tosin kyllä myös luen, mutta ne onkin niitä moneen kertaan luettuja ja hyväksi todettuja, joihin en millään kyllästy. Ja perustuvat usein tositapahtumiin. :D

Viimeisin kirja on pääsykoekirja. Sitä edellistä en edes muista. Onneksi on loma ja aikaa lukutoukkailla!

Mä kaipaisin vähän lukuvinkkejä. Oon maailman huonoin käymään kirjastossa, tuijotan vain niitä kirjanselkiä enkä osaa päättää mitä lukisin. Lainailen siis aina vain jonkun suosittelemia kirjoja, joten ehdotuksia kehiin! Monesti tulee luettua jotain trilogioita, mutta tällä kertaa huvittaisi tarttua ehkä ihan vain yksittäisiin kirjoihin. Toki jos jollain on joku ihan huippu sarja suositeltavanaan, niin mielellään kuulen siitäkin.

Muhun iskee ehkä vähän sellaiset ei-nykyaikaan-sijoittuvat eli vanhanaikaiset/historialliset teemat, oli sitten fantasiaa tai ei (esim. Game of Thrones, Äiti maa Isä taivas). Mitään kovin romanttista opusta en jaksa lukea, mutta sitäkin toki saa ripaus olla - varsinkin, kun siltä harvoin voi täysin välttyä.

Mä oon ahminut sairasvuoteella melkein yhteen putkeen Diana Gabaldonin matkantekijä-sarjan. Oli todella mukaansatempaavaa lukemista ja jo silloin lukiessani mietin,että milloinkahan tuo tulisi televisiosta. No nyt se on näköjään tullut jo 4 osaa,sattumalta hokasin kun ei oo tullut pahemmin telkkua katsottua. Sarja on 16-osainen ja tosiaan tuon 4. osan onnistuin katsomaan ja oli mun mielestä aika hyvän oloinen. Jamie Fraser oli kyllä hieman erinäköinen mitä kirjassa...

Nyt olen lukemassa saman kirjailijan Lordi John-sarjaa.

Nauru kirjoitti:

Mä kaipaisin vähän lukuvinkkejä. Oon maailman huonoin käymään kirjastossa, tuijotan vain niitä kirjanselkiä enkä osaa päättää mitä lukisin. Lainailen siis aina vain jonkun suosittelemia kirjoja, joten ehdotuksia kehiin! Monesti tulee luettua jotain trilogioita, mutta tällä kertaa huvittaisi tarttua ehkä ihan vain yksittäisiin kirjoihin. Toki jos jollain on joku ihan huippu sarja suositeltavanaan, niin mielellään kuulen siitäkin.

Muhun iskee ehkä vähän sellaiset ei-nykyaikaan-sijoittuvat eli vanhanaikaiset/historialliset teemat, oli sitten fantasiaa tai ei (esim. Game of Thrones, Äiti maa Isä taivas). Mitään kovin romanttista opusta en jaksa lukea, mutta sitäkin toki saa ripaus olla - varsinkin, kun siltä harvoin voi täysin välttyä.

Itse en ole kamalasti tuontyyppisiä trilogioita lukenut, mutta suosittelen kyllä ehdottomasti Alice Hoffmanin Aavikon kyyhkyset -kirjaa Tommi Kinnusen Neljäntienristeys on yks mulle ehdottomasti viiden tähden kirja

Itse just nyt oon aloittelemassa Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät romaania, useampi tuttu tätä on niin kovasti kehunut

^Mulla kanssa tuo Valtonen odottelee hyllyssä lukemista!

Aa! Tämähän on ihan mun keskusteluketju

Rakastan lukemista - se on jotain suuren intohimon ja pakkomielteen rajamailta. Joka päivä on PAKKO saada luettua edes vähän. Olen erityisen viehtynyt jännityskirjoihin, joita "ahmin" kovalla tahdilla läpi vuoden. Kohta tulee takakansi vastaan Robert Galbraithin eli Rowlingsin silkkiäistoukka-opuksesta. Tätä ennen luin ensimmäisen osan, Käen kutsun. On kyllä aivan loistavaa kerrontaa! Henkilöhahmot ja juonet on upeasti punottu.

Huhhei, minä joka on viimeksi lukenut viimeksi (pakon edessä) koulussa kirjaa, meni ja ostin tänään hieman luettavaa. Kim Hyun Heen "Sieluni kyyneleet", joka on tositarina kirjoittajan elämästä ja tarinasta pohjois-korean agentiksi, ollen mukana operaatiossa jossa etelä-korealainen matkustajakone pommitettiin 80-luvulla.

Opus kesti tasan tämän päivän, ahmin sen nimittäin nonstoppina samointein kannesta kanteen. Ja pakko sanoa että oli muuten omaan makuun ihan älyttömän hyvää luettavaa!

Mun on ihan pakko tulla tänne varta vasten kehumaan Mikael Nieman katastrofikirjaa Veden viemää. Nimen suomennos on hirvittävän huono, mutta siihen ei kannata kiinnittää huomiota. Todellisuudessa alkuperäinen nimi Fallvatten on tietysti ironisoivaa sanaleikkiä Vattenfall -puljusta.

Eli: muutama vuosi sitten toimittaja, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista, nosti tapetille, kuinka heikolla hapella patojen turvatoimet ovat Pohjois-Ruotsin Norrbottenin jokilaaksossa. Mikäli jotain tapahtuisi, yksikin murtunut pato johtaisi seuraavaan, ja taas seuraavaan veden määrän vain kasvaessa, ja lopulta Luleåkin (alueen isoin kaupunki, luulisin) olisi kevyesti veden alla. Mahdollisesti tuhansia ihmishenkiä menetettäisiin, koska samalla sähköt katkeaisivat, puhelinlinjat lakkaisivat kuormituksen vuoksi toimimasta, minkä takia taas evakuointi hidastuisi merkittävästi (sillä viesti ei menisi perille ennen kuin olisi liian myöhäistä).

No, Niemi on paitsi tarttunut tähän aiheeseen myös tehnyt todella jännittävän ja viihteellisen, nopeasti ahmaistavan tsunamiromaanin. Se mikä teoksessa järkyttää, on miten eri ihmiset reagoivat moisen hengenvaaran edessä, ja päätyvät mitä mielettömimpiin tekoihin. Minun mielestäni tämä on Niemeä parhaimmillaan - hädänkin hetkellä sarkastista huumoria ripotellaan tipoittain, vähän sillä mentaliteelilla että perkele kerta kuollaan, niin juodaan sitten siemenperunatkin. Toisaalta teos säilyttää vakavuutensa ja onnistuu erinomaisesti kriittisenä kannanottona päättäjiä kohtaan. Itse tykkäsin myös valtavasti siitä, että tapahtumat sijoittuivat pohjoiseen. Jäin ainoastaan miettimään sitä, mikä lienee patotilanne Suomen Lapin puolella.